lauantai 31. joulukuuta 2011

Varoitus, tämä teksti sisältää väheksyviä mielipiteitä tietystä ihmisryhmästä....

Mikähän helvetti siinäkin on, että sellaiset ihmiset eli naishenkilöt, joille ei soisi sitten yhtä ainutta kakaraa, tuntuvat sikiävän kuin kanit. Ei koulutusta, päihdeongelmia, työttömyyttä ja vieressä vähintäänkin epämääräinen heppu tuntuu oleva yhtälö, jossa lapsia punkee maailmaan tasalta ja puolelta. Varmaan ne mutsit yrittävät olla mahdollisimman hyviä äitejä, mutta ei siinä kovin kummoisia eväitä lapselle saa aikaiseksi. Kaiken huipuksi se epämääräinen heppu häviää viereltä joko eron myötä tai linnaan viimeistään siinä vaiheessa, kun se lapsi on saatu aikaiseksi. Sitten etsitään uusi epämääräinen heppu ja kohta on taas maha pystyssä sille uudelle, joka sitten jättää viimeistään lapsen synnyttyä ja niin edelleen... Tiedän yhdenkin äidin, jonka kaikki kolme lasta ovat eri isille ja nämä lapset ovat nyt 1-5 vuotiaita, eli vaihtoväli on ollut melkoisen tiuha... Muitakin kyseenalaisia vanhempia on tuttavapiirissä: eräskin naishenkilö, joka on minua pari vuotta vanhepi ja asui ennen meidän naapurissa, on synnyttänyt neljä lasta, joista jokainen on otettu huostaan sillä siunaaman sekunnilla, kun se on mahasta pois putkahti, koska tämä naishenkilö viettää suurimman osan ajastaan suljetulla... En edes ymmärrä, miten hän on onnistunut hankkiutumaan raskaaksi ...

Kaikilla on varmaan oikeus hankkia lapsia niin halutessaan, mutta kyllä minusta näille tietyille henkilöille voisi harkita jotain pakkosterilointia, ettei tähän maailmaan syntyisi enää yhtään lasta, joilla on jo alusta asti heikot eväät elämään. Toki kehitysmaissa syntyvien lasten elämän eväät ovat vielä huonommat, mutta siellä ne eväät eivät ole huonot vanhempien typeryyden vuoksi,vaan aivan muista syistä...

Vuosi paketissa

Taas on mennyt tämäkin vuosi, enkä tänäkään vuonna onnistunut laihduttamaan, vaikka miten lupasin (ja monta kertaa). Aloitin sentään uuden harrastuksen syksyllä (itämainen tanssi), joten kunto on sentään kohonnut, vaikka läski ei ole irronnutkaan. Ensi viikolla voi taas sitten aloittaa laihduttamisen (tämä on pysyvä uuden vuoden lupaukseni... :) ) Muita lupauksia en taida tehdäkään, kun en niitä saa kuitenkaan pidettyä...

Muuten tämä vuosi on ollut oikein mukava ja erittäin työntäyteinen (pitää vissiin mennä tänäänkin töihin), erityisesti elokuussa järjestämämme ICA-maailmankonferenssi oli huikea rutistus, jonka jälkeen meni monta viikkoa vähän sumussa, kun oli ensin tehnyt kuukauden ympäripyöreitä päiviä, edustanut ja viihdyttänyt vieraita ja sen jälkeen vielä hoitanut jälkipyykin. Sen keikan jälkeen meinasi lipsahtaa tosissaan juopottelun puolelle, kun piti rentoutua ihan urakalla. No, siitä onneksi selvittiin tehokkaalla nenänvalkaisukuurilla...

