lauantai 29. joulukuuta 2012

Hiljaiseloa

Joulut tuli ja meni, on syöty ja juotu ja nyt närästää. Aivot ovat ylensyönnin vuoksi peruutusvaihteella ja työntekokin on yhtä tervanjuontia. Blogikin on ollut jäissä, kun ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa... Voitaisiinko jo palata tavalliseen arkeen?

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, 20. luukku

Huh, palaamme viimein astialle. Heti harvinaista herkkua, nimittäin KruunuHerkkua. Kruunuherkku valmistaa Juvalla luomu- ja lähiruokavalmisruokaa. Tuotteita on kotieineksistä teollisuudelle valmistettaviin tuotteisiin. Jouluruuista tarjolla on mm. rosollia, sienisalaattia,erilaisia laatikoita, luumurahkaa, silligratiinia ja piparkakkumoussea. Muutkin ko. firman tuotteet ovat erinomaisia, kaikki tuotteet tehdään ns. käsin, siis kyseessä ei ole tehdas, vaan kaikki tuotteet tehdään käsin. Esimerkiksi jauhelihapihvit ja pinaattiletut, jotka muotoillaan ja paistetaan parilalla ilman ns. teollista työvoimaa. Kannattaa maistaa!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenteri jumissa...

Mun sanainen arkkuni on hyytynyt. Olisi vaikka mitä kivoja juttuja esiteltävänä, mutta pää ei kertakaikkisesti pysty suoltamaan järkeviä lauseita yhtään mistään! Kaikki energia menee töissä loppuvuoden kiireiden hoitoon: pitää laskea päättyvien projektien taloustilanteita, mistä voi veloittaa mitäkin ja muistaahan kaikki kirjata työaikansa oikeille projekteille ja muistaahan kaikki yleensä kirjata ne pirun työajat... Hankkeiden kuntarahaosuudet pitää laskuttaa ja nollata tilit. Pitää huolehtia siitä, että esimiehen penteleet muistaa käydä hyväksymässä laskut sitä mukaa, kun niitä itse tiliöi. Ja pitää huolehtia siitä, että ne penteleen laskut menee oikeille henkilöille hyväksyttäväksi. Tänäänkin laitoin vahingossa laskun hyväksyttäväksi sellaiselle henkilölle, joka on jäänyt puolitoista vuotta sitten eläkkeelle. Mielenkiintoista sinänsä, että hänen käyttäjätunnuksensa olivat yhä voimassa... Vissiin joku pikku fiba käynyt jossain kohtaa...

Kotona pitäisi siivota ja laittaa joulua. Ei kuulkaa kiinnosta pätkääkään justiinsa tällä hetkellä! Mieluummin karkaisin vaikka Goalle lepäilemään ja antaisin muiden riehkata. Onneksi tiedän, että tämä on väliaikaista ja että viimeistään lauantaina rupeaa jo joulukin kiinnostamaan... Ehkä jätänkin asian huolehtimisen sinne lauantaihin ja keskityn nyt vain selviämään sinne asti. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenteri jää hetkeksi tauolle...

...  ja palaa sunnuntaina tai maanantaina asiaan. Pahoittelen tilannetta, mutta resurssipula pakottaa hiljentymään rankkaan pikkujoulukauteen! Burp!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, 12. luukku

Virtasalmen Viljatuote on mylly, joka on erikoistunut gluteenittomien tuotteiden valmistukseen. Yrittäjäpariskunta viljelee myös itse, mutta iso osa luontaisesti gluteenittomista viljatuotteista tuodaan ulkomailta ja jatkojalostetaan yrityksessä mm. jauhoseoksiksi, muroiksi ja mysliksi.Olen maistanut vanilliini-hunaja -tattarimuroja ja vaaleaa leipäjauhoseosta (tai siis siitä tehtyä leipää) ja molemmat olivat oikein mainion makuisia. Toki mietin, miksi muroissa tarvitsee olla vanilliinia, sillä pelkkä hunajakin riittäisi varmasti makeuden takaamiseksi. Tattarin lisäksi tuotteita jatkojalostetaann riisistä, maissista, hirssistä, teffistä sekä pellavasta.

Tilalla tuotetaan myös ns. tavallisia tuotteita, joista erikoisuutena voisi mainita speltti- eli alkuvehnätuotteet. Spelttihiutaleista tehty puuro maistuu jopa meikäläiselle lapsena puurolle yliannostetulle hörhölle. Myös valmista nokkoslettujauhoseosta kannatta kokeilla lettujen tekoon.

Tuotteita saa ainakin Etelä-Savosta Osuuskauppa Suur-Savon myymälöistä sekä suoraan tilalta postitse.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, 11. luukku

Suomessa on erittäin vähän hanhitiloja. Hauhalan hanhifarmi on yksi harvoista ja myös sellainen, jossa hanhia ei pakkosyötetä, vaan ne saavat kasvaa vapaasti. Monissa maissa hanhiahan pakkosyötetään ja ne jopa naulataan räpylöistään lattiaan, jotta maksasta tulisi mahdollisimman rasvainen ja herkullinen.

Hauhalassa hanhi saa elää mahdollisimman hanhimaisen elämän. Teurastuksen jälkeen hanhesta kuitenkin hyödynnetään kaikki mahdollinen: lihasta valmistetaan tuorelihaa ja jalosteita, hanhenmaksasta tehdään erilaisia maksaherkkuja kuten hanhipateeta (on muuten hyvää, vaikka maksasta en yleensä niin välitäkään), luut ja veri myydään, höyhenistä Suomen Höyhen Oy valmistaa tyynyjä ja täkkejä ja jopa poikastuotantoon kelpaamattomat muna tyhjennetään ja myydään askarteluliikkeille. Näinhän toimittiin myös ennen muinoin, kun tuotantoeläimen jokainen neliösentti hyödynnettiin ja mitään ei mennyt hukkaan. Jotenkin lohdullinen ajatus, että jossain vielä tätäkin ideologiaa toteutetaan käytäntöön! 

Itse pidän pateen lisäksi erityisesti hanhenmaksamoussesta, joka sopii mainiosti cocktail-pöytään pienten leipästen päälle. Hauhalan tuotteista suurin osa menee suoraan ravintoloille, mutta Mikkelin alueella sitä löytää ainakin Kenkäveron myymälästä ja joistain vähittäiskaupoista. Pääkaupunkiseudulla Hauhalan tuotteita voi ostaa Stockan Herkusta.

Tämä on se herrojen herkku, jota kaikki kehuvat, eivätkä ihan suotta, kannattaa maistaa!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, kymmenes luukku

Tänään ei pysty, palaamme huomenna astialle... Lähiruokaa, on nenästä räkää, siinä on lämmintä lähellä...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, yhdeksäs luukku

Tämä päivä on mennyt Shellin baarissa touhutessa, eli lähiruoasta ei ole ollut tietoakaan. Olen sen verran poikki, että pääkään ei ihan justiinsa toimi, että voisi mitään kovin erityistä esitellä.

Ajattelinkin päästä helpolla ja esitellä savolaisen perinneruokakirjan Savo a´la Carten. Kirja esittelee erinäisiä savolaisia reseptejä ja ruokapaikkoja niin Etelä- kuin Pohjois-Savostakin. Reseptit ovat suhteellisen simppeleitä, joten niitä voi oikeasti soveltaakin, eikä pelkästään ihailla. Tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi, joten kirja sopii myös ulkomaan eläville matkamuistoksi. Kirjan esittelypuheen on muuten kirjoittanut työkaverini Marjo.

Kirjaa on saatavissa eteläsavolaisissa kirjakaupoissa ja nettikirjakaupoista ainakin BookPlussassa. Jos olet kiinnostunut savolaisesta ruokakulttuurista, niin kirja on oikeasti ostamisen arvoinen. Historiaa kirjassa on valitettavan vähän, mutta toisaalta, kaikkea ei voi saada....

lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, kahdeksas luukku

Hilloja Frans-Eerikin tilalta
Torttuihin voi laittaa täytteeksi muutakin kuin sitä ainaista luumuhilloa (en tykkää!). Siksi kahdeksas luukku sisältääkin hilloja Frans-Eerikin tilalta Mansikkamäeltä. Hilloja on kolmea erilaista: mansikka, vadelma ja raparperi-porkkana. Kaikki hillot ovat paistonkestäviä ja marjapitoisuus on kaikissa yli 60 %. Aika harva kaupan halpishillo pystyy tähän.

Hilloja saa useista Etelä-Savon kaupoista, suoraan tilalta ja niitä voi myös tilata postitse kotiin. Hillot tehdään omalla tilalla kasvatetuista tuotteista (porkkanaa lukuunottamatta) ja kesäisin kaikkia tuotteita myydään myös suoraan tilalta. Niitä voi käydä itse keräämässä tai ostaa kerättyinä.

Oma suosikkini on raparperi-porkkana, koska olen ollut testimaistajana silloin, kun hillon tuotekehitystä meillä töissä tehtiin. Sekoitus kuulostaa aika hurjalta, mutta porkkana taittaa hyvin raparperin kirpeyttä saaden aikaan raikkaan maun. Ei mansikka- ja vadelmahilloissakaan ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta tämä hillo on ykkösenä sydämessäni... :)


perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, seitsemäs luukku

Tänään lyhyestä virsi kaunis: luomutila Muhosen ruisleipä . Aivan äärettömän hyvää perinteisesti valmistettua ruisleipää. Saatavana Savonlinnan seudulla marketeissa ja pääkaupunkiseudulla Lasipalatsin maatilatorilla. Maistakaa!

torstai 6. joulukuuta 2012

Linnanjuhlat

Allekirjoittaneen huomioita Linnanjuhlista, tuosta vuoden parhaasta stalkkausohjelmasta!

Etikettivirheet (ei kattava listaus):
Hiukset auki:IIIIIIIIIII
Niiaus: II (yllättävän vähän edellisvuosiin verrattuna)
Rannekello frakin kanssa:  en ainakaan huomannut yhtään...
Ansiomerkit ja taskuliina: IIIIIIIIIIIII (yllättävää, miten monilla konkareillakin oli)
Ansiomerkit väärässä paikassa: IIIIIII
Liian paljon liiviä näkyvissä: IIIII
Liian lyhyt mekko: II (kansallispukuja /univormuja ei lasketa)
Kahvallinen laukku: I
Ei kävellä seuralaisen kanssa yhdessä kättelystä pois: IIII
Taskuliina liikaa näkyvissä: III
Naisella housupuku: I (Silvia Modig haluaa ilmeisesti olla joku kapinallinen)


Kauniita pukuja:
Jenni Haukio, todella kaunis pitsi yläosa, muutenkin elegantti puku.
Ulla Järvinen, latinalaistanssija, ihana sähkönsininen puku!
Tuuli Petäjä, kukkakoristus toi viimeisen silauksen tyylikkääseen siniseen pukuun.
Mari Rantasila, puvun väri oli täydellinen kantajalleen!
Annika Lapintie, upea punainen glamour-puku!
Piia Kalma
Satu Taiveaho, aina tyylikäs, mutta ei näköjään saa niitä hiuksiaan kiinni...
Laura Birn, hauska nahkamekko!
Vicky, harvinaisen tyylikkäänä, tosin hiukset auki! 
Kristiina Salonen
Maria Ylipää
Henna Virkkunen, upeat pitsit!
USA:n suurlähettilään vaimo, tyylikäs poron pääkallosta aiheensa saanut puku. 

