Rakkautta

Eilen oli itkupäivä, mutta ei onneksi mistään huonosta uutisesta tai mistään. Ei, vaan mies antoi minulle ekan luokan ainekirjoitusvihkonsa luettavaksi ja voi että ne kirjoitukset olivat suloisia! Uskomaton mielikuvitus on ukolla... Itkin ja nauroin vuorotellen monta tuntia ja vieläkin on silmät ihan turvoksissa, mutta kyllä oli kannattavaa. Se, että mies antoi minun lukea niitä, oli mielestäni suuri luottamuksen osoitus, sillä tuollaisethan on kuitenkin aina vähän noloja omasta mielestä... Nyt on taas rakkautta ilmassa, pitkästä aikaa! :)

Kummia kymysyksiä...

Joskus jotain omituista:


ASUMISESTA:
Asuinkunta/kaupunki: Mikkeli
Asuintapa: Kerrostalokaksio, lähellä keskustaa, keittiö, olohuone, makuuhuone, kylppäri, sauna, parveke
Talon väri: Keltainen/valkoinen
Talon pintamateriaali: Tiili/betoni

Asun...
[x] poikaystävän kanssa
[ ] yksin kissan kanssa
[ ] perheeni kanssa
[ ] ystävän kanssa
[ ] äidin luona
[ ] isän luona
 
Kuinka tunnet naapurisi:
[ ] perheystäviä
[ ] tuttuja vaan
[x] tiedän nimet
[ ] olen nähnyt (osan)
[ ] ei mitään hajua (osasta)
 
Valitse yksi:
[ ] nappikorvikset
[ ] roikkuvat
[x] renkaat

[x] farkut
[ ] kangashousut
[ ] verkkarit
[ ] lökärit

[ ] 3/4-hihainen paita
[ ] t-paita
[x] toppi
[ ] olkaimeton toppi

[ ] hame
[ ] shortsit
[x] caprit

[ ] polvisukat
[ ] nilkkasukat
[x] varrettomat sukat

[ ] sukkahousut
[x] pitkikset
[ ] jalkojen jäätyminen

KÄNNYSTÄ...
Merkki: Nokia
Malli: Ei mitään hajua
Kauanko se on sinulla ollut: Reilun vuoden
Aiemmat kännyt: Joku nokialainen sekin oli
Kuka maksoi tämän hetkisen kännykkäsi: Mies, sain häneltä joululahjaksi 
Kuorten väri: Pinkki 
Taustakuva: Ei jole 
Montako saapunutta tekstiviestiä: Ihan vitun paljon
Mitä lukee toisessa viestissäsi:"Moi, onks puuhaa? Pikkulauantai iltaoluelle? :)"
 
PERHEESTÄ...
Onko äiti: Juu
Isä: Juu
Siskoja: Yksi
Veljiä: Yksi leikkiveli

HUONEESTA JOSSA OLET...
Mihin huoneeseen siitä vie ovi: Eteiskäytävään ja parvekkeelle
Keitä muita huoneessa on: All by my self
Mitä huonekaluja siellä on: Sohva, kaksi nojatuolia, työpöytä, työtuoli, lipasto ja kirjahylly
Seinien väri: Luonnonvalkoiset
Montako ikkunaa: Kaksi plus parvekkeen ovilasi
Verhojen väri: Kermanväriset

MAKUUHUONEESTASI...
Onko se oma huoneesi:  miehen kanssa yhteinen
Mikä on huoneen pääväri: Luonnonvalkoinen
Onko siellä TV: Kyllä
Entä CD-soitin: Ei
Seinien väri: Luonnonvalkoinen
Maton väri: 2 sinistä pyöreää
Verhojen väri: Siniset
Millaiset lakanat pedissäsi on: Valkoiset, joissa menee mustia köynnöskuvioita
Mitä huonekaluja siellä on: Sänky (140 cm), kaksi yöpöytää ja koroke, jonka päällä telkkari


KUINKA KAUKANA ON...
Huoneesi: Työhuone n. kilometrin päässä, kotona ei varsinaisesti omaa huonetta.
Vessa: Ehkä 5 metriä
Keittiö: Muutama metri
Kännykkäsi: Käden ulottuvilla
Jääkaappi: Keittiössä
Isäsi: Suunnileen 50 kilometriä, kuvittelisin
Tietokoneen ruutu naamasta: puoli metriä
TV: 2 metriä
Lähin kauppa: parisataa metriä
Lähin tavara, jossa on sinistä: Viltti, istun sen päällä
Riittääkö jo: Kyllä!

VIIMEKSI TEHTYÄ...
Kenelle puhuit viimeksi: Tuttavalle
Kenelle soitit viimeksi: Äitille
Mitä söit viimeksi: Suolatikkuja, jos niitä ei lasketa niin ruisleipää
Mitä joit viimeksi: Kuivaa omenasiideriä (üllätys)
Kenelle huusit viimeksi: En muista
Kenelle tekstasit viimeksi: Matsolle
Kenet näit viimeksi: Naapurin



Jos jollakulla on tylsää, niin antimennä vaan. Tää on kyllä niin teinix, ettei oo järkeä... :)

Oppilas opettaa opettajaa

Menin tänään excel-taulukko-ohjelman jatkokurssille. Ajattelin, että sieltä voisi oppia jotain uutta ja kertailla vanhaa, kun ohjelmistot ovat uusiutuneet ja edellisestä excelin kurssista oli jo kuutisen vuotta aikaa.

Vikaan meni. Kurssin nimi ei todellakaan vastannut kurssin sisältöä. Asiat olivat vastaavia kuin amk:ssa peruskurssilla ja huomasin välillä neuvovani kurssin opettajaa, kun hän ei osannutkaan tehdä opettamiaan asioita. Totesin, että tämä "jatkokurssi" oli ehken suunniteltu kuitenkin sellaisille ihmisille, jotka eivät ole nuoruudessaan tottuneet käyttämään konetta ja kiitin kauniisti ensimmäisen tapaamisen jälkeen opettajaa ja pahoittelin puuttumistani opetukseen. Hän naureskeli ja sanoi, että soittelee minulle, jos seuraavilla kerroilla tulee jotain ongelmia. Lupasin avittaa mahdollisuuksien mukaan.