Tänään taidan korkata skumppapullon ja toivottaa itselleni läpirämmittyä tätä vuotta ja odotuksentäyteistä uutta vuotta! Ja toivotan sitä samaa myös teille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Poskari tuli taloon

Päivän diagnoosi: poskari, eli poskiontelontulehdus. Tuttu vieras näillä leveysasteilla vähintään pari kertaa vuodessa. Edellinen oli toukokuussa influenssan jälkitautina (se se muuten oli kanssa helvetillinen tauti). Tätähän ei siis  ole lekurisetä vielä virallisesti diagnosoinut, mutta pään "hölskymisestä" ja yläpurukaluston kipuilusta osasin ihan itse päätellä, että vanha kamu tuli taas kylään, eikä se lähde kuin niillä helevetin antibiooteilla. Kertakaikkisesti ärsyttää syödä niitä aina uudelleen ja uudelleen, mutta en ole vielä keksinyt, millä ilveellä näitä ehkäisisin. Elefantin kärsä ei auta, se on testattu, mutta muita ideoita otetaan kyllä mielellään vastaan...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Myrsky repii puita, taivas salamoi

Meidän olohuoneen ikkunan edessä on katulamppu. Yleensä se seisoo vallin mallikkaasti ja vakaasti paikoillaan, mutta nyt kyllä vähän hirvittää, milloin se päättää tulla ikkunasta sisään. Sen verran ottaa tuulta se. Kävin äsken viemässä roskia pihalle, niin meinasi tukka lähteä päästä, kun niin tempoi tuo paineentasoitusilmiö. Onneksi jääkaapissa on vielä ruokaa, joten ei tarvitse kauppaan lähteä myrskyn riepoteltavaksi ja räkätauti estää myös liikunnallisen toiminnan ulkoilmassa, eli voin siis hyvällä omalla tunnolla jatkaa television kytistämistä ja lahjakirjojen lukemista. Palapeli on laitettu hetkeksi tauolle. Siinä on alareunassa jokin virhe, jota en pystynyt paikallistamaan, joten siirryin muihin viihdykkeisiin.

Mies toipuu edellisillan varpajaisista. Villi veikkaukseni on, että se ei tuolta sängyn pohjalta tänä päivänä nouse. Sen verran myöhään meni edellisiltana. Heräsin klo 4.45, oven kolahduksiin ja sitten sainkin kuulla erittäin sekavan selostuksen illan tapahtumista. Parin minuutin päästä siitä alkoi sellainen korina, että päätin suosiolla siirtyä sohvalle nukkumaan. Nyt sitten kuulemma koskee päähän. Voivoi...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Niiisks

Joulusiivous on vaarallista. Sain toki tehtyä homman, mutta heräsin sitten eilen aamuna kurkkukipuun ja nenän vuotoon. Mitä tästä opimme: ei kannata siivota, tulee vain kipeäksi. Onneksi räkätauti ei estä viinin ja glögin nauttimista, vaan suorastaan vaatii niitä, joten joulu ei suinkaan ole pilalla... :)

Olin muuten ollut ihan yyberkiltti männä vuonna, koska sain ihan hirmuisen kasan paketteja, kirjoja, pelejä, sukkia, kosmetiikkaa ja palapelin, jonka kanssa olen jo pariin otteeseen tänään menettänyt hermoni. Vaihdoinkin välillä tänne internetin ihmeelliseen maailmaan siiderilasin kanssa, jotta vaivalla kasaan saamani kaksi reunaa eivät "vahingossa" lentäisi lattialle räjähdyksen sattuessa... Viilennellään välillä vähän tunteita.

Täytyy myös sanoa, että perhe alkaa vihdoin ja viimein ymmärtää kirjamakuani oikein huolella: sain lahjaksi viisi eri kirjaa ja kaikki olivat erittäin mieluisia:
  • Jari Tervo: Layla, pääsääntöisesti en pidä Tervon tyylistä, mutta tätä toivoin, koska pari ystävääni sanoivat, että se on aivan erilainen kuin Tervon aikaisempi tuotanto
  • Tuomas Kyrö: Keräjäläinen ja jänis. Olen haalinut kaikki Kyrön kirjat ja tämänkin mutsi ymmärsi ostaa minulle ihan ilman vihjailuja. Viime vuonna sain Mielensäpahoittajan, joka kertoo aivan ehdottomasti isästäni, myös hänen omasta mielestään... :)
  • Pentti Laesterä: Mustat lampaat. Huomioita yhteiskunnan epäkohdista. Oikein syyhyttää päästä lukemaan. Kiitos isälle tästä!
  • Pertti Jarla: Fingerporin naamakirja. Mieheni osti tämän minulle, mutta  jostain syystä kirja majailee tällä hetkellä pesukoneen päällä kylppärissä. Miehen mielestä hänen pitää tarkistaa ensin, että ko. kirja on minulle sopivaa tekstiä... Jepjep, haluaa vain itse lukea sen ensin....
  • Mario Reading: Mayaennustus. En ole aiemmin ko. tyypistä kuulutkaan, mutta takakannen perusteella odotan paljon.
Mulla siis ei todellakaan ole seuraavan parin viikon aikana vapaa-ajanvietto-onkelmia. Jiihaa!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Väliraportti