Rumia pukuja:

Katri Komi, ruskea säkki
Raija Oranen
Sari Sarkoma, alaosa oli kaunis, mutta yläosa ei istunut...
Päivi Räsänen, mikä helv...?

Tuttuja:
Kimmo Tiilikainen
Jaana Husu-Kallio
Aake Kalliala
Thomas Wilhelmsson

Outoja:
Veltto, tietysti
Elina Kiikko, ihme säkki
Heidi Jokisen partioliikken pj:n puku
Sofi Oksanen, ei toki mikään yllätys
Laura Voutilainen, aika toogamainen viritys
Riikka Lehtonen, ihan kuin toinen olkain olisi jäänyt kainaloon... 
Mari Kiviniem, vähempikin kullankimallus olisi riittänyt
Lisa Sounion nallekoristeltu puku... Tosi kummallinen! Eikä se Marko Ahtisaaren kaula-mikä-lie ollut myöskään kovin tyylikäs...

Ja Koiviston Manu on kyllä symppis vielä yhdeksänkymppisenäkin!

Joulukalenteri, kuudes luukku

Ruhtinatar
Ensimmäiseksi: hyvää itsenäisyyspäivää tasapuolisesti kaikille suomalaisille! Itsenäisyyspäivän kunniaksi luukussa esitellään tänään viinejä Ollinmäen viinitilalta Anttolasta. Tilalla valmistetaan erilaisia marja- ja hedelmäviinejä sekä liköörejä ja siidereitä. Viinit ovat erinomaisia laadultaan, toki rypäleviineihin tottueeseen suuhun välillä vähän laimeita. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: Ruhtinatar kuohuviini: punaviinimarjoista tehty kuiva kuohari, aivan älyttömän hyvää! Nimensä kuohari on saanut lähellä sijaitsevan Anttolanhovin entisen ruhtinatteren Natalia Demidoffin mukaan.  Kuohari on jääkaapissa kylmenemässä ja aion kippistää sillä illalla Suomen itsenäisyyden 95. vuoden kunniaksi! Toinen omaan suuhuni sopiva tuote on Sirpakka, kuiva omenasiideri. Liköörejä en ole maistanut, mutta erityisesti tervapontikka kuulostaa erittäin hauskalta ja maistamisen arvoiselta!

Ollimäellä on mahdollista päästä tutustumaan viinin tuotantoon, mikäli innostut vierailemaan Anttolassa. Lisäksi tilalla toimii tilaus- ja juhlaravintola ja siellä on mahdollista myös yöpyä aittamajoituksessa tai isoissa huviloissa. Varsin monipuolinen maaseutuyritys siis.

Kaikkia tuotteita on saatavana ainakin Etelä-Savon ja pääkaupunkiseudun alkoista, siidereitä löytyy myös vähittäistavarakaupoista. Viinitilalla on Suoramyynnissä tilan viinejä ja siidereitä, likööreitä ei valitettavasi alkoholilaista johtuen voi myydä tilalta, mikä on erittäin valitettavaa. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä epäkohta korjaantuu, sillä se vaikeuttaa viinitilojen toimintaa!

Kohta siirryn Tuntemattoman sotilaan pariin ja sen jälkeen alan seurata Linnanjuhlien kättelyä. Se on yllättävän jännittävää, erityisesti, kun pelaa samalla etikettimokaveikkausta! Kuinka monta rannekelloa pilkistääkään tänä vuonna frakin hihan alta tai kuinka monen naisen hiukset ovat etiketin vastaisesti auki, hirvittävän jännää! 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, viides luukku

Sikamaista menoa Roinilan lihatilalta. Yritys on eteläsavolainen lihajalostamo, jonka tuotteet ovat omalla tilalla kasvaneita porsaita/sikoja tai nautoja. Tuotteet myös teurastetaan kotiteurastamossa, joten tuotteen laadunvarmistus on katkeamaton kohdusta hautaan, näin ironista sanontaa lainatakseni.
Liikkuvan lihatiskin valikoimaa
Valikoimasta löytyy mm. kyljystä, kinkkua, sisäfilettä, sisäelimiä, jauhelihaa, makkaraa ja lihahyytelöä. Itse rakastan palvattuja tuotteita ja ostan niitä aina, kun sattuu silmiin osumaan. Tuotteita voi ostaa Roinilan tilan omasta myymälästä ja kiertävästä myymäläautosta, joka kiertää säännöllisesti Itä- ja Keski-Suomen alueella. Lisäksi ryhmissä voi tehdä isompien erien tilauksia suoraan kotiinkuljetettuna, mitä meillä työporukassa ainakin hyödynnetään aina silloin tällöin.

Vielä vinkkinä viikoksi, Roinilan lihaa saa vähintään viikottain Mikkelistä Vilee Puoti & Bistrosta, joka on todellakin tutustumisen arvoinen lähiruoka- ja luomuravintola/-myymälä! 


tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, neljäs luukku

Fisua Puulalta! Puula-Särvin valmistaa jo toisessa polvessa kalaa erilaisiksi säilykkeiksi: on lohta, muikkua, haukea ja lahnaa yms. eri tavoilla tuotettuina. Tuotteet valmistetaan Hirvensalmella Kissakoskella ja lähes kaikki kala on Puulalta pyydettyä.

Erikoisuuksia ovat mm. Savusärki ja Muikkukukko eli säilykekalakukko, isäni lemppari. Hän ottaa säilykkeen metsään mukaan, lämmittää sen notskilla ja nauttii. Melko luksusta ja kuulemma hyvää, itse en ole maistanut. Oma lempparini on Savumuikut, joita mätän joko ruisleivän tai hiivaleivän päälle sienisalaatin kanssa. Menevät toki myös tuorejuuston kanssa, mutta sienisalaattimössö on parempaa... :) 

Säilykkeitä on saatavana ympäri Suomen ainakin Prismoista ja S-marketeista. Yrityksellä on myös verkkokauppa. Jos pidät kalasta, kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä minä, joka en erityisesti edes välitä kalasta, himoitsen näitä säilykkeitä. Mikään ei toki vedä vertoja tuoreelle kalalle, mutta nämä liippaavat jo melko läheltä.  Namskis!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, kolmas luukku

Jauhoja ja teatteria Rapion Myllyltä. Mylly on yksi harvoista Suomen toimivista vanhanajan myllyistä, toki uusimmalla tietotaidolla höystettynä. Mylly jauhaa niin kauppajauhatusta (ostaa siis jyviä ja jauhaa niistä omia tuotteita) ja tullijauhatusta (jauhaa jauhoja ostajan omista jyvistä ostajan omaan käyttöön). Kauppajauhatukseen jyvillä on todella korkeat vaatimukset ja siksipä jauhot ja muutkin tuotteet ovat erittäin laadukkaita. Myllyn tuotteita ovat jauhojen lisäksi erilaiset ryynit, hiutaleet ja erikoistuotteet, kuten lettujauhoseos ja kalanleivitysjauho. Oma suosikkini on rieskaryynit, joista saa maanmainiota röpörieskaa (ohje alla), eli perieteläsavolaista ohrarieskaa.

Myllyn lisäksi kesäisin järjestetään korkeatasosta teatteria, jossa ohjaajina ja näyttelijöinä on ollut Suomen kärkinimiä , kuten viime kesänä "Niskavuoren Hetan" ohjaaLiisa Mustonen ja näyttelijöistä mm. Susanna Mikkonen ja Tommi Eronen. Lisäksi Rapiolla toimii myös Myllykahvila, josta saa tietenkin omassa myllyssä jauhetuista jauhoista tehtyjä leivonnaisia.

Tässä vielä Rapion myllyn ohje röpörieskan tekoon. Etelä-Savossa rieska on erityisesti juhannusruoka, mutta sopii mieletestäni ihan ympäri vuoden syötäväksi, sillä on vaan se tautisen hyvää!

Ohrarieska
½ l vettä

1 l piimää

4 dl Rieskaryynejä

1 muna

2 rkl öljyä tai voisulaa

1 tl (reilu) suolaa



Laita ryynit turpoamaan veteen noin tunniksi tai kiehauta mikrossa n. 10 min. Lisää piimä, muna, öljy ja suola. Kaada seos leivinpaperin päälle uuninpellille. Paista rieskaa 200C noin 50-60 min.
 Tarjoa munavoin kanssa.
 Nesteenä voit käyttää myös kermaa tai kermaviiliä jolloin rieskasta tulee hieman pehmeämmän makuinen.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, toinen luukku

Veeran Valkosipuli Yrttidippi (kylatori.fi)
Toisen luukun takaa paljastuu yksi suosikeistani: Heikkilän yrttitila. Laitan tämän jo näin varhaiseen vaiheeseen, koska heillä on myös nettikauppa, josta tuotteita voi tilata myös pukinkonttiin. Heikkilä on entinen maitotila, jossa sukupolvenvaihdoksen myötä tuotantosuunta vaihdettiin yrtteihin. Tilalta saa niin kuivattuja yrttejä, erilaisia mausteseoksia, makusokereita, yrttiteetä ja dippejä. Hauskaa on, että makusokerit, yrttiteet ja dipit on nimetty perheen lasten mukaan (myös toisia ja kolmansia nimiä on hyödynnetty, ei niitä lapsia kuitenkaan ole kuin kolme! :) )

Omat lempparini ovat yrttisuola ja Veeran Valkosipuli Yrttidippi. Myös kaikki teet ovat meillä kovassa käytössä. Erilaisista tuotteista on helppo koota kivoja ja hyödyllisiä lahjapakkauksia, mutta nettikaupassa on myös valmiita lahjapakkauksia, jos ei jaksa näprätä. Jälleenmyyjiä on Mikkelissä ainakin Kauppahallissa ja Kenkäveron myymälässä, pääkaupunkiseudulla maatilatoreilla Kluuvissa, Kannelmäen Prismassa ja Lasipalatsissa, sekä Kampin ja Itiksen Ruohonjuurissa. Loput jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Itse olen taas ostanut Heikkilän tuotteita taas useammankin joulupaketin tarpeisiin... Näiden etuina on kaiken muun hyvän päälle vielä se, että tuotteet ovat kevyitä, joten niitä on edullista toimittaa myös postitse. Ystävät ja sukulaiset, te ette sitten ole lukeneet tätä,  eli saatte luvan ainakin esittää yllättynyttä, kun joululahjoja minulta avaatte, niih!


lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenteri, ensimmäinen luukku


Viime vuonna ja todennäköisesti aikaisemminkin blogaajat ovat pitäneet joulukalentereita blogeissaan. Tänä vuonna myös minä aion tehdä niin ja päätin, että teema on lähiruoka. Esittelen joka päivä lyhyesti Etelä-Savon alueen herkkuja ja kerron toki, mistä niitä voi ostaa. Ensimmäisenä esittelen Aten Marja-Aitan mehut. Ne. On. Hyviä. Omat suosikkini ovat puolukka- ja tyrnimehut, varsinaisia vitamiinipommeja. Kaikkia mehulaatuja saa sekä sokeroituna että sokeroimattomina (eikä mitään muitakaan makeutusaineita ole lisätty).  Mehuja myydään melko kattavasti ympäri Suomen. Mikkelissä mehuja löytyy ainakin Kauppahallista ja Kenkäveron myymälästä, pääkaupunkiseudulla Kluuvin maatilatorilta sekä Sörnäisten pikatukusta. Hinta on melko suolainen, 6-10 € pullo, mutta kaikki mehut ovat tiivisteitä ja niistä riittää pitkään ja saa varmasti erinomaista laatua. Kannattaa maistaa!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...

