torstai 17. huhtikuuta 2014

Kissapostaus

Olen ollut tämän viikkoa kissanvahtina skutsissa, eli landella eli pöndellä. Kaksi ragdoll-pentua Viivi ja Miska (aka Jamppa) ovat saaneet (lähes) jakamattoman huomioni, paljon rapsutusta ja leikkiä, luvan nukkua kanssani sängyssä, ruokaa ja puhtan hiekkiksen... :) Olen kuvannut ihan törkeän paljon molempia otuksia, erityisesti Jamppaa, joka kulkee suurimman osan aikaa perässäni kuin varjo (tietysti, onhan se poika) ja jaan nyt nämä suloiset otukset myös teidän kanssanne... :)
Miska eli tuttavallisemmin Jamppa

Viivi eli Vipukka

Vahtimismaisemat eivät ole huonot... :) 

Lattialle pudonneet olohousut saivat heti karvaisen nukkujan päälleen... :) 

Ruoka maistuu

Sängystä löytyi karvakasa, tämän jälkeen en hennonnut kieltää toisia nukkumasta miun vieressä... :)

Tulithan sie kotiin. Saisko ruokaa?

No saahan sitä, tottakai!

Ulkoilman haistelua auringossa

Tie sivistykseen... :) 

Tapan siun varpaat

Enkö olekin suloinen... :) 

Mitä huutelet siellä?

Karvaa!

Ellin varpailla on kiva leikkiä

Pitäiskö tästä rappusilta muka jonnekin poistua?

Möyrimistä

Jalkovälistäni löytyi mirri! :D

Mr. Lötköpötkö

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mikkelin paras ravintola

Olemme menossa tänään hyvän ystäväni kanssa syömään Mikkelin ehdottomasti parhaaseen ravintolaan: Fernandoon... Olen taas tämän aamun kuolannut ruokalistaa ja yrittänyt päättää, mitä ihmettä sitä taas söisin, vaikka tiedänkin päätyväni joko possuun bearnaisekastikkeella (ne sipulirenkaat, mums) tai aurapihviin. Kaikki ruuat ko. paikassa ovat toki ihania, mutta nämä ovat ehdottomat suosikkini!

Fernando ei ole muuttanut konseptiaan eikä ruokalistaansa kertaakaan, ainakaan sinä aikana, mitä itse olen Mikkelissä sen kymmenisen vuotta asunut. Ja miksi muuttaakaan, kun homma toimii! Ruokalistan perustana ovat espanjalaistyyliset maut, mutta mukana on myös paikallisia makuja (Puumalan lohta ja muikkuja), venäläisiä vivahteita (smetanahärkää) ja australialaisia erikoisuuksia (Black Angus -pihvejä ja kengurua!). Kenguru oli kyllä melkoisen vinkeän makuista, mutta odotukset kuitenkin ylittyivät. Fernandon pizzat ovat myös maistamisen arvoisia, täytteet saa valita itse.

Positiivista on myös se, että jokaiseen, joihin kuuluu "peruna"lisäke, niin sen lisäkkeen saa itse valita, eikä sitä ole kiveen hakattu. En pidä ranskalaisista kunnon pihvin kanssa, mikä on valitettavan yleistä ihan joka helvetin ketjuravintolassa, mutta Fernandossa saa valita kymmenestä eri vaihtoehdosta: aina niistä samperin ranuista ihaniin juustoperunoihin tai sitten vaikka riisiin... Ei vissiin tullut epäselväksi, mikä on meikäläisen suosikki... :D

Viinilistat ovat hauskasti liimattu etiketeiksi tyhjiin viinipulloihin ja viinit ovat ainakin omaan makuuni hyvällä tatsilla valittuja. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta listalla on jokaiselle vähän jotakin, eli varmasti löytyy mieleinen viini!

Ainiin ja meinasin ihan unohtaa: salaattipöytä. Lähes kaikkiin annoksiin (alkupaloja lukuunottamatta) kuuluu salaattipöytä, jonka ehdoton hittituote on yrttinen levite patongille. Levitteen resepti on ymmärtääkseni salainen, mutta ai hyvä päivää, että se on hyvää! Melkein jo pelkästään sen takia kannattaa mennä ko. paikkaan!

Mutta, pointtini on (ja tämä EI ole maksettu mainos, vaan oma henkilökohtainen mielipiteeni): jos tulet käymään Mikkelissä, niin käy syömässä tässä ravintolassa, et tule pettymään. Viikonloppuisin kannattaa suosiolla varata pöytä ja kannattaa varautua siihen, että ruoka ei ole kymmenen minuutin päästä nenän edessä, mutta nautinto korvaa odotuksen aivan varmasti!

Ihan kohta pääsee syömään... :D

torstai 3. huhtikuuta 2014

Minä täällä taas...

Parin kuukauden tai oikeastaan melkein kolmen hiljaiselon jälkeen sain taas aikaiseksi rustata syntyjä syviä tännekin. Elämä on ollut liian haastavaa, että olisi riittänyt inspiraatiota avautua täällä, mutta josko tämä tästä...

Lyhyesti menneistä parista kuukaudesta voisi sanoa sen, että voi jösses... Oma elämä on ollut niin saatanan sekaisin, osin omasta osin toisista johtuvista syistä. Suurimman osan ajasta olen nököttänyt tässä koneen ääressä ja purpattanut mieltäni kalvavia asioita parille hyvälle ystävälleni chatissa, koska puhelimessa puhuminenkin on ollut ihan nounou... Blogiin en ole pystynyt tuntojani kuvailemaan, koska ne ovat olleet liian henkilökohtaisia.

Nyt kuitenkin aurinko alkaa pilkahdella taas risukasaan, kevät tulee ja ihmislapsi alkaa taas heräillä horroksestaan... Ehken saan taas tosiaan bloginkin heräteltyä henkiin... :)

Puss och kram! <3