Jäin kuitenkin miettimään jälkeenpäin, miten tolkuttoman suuri muutos näissä tietotekniikan hallinta-asioissa on tapahtunut ihan parin viime sukupolven  aikana. Minä en kuitenkaan ole syntynyt tietokone sylissä, koska olen syntynyt 80-luvulla, mutta silti se ero, miten vaikkapa 70-luvun alussa syntyneet ihmiset toimivat tietokoneiden kanssa, on aivan huikea. Ei uskalleta kokeilla asioita, vaan kaikki pitää neuvoa kädestä pitäen, kun pelätään, että se rakkine hajoaa heti, kun tekee jotain väärin. Sen ajan ihmiset eivät ole sisäistäneet, että ihan peruskäyttäjä ei saa tietokonetta totaaliseen jumiin ihan hevillä, vaikka sitä kuinka heille toitottaisi. Tämä on tietysti ihan inhimillistä, mutta kyllä sen voisi suunnilleen sadan kerran jälkeen jo pikkuhiljaa uskoa...

Mutta hyväää päivää, mikä ero on jo meikäläisen ja 90-luvun puolella syntyneiden välillä. Vaikka käytän omasta mielestäni tietokoneita ihan sujuvasti, niin tietokone ei kuitenkaan ole minulle ajattelun ja olemisen jatke toisin kuin näille nykyajan aipädi-kakaroille. Heille ei ole olemassa todellisuutta ilman tietokoneita. Tässä on kuitenkin perustavanlaatuinen mutta. Nämä kakarat hallitsevat käyttikset ja selaimet ihan noin vain, mutta he eivät kuitenkaan hallitse nykyisiä toimisto-ohjelmistoja. Tuleekin varmasti olemaan haaste saada nämä nykyajan kakarat tajuamaan, että niitäkin tarvitaan. Kaikkea ei voi ainakaan ihan vielä tehdä netissä, vaan tarvitaan dokkareita, tietokantoja ja niitä laskentaohjelmia... Onneksi minä en ole se, jonka se pitää tehdä... :)

Polttelen päreitä...

Tänään on taas savu noussut korvista. Erehdyin taas jonkun helvetin hörhön blogisivustolle, jossa tyyppi selostaa omaa "täydellistä" elämäänsä. Hän on vegaani, asuu jossain ihme kommuunissa ja kaiken hyvän päälle vielä äärimmäisen uskonnollinen. Siinäpä oivat ainekset fundamentalistille, joka ei hyväksy mitään muuta elämäntapaa kuin omansa. Hän tuomitsee lihansyönnin, matkustelun ja ehkäisyn samassa lauseessa, juurikin ne asiat, mitkä aiheuttavat meikäläisessä todella suuria tunteita ja saavat minut heti ajattelemaan, että tyyppi on idiotti (niinkuin varmaan onkin)...

Yksi: ihminen on sekasyöjä, luonnostaan. Piste. Jos joku ei syystä eli toisesta halua syödä lihaa, niin ihan sama, mutta tuollainen helvetin tuomitseminen saa vereni kiehumaan! Itse suosin lihansyönnissä possua ja käytän paljon myös riistatuotteita, kiitos miehen perheen metsästysharrastuksen, mutta syön joskus erittäin hyvällä omallatunnolla kunnon medium miinus pihvin. Kanaa eli broileria vältän, jos se on tehotuotettua.  En ole ollenkaan sitä mieltä, että lihansyönnin lopettamisella tämän maailman tuhoutuminen lakkaa, tuotanto on vain saatava enemmän luontoa kunnioittavaksi.

Kaksi: okei, massaturismi ja lentäminen ovat ehkä ympäristökatastrofeja, mutta väitän silti, että jos maailmassa lennettäisiin vain huvin vuoksi, niin tuolla taivaalla ei seikkailisi yhtään niin paljoa koneita kuin tällä hetkellä. Kaikesta matkustamisesta liikematkustus vie ylivoimaisesti ykkössijan. Jos käyt kerran vuodessa Teneriffalla tai Thaimaassa, niin maailma ei siitä kaadu. Ja siellä lomakohteessakin voi lomailla siten, ettei nyt ainakaan huvikseen tuhoa luontoa. Liikematkustusta taas pitäisi vähentää rajulla kädellä. Nykyään on skypet ja videoneuvottelulaitteet sun muut, niin ihan joka palaveria varten ei tarvitse lähteä lenskarilla johonkin. Toki kaikkea ei voida karsia, mutta jotain kyllä ja nekin vähät matkat voisi suunnitella vähän paremmin. Mutta se, että tyypin mielestä lentokoneet pitäisi kieltää, riipii sydäntä...

Kolme: tämä ehkäisyjuttu on jotensakin ristiriidassa näiden muiden hörhöilyjen kanssa. Samalla kun tyyppi riehuu ilmastonmuutoksesta, hän sivulauseessa kirjoittaa, että ehkäisy ja abortti ovat kamalia asioita ja Raamattu kieltää ne, joten hän ei käytä ehkäisyä. Mielestäni uuden lapsen pykääminen ei todellakaan ole ympäristöteko. Suomessa sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta maailma alkaa pikkuhiljaa olla liikakansoitettu, joten ehkäisy on ehkä paras asia ikinä ympäristön kannalta! Eipähän ole lisää suita ruokittavaksi... En missään muotoa ole mitenkään lapsivastainen, mutta syntyvyyden ja kuolleisuuden tasaaminen olisi melkoisen tärkeää tämän maapalleron hyvinvoinnin. Kuolleisuutta on vähän hankala lisätä ilman syyllistymistä rikokseen, mutta ehkäisyn avulla voidaan syntyvyyttä kuitenkin säännöstellä. Jos joku haluaa vaikka viisi lasta, niin go for it, mutta jos ei halua yhtään tai vain pari, niin täytyy siihen olla muukin keino kuin siveysvyö tai selibaatti... Ei meikäläinen ainakaan viitsisi laittaa luukkuja kokonaan kiinni... Saattaisi mieskin vähän valittaa... :)


No, taas karkasi mopo lapasesta, mutta pitipähän nyt taas valittaa.