... ja lehväs uskolliset. Tää lähtee niiin pikkujouluihin, kiva rällätä työkavereitten kanssa pitkästä aikaa, tsintsin!

Mitään en oo ottanut (pikkujoulut 2010)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Lahjahuumassa...

Olen ollut tänään kotona eli poissa kustannuspaikalta lenssun vuoksi ja se aiheuttaa näköjään näin joulun kynnyksellä ostosmanian, kun ei ole tarpeeksi kipeä vain makaamaan sohvan pohjalla...

Eksyin taas kerran luottokauppani www.kelttikorut.com -sivustolle, se ei koskaan petä. Löysin sieltä korvikset kummi-tytölle, itselleni ja vielä yhdelle hyvälle ystävällekin. Suurin osa itse itselleni ostamistani koruista on tuolta, sillä jotenkin nuo kelttiläinen muotokieli ja symboliikka vetoaa tällaiseen pikkunoitaan... Eli vinkkinä viikoksi, jos joku mulle korun haluaa lahjaksi antaa, niin tuonne siis.

Toinen aina yhtä helppo kauppa on NetAnttila... Sieltä tilasin Miehelle pleikkapelejä (ostin meille yhteiseksi joululahjaksi PS3:sen... SHHH!), kummipojalle Angry birds -juttuja ja kummitytölle kosmetiikkaa...

Sitten lompakko alkoi muistuttelemaan, että näillä rahoilla pitäisi elää ainakin veronpalautuksiin saakka ja oli pakko laittaa tilaushanat kiinni, vaikka vielä puuttuu lahjat mutsille, isäukolle ja systerille. Ne on varmaan pakko ostaa ihan kaupasta sitten veronpalautusten jälkeen... Pitää alkaa jo henkisesti valmistautua siihen, että joutuu tunkemaan ihmisten sekaan ostoksille, ei voi kestää! En kerta kaikkisesti ymmärrä ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti änkeävät sinne saamaan hikoilemaan ja saamaan paniikkikohtauksia! Entäs jos tilaisin kuitenkin ne ihan suosiolla tuolta internetin ihmeellisestä maailmasta? Onhan aina olemassa ystäväiseni Visa Vinkunen...

lauantai 24. marraskuuta 2012

Turhan tiedon tietopankki



Sain Kikiltä tunnustuksen: blogissani on kuulemma substanssia, siis perusainesta [= ontologian (oppi olevaisesta) termi]. Substanssilla käsitetään yleensä puhekielessä jonkun henkilön tai asian jotain ominaisuutta, joka määrittää kyseistä henkilöä joko luonteenpiirteen, statuksen tai taidon osalta erittäin merkittävällä tavalla, siis henkilön perusainesta! Tässäpä Kikille selvyys siitä, mitä se substanssi on, hän kun sitä blogissaan ansiokkaasti, tosin ei ehkä niin kovin tieteellisesti, pohti... :)

Tuo otsikko muuten juontaa siitä, että minua kutsutaan turhan tiedon tietopankiksi kaveripiirissäni, koska päähäni tarttuu mitä ihmeellisimpiä tiedonjyväsiä, jotka myös muistan kiitettävän hyvin. Tästä esimerkkinä tuo substanssin määritelmä, johon toki jouduin tarkistamaan tuon ontologian suomennoksen wikipediasta, kun en siitä ollut satavarma, mutta muuten määritelmä pompsahti mieleeni ilman minkäänlaista vaivaa...

No, oli miten oli, blogissani on siis Kikin mielestä substanssia ja minun pitää tämän tunnustuksen myötä kertoa ne blogit, joissa on minun mielestäni substanssia. Ainiin ja piti myös kiittää tunnustuksen saajaa: KIITOS, erityisesti siitä, kun minua fiksuksi kehuttiin!


Mutta niihin substanssiblogeihin:

1) Karvahelvetti: kertakaikkisen mainio kissa-/koirablogi

2) Project mama: espoolainen äiti ja media-alan ammattilainen, nykyään myös kaupunginvaltuutettu Katja Lahti parantaa maailmaa sarkastisella otteella

3) Salamatkustaja: islannissa asuva suomalainen yrittäjä, joka tarkkailee elämää humoristisella otteella. Soutakaa perkele!

4) Nollavaimon paluu: vitutusta ja taitavaa kynänkäyttöä!

5) Sekavuustila: ihanan raikas äitiblogi!

6) Partapapan höpinöit: tarinankertoja Lahdesta

7) saibun blogi: rakkaan ystäväni turinoita

8) Aakkostarinat: filosofista pohdintaa aakkosten avulla

Tässäpä nämä, en näistä sen paremmin kenellekään ilmoittele, mutta jos joku teistä sattuu tämän huomaamaan, niin mielestäni erityisesti juuri teidän blogeissanne on suurta substanssia!

torstai 15. marraskuuta 2012

Se yksi ja ainoa....

.... ainutkertainen! No ei välttämättä ainutkertainen, mutta erittäin harvinainen: mulla on huomenna vapaapäivä, arkipäivänä! Arvatkaa kuinka mää nautin... Tai itseasiassa, aloitin sen nauttimisen jo tänään--- kuivaa omppusidukkaa enemmän kuin laki sallii, siis ainakin viisi tuoppia tai ehkä kuusi. Kohta joutaakin nukkumaan, mutta pääasia, että huomenna ei tartte lähteä töihin! IHKUDAA (teinix)!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Univelat kuitattu

Huh, töissä hullut päivät ovat vihdoin ohi! Seminaari on onnistuneesti takana, melkein kaikki maksatuksetkin sain tehtyä ajoissa, vain kahdelle jouduin pyytämään muutaman päivän lisäaikaa, jota onneksi ystävällinen rahoittaja myönsi. Työhuone näyttää tosin siltä, että siellä olisi pyörähtänyt vähintään trombi, jollei jopa hirmumyrsky: lattia lainehtii mapeista, papereista (mikä on ihan normaalia) sekä lisäksi kengistä ja vaatteista, joita olen seminaarin aikana tarvinnut (ei siis ole normaalia, että cocktail-mekko lojuu työhuoneen lattialla rutussa korkkareiden vieressä), huomenna taitaa olla tiedossa työhuoneen siivous....

Vaikka pahin on nyt ohi, olo on silti kuin jyrän alle jäänyt. Työpäivät ovat venyneet aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ja toissaöinen valvominen koko viikon jatkuneiden liian vähäisten yöunien päälle oli ehkä vähän liikaa... Viime yönä sitten nukuttiinkin kellon ympäri ja vähän ylikin. Toivottavasti tämä tästä helpottaa, edellisen seminaarin jälkeen (joka tosin kesti pidempään ja osallistujiakin on nelinkertaisesti) olin totaalisen zombi monta viikkoa tapahtuman jälkeen!

Nyt pitäisi saada itsensä ylös sängystä ja lähteä edes vähän ulkoilemaan, mutta kun ei huvittaisi pätkääkään. Tekisi mieleni vain lojua telkkarin ääressä ja jumittaa, mutta ei auta, ylös on noustava... Huok!

Arvalla voi voittaa!

Käykääs osallistumassa Kikin blogin arvontaan. Sieltä voi voittaa ihkuja kotijuttuja! Mäkin osallistuin, mutta kilpailusta tulee aina jännempää, jos on paljon osallistujia!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lahja

Ken huomaa olevansa 10 000. kävijä, niin ilmoittautukoon, saat ainakin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin ja ehkä jotain kivaa jutskaakin... :)

Kiittää kaikkia ihmisolioita, jotka jaksavat lukea lätinöitäni, yritetään jatkaa samaan malliin!

Mistä näitä idiootteja oikein tulee?

Näköjään Kokoomus-puolueen nuoriso-osastolta, jonka vpj. Jan mikälie ilmoitti fasepookissa, että lapsilisät tulisi poistaa, koska ne tukevat heikomman aineksen lisääntymistä ja että ei sitten kannattaisi ihmetellä, miksi näitä huumeriippuvaisia vauvoja ja huostaanottoja on niin paljon...

Ihan oikeasti, mulla tipahti leuka valehtelematta alakerran naapuriin. Tässä kommentissa ei ole päätä eikä häntää! Pitäisiköhän tämä Jan mikälien miettiä, onkohan sitä heikompaa ainesta omassa aivokuoressa, kun ihan avoimesti tällaisia mielipiteitä ilmaan heittelee?

Ensinnäkin, en millään pysty uskomaan, että kukaan tähän maailman lapsia pykäisi siitä hyvästä, että saa lapsilisää! Se taitaa olla jotain 100 euron kieppeillä per kuukausi per lapsi (en nyt jaksa tarkistaa, korjatkaa, jos olen väärässä), joten ei sillä  rikastumaan pääse. Vaikka siitä satasesta ei pantaisi pennin jeniä lapsen hyväksi, niin raskaus ja synnytys ovat sen verran rankkoja kokemuksia, että ei maksa vaivaa, todellakaan!