Sainhan mä sen siivousraivon aikaiseksi. Heti, kun rupesin ajattelemaan, että tänään pitää vielä silittää, niin johan meni herne nenään. Nyt on sitten raivattu parveke, siivottu keittiö, pyyhitty pölyt, imuroitu, pesty lattiat ja hakattu matot ja vuodevaatteet sekä pesty kaksi koneellista pyykkiä. Jäljellä vielä mattojen ja petivaatteiden sisälle roudaaminen, kylppärin pesu sekä se saatanan silittäminen, kun ne joululiinat on ihan vitun rutussa... Siinä sitä taas kirosanat lentää. Ottaiskohan tähän väliin yhden loiventavan..?

Joulusiivous lähenee

Pitäisi saada taas itsensä liikkeelle ja ryhtyä tekemään Joulusiivousta. Kyseinen siivousmuoto tarkoittaa meidän talossamme sitä, että normisiivouksen (pölyt, imurointi, kylppärin pesu) viedään matot ja petivaatteet pihalle pahoinpideltäviksi ja vaihdetaan jouluverho keittiöön, joululiinat pöydille ja viritetään jouluvalot parvekkeelle. Ei paha, mutta kun siihen tarvittaisiin sitä siivousraivoa, mitä en ole vielä ehtinyt kerryttää tarpeeksi... Nyt tarvittaisiin joku ääretön vitutuksen aihe, jonka voisi sitten purkaa armottomaan siivoamiseen, mutta kun ei vituta. Joutuuko tässä nyt siivoamaan ihan pelkän tahdon voimalla, vai ennättääkö vielä hankkia ison herneen nekkuun jostain? Jään pohtimaan vitutuksen aiheita....

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Herätyyyys...

Minä en todellakaan ole aamuihmisiä, kuten taas tänään aamulla totesin, kun kello soi 05.45. Normaalisti kello soi aikaisintaan 7.30, jos menen normaaliaikaan eli yhdeksäksi töihin. Oikeasti oksetti, kun piti nousta ylös (ei, en ole raskaana) ja mietin vain, että olisipa jo ilta, että pääsisin taas nukkumaan...

Kyllä aikainen lintu madon nappaa, hokee vanha kansa. "Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää" on toinen sanonta, jossa kehotetaan heräämään aikaisin, koska on laiskuutta nukkua myöhään. Tämä on kyllä mielestäni perisuomalaista syyllistämistä ja sanonnatkin ovat ajalta, kun piti nousta lypsylle viiden aikaan... Minun mielestäni yhteiskunta käy kerta kaikkisesti väärässä ajassa minun sisäiseen kellooni nähden. Joku ehkä sanoisi, että asia on toisinpäin, mutta oma napa on tässä asiassa paljon tärkeämpi kuin joku vitun yhteiskunta!

Miksi ihmeessä yhteiskunta elää kahdeksasta neljään -ajassa? Kuka perkele on senkin määritellyt, että kaikki julkiset organisaatiot ovat auki juuri tuolla välillä? Miksi ihmeessä pitää herätä ennen ylösnousua, jos oikeasti nukuttaisi kevyesti vaikka yhdeksään? Yhteiskunta ei kerta kaikkisesti voi hyväksyä muita kuin virallisessa yhteiskunnallisessa rytmissä eläviä ihmisiä, vaikka on ihan tieteellisestikin todistettu (en jaksa nyt etsiä lähdettä, mutta näin on), että toiset ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin toiset ja toiset ovat aamuihmisiä ja toiset taas iltaihmisiä. Minä olen ehdottomasti iltaihmisiä ja tarvitsen vielä kaiken hyvän lisäksi keskimääräistä enemmän unta, joten luonnollinen unirytmini ei kerta kaikkiaan sulata normaalia yhteiskuntajärjestystä. Onneksi nykyisessä duunissa on liukuva työaika, jos minun pitäisi olla joka aamu kahdeksalta töissä, niin saisin potkut alta aika yksikön myöhästelystä....