Huvittavia sattumuksia

Eilen illalla oli duunissa hauska sattumus, josta moni keltaisen lehdistön edustaja olisi ollut aivan lääpällään. Kello oli jo reilusti yli kymmenen, kun eräs suomalainen julkisuuden henkilö saapui seurueineen kahville. He kahvittelivat kaikessa rauhassa ja lähtivät menemään. Siinä vaiheessa, kun auto jo pihalla starttasi, ko. henkilö juoksee takaisin ja kiljuu jo ovelta, että anteeksi, minä meinasin varastaa teiltä polttoainetta. Henkilö oli tankannut, mutta ei sitten ollutkaan huomannut maksaa sitä kassalla...

Minä naureskelin hänelle, että hyvä, että tässä vaiheessa muistit, olin juuri ryhtymässä katsomaan, että nyt joku on ottanut juoksubensat, kun ei ole tullut maksamaan vartin sisään. Siinä vaiheessa paljastin myös tunnistaneeni hänet ja sanoin, että todellakin hyvä, että tulit maksamaan, sillä olisimme ohjeistuksen mukaan joutuneet tekemään hänestä automaattisesti rikosilmoituksen ja sitten tapahtuma olisi todellakin ollut vähintään Seiskassa ja isoilla kirjaimilla. Hän oli kovin helpottunut ja kiitteli vielä ymmärtäväisyydestä.

Tuli oikein hyvä mieli, että kyseinen henkilö säästyi nololta tilanteelta. Olen pitänyt ohjenuoranani töissä, että jos julkimoita tulee asiakkaiksi, en millään muotoa osoita tunnistavani heitä, saatikka sitten, että repostelisin asiaa eteenpäin (paitsi tietysti miehelle), että sekin osti sitä ja tätä ja kylläpä se näyttää livenä rumalta ja vanhalta, tai jotain muuta vastaavaa. Itseäni ärsyttää lehdistön tapa rääpiä kaikki pienetkin asiat julkisuuden henkilöistä. Erityisesti Seiska ärsyttää. Ketä hei kiinnostaa, että joku Sauli Niinistö kävi koiransa Lennun kanssa ostamassa jotain herkkuluita jossain toritapahtumassa Pälkäneellä? Ei meikäläistä ainakaan...

Niin, että jos joku lehdistön edustaja tätä nyt lukee, niin ihan turha tulla utelemaan enempää, pitäkää tunkkinne ja hankkikaa elämä!

Uneton Mikkelissä

Voi helvata, tämä on jo neljäs viikonloppu peräkkäin, kun herään ennen kukonlaulua lauantai-aamuna! Viikolla kyllä nukuttaisi, vaikka "saisi" nukkua puoleen kahdeksaan tai jopa kahdeksaan asti ihan surutta, mutta tänäkin aamuna olen hillunut hereillä jo kuudesta asti! Ja illaksi pitäisi kammeta vielä töihinkin, joten tuo nukkuminen olisi ollut ihan suotavaa, että jaksaa painaa taas puolille öin duunia.

Osin tähän kyllä vaikutti mies, joka tuli joskus aamuyöllä kotiin auraushommista. Hän kemmakoi hereillä puoleen seitsemään asti ja törpötteli kaljaa. Piti kuulemma yksityistä diskoa kuulokkeet korvilla, kun ei ikinä pääse baariin töitten vuoksi... :) Minä tietysti heräilin aina välillä, kun hän kävi röökillä. Siinä vaiheessa, kun herra tuli sitten nukkumaan, alkoi sellainen kuorsaaminen, että totesin oman nukkumiseni olleen sitten tässä. Yritäpä nukkua, kun toinen mekkaloi vieressä ja valtaa vielä suurimman osan sängystä... Siirryin vielä tähän sohvalle peiton kanssa, mutta en sitten kuitenkaan enää osannut nukkua ja päätin lähteä seikkailemaan tänne blogistanian ihmeelliseen maailmaan...

Päätin olla terve...

... vaikka en kyllä oikeasti olekaan. Tai siis, kuumetta ei enää ole, mutta pää on kyllä vieläkin aivan täynnä räkää! Kyllästyttää tämä kotona kökkiminen, töitäkin olisi tehtävänä ja ne kolkuttelevat takaraivossa... Huomenna tosin minulla on PALKATON vapaapäivä, vakaa aikomus on opiskella, jotta se perhanan gradu etenisi edes joskus. Eli huomisen voin sinänsä vielä toipua, kun ei tarvitse liikahtaa työpaikalle, vaan voin turata kouluasioita tässä kotona. Perjantaina sitten taas kustannuspaikalle ihmettelemään tekemättömiä töitä... Huhhuh!

Katselin tuossa juuri JIM-kanavalta ohjelmaa kananmunista. Vakaumukseni käyttää vain luomukananmunia sai aikamoista vahvistusta, kun katsoin millaiset olot häkkikanoilla on. Ei pelkästään se tilanahtaus, vaan myös se, että munituskanojen nokat typistetään, jotta ne eivät nokkimisellaan aiheuttaisi vahinkoa sellikavereilleen... Veikkaisinpa, että tuostakin ongelmasta päästäisiin, jos kanojen annettaisiin elellä lajityypillisissä olosuhteissa... Kaikkeen sitä ihmiset ryhtyvätkin, jotta saadaan kustannukset alas ja tuotanto ylös. Ihan oikeasti, nyt etoo! Onneksi Suomessa nokkien typistäminen on kielletty!