Toiseksi, se ns. heikompi aines, jos puhutaan huumehörhöistä, alkoholisteista sun muista vastaavista, sikiävät valitettavasti vaikka sitä lapsilisää ei olekaan, koska näissä "piireissä" ehkäisy ei välttämättä ole se ykkösasia mielessä ja vahinkoraskauksia tulee enemmän tai vähemmän ja osaa niistä ei keskeytetä syystä tai toisesta. Lapsilisillä ei tähän asiaan ole mitään vaikutusta. Heitänkin tähän ehdotuksen, että jonkinlainen pakkoehkäisy, ei välttämättä sterilisaatio kuitenkaan, voisi olla ihan hyvästä näille ns. mahdottomille tapauksille, joista olen jo josku kirjoittanutkin aikaisemmin. Sterilisaatio on sen verran lopullinen toimenpide, että sen tekeminen vaatii jo todella kovat perusteet.

Kolmanneksi, pääsääntöisesti lapset syntyvät, jos ei  nyt rakastavaan, niin ainakin perustarpeista huolehtivaan kotiin ja se lapsilisä tulee todellakin tarpeeseen, jos rahaa ei ko. perheessä kasva puussa. Sillä lisällä voidaan ainakin jollain tasolla turvata sen lapsen kohtuullisen elämän edellytykset, ruoka, hygienia ja vaatteet. Tai se voidaan säästää lapsen opiskeluja tai muuta vastaavaa ajatellen, niin kuin omat vanhempani aikanaan tekivät.

Neljänneksi, jos joltain se lapsilisä pitäisi poistaa, niin sellaisilta, jotka eivät sitä tarvitse. Lapsilisähän on subjektiivinen oikeus, mutta jumaliste, tässä maassa tietty osa perheistä ei sitä todellakaan tarvitsisi, vaan kaikista rikkaimmalta, sanotaan nyt vaikka neljännekseltä, lapsilisä voitaisiin poistaa ja käyttää se niiden eduksi, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Viidenneksi ja viimeiseksi, toivon todellakin, että se Jan mikälie on tarkoittanut kommentillaan pelkästään näitä paatuneita huumehörhöjä ja sekakäyttäjiä sillä ei "pelkkä" köyhyys huononna elämänlaatua kovin oleellisesti, vaikka toki se tekee elämästä ehkä hivenen haastavampaa. Ja sitä paitsi, niitä huumehörhöjä ja alkoholisteja on myös niissä rikkaissa perheissä ja kyllä niihinkin taitaa syntyä näitä huostaanotettavia lapsia.... Väkivaltaisista vanhemmista puhumattakaan... Ei Jan mikälie mainitsemat ongelmat koske pelkästään rahantarpeessa olevia ihmisiä!


Alkoholiahdistusta

Mulla on ongelma, ahdistun (omasta mielestäni) liian humalaisista ihmisistä. Huomasin sen taas tänään, kun mies tuli kotiin jostain sidosryhmätilaisuudesta sievässä laitamyötäisessä hieman ennen kello neljää. Minusta hän oli liian humalassa, vaikka käveli vielä kohtuullisen suoraan eikä puhunut aivan tolkuttomia. Tyyppi nukahti noin sadasosasekunnissa saatuaan vaatteet päältään ja alkoi kuorsata ja minä istun sohvalla ja ahdistelen itsekseni tätä asiaa. En oikein tiedä edes mitä ahdistumista tässä on, pelkään vain yleisesti ottaen, että sille sattuu jotain, eikä huoli häviä tosiaan edes siinä vaiheessa, kun tyyppi horjuu kotiin. Eikä mies ole ainoa, johon ahdistus kohdistuu, vaikka sen asian koen jossain mielessä oikeutetuksi. Ahdistun myös baarissa tai bileissä, jos joku seurueesta on ihan pellit säpissä, vaikka yleisesti ottaen, mitäs se minulle kuuluu, jos joku haluaa vetää överit.

En kerta kaikkisesti ymmärrä itseäni! En todellakaan ole itse mikään kuppiinsylkijä (kuten varmaan joskus olette huomanneetkin), vaan otan sidukkaa ihan kiitettävästi ja saatan joskus itsekin olla melkoisen nakit ja muussi... Muttamutta, olen ollut kerran elämässäni sellaisessa kunnossa, että filmi on poikki useamman tunnin ajalta ja minua on kuulemma kannettu, kun omat jalkani eivät ole kantaneet... Silloin ikää taisi olla just hikiseen 18vee, jos ihan sitäkään ja sen jälkeen olen tunnistanut omat rajani. Siinä vaiheessa, kun huomaan, että nyt alan olla himppa liian siiderissä, niin alan himmailla juomisen kanssa tai sitten lähden ihan suosiolla kotiin. Nykyään yhä useammin tätä jälkimmäistä, sillä inhoan kankkusta niin paljon, että jätän hyvillä mielin hyvätkin bileet kesken, jos alkkomahoolia on veressä yli oman toleranssini.

Ehkä minua se juuri ahdistaakin, kun tuntuu, että aika harvat oikeasti tunnistavat omat rajansa (henkilö L. saat tästä erityispalautetta, sä olet ihan sieltä pahimmasta päästä... :D), vaikka minusta se on alkoholin käyttämisen edellytys: humalassa saa olla, mutta ei saa juoda itseltään tolkkua pois. Suomalaisille se tuntuu olevan jotenkin erityisen vaikeaa ja minua ahdistaa.

Olenko ainut (ei-absolutisti), jota asia häiritsee, vai pitävätkö kaikki muut ihan normaalina sitä, että ei ymmärretä pitää huolta itsestään edes pikkiriikkisen vertaa?

ps. kello on 05.25 ja mä päätin juoda siiderin, kun mä en edelleenkään saa unta, onneksi huomenna eli tänään on vapaapäivä, joten saan nukkua aamulla pitkään, kunhan jossain vaiheessa nukku-matti tulee uudestaan kolkuttelemaan olkapäätä..

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Liian vauhdikasta

Edelliseen viestiini viitaten: loppukuusta on vähän turhan kiireistä. Vaatimattomasti viisi maksatusta pitäisi vielä tehdä ja osaa en ole edes aloittanut. Lisäksi kaikki muut työt siihen päälle, niin kuin yhden seminaarin valmistelut, joka on heti marraskuun alussa ja kaikki muut juoksevat asiat, niin ylitöiksihän tämä menee. Tänäänkin lähdin töistä vasta vajaa tunti sitten, ja silloin vain, koska nettiyhteys katkesi huoltokatkon takia. Muuten istuisin siellä vieläkin... Pitää ilmeisesti ottaa myös viikonloput hyötykäyttöön, jos aikoo saada kaikki työnsä tehtyä.

Tai sitten tarttee jostain lisää tunteja, olisko jollain pari ylimääräistä?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pikapäivitys

Elossa ollaan, mutta elämä on tällä hetkellä sen verran vauhdikasta, ettei bloggaamiseen ole jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa. Palaan astialle heti, kun jostain repäisen vähän lisää aikaa ja inspiraatiota...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään...

Juuri niin kuin eilisiltaisessa postauksessani kirosin. Mies tuli neljän aikaan kotiin, nukahti ensin keittiön pöydän ääreen ja sen jälkeen kylppäriin. Kuorsasi niin pirusti, että sain itse uudestaan unta vasta vähän ennen seitsemää ja onnistuin sitten vahingossa nukkumaan puoleen kahteen asti. Mies nukkuu edelleen. Hienoa. Lähden hakemaan itselleni roskaruokaa, koska jääkaappi on tyhjä. Scan-ateria täältä tullaan!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Ääretön ärsytys

Mies tuli kotiin viikon reissulta. Muutama tunti oli mukavaa. Herra nukahti jo sohvalle, mutta kaveri soitti, että lähde pelaamaan biljaria. Lähti. Nyt voidaan taas villisti veikata, että kello on miljoona ennenkuin saapuu takaisin ja oletettavaa on, että ei kovin hyvässä hapessa.  Huominen menee siis täysin perseelleen, koska herra ei saa takapuoltaan sängystä ylös koko päivänä. VITTU! Miksi ihmeessä sinne kapakkaan pitää lähteä silloin, kun minäkin olen kotona? Seuraavat kolme viikonloppua olen reissussa, eli olisi voinut lähte ihan rauhassa rymyämään, mutta kun pitää lähteä just nyt... Ja sitten istuu marttyyrina kotona ne seuraavat kolme viikonloppua, vaikka olisi voinut rällätä ihan rauhassa. Saako hermostua? Toivottavasti, nimittäin V-käyrä on nyt aikasta korkealla..

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Uuniperunat ja kinkkutäyte

Valeäiti kaipaili blogissaan helppoja ruokavinkkejä, joita saisi vaihtelua omaan ruokavalikoimaansa, etteivät lapset saisi aina sitä ikuista spagettibolognesesa. Minäkin kannoin korteni kekoon ja vinkkasin hänelle maanmainiosta ruoasta nimeltä uuniperunat... Jotenkin tuntuu, että ne on nykyään aivan unohdettu ruokalaji, vaikka ovat helppoudessaan vertaansa vailla. Pestyt perunat uuniin kypsymään, kylkeen kylmä kastike ja salaattia ja that's it...

Tässä siis Ellin ruokavinkki numero 8(?). Tämä ohje on systeriltäni, joka tekee näitä jouluna, joten nämä kelpaavat hienompiinkin tilaisuuksiin...

Uuniperunat kinkkutäytteellä a'la Hena:

Perunat:
Isoja Rosamunda-lajikkeen perunoita (niitä punaisia) 4 kpl

1)Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen
2)Pese perunat hyvin ja poista huonot kohdat
3)Pistele perunoihin haarukalla muutamia reikiä, jotta perunat eivät halkea ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4)Paista perunoita uunissa n. tunti, todella isot perunat kypsyvät jopa 1,5 tuntia
5)Otettuasi perunat uunista, tee niihin ristiviillot ja purista hieman täytettä ulos (varo, ettet polta sormiasi!)

Perunoiden kypsyessä voit valmistaa täytteen, johon tarvitset:
Kermaviiliä, 3/4 purkkia
Maitorahkaa, 1/2 purkkia
Puolikas keltainen paprika
Puolikas punainen paprika (tai sitten jompikumpi kokonaisena)
Palvikinkkua 150 - 200 grammaa (maun mukaan :D)
Yksi pieni sipuli
1 tl pippurisekoitusta
(1/2 suolaa, jos liha ei ole kovin suolaista)

Pilko paprikat, sipuli ja palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita kermaviilin ja maitorahkan kanssa mössöksi. Lisää pippurisekoitus (ja suola) ja sekoita kunnolla. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun perunat kypsyvät.

Kun perunat sitten ovat kypsiä, kastiketta vain reilusti potun päälle ja eikun syömään. Myös perunoiden kuoret voi syödä, mutta itse jätän ne syömättä, koska ne tahtovat olla vähän kuivakoita... Tähän kylkeen voi tehdä jonkun perussalaatin ja muuta ei tarvita! NAM! Pienestä kankkusesta huolimatta tuli nälkä... :)

torstai 27. syyskuuta 2012

Nokkosrokkoa ja muuta mukavaa!