Tästä asiasta pitäisi ehdottomasti nousta barrikaadeille, mutta tämän aamuinen yltiöaikainen herätys on vienyt voimat sen verran pahasti, joten taidan siirtää sen johonkin toiseen päivään, ehkäpä ensi viikolle, kun olen saanut nukkua joululoman (ruhtinaalliset 5 päivää) yli. Huomenna pitää vielä herätä liian aikaisin, sitten saa taas nukkua piiiiiitkäään... zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz....

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vaihteeksi mattimyöhäinen

Kuten perinteisesti, en ehtinyt lähettää yhtään ainutta joulukorttia ajoissa ja alunperin ajattelin, etten perkele lähetäkään... Tänään tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, kun niitä toisten lähettämiä kortteja alkoi tulla... Ostin siis valmiiksi postimaksettuja hyväntekeväisyyskortteja, joten niiden pirulaisten pitäisi vielä huomenissa ehtiä jopa ennen joulua. Mikä siinäkin on, että vaikka kuinka vannoo, etten lähetä kortin korttia, niin silti sitä saa äärettömän stressin aiheesta - viime tipassa... Ihan hyvin olisin voinut vain feispuukkiin kirjoittaa, että säästyneillä joulukorttirahoilla ostin itselleni jouluksi punaviiniä ja hoidan sillä henkistä hyvinvointiani, mutta jokin omatunnon piipitys sai taas minut pauloihinsa.

Tapani mukaan en ehtinyt lähettää myöskään kummilasteni joululahjoja ajoissa. Ne olisi pitänyt olla tänään paketissa  ja postissa ennen klo 17.00, jotta olisi päässyt sillä halvemmalla hinnalla, mutta minä vasta aloin paketoida niitä tänään joskus kuuden aikaan. Nyt ne on paketissa, mutta niitä ei voi lähettää ennen kuin keskiviikkona, sillä ovelle-paketti mörön persiiseen tarkoittaa sitä, että jonkun pirulaisen pitää olla kotona keskellä päivää vastaanottamassa sitä, jotta on mitään toivoa, että ne paketit ehtivät ennen joulua. Ja pentujen lomat alkavat vasta torstaina, joten niitä paketteja ei voi aiemmin lähettää. Kyllä on jumaleisson vaikeeta!

No, seuraavan kerran mun tarttee hermoilla näitä asioita sitten keskiviikkona, siihen asti voi taas painaa duunia ja nauttia himppa kuivaa omenasiideriä näin saunan jälkeen. (sopuli aivasti juurikin)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Sukella Saimaalle

Paikallisen sanomalehden Länsi-Savon talviekstralehti on nimeltään Sukella Saimaalle... Nimessähän ei sinänsä ole mitään vikaa, lehdessä markkinoidaan eteläsavon talvitapahtumia. Hivenen huvittavaa on kuitenkin se, että tänä "talvena" sinne Saimalle voisi ihan kirjaimellisestikin sukeltaa. Ei ole paljon jääpeitettä näkynyt... Lehden työntekijän mukaan sitä kutsutaankin heillä Sukella Saimaaseen: mielestäni paljon osuvampi nimi tähän muka-talveen...

Tapahtumarikasta

Pidettiin eilen kaveriporukalla "pikkujouluja" meillä. Alkuilta meni oikein mukavasti, mutta iltahan ei ole mitään, jos ei jotain äksidenttiä tapahdu...

Ensinnäkin, kun olen lähdössä baariin (osa porukasta oli mennyt jo edeltä), en löydä puhelintani kertakaikkisesti mistään: kaverini yrittää soittaa siihen, mutta ääntä ei kuulu ja kukaan ei vastaa myöskään toisessa päässä. Joku edellä menneistä on siis mitä ilmeisimmin napannut epähuomiossa puhelimen mukaansa... Puhelin löytyi lopulta yhden ystäväni laukusta, mutta vasta tuossa tunti sitten, kun aloin jo olla epätoivoinen. Hän oli jo kertaalleen tarkistanut oman laukkunsa, mutta ei ollut tajunnut, että löytämänsä puhelin oli minun, vaan luullut sitä omakseen. Meillä on siis samanlaiset puhelimet, prikulleen. Kaikenlaista.