Omatoiminen kello

Meillä on olohuoneen seinällä ihan tavallinen pattereilla toimiva seinäkello. Sellainen aika vanhanaikainen viisarikello. Siksi ihmettelin tänään suuresti, kun se ihan itse ja omatoimisesti oli siirtänyt omaa aikaansa tismalleen tuntia taaksepäin. Pari ongelmaa tässä kuitenkin ilmaantui: kesäaika alkaa vasta la-su -välisenä yönä ja niitä viisareita olisi pitänyt kyllä siirtää eteenpäin... Yrityksestä annan täyden kympin, mutta lopputuloksesta valitettavasti viitosen. Ei tässä voi kohta alkaa elää kahta tuntia jäljessä todellisesta ajasta, siitähän voi saada aikaerorasitusta! :)

Taas kuumeessa

Kyllä, minä olen taaaaaas vaihteeksi kipeänä. Eilinen jomotus ja pakotus ei ollutkaan pelkästään tärskyistä aiheutunutta, vaan yöllä yhden aikaan sitten heräsin ihan helvetilliseen horkkaan eli kuumeeseen. Oli nimittäin pitkät 45 minuuttia ennen kuin kuumelääke alkoi vaikuttamaan. Palelsi ja ällötti ja jalasta veti suonta ja päähän koski ja välillä sain hirvittäviä kuumeväristyksiä. Sitten kun lääke alkoi vaikuttamaan, iski jumalaton tuskanhiki. Lakanat olivat ihan märkiä, piti siirtyä jo miehen puolelle  nukkumaan (oli sopivasti auraamassa), kun ei enää viitsinyt omissa kuona-aineissaan pyöriä... Onneksi se loppui ajastaan ja sain nukuttua muutaman tunnin. Sitten alkoi särkemään korvaa, johtuen luultavasti siitä, että kurkkukin on kipeä. Kaivelin ikivanhat korvatipat ja toivoin parasta. Niissäkin oli onneksi vielä tehoa ja rupesin sitten yhdentoista aikaan päivällä ottamaan päiväunet. Nukuin puoleen neljään saakka ja näin kyllä niin sekopäisiä unia ettei ole tosikaan. Huh, toivottavasti tämä menee ohi nopeasti, eihän tässä kohta enää uskalla nukkua!

Liukasta, ei kai?

Ai hyvää päivää, miten kipeäksi tulinkaan sen toissaöisen kumahduksen jälkeen! Persuksissa on niin jumalaton mustelma, että istuminen ilman pehmusteita tekee ihan tosissaan tiukkaa. Alaselkäkin ilmeisesti nitkahti samoin kuin niskat, joten niitä pakottaa ja erityisesti niskat eivät oikein käännykään mihinkään. Pohje venähti eli käveleminen sattuu... Olo on kirjaimellisesti kuin olisin saanut kunnolla pataani snägärillä (kyllä, minulla on siitäkin kokemusta, valitettavasti)... Töissä oli tänään lievästi sanottuna kenkkua, kun joka paikkaan koskee! Särkylääke onneksi helpottaa, mutta ei kuitenkaan vie lihaskipua kokonaan. Kaiken hyvän päälle otin tänään vielä uuden lennon tuolla pääkallokelillä, tällä kertaa onneksi "vain" polvilleen, mutta odotettavissa on siis myös molempiin polviin mojovat mustelmat... Helvetin hienoa!

Paikallinen sanomalehti Länsi-Savo varoitteli oikein nettiuutisessaan epätavallisesta liukkaudesta tänään iltapäivällä.... No, kiitos vain varoituksesta, ensimmäisen kuperkeikkani tein jo eilen, eikä varovaisuuskaan auttanut tänään tuolla petollisella kelillä... Toivottavasti kovin moni mumski ei ole telonut lonkkaansa, ne kun paranevat huomattavasti hitaammin kuin venähdykset ja mustelmat!

Kannanotto Karilan peltojen puolesta!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen (eli tuttavallisemmin MTT:n) ylin johto on kaikessa viisaudessaan päättänyt luopua Mikkelin Karilassa sijaitsevista pelloista, joissa tehdään suurin osa Suomen luomututkimuksen käytännön kokeista. Johto vakuuttaa, että tällä toimenpiteellä ei ole merkitystä tutkimustoiminnan kannalta, sillä peltoalaa voi aina vuokrata tai lainata sopimusviljelijöiltä ja näin säästetään kustannuksissa...

Tässä mennään taas perse edellä puuhun. Juuri, kun luomun arvostus ja myynti ovat lähteneet Suomessa vauhtiin eli myöskin uuden käytännön luomututkimuksen tarve kasvaa, päätetään luopua juurikin niistä pelloista, joiden tutkimuskäyttöön olisi yhä enenevää tarvetta. Kyse ei ole pelkästään luomusta, vaan myöskin alueellisuudesta. Tämän päätöksen myötä MTT:lle ei jäisi yhtään kiinteätä tutkimusasemaa Itä-Suomeen eikä myöskään Pohjois-Suomeen, sillä myös Rovaniemen tutkimusaseman pelloista on päätetty luopua. Sekä Itä- että Pohjois-Suomi kuuluvat kuitenkin aivan eri katergoriaan kuin Länsi- ja Etelä-Suomen pellot ja niillä on omat erityispiirteensä, jotka pitäisi huomioida tutkimusta tehdessä. Tämän ratkaisun jälkeen Suomessa näitä erityispiirteitä ja -tarpeita ei voisi enää tutkia ainakaan pitkittäiskokeissa, kun jäljelle jäävät peltoalat sijaitsevat Jokioisissa ja Viikissä, jotka ovat maaperältään aivan erilaisia kuin Itä- ja Pohjois-Suomen karut maaperät.

Mitä sopimus- ja vuokraviljelyyn tulee, niin kuinkahan moni viljelijä on valmis ainakaan ilmaiseksi tai edes kohtuullista korvausta vastaan luovuttamaan kallisarvoista viljelymaata tutkimustoimintaan. Lisäksi näissä sopimusviljelijöissä on se ongelma, että kokeen epäonnistumisen riski kasvaa, sillä tutkijat eivät voi olla valvoa peltoja jatkuvasti. Tällöin on vaarana, että viljelijä esimerkiksi pilaa kokeen väärällä toiminnalla tai antaa harhaanjohtavia tietoja tutkijalle. Näin tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteettia ei voida taata, toisin kuin omilla, valvotuilla pelloilla, joista on tarkat viljely-, lannoitus- ja satotiedot aareittain jopa kymmenien vuosien ajalta. Yksityiset viljelijät eivät ole vielä tehneet sitä vielä kovin pitkään lakisääteisesti ja merkinnät eivät myöskään ole välttämättä riittävän tarkkoja tutkimuksen vaatimuksiin...