Heräsin eilen aamulla järkytykseen: peilistä vastaan katsoi sian ja norsun sekoitus... Naama ja kaula olivat täynnä punaista pientä rypyläistä ihottumaa ja posket kuin hamsterilla (siis normaaliakin enemmän). Korvat olivat turvoksissa ja väriltään violetit, vähän niinkuin dumbolla, mutta olivat sen verran kipeät, ettei lentäminen tullut kyseeseen.

Sydän meinasi pysähtyä, mutta vastoin kaikkia vaistojani, en (heti) saanut sätkyä, vaan soitin rauhallisesti työterveyteen ja sain ajan ja aloin vasta sen jälkeen kuvitella itselleni kaikkia mahdollisia vaivoja, mihin oireenkuva voisi oikeuttaa. Lopulta päädyin siihen, että minulla on joko a) tuhkarokko (rokotuksista huolimatta, erittäin todennäköistä), b) parvorokko (olen tietääkseni sen jo kertaalleen sairastanut, vielä todennäköisempää) tai c) nokkosrokko eli akuutti urtikaria (oikeasti todennäköistä). Otin jopa lääkärille varmuuden vuoksi rokotuskortinkin mukaan, mikäli tässä joudutaan rokkotutkimuksiin... Se muuten löytyi yllättävän kivuttomasti, kerrankin olin laittanut jotain loogiseen paikkaan talteen...

Tapani mukaan olin taas kuvitellut kärpäsestä härkäsen ja lääkäri totesi minulla juurikin akuutin urtikarian eli nokkosrokon eli allergisen reaktion. Reaktion aiheuttajaa ei tosin ole keksitty mukavan lekurisedän kanssa, mutta sain onneksi tujut lääkkeet ja setä ystävällisesti antoi minulle eilispäivän sairaslomaa, en olisi nimittäin ihan vähällä rahalla töihin mennytkään, sen verran hurjan näköinen olin. Huppu päässä ja huivi naamalla kävin hakemassa aputeekista troppia, jotka onneksi auttoivat muutamassa tunnissa pahimpaan punoitukseen ja kutinaan. Tällä hetkellä puolitoista vuorokautta korvat ovat korkeintaan hieman normaalia punaisemmat ja lievästi kuumottavat ja naamassa on edelleen lievää ihottumaa, mutta se ei enää punoita, kutittaa vain hieman.Taivaalle kiitos antihistamiineista, olen näköjään sen verran ulkonäkökeskeinen näytän mieluummin normirumalta kuin suohirviöltä norsunkorvilla varustettuna...


tiistai 18. syyskuuta 2012

Kun nyt ei ole muutakaan tekemistä...

Pöllin Miumiulta kyselyn, kun en jaksa tupertaa muutakaan järkevää... 

» FAMILY
- Polttaako joku perheestäsi? - Molemmat poltetaan, lisäksi myöskin isä-ukko polttelee sätkiä...
- Onko perhe sinulle tärkeä? - No totta kai!
- Onko sinulla sisaruksia? - Yksi systeri

- Onko vanhempasi vielä yhdessä? - Jep, marraskuussa on 35-vuotishääpäivä.



» HOME, SWEET HOME

- Oma huone? - Eiköhän tämä "lukaali" ole jaettu aika lailla tuon miekkosen kanssa puoliksi...
- Mitäs kirjoituspöydältäsi löytyy? -Kaikkea maaliman mahdollista tietokoneesta sukkapuikkoihin.
- Oma koti kullan kallis? - Kyllä!
- Podetko helposti koti-ikävää? - Harvemmin, joskus pitkillä työreissuilla alkaa kaipailemaan välillä jo kotiinkin...

» LOVE
- Haluaisitko nyt halata jotain tietty ihmistä? -Miestä on aina mukava halata.
- Mikä sinut saa yleensä itkemään? - Surulliset tarinat, empatia, riitely
- Rakastaako sinua kukaan? - Rakastaa.
- Ikävöitkö ketään juuri nyt? - Systeriä, ei olla nähty ikuisuuteen!

» HAVE YOU
- Kaivannut jotakuta niin paljon, että sattuu? - Silloin tällöin.
- Laulanut suihkussa? -Ei pysty, nenään menee vettä... :)
- Oletko ollut todella iloinen? -Juu, vitutuksesta huolimatta olen kuitenkin peruspositiivinen ihminen...
- Entä nolostunut? - Ihan normaalia


» FUTURE
- Mitä aiot tehdä tasan viikon kuluttua? - Kotona hiimailen
- Entä huomenna? - Töitä nyt ainakin, illalla pitäis operoida mekko edustuskuntoon.
- Mitä odotat tulevaisuudeltasi? -Että saisi ihan oman kodin ja saisin otettua niskasta kiinni itseäni elämäntapojen suhteen...
- Kenet ihmisen luulet nyt seuraavaksi näkeväsi? - Miehen näen koko ajan tuossa vieressä...

» NOW
- Päällysvaatteesi? - Mustat suorat housut ja neuletakki (tulin just töistä)

- Kuka ihminen on sinua lähimpänä tällä hetkellä? - Mies

- Oletko onnellinen? - Suurinpiirtein kyllä

- Mikä esine on vasemmalla puolellasi lähimpänä? - Lamppu.


» LAST WEEK

- Soittanut jollekkin? - Vaikka kenelle, Miehelle, Lauralle, systerille ja mutsille nyt ainakin.
- Saanut viestiä vastakkaiselta sukupuolelta? - Mieheltä ja "broidilta".

- Lähettänyt viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - Joo, ainakin Miehelle ja "broidille". 

 
» YOU YOU YOU FT. SOME NICE HUMANS
- Pitääkö uudenvuoden lupauksesi? - En yleensä tee niitä, mutta kyllä olen onnistunut pitämään pääsääntöisesti lupaukseni...


- Nukuitko viime viikonloppuna omassa sängyssä, jos et missä sitten? - Pe-la omassa sängyssä, la-su Mämmellä Lauran vanhempien luona.
- Jutteletko kenellekään nyt? - Miehen kanssa jutellaan niitä näitä...
- Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt? - Kaksi.

» HAVE YOU EVER?
- Pitänyt jonkun salaisuuden? - Aika montakin, vaikka olenkin yleensä aika lörppä...
- Itkenyt elokuvan aikana? -On aika harvoja leffoja joiden aikana en itke... :O
- Ollut esiintymislavalla? - Kerran jos toisenkin...
- Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? -En oikeastaan, kyllä naisena on mukavampaa...

» SOMETHING
- Oletko mustasukkainen? - Aika vähän, joskus olen humalapäissäni saanut mustiskohtauksia...
- Mitä teet viikonloppuisin? -Riippuu ihan viikonlopusta, välillä juopottelen, välillä käyn töissä, toisinaan reissaan... Kaikkea mahdollista...
- Oletko hyvä koulussa? - Voisin olla, jos jaksaisin panostaa...
- Oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä? -En voi sanoa...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Raittiusseuran syysbileet

Eilen pidimme Mämmen kylän raittiusseuran perinteiset syyskekkerit, jotka olivat kaikkea muuta kuin raittiit... Kuvamateriaalia ei onneksi ole tallentunut kameroille, sillä meininki oli aikamoinen. Perinteisesti puolet porukasta eivät kyenneet kapakkaan ja ne jotka kykenivät, olivat erittäin pahoinvoivia viimeistään aamulla. Nyt joutaakin sänkyyn liskoilemaan, aamuisten pienten vieraiden sanoin: laiva on lastattu liskoilla. Lasten suusta kuulee totuuden! :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Ihku blogi

Vanha (nojoo, vanha ja vanha, nuorempi hän on kuin minä) ystäväni Riikka on perustanut leivonta- ja ruokablogin. Riikan ruuat ja leivonnaiset ovat loistavia, joten suosittelen tutustumaan, nam!

Itse saan jo pelkästään reseptejä lukiessa ylimääräisiä kiloja vyötärölle, mutta pääasia, että ruoka on hyvää ja maistuu!

Laiska töillään kehuu

Eilen siivottiin miehen kanssa vaatehuone, jeesus mikä homma! Roskikseen lähti kaksi muovipussillista tavaraa ja kiertoon pussillinen tavaraa. Vaikka rojun määrä ei loppujen lopuksi juurikaan vähentynyt, saatiin se kuitenkin järkeistettyä niin, että hyllyillä on jopa tilaa ja vaatehuoneeseen mahtuu sisälle! Vastaava tilanne on ollut ehkä joskus vuonna 2009, kun olemme tähän asuntoon muuttaneet... Tosin, voin veikata, että viimeistään kuukauden päästä tilanne on taas päässyt räjähtämään käsistä ja tavaroita saa metsästää huoneen perältä kurottajalla. Mutta, ihan todisteeksi, ettette vain luule, että huijaan: tadaa!
     
Mä en muistanut, että lattia on ton värinen... :)






No, jos on jotain hyvää, niin kyllä sitä tietysti aina sattuu ja tapahtuu... Tässä netissä pyöriessäni en huomannut, että ulkona räväytti ihan kohtuullisen sadekuuron. Eikä siinä normaalisti muuten mitään, mutta kun meidän matot oli (ja ovat edelleen) siellä pihalla tampattuina tuulettumassa! Eli nyt ne on ihan märkiä. Toivottavasti enää ei sada ja saan ne kuivumaan ennen Miehen takaisin tuloa, sillä se soitti mulle tunti sitten, että täällä paikassa X sataa, että käy ottamassa ne matot pois... HUUPS! 











tiistai 4. syyskuuta 2012

Kampanja myös meikäläisen sivuilla

Edelliseen postaukseeni viitaten, voit lahjoittaa ihan ilman haastamistakin suoraan tuosta vasemmalta sivupalkista, jonne olen upottanut koko kampanjasysteemin ja siitä voi seurata reaaliaikaisesti tavoitteen saavuttamista.

Blogiäidit ruokkii

Project Mama heitti haasteen lahjoittaa alunperin kahden äitibloggarin ideoimaan "blogiäidit ruokkii" Punaisen ristin nälkäpäivän virtuaaliseen keräyskampanjaan, jossa voit lahjoittaa rahaa virtuaaliseen rahalippaaseen.

Olen WWF:n ja SPR:n kuukausilahjoittaja jo entuudestaan ja kaivelen aina silloin tällöin roposia taskunpohjalta (ihan kuin mulla olisikin tosi paljon käteistä siellä) erinäisiin keräyslippaisiin, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon aikaan. Nyt viskasin vitosen edellämainittuun lippaseen, silläkin saa jo aika monta pientä lasta ruokaa nassuun taas jokusen päivän.