Yöllä rämpiessäni kotiin ja kaivaessani ruokaa jääkaapista, onnistuin sohimaan lasisen dippikulhon lattialle tuhannen pillun päreiksi. Jääkaapin ovessa valui dippiä, keittiön matto oli dipissä, allekirjoittanut oli dipissä ja joka paikassa oli lasin siruja... Sain sentään sirpaleet siivottua ja kaapin oven hangattua puhtaaksi, mutta matto oli laitettava pesuun. Kaikista eniten kuitenkin vituttaa se kuppi, kun se oli mummoni perintökippoja, aivan ihana 40- tai 50-luvun jälkiruokakuppi! Onneksi niitä on vielä kolme jäljellä ja yksi isompi tarjoiluastia. Ensi kerralla tarjoan dipit kyllä ihan suoraan siitä kermaviilipurkista...

Kolmas tapaturma ei sattunut itselleni, vaan miehelle. Hänkin oli ollut viihteellä ja tapansa mukaan käynyt hakemassa pizzaa karvakäsi-paikasta (tämä ei ole rasistinen ilmaus, vaan vitsi, ko. paikan pizzat ovat erinomaisia ja paikan omistaja todella mukava!) ja mönkinyt kotiin. Paha vain, että laatikko ei ollut kunnolla kiinni ja eteisessä se pizza oli luiskahtanut lattialle... Mies ei siinä ollut mennyt moksiskaan ja syönyt pizzan oikein hyvällä ruokahalulla. Paha vain, että nyt meillä on toinenkin matto menossa pesuun ja lipaston laatikoiden pinnasta oli tosi kiva hangata jämähtänyttä ja rasvaista juustoa pois tänä aamuna. Minä olin jo saada raivaria, kun luulin ensin, että matossa ja lipastossa oleva mönjä oli oksennusta. Lähempi tarkastelu (haistaminen), kertoi kuitenkin, että ei ollut.

Että sellainen ilta. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin. Enää lievä päänsärky ja kuvotus jäljellä. Onneksi eiliseltä jäi runsaasti keksejä ja tuorejuustoa... Voin siis hyvällä omalla tunnolla mässytä niitä pois. Muutenhan ne voivat mennä vaikka pilalle! :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Odotettavissa huomisiltaan asti...

Olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta tyydyn toteamaan, että vituttaa edelleen. Vituttaa fundamentalistit, sää, Euroopan taloustilanne, sää, oma rahatilanne, sää, mies, sää, sää, sää, sää ja sää... Ilmeisesti ongelman alku ja juuri on tuossa säässä... Nyt sataa lottuuttaa vettä niin maan perkeeleesti. Joka paikka on joka sohjossa tai ihan vitun liukkaalla jääpinnoitteella kuorrutettu. Ja mitään positiivista muutosta tilanteeseen ei ole tulossa, vettä ja räntää ja paskaa ja kusta... En ala, vituttaa! Niin, mainitsinko jo, että vituttaa - se sää...


ps. loppukevennyksenä täytyy mainita rakkaan sisarenpoikani maininta armeijasta: kaikki muu on paskaa paitsi kusi... Sopii myös omaan mielentilaani tällä hetkellä...

lauantai 10. joulukuuta 2011

Joulupuu

Olin tänään tosiaan TAAS talkoissa, tosin tällä kertaa menin sinne mielelläni, koska näissä talkoissa kerättiin joululahjoja vähävaraisille lapsille. Alueen Nuorkauppakamari kerää lahjoja Joulupuu-kampanjalla ja välittää ne sitten sosiaalitoimiston kautta sellaisille, jotka eivät muuten lahjoja saisi. Tänäkin vuonna oli listalla liki 200 lasta tästä Mikkelin alueelta. Nimiä ei tietenkään paljasteta, vaan saamme numeroidun listan lapsista, jossa lukee lapsen nimi ja sukupuoli. Tämän listan perusteella tehdään pakettikortteja, joiden perusteella halukkaat voivat ostaa tai itse tehdä lahjoja lapsille ja tuoda sitten keräyspisteeseen.