Ymmärrän toki MTT:n säästötarpeen, kun valtio leikkaa rahoitusta melko radikaalisti, mutta nyt säästetään kyllä aivan väärästä paikasta. MTT:n suurimmat toiminnot ovat kuitenkin Viikissä ja Jokioisissa, joten sieltä löytyy varmasti turhempaakin, josta voisi helposti säästää. Paljon säästökohteita on listattukin, mutta harvat niistä kohdentuvat näihin suuriin paikkoihin. Toinen idioottiasia, minkä johto on ylhäisessä viisaudessaan päättänyt, on luopua mehiläistutkimuksesta. Miksi ihmeessä? Pölyttäjien radikaali väheneminen on maailmanlaajuinen ongelma, johon avuksi on nimenomaan esitetty mm. tarhamehiläisten hyödyntämistä, joten eiköhän sitäkin asiaa pitäisi ihan oikeasti tutkia myös soveltavan tutkimuksen alalla, eikä pelkästään Helsingin yliopistossa, jossa keskitytään perustutkimukseen. Tästä en nyt jauha enempää, mutta kyllä siellä olisi taas ollut vähän järkevämpiäkin säästökohteita...

Toivottavasti tämän vuoden aikana saataisin tähän Karilan tilanteeseen jokin järkevä ratkaisu, mikä turvaisi vähintään sen luomututkimuksen jatkumisen tulevaisuudessa!

Loisto-ohjelma

Myytinmurtajat on kyllä loistava ohjelma! Ohjelmassa kaksi erikoistehosteiden erikoismiestä apureineen testailevat voivatko myytit ja urbaanilegendat pitää paikkansa. Ohjelmaa tulee aina silloin tällöin ihan ilmaiskanaviltakin, mutta Discovery channelilta sitä pukkaa monta kertaa päivässä ja minä katson aina, kun vain satun olemaan telkkarin ääressä. Tänään esimerkiksi he ovat testanneet, voiko jenkkipoliisin virkamerkki pysäyttää luodin ja pelastaa sheriffin hengen. Kyllä muuten voi, mutta merkin pitää olla nikkeliä... Hopeisesta ja pronssisesta luoti menee läpi...

En ihan hirveästi katso telkkaria. Säännöllisesti seuraan ainoastaan juurikin myytinmurtajia ja Pasilaa. Putousta katsoin, kun se tuli ja urheilusta hiihtolajeja ja kesällä jonkun verran yleisurheilua, mutta muuten töllö on päällä oikeastaan vain miehen tahdosta. Minulle riittäisi tämä nettikin... Netistä katson aina Hyvät ja huonot uutiset, koska en koskaan jaksa katsoa sitä oikeaan aikaan. Siinä on muuten toinen älyttömän hyvä ohjelma! Suosittelen!

Chisu

Olimme eilen työporukan kanssa Chisun keikalla paikallisessa baarissa. Keikka oli hyvä, mutta kaksi tai oikeastaan kolme asiaa jäi häiritsemään. Ensinnäkin ko. baari on hieman pitkulaisen mallinen, joten se ei välttämättä ole kauhean yleisöystävällinen, sillä takaa ei kerta kaikkisesti näe esiintyjää, jollein nouse pöydälle ja sehän aiheuttaa välittömästi baarista poistamisen turvaukkojen taholta. Sellainenkin tilanne nähtiin eilen, se en tosin ollut minä, eikä kukaan seurueestamme... :) Toiseksi tämä pitkulainen muoto aiheuttaa tungosta, koska tokihan kaikki haluavat nähdä esiintyjän läheltä. Kaljat kaatuilivat toisten niskoihin ja ihmiset hermostuivat ja pari tappelunnujakkaakin nähtiin, kun porukka yritti väkisin puskea eteenpäin. Itse olin vähän aikaa broidin kanssa melko edessä katsomassa, mutta ihmisten röyhkeys ja se jatkuva pieni töniminen aiheutti sen, että lähdin suosiolla taaemmas. Huomasinkin, että se oli erittäin hyvä päätös, sillä sain itselleni tuolin, näin jopa esiintyjän, kun vähän kurotin kaulaani, kukaan ei töninyt ja sinne kuuluikin ehkä jopa paremmin. Eli en enää koskaan tunge sinne eteen, ja tämä päätös pitää.

Kolmanneksi, siellä kaikessa tungoksessa seisoskellessani, mietin, mitä jos jotain tapahtuisi. Syttyisi tulipalo tai joku rupeaisi ampumaan tai ihan mitä tahansa. Porukkaa oli varmasti juurikin niin paljon kuin turvallisuusmääräykset mahdollistavat, mutta se oli pakkautunut sinne yhteen baarin kolkkaan ja siihen päälle lisättynä humalatila, niin hätätilanteessa syntyisi paniikki ja osa porukasta tallautuisi jalkoihin. Miettikääpä vaikka sitä pari vuotta sitten Saksassa tapahtunutta joukkohysteriaa teknofestareilla, kun parikymmentä ihmistä tallautui kuoliaaksi festareille johtaneessa tunnelissa... Jos samanlainen paniikkitilanne olisi syntynyt tuolla, niin eipä olisi paljon hampaita naurattanut, eikä naurattanut kyllä yhtään siinä vaiheessa kun rupesin miettimään asiaa...  Eli päätökseni pysytellä pois tungoksesta sai lisää pontta.