Haasteeseen kuuluu tietenkin haastaa myös lisää porukkaa = 3-5 (äiti/isä)bloggaajaa, mutta kun en itsekään ole äiti (paitsi ehkä henkisesti välillä), niin haastan mukaan Nollavaimon, Neon ja Partapapan, jotka kyllä ovat kaikki vanhempia, vaikka blogit itsessään eivät ole varsinaisia vanhemmuusblogeja.

Haasteessa on tarkoitus saada kerättyä 500 € lippaaseen, nyt siellä oli jo 182 €, joten mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseen ovat hyvät, jos asialla on kenellekään vähääkään merkitystä: "Ei hätää, jos sinä autat".

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Miksei se sula?

Aivan JÄRKYTTÄVÄ nälkä, eikä kaapissa ole mitään, mitä voisi tuosta vain napata pahimpaan tuskaan suuhunsa! Päätin kuitenkin olla HC ja tehdä pääkallopataa (resepti tulee myöhemmin), mutta se vaatii jauhelihan sulattamista, mikä onkin sitten jo ihan todella HC:a.

Syväjäädytetty puolen kilon jauhelihaköntti ei nimittäin ole niitä helpoimpia, saatikka nopeimpia sulatettavia. Jääkaapissa se sulaa noin vuorokaudessa, huoneenlämmössä ehkä kuudessa tunnissa. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei nyt tule kysymykseen, kun on akuutti hätä, joten piti keksiä vaihtoehtoja. Jo ennestään todettu homma on, että mikrossa hommasta ei tule mitään: vaikka kuinka laittaisit rakkineen sulatukselle, operaation jälkeen puolet lihasta on jo osittain kypsynyttä, toinen puoli vielä jäässä. Kun lihaköntsän laittaa pannulle, se osin kypsynyt osa kuivuu ennenkuin se jäiseksi jäänyt ehtii kypsyä. Todella siistiä ja suuri kulinaarinen nautinto...

Sain pari vuotta sitten työkaveriltani älyttömän hyvän vinkin jauhiksen kohtuullisen nopeaan sulattamiseen. Kuumaa vettä lavuaariin ja lihapaketti lillumaan sinne. Jos se kelluu, niin laittaa lautasen tai jotain muuta painavaa päälle, että kuuma vesi ympäröi koko könttiä. Sulaa alle tunnissa paistettavaan olotilaan! Miksei mulle ole tällaista kerrottu vaikka kotsan tunnilla yläasteella? Just tällaisia Niksi-Pirkka -juttuja ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästä, ei tietoa siitä, miten astiat tiskataan oikeaoppisesti (pääasia että tulee puhdasta) tai miten tehdään maitokastike (yäk)... No okei, on nekin ihan hyödyllisiä tietoja, mutta you got the point: näin helpotetaan ihmisparan elämää, jos tyyppi ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen ja ymmärtäisi ottaa sen lihaköntin vähintään kuutta tuntia aikaisemmin sulamaan siihen keittiön pöydälle...

No, jauhis on sulamassa ja itse asiassa varmaan ihan kohta paistovalmista, kun olen tässä taas kaahottanut omiani välissä... Tässä tulee maanmainion opiskelijaruoan resepti. Saanko esitellä: pääkallopata.

Jauhelihaa 300-500 g (minkä verran siinä paketissa nyt sattuu olemaan)
Makarooneja kaksi tai kolme desiä (tai miten paljon siellä pussin pohjalla nyt yleensä on)
Herkkusieniä (ei pakollisia, mutta padan nimi tulee tästä, viipaloidut herkkusienet näyttää pääkalloilta)
Ruokakermaa pari desiä (ei pakollista)
Mausteita

Keitä makaroonit väljässä vedessä
Ruskista jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Heitä herkkusienet paistamisen loppuvaiheessa mukaan ottamaan vähän makua.
Valuta makaroonit ja sotke sekaan jauheliha ja ruokakerma. Jos kermaa ei ole, niin ei voi mitään, ruoka toimii kyllä ilmankin. Anna vetäytyä hetki ja nauti ketsupilla höystettynä.

On muuten ihan sikahyvää!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Papillooma huspois

Iloisia uutisia tänä aamuna lehdestä: papilloomavirusrokote (HPV) otetaan vihdoin yleiseen rokotusohjelmaan! Itsellenihän siitä ei ole mitään hyötyä, kun paska on ollut jo seitsemän vuotta housussa, mutta omien kokemusteni perusteella olen äärettömän tyytyväinen, jos joku voi välttyä tältä perkeleelliseltä taudilta tuon rokotuksen avulla! Pääosan ajastahan tauti on oireeton, mutta ne oireelliset jaksot ovat ihan vitun kamalia, vai miltä teistä tuntuisi, jos värkki olisi täynnä raakaa kukkakaalia? Lisäksi saat ravata puolen vuoden välein PAPA-kokeissa, kun kuulun tietenkin siihen pieneen vähemmistöön, jolla tauti jää niin sanotusti päälle ja koko ajan pitää seurata mahdollisia solumuutoksia kohdunkaulan syövän mahdollisuuden vuoksi. Suurin osa sairastuneista selviää parin vuoden sairastelulla, mutta minä tosiaan olen tapellut sairauden kanssa jo sen seitsemän vuotta.

Joku voisi sanoa, että rokote on turha, kunhan käyttää kondomia harrastellessaan seksiä. Juupajuu, sanon minä... Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että on jokaikisessä yhdenillan/useammankin illan kännisekoilussaan muistanut/halunnut sen kortsun sieltä lompakosta/kassista kaivaa? En minä ainakaan, vaikka aina niitä kuitenkin kantoi mukana... Pikkuisen on edesvastuutonta touhua ollut, mutta tuskin se on siitä tässä vuosikymmenen aikana muuksi muuttunut ...

Liputan siis ehdottomasti rokotteen puolesta, kunhan se annetaan tarpeeksi ajoissa, mieluummin jo ala-asteella, neljäs luokka voisi olla sopiva. Ei saa olla naivi ja ajatella, että eihän ne lapset vielä silloin ymmärrä mitään seksistä, sillä vaikka pää ei tajuaisikaan, niin ruumis kehittyy... Monet varhaiskypsät tytöt varsinkin ovat saattaneet hyvinkin menettää neitsyytensä jo viidennellä tai kuudennella luokalla,  tiedän tapauksia (en itse, kerrankin voin laittaa sädekehän pääni päälle...).

Olin itse asiassa mukana Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen tutkimuksessa, jossa kartoitettiin HPV-rokotteesta mahdollisesti saatavia hyötyjä, yllättäen siis siinä verrokkiryhmässä, jolla ko. viirus oli ja olin jo silloin sitä mieltä, että olisin ehdottomasti HPV-rokotteen ottanut, jos teininä sen olisi saanut ja antaisin kyllä omallekin lapselleni rokotteen miettimättä. Harmittavan iso osa äideistä, jotka olivat mukana tutkimuksessa, eivät olleet kovin innoissaan rokotteesta, ilmeisesti ne uskoivat omien teiniensä elävän neitsyinä hamaan avioliittoon asti tai ainakin ymmärtävät käyttää kortsua. Sinisilmäisiä idiootteja, sorry vaan... Onneksi kuitenkin tutkimuksen lopputulos oli rokotteen kannalta positiivinen ja kahden muun tutkimusvaiheen jälkeen rokote saatiin yleiseen rokoteohjelmaan. Kyllä ne päättäjät joskus sentään tekevät edes hyviä ratkaisuja!



Tunnustelua

 Sain Miumiulta ihanan tunnustuksen, joka on simppeliydessään suorastaan hurmaava!

 

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Kiitän siis kauniisti, mutta en varsinaisesti jaa tätä eteenpäin, sillä tutkailin äsken tilannetta ja huomasin, että yhtä lukuunottamatta kaikki, joille haluaisin tämän antaa, ovat sen jo saaneet. Yhdelle blogille tämän kuitenkin jaan:

Bemaryn Karvahelvetti    on aivan loistava eläinblogi, erityisesti Pätkis on vienyt sydämeni. Tahtoisin itselleni samanlaisen otuksen karvaamaan meidän mattoja ja sohvia. Perhana kun tuo ukko on vaan niin allerginen!

tiistai 28. elokuuta 2012

Terveen merkki ja täydellinen äiti

Sano mun sanoneen, että jos ei sauna, viina tai terva auta, niin on tauti kuolemaksi. No, tässä tapauksessa tauti ei tainnut olla kuolemaksi, kun se eilinen tervasnapsi (ihan yksi vain) auttoi, ihan oikeasti! Tai sitten se tauti oli jo menossa pois, mutta mitä väliä, tervasnapsi oli kuitenkin hyvänmakuista.... Nukuin melkein koko yön niistämättä ja tänään olen jo jaksanut pestä pari koneellista pyykkiä, käydä kaupassa ja tyhjentää tiskikoneen. Lisäksi olen notkunut netissä ja laskenut oman loppuvuoden palkkabudjettini loppuvuodelle eli olen todellakin fyysisesti terve, henkisestä en olisi niinkään varma, kun teen töitä laillisena sairaslomapäivänä... No, onpahan pienempi paha huomenna odottamassa töissä, kun on tänään jo hoitanut asioita pois alta.

Lisäksi mun tekee mieli siideriä. Se on aina terveen merkki meikäläisessä, sillä sairaana kuiva omppukin maistuu pahalta. Siinä vaiheessa, kun omenan viekoitteleva maku taas kiinnostaa, niin paraneminen on jo hyvässä vauhdissa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. *koputtaa puista päätään*

Mutta asiasta aivan appelsiiniin. Eksyin tänään vauva.fi -sivustolle ja sain vaihteeksi sätkyn. Jos jokin maailmassa voi olla kamala vertaiselleen, niin kukaan ei tee sitä paremmin kuin äiti toiselle äidille. Noilla keskustelupalstoilla "täydelliset äidit" kehuvat itseään ja omia toimintatapojaan ja iskevät lyttyyn kaikki ne muut, jotka yrittävät vain selvitä hengissä (kuvaannollisesti) itsensä ja lapsensa kanssa ilman suurempia elämänkolhuja. Sivustolta saa sellaisen kuvan, että voit olla hyvä äiti vain, jos: (esimerkkejä)

1) olet lopettanut kaikki (siis aivan kaikki) paheet siinä siunaaman sekunnilla, kun olet PLUSSANNUT aka kussut tikkuun positiivisen tuloksen raskaudesta.