Päivystin kolme tuntia Graanilla tänään ja lahjoja tuli varsin mukavasti. Erityisesti pienille lapsille haluttiin ostaa erilaisia leluja. Itsekin kävin ostamassa pari lahjaa. Pienet lapset olivat aivan innoissaan, kun he toivat lahjoja, jotka olivat itse valinneet kaupasta yleensä itsensä ikäiselle lapselle... Tuli itselleenkin hyvä mieli. Yksi vanhempi rouvashenkilö toi KOLME Emekin rekka-autoa, joiden hinta on melko tyrmäävä: halvimmatkin pienet autot maksavat helposti yli 50 € ja nämä kaikki kolme olivat niitä kaikista isoimpia malleja. Jäi nimittäin allekirjoittaneelta monttu hetkeksi auki, siinä on kolme pikkupoikaa jouluna aivan äärettömän onnellisia! Kaiken kaikkiaan lahjat olivat todella laadukkaita, tuli kirjoja, leluja, vaatteita (Herra Hakkarainen -body oli aivan valloittava!) ja sitten vähän vanhemmille teinareille myös meikkejä ja muuta kosmetiikkaa.

Jäi kyllä tästä päivästä tosi hyvä mieli, tämä oli oikeasti sitä peräänkuuluttamaani kunnollista talkootouhua! Ensi vuonna taas uudestaan!

What a feeling

Säävalitus jatkuu, täällä tuulee edelleen ihan älyttömästi, mutta se ei ole pahinta. Pahinta on se, että keli on plussan puolella ja ulkona sataa räntää/vettä vaakaan!!!! Jouduin tänään kävelemään pari kilometriä keskustasta Graanille ja voin kertoa ettei ollut erityisen herkkua. Räntää rätki koko ajan naaman, silmälasien kanssa ei nähnyt yhtään mitään ja ilman silmälaseja en sitten näe muutenkaan... Prisman vessassa peilistä katsoi vastaan melkoinen panda, kun huolella laitetut ripsivärit olivat pitkin poskia. Onneksi ne nyt sai korjattua, mutta kolmen tunnin seisominen jääkylmässä ja vetoisessa kauppakeskuksen aulassa, kun liukuovet eivät kestä hetkeäkään kiinni, kun asiakkaita ravaa eetaas, ei ainakaan yhtään kohottanut joulumieltäni, vaikka sitä siinä yritettiin kovasti luoda päivystämällä Joulupuu -keräyksessä (kyllä, olin taas lupautunut talkoisiin...).

Ja kliimaksina kaikelle, kun soitan miehelle, että voisitko tulla hakemaan, niin herra sanoo, että tule linja-autolla. Täällä peräperseessähän linja-autot tunnetusti kulkevat viiden minuutin välein, not. Niitä tulee hyvässä lykyssä kerran tunnissa ja olisin joutunut odottamaan seuraavaa bussia puoli tuntia keskellä peltoaukeaa siinä helvetin ihanassa kelissä... Juu ei kiitos! No, onneksi sain "broidin" (ei ole oikeasti edes mulle mitään sukua) heittämään mut takaisin kaupunkiin. Kotiin päästyäni olin aivan jäässä ja vasta nyt, kohta kolme tuntia kotiintulon jälkeen, alan olla pikku hiljaa sulamassa, kiitos kuuman mustaherukkamehun, johon lorautin ihan reilusti kossua...

Miksei se kertaalleen tullut lumi voinut vain pysyä maassa kiltisti? Miksi helvetissä tuolla joka paikassa on nyt nilkkoihin asti loskaa... Vittu, että vihaan loskakelejä! Onneksi tuota kossua on vielä ihan riittävästi tuossa pullossa, taidan otta toisellekin jalalle...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vittuuu, tätä Suomen talvea

Tuulee niin, että tukka lähtee... Kamala tuuli, lunta tuiskuttaa ja on niin maan perkeleen liukasta... Kuka helvetti nämäkin kelit on keksinyt? Ulos pitää varustautua vähintään naparetkeilijän vaatetuksella, jotta pääsee edes kauppaan asti. Meidän vuokrakaksiomme ikkunoista vetää niin, että kynttilät lepattaa (ja välillä myös sammuu) vedosta. Ei jumankekka, en ala, tahdon lunta sillai nätisti noin 10 senttiä ja maksimissaan 5 astetta pakkasta, ei tuulta. Voisiko jokin säänjumala kuulla mun pikku toiveen???