Lisäksi ihmettelin sitä ihmisten valtavaa fanitusta Chisua kohtaan. Kyllähän hänen musiikkinsa on loistavaa, mutta monet hieman meikäläistä nuoremmat naiset ja erityisesti naiset aivan kirkuivat lähes koko keikan ajan... Tuli tunne, että olen jossain Backstreet Boysin tai New Kids on the Blockin megakonsertissa, jossa teinipissikset kirkuvat hulluna ja sitten, kun katson ympärilleni, seison rupisessa baarissa ja lavalla heiluu yksi nainen taustabändinsä kanssa. Ei ole minun mielestäni ihan mätsäävä yhtälö. Ja miksi helvetissä pitää kirkua? Miksei voi vain nauttia hyvästä musiikista ja taputtaa ja siinä kohtaa vähän älämölötä suosion merkiksi. Kirkuminen on jotenkin niiiiiin akkamaista, etten voi kestää sitä, vaikka olenkin saman sukupuolen edustaja...

No, joka tapauksessa Chisun biisit ovat hyviä, keikka oli onnistunut ja onnistuin itsekin tulemaan ennen lehteä kotiin, perse mustelmilla tosin, kun liukastuin kotiin tullessani ja vedin oikein näyttävät lipat keskellä katua. Ja tässä kaatumisessa humalatilalla ei ollut osuutta asiaan. Astuin jäiselle kohdalle katua ja sen jään päällä oli vettä. Ei muuten paljon tarvittu. Onneksi olin niin lähellä kotoa, ettei vaatteiden kastuminen haitannut. Sain tosiaan mahtavan mustelman toiseen kankkuun, mutta muuta fyysistä vahinkoa ei onneksi tullut. Henkistä ehkä sitäkin enemmän... Nukuin ruhtinaalliset kuusi tuntia ja heräsin siihen, että vasenta etusormeani pakotti pirusti. Leikkasin eilen veitsellä siihen haavan ja nyt se perkele on ilmeisesti tulehtumassa, kun sitä tykyttää niin maan älyttömän paljon. Lisäksi siitä tihkuu vieläkin vähän verta. Ei oo heleppova tämä ihmiselo.

Nyt aamuteen juontiin ja eilisten tapasten rääppeiden kimppuun. Mies tulee hummausreissultaan iltapäivällä, sitä ennen on varmaan saatava asunto taas kuosiin.

Viikonloppuleski

Mies lähti viikonlopuksi rellestämään entisten opiskelukavereittensa kanssa. Allekirjoittanut hyödyntää ansaitsemaansa miesvapaata aikaa rellestämällä ihan urakalla. Tai ainakin yritys oli suuri tänään... Lopputulemana juopottelin muutaman siiderin ja nyt olen aivan valmis nukkumaan. Pöh, silloin kun voisi oikeasti myllätä kapakoissa täysin mielensä mukaan, niin nukkumatti tulee ennen aikojaan.... Tyypillistä!

No, huomenna on päivä uus ja Chisun keikka. Sinne on paree kyetä tai tämä harvinainen vapaa-aika menee ihan oikeasti kynsille... Huomenna tosin allekirjoittanut saa vieraita, joten ehkä sitä jaksaa vähän edes pidempään... Pitäkää peukkuja!

Repeäminen

Hihhii, joku on löytänyt meikäläisen blogiin hakusanoilla "kun kutiaa julkisella paikalla"... Voiko tähän enää mitään lisätä? :D

Mitali Suomeen!

Kyllä oli jännä ampumahiihtokisa, ei meinannut vessaankaan ehtiä, kun piti kytätä, voittaako Kaisa Mäkäräinen maailmanmestaruuden... No ei voittanut, mutta kolmas oli kuitenkin! JEEEEEE! Kolme edellistä henkilökohtaista kisaa menivät kyllä niin perseelleen, ettei mitään järkeä!

Ampumahiihto on kyllä jännä laji, ei ole nimittäin helppoa hommaa ollenkaan... Pitää ensinnäkin osata hiihtää hyvin ja nopeasti ja sitten vielä sen hyvän ja nopean hiihdon välissä pitää pystyä ampumaan hirvittävän hengästyneenä 50 metrin päähän muutaman sentin halkaisijaltaan olevaan tauluun! Aivan mielettömän mielenkiintoinen ja tosiaan jännittävä! Valitettavasti vain Suomessa melko tuntematon ja huonosti sponsoroitu laji, joten täältä ei ole helppoa ponnistaa maailman eliittiin. Saksassa puolestaan laji on uskomattoman suosittua ja sen kyllä huomasi näistä MM-kisoista, porukkaa paikalla kuin pipoa ja meteli hirvittävä, varsinkin jos ja kun Magdalena Neuner onnistuu... Soisi kyllä, että laji olisi Suomessakin edes vähän suositumpaa, semminkin kun nämä ns. perinteiset gloorialajit, mäkihyppy ja maastohiihto menevät tällä hetkellä Suomen kannalta päin prinkkalaa...

Onneksi sentään urheilutoimittajat ymmärtävät lajin hienouden ja Kaisahan valittiinkin vuoden 2011 urheilijaksi edellisvuoden MM-kisojen mestaruuden johdosta. Josko tämä innostaisi kansaakin lajin pariin, vähintään sinne sohvalle! :)

Kaamea kapula!

Kärsin krapulasta, todennäköisesti erittäin pahasta sellaisesta, koska yleensä oloni tahtoo vain huonontua iltaa kohden... Tänään on erittäin todennäköinen paniikkipäivä, ei paljon naurata, huh! En juuri koskaan korjaa oloani juomalla lisää viinaa (juhannus ja muut useamman päivän juhlinnat ovat poikkeus), mutta nyt kyllä harkitsin jo hetken siiderin korkkaamista, mutta päätin sitten, että itsepähän olen oloni hankkinut, saan sen myöskin kyllä kestää kuin nainen...

Vedin eilen siis kunnon päiväkännit, oikeastaan vähän niinkuin huomaamattani. Menin päivällä lähipubiin ihan vain lukemaan päivän aviisit (Hesari, Iltalehti ja Ilta-Sanomat) ja siinä lukiessani hörppäsin pari siideriä. Sen jälkeen tulin kotiin ja korkkasin lisää siideriä. Mietin vielä, että pitäisikö lähteä illalla vielä jonnekin, mutta päätin sitten, että enpä taida jaksaa... Katselin ampumahiihtoa ja notkuin täällä blogistaniassa ja facebookissa ja illalla kahdeksan aikaan totesin, että olin siinä ohimennen kiilannut mahaani sidukkaa ihan tosissaan ja huomasin olevani suorastaan päissäni... Ihmettelin hetken, että mites tässä nyt näin kävi, ei todellakaan ollut tarkoitus humaltua, mutta niin vain kävi. Kampesin sitten jo hyvissä ajoin heti toteamuksen jälkeen nukkumaan... Nukuin kellon ympäri ja siltikin minulla on krapula. Ei saatana, kyllä nyppii! Ei sitä siideriä nyt tarvitsisi ihan rajattomasti juoda...