2) Et käytä kosmetiikkaa raskauden ja imetyksen aikana, et edes deodoranttia, vaikka raskauden aikana hikoilet kuin rankkitynnyri lisääntyneen massan vuoksi ja haiset paskalle, koska koko ajan pierettää (näitähän he eivät siis kerro)

3) Synnytät luonnonmukaisesti ilman kivunlievitystä ja tietenkin kotona vain miehesi kätilönäsi

4) Harrastat miehesi kanssa seksiä kahden päivän päästä synnytyksestä, sillä pitäähän miehenkin tarpeet huomioida


4) Täysimetät ensimmäiset neljä vuotta ja senkin jälkeen annat lapsillesi vain luonnonmukaista ravintoa

5) Jäät kotiäidiksi, hoidat lapset, itsesi ja miehesi aina hyväntuulisena ja huoliteltuna ja teet samalla vapaaehtoistyötä orpojen kissojen hyväksi (pahoittelen kissat, te tulitte ensimmäisenä mieleen)

6) Et koskaan käytä alkoholia lastesi nähden, etkä anna kenenkään muunkaan niin toimia.

7--- ääretön) JNEJNEJNE

 Haloo, missä ovat ne tavalliset äidit, joita minäkin tunnen? Ne, jotka menettävät hermonsa siitä, kun kusevat tikkuun kaksi viivaa ja menevät ensimmäisenä hermosauhuille, ennen kuin edes tajuavat mitä tekevät. Ne, jotka himoitsevat aurajuustoa, graavilohta ja punaviiniä puolet raskaudestaan, kun se toinen puoli on yrjötty ilman minkäänlaista himoa mihinkään ruokaan. Ne, jotka meikkaavat raskaana ollessaan, kun oma naama näyttää porsaan sikiöltä ilman meikkiä. Ne, jotka kiljuvat epiduraalia jo sairaalan ovelta. Ne, jotka kykenevät synnytyksen jälkeen istumaan vasta kuukauden päästä, seksiä voi harkita ehkä ensi vuonna. Ne, jotka imettävät kuukauden ja siirtyvät korvikkeeseen, kun hommasta ei kerta kaikkisesti tule mitään. Ne, jotka lähtevät riemusta kiljuen töihin äitiysloman jälkeen ja tyrkkäävät lapsen hoitoon joko iskälle tai päiväkotiin. Ne, jotka hyvinkin ottavat saunasiiderin tai kaksi ja juovat juhannuksena kunnon kumarat, kunhan ovat ensin pakottaneet miehensä olemaan edes suhteellisen selvinpäin...

Minä jotenkin vähän veikkaan, että näitä jälkimmäisiä äitejä on huomattavasti paljon enemmän, mutta vauvapalstoille kirjoittavat vain nämä ns. täydelliset äidit ja sitten ne, jotka haluavat provosoida näitä täydellisiä äitejä. Ne, jotka oikeasti etsivät keskustelupalstoilta jotain apua kysymyksiinsä, taitavat saada ihan jotain muuta kuin apua...

No, yhden asian nämä keskustelupalstat taas saivat aikaan: entistä suuremman varmuuden, että meikäläinen ei noita kakaroita edes harkitse taas ihan vähään aikaan... Hulluja nuo vauvapalstojen mutsit (anteeksi, mammat), sanon minä! 





maanantai 27. elokuuta 2012

Jos ei sauna, viina tai terva auta...

... on tauti kuolemaksi, sanoo vanha sananlasku... Kolmas päivä räkää ja lenssua saa jo ihmisen kokeilemaan kaikenlaista. Kävin tänään höyrysaunassa irroittelemassa limaa keuhkoista, tosin sillä ei ollut sanottavampaa vaikutusta. Päätin siirtyä sitten yhdistettyyn kakkosvaihtoehtoon, nimittäin tervasnapsiin. Neljän sentin pikkupullo ko. tököttiä teki ainakin mukavan lämpöisen olo  kurkkuun ja vatsaan, joten tästä konstista voi olla jopa jotain hyötyä. Jos huomenna ei ole parempi olo, vaihdan kirkkaaseen viinaan sekä kierin tervassa ja höyhenissä. Onpahan edes muilla hauskaa, sillä tuo kirkas ei ole koskaan sopinut minulle, vaan se on aina ollut oikein kunnon rähinäviina. Taisteleva tervakana voi olla hyvinkin mielenkiintoista katseltavaa ulkopuolisten silmin... :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lentävä räkätukko

Perinteinen elokuun lopun lenssu iski toissayönä päälle kuin miljoona volttia. Ensin oli vain ihan vähän kurkku nihkeä, mutta jo muutaman tunnin päästä tärisin jo kuumeen kourissa. Eilen iltapäivällä alkoi sitten tämä räkävalu, joka ei ota laantuakseen. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, mutta tämä niistäminen käy hermon päälle, kun ällöttäviä nenäliinoja on joka paikassa ja nenää joutuu hieromaan yhtä varovasti kuin kipeetä pimppiä! Lisäksi mahdoton aivastelu yhdistettynä sekopäiseen vatsaan ei ole ollenkaan mukava yhdistelmä - jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

Ja miksi meikäläinen sairastaa AINA viikonloppuisin? Kyllä minä viikolla joutaisin makomaan sängyn/sohvan pohjalla, mutta viikonloppuna olisi parempaakin tekemistä, erityisesti kun eilenkin oli aivan loistava sää! Mutta ei, minä makaan sängyssä välillä hikoillen, välillä palellen. Huomenna en kyllä vääntäydy kustannuspaikalle, vaan parantelen ainakin vielä yhden päivän tätä räkäistä olotilaa. Kävin jo vuokraamassa itselleni Makuunista viihdykettä Saapasjalkakissan verran, lisää löytyy digiboksin uumenista...

Nyt takaisin punkan pohjalle, kohta alkaa meikäläisen lemppariohjelma Myytinmurtajat, fysiikkaa ja kemiaa mielenkiintoisessa muodossa, mii laik, vaikka en kummastakaan todellisuudessa mitään ymmärräkään!

torstai 23. elokuuta 2012

Päivän mietelause

“Väittely (tosi)uskovaisen kanssa on kuin shakinpeluu pulun kanssa. Ensin se kaataa nappulat, paskoo laudalle ja lentää kertomaan kavereille voittaneensa.”

Tämä on niiiiin totta!

lauantai 18. elokuuta 2012

Vanhassa vara parempi

Tänään on taas siivouspäivä, mikä tietää suuren siivousraivon keräämistä. Asiaa edesauttoi todella paljon se, että mies hälytettiin töihin ja meikäläinen saa siivota taas vaihteeksi keskenään, vaikka oltiin jo keskiviikkona sovittu, että tänään siivotaan porukassa. Ai, että, varmaan on kuule vaan pyytänyt jotain kaveriaan "hälyttämään töihin", ettei tarviisi siivota ja istuu nyt jossain mökkirannassa kalalla kaljapurkki kädessä! Siivousraivo nousee...

Vieroksun kovin tujuja aineita (kloriittia ei lasketa) pääsääntöisesti ja pyrin siivoamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja vähällä vedellä. Muualla se onnistuu, mutta kylppärin pesen aina lotraamalla, puhdasta tulee ja veden paine puhdistaa lavuaareista ja pöntöstä sellaisetkin paikat mihin pelkällä rätillä ei mahdu. 

Ainut ongelma on hanat. Mikkelissä vesi on kohtuullisen kalkkipitoista, joten sekä lavuaarin että suihkun hanat ja suuttimet ovat vuosien saatossa menneet ihan kamalan näköisiksi. Päätinkin tänään kokeilla vanhan kansan konsteja niiden puhdistukseen. Kastelin kaksi rättiä väkiviinaetikalla ja kieputin ne tiukasti hanojen ympärille ja laitoin muovipussit vielä päälle, etteivät ne rätit pääse kuivumaan. Suihkujen suuttimet puolestaan upotin ämpäriin, jossa oli myös etikkaa. Ohjeissa luki, että niiden pitäisi antaa liota yön yli, mutta päätin kokeilla, riittääkö ihan pari kolme tuntia mihinkään. Kohta pitäisi lähteä tutkimaan, saako saostumat raaputettua hammasharjalla pois. Raportoin lopputuloksesta myöhemmin. Etikkaa voi muuten käyttää myös kahvinkeittimen puhdistukseen. Vesisäiliöön puolet vettä ja puolet etikkaa. Keitin päälle ja annetaan valua puolet nesteestä pannuun. Sammutetaan keitin ja kuuman tökötin annetaan vaikuttaa n. 15 minuuttia. Käynnistetään keitin uudelleen ja annetaan lopunkin nesteen valua pannuun. Keitin huuhdellaan keittämällä pari kertaa läpi pelkkää vettä.

Toinen vanha kikka, mitä olen kokeillut menestyksellä, on ruokasooda. Sitäkin voi käyttää vaikka mihin, mutta erityisen hyvä aine se on pahojen hajujen poistamisessa. Esimerkiksi, jos jääkaappiin on unohtunut jotain pilaantumaan ja kaappi käryää vielä kamalalta ainesten poistamisen jälkeekin, kannattaa laittaa vaikka lasiin pari ruokalusikallista ruokasoodaa ja tyrkätä lasi jääkaappiin. Nopeimmillaan muutamassa tunnissa sooda imee itseensä kaikki pahat hajut ja jääkaappi tuoksuu taas hyvältä. Jos joku tietää, mihin kemialliseen reaktioon tämä systeemi perustuu, kuulen mielelläni vastauksen...

Kyllä joissain asioissa kannattaa luottaa vanhoihin konsteihin. Vanha kikka on monesti parempi (ja ympäristöystävällisempi) kuin pussillinen uusia!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Sinnittelyä

Neljänkymmenen minuutin päästä ratkotaan maailman nopeimman miehen titteli olympiavuonna 2012. Väsyttää ihan törkeästi, mutta pakko jaksaa vielä valvoa kera valkoviinin... Olen ehkä populisti, mutta toivon ehdottomasti, että Bolt voittaa, sillä hän on niin verraton persoona! Onneksi minulla on vielä huominen vapaata, joten voin valvoa hyvällä omalla tunnolla tänään vaikka aamuun asti. En tosin varmasti jaksa enää lähteä mihinkään, vaikka terassikeli ulkona onkin, mutta juoksut on jaksettava katsoa, kun kerrankin on mahdollisuus!

Katsoin tänään myös innolla miesten tenniksen kaksinpelin finaalin. Jotenkin sykähdytti sydäntä, että sympaattinen Andy Murray voitti Federerin ja vielä kohtuullisen ylivoimaisesti. Kannustin sohvapaikaltani Murrayta aivan hulluna ja lopputulos sai kyyneleet meikäläisenkin silmiin, jotenkin se oli niin tunteellinen hetki, kun Andy tajusi voittaneensa ja lähti halaamaan perhettään ja valmentajiaan... Ihanaa tunteiden näyttämistä! Samanlaisen fiiliksen aiheutti myös maratoonari Leena Puotiniemi, vaikka sijoitus oli melkoisen huono (87.), mutta haastattelussa hän oli niin onnellinen ja liikuttunut omasta suorituksestaan, että sitä liikuttui vallan itsekin.