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Päivän ruokavinkki ja nyrkkeilyä

Viime yö meni vähän ketuiksi, koska nukahdettiin isännän kanssa sohvalle, kun katsottiin nyrkkeilyä ja nyt on sitten pää ihan jumissa, kun istuma-asennossa sohvalla nukkuminen ei ehken tee kenellekään hyvää... BTW, hirveän haloon media onkin taas saanut aikaiseksi pelin lopputuloksesta. Haloo, tuomarit päättää, ei joku yksittäinen nyrkkeilyvalmentaja, joka ilmiselvästi dissaa Heleniusta muutenkin eikä myöskään vastaottelija. Olen muuten sitä mieltä, että jos Chisora olisi käyttäytynyt kehässä paremmin, niin luultavasti se olisikin voittanut, mutta nyt ne kaikki puskemiset ja ns. iskut vyön alle ja hirveä suunpieksentä vaikuttivat varmasti lopputulokseen hänen kannaltaan negatiivisesti. No, oli miten oli, olen tyytyväinen lopputulokseen, Heleniukselta hieno taistelu käsivammasta huolimatta! Tosin, jos uusintaa vaaditaan, niin antaa mennä vaan, kyllä Helenius terveenä voittaa tuollaisen reppanan mennen tullen...

Jaa, niin, mutta alunperin piti tulemani tänne taas kehumaan laittamaani ruokaa eli Elli goes ruokablogi. Laitoin nimittäin tänään possun sisäfilettä kermaperunoilla ja perinteisellä ruskealla kastikkeella. Päivän ruokavinkki: pihvin tai tuollaisen fileen paistorasvan jäämistä saa erinomaisen kastikkeenpohjan: sekaan sipuli (ei pakollinen) ja jauhot, pikainen ruskistus, perään sitten valmiiksi vedenkeittimessä kuumennettu vesi (ei tule paakkuja). Sekoitetaan ja tässä vaiheessa voi sammuttaa lieden. Annetaan hiljalleen porista välillä sekoittaen viitisen minuuttia ja voila, erittäin hyvä ruskea kastike on valmis. Muista kuitenkin, että se pihvin/fileen paistojäämä ei saa olla kovin pahasti palanutta, muuten lopputuloksena on kitkerää huttua. Mutta, tämä voittaa kaikki kaupan valmiskastikkeet 10-0!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Punnitse ja säästä!

Kävin tänään Mikkeliin vasta avatussa Punnitse & Säästä -kaupassa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka paljon, mutta pettymyksekseni huomasin, että pesuaineita ei kaupassa ollut, niin kuin monissa muissa vastaavissa paikoissa... En anna tämän kuitenkaan häiritä erityisesti, sillä olin aivan innoissani hienosta luomuteevalikoimasta ja luomumausteista. Aion jatkossa tehdä kyllä useinkin pyhiinvaellus- eli ostosmatkoja näiden valikoimien äärelle. Niistä pähkinöistä sun muista härpäkkeistä en ole läheskään niin innoissani, vaikka tulee varmaan linssejä yms. joskus ostettuakin.

Ja sitten älä osta ainakaan tätä -vinkki. Hain Alkosta miehen pyynnöstä eteläafrikkalaista punaviiniä. Kuvausten perusteella (en todellakaan ole mikään viinintuntija) päädyin sitten Kumalan Merlot Pinotageen. Kamalaa! Viini on vetistä, sitä ei todellakaan tee mieli makustella suussa, kun suutuntuma on tosi inhottava. Mä olen kyllä tosi pettynyt! Jälkimaussa ei ole kyllä valittamista, joten kyllä tuo varmaan kurkusta alas uppoaa, mutta enpä osta toiste...