Toivottavasti tätä ei satu toiste, kyllä se humaltuminen on paljon mukavampaa silloin kun se on suunniteltua! Nyt jatkan oloni parantelemista vissyn voimalla... Haihduttaisikohan se huurut tuolta meikäläisen päästä? Ja toisiko joku mulle sipsejä? Vaikka juustonaksuja?

Myyntitykki .... jatkuu

Oho, onnistuinkin epähuomiossa julkaisemaan tuon keskeneräisen viestin... No, joka tapauksessa, näistä kahdesta onnistuneesta myyntitapahtumasta johtuen päätin jatkaa Huuto.net -uraani ja laitoin myyntiin aikoinaan ostamani pesispiikkarit, jotka osoittautuivat sitten aavistuksen liian pieniksi tositoimiin, vaikka kaupassa vielä kuvittelin, että kyllä ne pelittää. Juu, ei pelittänyt... No, sieltä saa halvalla, jos jolla kulla on tarvetta. Lisäksi laitoin myyntii pari kirjaa, jotka olen joskus lukenut, mutta jotka eivät ole olleet niin hyviä, että ansaitisisivat pysyväispaikan kirjahyllyssä. Siellä on nääs muutenkin ihan liikaa kirjoja, vaikka olenkin kirjastojen suurkuluttaja. Mies aina valittaa, että meillä ei voi kääntyä ilman, että katse osuu kirjapinoon. No, valittakoon, kirjat ovat I-H-A-N-I-A! Nyt olen siis kuitenkin suostunut luopumaan vapaaehtoisesti parista, joten saisi olla vaan ihan hiljaa... :)

Tällä viikolla oli töissä varsinainen lorvikatarriviikko. En meinannut ehtiä yhtenäkään päivänä ajoissa töihin (onneksi meillä on liukuva työaika ja mulla reilu pomo, joka ei valita jos ei ihan minuutilleen sen liukuman sisällä ehdi paikalle) enkä sitten olisi millään jaksanut olla duunissa tarpeeksi pitkään. Miinusta tuli tältä viikolta varmaan neljä tuntia ja tekemättömien töiden pino kasvoi hälyttävästi, joten tänään on varmaan iltapäivällä suunnistettava kustannuspaikalle paikkamaan viikon lusmuiluja. On se kyllä kumma, miten meikäläisen työinto vaihtelee. Välillä sitä istuu ihan huomaamattaan kymmentuntisia työpäiviä ja välillä, niin kuin juurikin tällä viikolla, kuusikin tuntia tuntui välillä vaikealta... Omituista. Ensi viikolla on parempi olla työintoa, sillä muutamat maksatukset pitää saada lähtemään 15. päivään mennessä. Pöh, olisi paljon kivempi vain lojua kotona, lukea blogeja/kirjoja ja juoda siideriä... Kuka kustantaisi mulle semmoisen elämän? Voisin vastineeksi vaikkapa joskus neuloa sukkia tai leipoa pullaa? Anyone?

Ai, ei? No, ei sitten, pitää vissiin käydä tekemässä tänään lotto, jos vaikka onnistaisi...

Myyntitykki

Jihaa, sain myytyä Huuto.netissä sekä minimyllyn että sen juustokuvun. Kuvusta tuli suorastaan kilpailua ja parina viimeisenä kauppapäivänä sen hinta nousi useita euroja... :) Minimylly taas meni sikahalvalla, mutta pääasia, että pääsen turhista rojuista eroon. Minimyllyn ostaja vielä sattuu asumaan tuossa puolen kilometrin päässä meikäläisen appartomentista, niin säästettiin postikuluissakin, kun hän tulee tänään ostamansa noutamaan... Siitä tulikin mieleeni, että pitää varmaan kasata se käyttövalmiiksi tässä nyt samantien...

Hierojalla

Kävin tänään pitkästä aikaa hierojalla. Käyn yleensä kerran kolmeen viikkoon, mutta nyt oli yli kuukauden tauko kaikenmoisten päällekäisyyksien, kuten lomien ja työmenojen, takia. Olin siis vaihteeksi aivan juntturassa ja hierontapaikan lapset oppivat varmasti monia uusia kirosanoja ja muitakin sanontoja, kun M murjoi menemään... Pienillä padoilla on valitettavasti isot korvat... Onneksi pojat olivat mökillä viime kesänä, kun kävin ensimmäistä kertaa hierojalla. Suurimman osan ajasta huusin suoraa huutoa ja itkukin taisi päästä kerran tai pari. M oli aivan järkyttynyt, miten voinkin olla niin jumissa ja suorastaan pakotti minut jo heti seuraavalla viikolla uudestaan. Sen jälkeen olen tosiaan käynyt säännöllisesti murjottavana ja on kyllä ollut huomattavasti parempi olo kuin aikaisemmin. Veri kiertää paremmin niin käsissä kuin jaloissakin, saatikka sitten päässä; päänsäryt, lihaskrampit ja omituiset kiputilat ovat vähentyneet huomattavasti! Jopa hengittäminen on helpompaa, kun rintaranka on vihdoin oikeassa asennossa! Kyllä kannatti lähteä kokeilemaan!

Vaikka harrastankin säännöllisen epäsäännöllisesti liikuntaa, on meikäläisen lihashuolto ollut aina vähän retuperällä, osin varmaan siitäkin syystä, että minulla on perinnöllisiä kroppaongelmia, joihin tavalliset venytykset sun muut härpäkkeet eivät auta. Olen kyllä aiemminkin käynyt eri hierojilla, mutta vihdoinkin löysin sellaisen, joka osaa ja uskaltaa muljautella kropasta palat paikoilleen. Kaikki eivät osaa ja vaikka teoriassa osaisivatkin, niin eivät uskalla, koska jäsenkorjaamisessa on aina omat riskinsä... Hallelujaa ja aamen siitä, että minä olen löytänyt oman pelastajani ongelmiini!