Kyllä olympialaiset on vaan niin hieno kilpailu, ettei  paremmasta väliä!


Ps. Miesten moukarissa on japanilainen heittäjä, jonka nimi lausutaan muropussi, hahaa, vähän repesin!

lauantai 4. elokuuta 2012

Urheilua

Aamu alkoi naisten triathlonilla, jatkui esteratsastuksella ja purjehduksella, pienoiskivääriammunnalla ja tällä hetkellä pelataan tennistä. Itse olen vain istunut/maannut television ääressä ja seurannut siis olympialaisia. Olympialaiset ovat aivan mahtavaa viihdettä tällaiselle urheiluhullulle, saa katsoa niin paljon urheilua kuin sielu sietää ja kaiken hyvän päälle telkkarista tulee sellaisiakin lajeja, joita ei suunnilleen ikinä muuten näytetä, kuten vaikkapa miekkailua tai koskimelontaa! Mii laik!

Olenkin aina sanonut, että olen innokas urheilija, nimittäin penkkiurheilija ja kaiken maailman urheilun suurtapahtumat hiovat innokkuuteni huippuunsa... :)

PS. Mies on Jyväskylässä ralleissa ja meikäläinen litkii valkkaria ja katsoo tennistä (go Serena!), ihana rauha, kun hän ei ole kommentoimassa jatkuvasti sitä, kuinka typerää urheilun seuraaminen telkkarista on! Minä puolestani en voi käsittää, miksi vaivautua paikan päälle, kun telkkarista näkee juuri ne haluamansa huippuhetket ja vielä selostettuna. Jossain ralleissa metsän siimeksessä näet vain auton silloin ja toisen tällöin, etkä edes tiedä, mikä on tilanne. Se se minusta älytöntä on!

torstai 2. elokuuta 2012

Pöllöilyä

Tykkään pöllöistä, tai oikeastaan olen jopa vähän hurahtanut niihin. Innostus on kohtuullisen tuore vielä, mutta olen jo nyt muutaman kuukauden aikana löytänyt vaikka mitä ihanaa pöllöjuttua kotiin! Viimeisimpänä Pauliina Rundgrenin "pöllömobile", joka on leikattu pöllöfiguuri vanerista ja sen kasvot on tehty Rundgrenin harjoittamalla emalointitekniikalla... Aivan ihana! Ei sen puoleen, kaikki Rundgreni tuotteet ovat mielestäni upeita ja niissä on "sitä jotain". Hänen verstasmyymälänsä sijaitsee Mikkelin Kenkäverossa vanhan navetan vintillä, kannattaa ehdottomasti käydä piipahtamassa ja ihastumassa! Minä en uskalla käydä siellä kovin usein, sillä tuntuu, että saisin sinne menemään vaikka kaikki rahani... :)

Mutta mainospätkän jälkeen takaisin pöllöihin. Innostukseni lähti (yllätysyllätys) Harry Potterista ja hänen tunturipöllöstään Hedwigistä. Jotenkin pöllö on niin rakastettava eläin, vaikka peto onkin. Se on evoluution myötä kehittynyt lähes täydelliseksi omassa hommassaan eli myyrien ja hiirien pyydystämisessä, että ei voi kuin ihailla. Lisäksi pöllöt ovat kauniita ja niiden huhuilukin on jotenkin rauhoittavaa. Kertakaikkisen ihania otuksia!

Helmipöllö
Huuhkaja
Lempparini on tietysti helmipöllö, mutta ei huuhkajakaan ole pöllömpi... :)

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Rakkauspalkinto

Sain Miumiulta haasteen ja rakkauspalkinnon:

Ja säännöt ovat seuraavat:
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know the were nominated! There are no tag backs!

11 outoa faktaa allekirjoittaneesta: 
 
1. Rakastan kuivaa omenasiideriä, jos se ei aiheuttaisi humalatilaa, voisin juoda sitä 24/7
2. Juon kuivaa omenasiideriä ihan liikaa, mutta en sentään 24/7
3. Minulla on kielikoru
4. Olen aivan äärettömän yliherkkä hyttysille, todisteita voitte nähdä aiemmista postauksista
5. Nukun usein kesällä yöt parvekkeella
6. Olen allerginen likaisille rahoille
7. Katson televisiosta lähes kaikkea mahdollista urheilua
8. En ole koskaan ollut työtön
9. Olen aivan äärettömän laiska
10. Kärsin paniikkihäiriöstä
11. Luen määrättömän paljon

Miumiun kysymykset
1. Mikä on villeintä, mitä olet tehnyt?
- Uinut käärmeitä vilisevässä joessa Kreikassa
2. Mitkä kolme asiaa haluaisit vielä tehdä elämäsi aikana?
- Ostaa unelmieni talon, hankkia ragdoll-kissan ja käydä Uudessa-Seelannissa
3. Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan?
- Koska ihmiset eivät voi ymmärtää erilaisuutta
4. Kumpi on parempi, antaa ymmärtää vai ymmärtää antaa?
- Riippuu ihan tapauksesta
5. Teko, jota kadut yli kaiken?
- Ystävän luottamuksen pettämistä
6. Elämäsi kaunein tapahtuma?
- Kun mieheni ensimmäistä kertaa tunnusti rakastavansa minua
7. Millaiset häät haluaisit? Vai haluatko ylipäätään?
- Naimisiin maistraatissa, sen jälkeen helvetin isot bileet kavereille
8. Mikä saisi sinut syömään Pelkokertoimestakin tuttuja toukkia/hämähäkkejä/torakoita?
- Jos jonkun minulle tärkeän ihmisen henki olisi siitä kiinni
9. Mitä sanonta "Suosi suomalaista, potki pakolaista" sinussa herättää?
- Yökötystä
10. Mitä on erilaisuus?
- Jokainen ihminen on erilainen, ei tähän voi vastata yksiselitteisesti
11. Loppuviikon suunnitelmat?
- Viimeinen lomaviikko, rentoutumista, toivottavasti uimista ja auringonottoa ja siideriä
 
 En keksi uusia kysymyksiä tähän hätään, palaan astialle, jos keksin jotain suurta ja ihmeellistä.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Todisteita

Jos joku ihmetteli, mitä mä niistä itikoista keuhkosin männä iltana, niin seuraavassa selitys ja todisteita. Olen aivan pirun yliherkkä hyttysille, paukamista tulee melkoisen hervottomia, tässä muutama malliotos toissailtaisista vaurioista:

Pikkupikku purema

Pari kolme lisää
Ja kyllä, ne ovat itikanpuremia, eivätkä mitään ihottumaa. Monesti niistä tulee vielä mustelmia, kun raavin niitä unissani. Päivisin maltan olla raapimatta ja hölvään niihin hydrokortisonia, ettei niitä kutittaisi, mutta öisin en mahda itselleni mitään... Voitte vain kuvitella miten arpiset jalkani ovat... Niistä en sentään ota kuvaa, etten tule syyllistyneeksi herkkien ihmisten säikyttelyyn!

Mies yrittää houkutella minua tänään metsään etsimään kantarelleja, jostain syystä mua ei houkuttele yhtään. Jos mä saisin hänet suostuteltua vaikka äitinsä kanssa sinne mylläämään ja mä voisin jäädä laiturin nokkaan ottamaan aurinkoa...?

torstai 26. heinäkuuta 2012

Taas ne iski

...nimittäin itikat! Miten ne voikin olla näin helvetin äkäisiä tänä kesänä???? Ja mistä perseestä ne löytää tiensä myös vaatteiden alle? Paiseet on ruttotautisen luokkaa ja kutina täysin kestämätöntä! En ala, muutan jonnekin pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen, minne nämä öttiäiset eivät siivillään selviä. PERKELE!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Yllätyksiä astiapesukoneesta

Olin jo tässä päivänä muutamana ihmetellyt, miten astianpesukone ei oikein tahdo pestä astioita kunnolla. Epäilin jo syyksi viherpiiperrysinnostuksessani ostamaani ekopesuainetta, mutta ajattelin kuitenkin tutkia asiaa hieman syvällisemmin.

Ja mitä löytyikään. Sen saatanan rakkineen siivilät olivat aivan täynnä PAPERIMUJUA, joka oli oikein liimaantunut kiinni erityisesti siihen kaikista pienireikäisimpään sihtiin! Oli muuten mukava hangata sitä pois, semminkin, kun tästä huushollista ei löytynyt yksiäkään siivoushanskoja (mies hyödynsi viimeiset kummipoikansa kanssa ritsoihin), joten paljain käsin sekin purjo piti siivota. Voi helevettiläinen, etten paremmin sano ja YÖÖKS, vieläkin yököttää koko ajatus! Miten ihmeessä sitä paperia on voinut joutua koneeseen? Se ei ollut mitään talouspaperimujua, vaan ihan paksua selluloosakuitua eli vähintäänkin normi kirjoituspaperista on ollut kysymys. Onkohan meillä poltergeist vai onko mies taas unipäissään tehnyt tepposiaan? Pitääkö mun asentaa valvontakamerat, kun näitä kummallisuuksia sattuu ja tapahtuu vähän tasalta ja puolelta...?

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Hoitokoira Manu, kuvatuksia

Pää piiloon, kun pupulla

Simmu kiinni
Baden-baden on paras paikka

Zzzzzz.....

Mikä siellä oli?

Ai, se olit vaan sää...

Elli kunkkareissa

Heh, juuri kun olin saanut otsikon kirjoitettua, tajusin, että sehän onkin loppupeleissä melkoisen perverssi, mutta ei se mitään. Elli ravasi viikonlopun Kunkkareissa (=kuninkuusravit) rakkaan systerin kanssa ja olipas mukavaa! Systeri, "vanha" ravinainen oli aivan liekeissä, kun pääsi 25 vuoden tauon jälkeen taas raveihin ja vieläpä loistavassa seurassa (köhköh)... Aurinkokin paistoi pääosin, yhtä järkyttävää ukkospuuskaa lukuunottamatta, mutta kunnon ravinkävijä oli varautunut kaikkeen, joten selvisimme siitäkin ilman kosteusvaurioita. Totoakin tuli pelattua, minä huonommalla, systeri paremmalla tuotoksella ja sitä kuivaa omenasiideriä meni ihan kohtuullisen paljon... :)

Ensi vuonna Kunkkarit ovat Kuopiossa, sinne siis, mutta nyt vielä fiilistelyjä viikonlopun ravitunnelmista:  


Häh, ai raveihin pitäisi lähteä? (kuva: Saibu)


 Ravikansaa (kuva: Elli)


Systeri, Pönni ja Sarppa (kuva: Elli)


 Polle Koninkaulus (kuva: Elli)


Viimeinen takakaarre: Kuningatarkisan III osalähtö ryhmäajo suomenhevosille 3100 m (kuva: systeri)