Rikkipoikkikatki

Kyllä taas oli rankka työpäivä eilen. Käyn siis aina silloin tällöin paikallisella huoltoasemalla tuurailemassa, sillä olen ollut siellä opiskeluaikoina kesätöissä ja jotenkin vain "jäänyt" palkkalistoille... Asiaa on myös varmasti auttanut ko.lafkan henkilökuntaedut, jotka takaavat mm. halvempia hotelliyöpymisiä ja edullisempaa ruokaa lähikaupasta. Hyvä diili siis. Heille apua henkilökunnan väliaikaiseen puutteeseen ja mulle vähän mania ja hyviä etuja. Minä taidan olla se, joka tästä enemmän saa, sillä kerran pari kuukaudessa ei meikäläisen persettä ihan kamalasti fyysisesti rasita ja jää siitä aina joku lantti käteenkin...

Paitsi eilen. Flunssan jäljiltä olo oli vielä vähän vetämätön ja yskä vieläkin kuin keuhkotautisella. Enkä muistanut YHTÄÄN, että on hiihtolomanvaihtoviikonloppu ja Salpausselän kisat, mikä tarkoittaa meillä samaa kuin kiire. Vielä hetki töiden aloituksen jälkeen olimme koko konkkaronkka ihan ihmeissämme, että miten onkin näin rauhallinen sunnuntai, mutta siinä puoli kolmen kieppeillä iltapäivällä repesi helvetti. Ihmisiä rupesi tulemaan ovista ja ikkunoista ja ruokaa meni aivan järkyttävällä tahdilla. Onneksi en ollut itse keittiövuorossa, vaan kassalla tai tekisin varmaan vieläkin niitä ruokia. Mutta kyllä siinä kassallakin sai huhkia ihan hiki hatussa. Keittiöstä ei kukaan pystynyt vahtimaan vitriiniä, joten siinä ruuan, kahvin, tupakan ja polttoaineen myynnin lomassa piti vielä yrittää paistaa pullia ja roudata lisää sämpylää takaa esillle. Jestas mikä hulabaloo! Tuli ihan mieleen juhannuksen ja pääsiäisen paluuliikennepäivät ja silloin vuorossa on tuplamiehitys, nyt mentiin vain yhdellä ylimääräisellä työntekijällä...

Onneksi selvittiin ilman katastrofeja. Luulen, että joltakulta saattoi jäädä joku kahvi veloittamatta tai sitten se kahvi meni tuplaveloituksella, mutta kukaan ei pahemmin valittanut. Niitäkin on nähty, että ruokailijat lähtevät kiukkuisina pois, kun joku on mokannut ihan urakalla tai vaihtoehtoisesti niillä asiakkailla ei ole riittänyt hermo odottaa, vaikka näkevät, että tupa on aivan täynnä porukkaa ja henkilökunta juoksee perse tulessa paikasta toiseen ja yrittää palvella kaikkia edes suhteellisen nopeasti ja ystävällisesti... No, aina ei voi miellyttää kaikkia.

Mutta niin, siitä fyysisestä rankkuudestahan mun piti puhumani. Kuuden tunnin juoksemisen jälkeen vanha kantakalvon tulehdus jalkapohjassa alkoi oirehtia ikävästi ja sen jälkeen viimeiset kaksi tuntia olivat ihan hirveitä. Yritin seisoa kassan takana yhdellä jalalla, mutta kun se oikeakin koipi oli pirun kipeä ihan väsymyksestä, niin eihän siitä meinannut tulla mitään. Töistä kun pääsin, niin siunasin meidän automaattivaihteista Volvoa, ettei tarvinnut sillä vasemmalla jalalla tehdä yhtään mitään. Kotia päästyäni nostin jalat kattoon ja kaivelin vanhat Voltaren-tabut käyttöön, mutta silti kello oli melkein yksi yöllä, ennen kuin sain unta. Tänä aamuna olikin sitten niiiiiin hirrrweeen ihana mennä töihin... Toisaalta, aina noiden huoltsikkakeikkojen jälkeen muistaa, että toimistoduuni on oikeastaan tosi kivaa... :)

Asennuskalja

... eli siivoussiideri. Edellisestä kunnon siivouksesta oli taas vierähtänyt ihan hollin aikaa. Nurkista löytyi niin jumalattoman isoja villakoiria, että hetken jo ehdin pelätä, että hyökkäävätkö ne sieltä nilkkaan kiinni. Eivät onneksi, vaan pölynimurin säälimätön kita murensi niiden puolustusasemat. Sain kuitenkin ihan perussiivoukseen kulumaan kaksi ja puoli (lue 2,5) tuntia ihan jo sen takia, että tämä mökki oli kuin hävityksen kauhistus ja pelkästään raivaamiseen meni yli tunti! Olisi varmaan syytä oppia pikku hiljaa laittamaan tavarat oikeille paikoilleen, niin se itse siivoustapahtuma ei olisi niin ikävä... Kyllä piti tänäänkin vähän oikoa, en jaksanut pestä kylppärin lattiaa harjan kanssa hankaamalla, vaan tyydyin pelkkään vesisuihkutteluun. Saa luvan kelvata!

Mutta, itse asiaan. Nyt, kun siivousoperaatio on kiitettävästi hyvin suoritettu, voin hyvällä omalla tunnolla avata siiderin ja ryhtyä kyttäämään ampumahiihdon ämmämmiä ja kannustamaan Kaisa Mäkäräistä voittoon!

Lauantaihupailua

 Sitä itteään...

Paskatautisen paratiisi....

Kuvat ovat Hämeenlinnan historiallisesta museosta, jossa oli näyttely "Jokapäiväinen paperimme". Kokonainen seinä oli tosiaan omistettu pelkästään vessapaperille!