Pikkujouluista selvitty

Eilen oli yliopistokeskuksen pikkujoulut. Parhaillaan tarkastelussa eilisen illan vauriot:
  • löysin itseni aamulla omasta sängystäni, kamala päänsärky, ei muuta vikaa
  • laukusta löytyi kaikki mitä pitikin, paitsi tupakat, diagnosoin, että olen luultavasti polttanut ne, joten vahinko jäi vain erittäin käheään kurkkuun.
  • mekko ehjä, tosin hieman verinen (ei omaa vertani), sukkahousuilla voi heittää vesilintua, pesu auttaa edelliseen vaivaan
  • kengästä toinen korkolappu irronnut jossain vaiheessa, suutari varmaan osaa auttaa tähän ongelmaan
  • jalat tanssimisesta aivan törkeän kipeät, pakotetaan mies hieromaan
  • rahaa on mennyt aivan törkeästi, onneksi eilen tuli veronpalautukset...
Eli vauriot jääneet melko vähäisiksi. Tuo veri mekkoon tuli loppuillasta, kun paikkasin tyypin, joka oli kalauttanut päänsä rappusiin ja minä satuin olemaan paikalla ainut, joka osasi tehdä asialle jotain... Kolme senttiä pitkä ja sentin syvä haava olisi vaatinut tikkejä, mutta känninen täti ei suostunut lähtemään sairaalaan. Pikkuisen meni hermot tyypin kanssa, mutta onneksi hänellä oli sentään kaveri mukana (joka tosin oli pyörtyä, kun näki verta) ja minä vannotin, että jos menee sekavaksi, niin äkkiä lanssilla sairaalaan.. Toivottavasti kaikki on hyvin...

Muuten juhlat menivät todella mukavasti: porukkaa oli melkein 100 henkilöä, ruoka hyvää, BlacJack -pöytä ja ruletti pitivät huolen uhkapelistä, ihmiset olivat panostaneet teemaan pukeutumisellaan (Casino), naisilla oli upeita ilta- ja cocktailpukuja ja miehillä smokkeja ja tummia pukuja. Baariinkin lähti vielä todella paljon porukkaa... Ja parasta kaikessa, mulla ei ole krapulaa! Eli harvinaisen onnistuneet pikkujoulut takana! Tänään voikin sitten lojua kotona ja mässytä kaikkea hyvää...

torstai 1. joulukuuta 2011

Hermot menee

Onko mitään ärsyttävämpää kuin K-Marketin jo ties kuinka monetta vuotta pyörivä joulumainos? Dadaadaadaadaa, dadadaadiidaadaadaa, lallallalallallallalal, dadadaadaadaadaadaaa jne... VITTU, eikö ne perkele keksi parempaa... Niin raivostuttava mainos, että voitte olla aivan varmoja, etten mene ainakaan yhteenkään K-ryhmän kauppaan tuon mainoksen perusteella, vaan käyn oikein mielelläni tuossa  lähi-Siwassa... Missä voi valittaa aivan vitun ärsyttävistä mainoksista????

Mainospätkä

Olen siitä onnellisessa asemassa töissäni, että meillä pyöritään paljon luomu- ja lähiruoan ympärillä ja työntekijöistämme harrastavat pienimuotoista ruokapiiritoimintaa. Paikalliselta lihakarjatuottajalta Beeffiltä tilataan naudanlihaa erilaisissa muodoissa, eri vihannestuottajilta aina satokautena porkkanaa, kaalia ja punajuuria sekä valkosipulia, paikallisilta viljatuottajilta taas jauhoja jne. Viimeisin ostokseni oli  Sysmän luomulta mysliä, joka on aivan loistavan makuista! Kahdesta eri lajista tilasin omena-karpalomysliä viiden kilon sangon. Eipä lopu taas ihan hetkeen kesken... :) Näitä saisi olla kyllä muuallakin, niin lähiruoasta pääsisi nauttimaan ihan kuka tahansa.. Tosin Sysmän luomun tuotteita löytyy täältä Mikkelin alueelta ihan hyvin ja niitä on myös pk-seudulla Eat&Joy -maatilatoreilla, mutta sitten taas noita Beeffin lihoja ei tahdo löytyä oikein mistään... Mitähän tällekin voisi tehdä? Hinta tietysti vaikutta, kun jauheliha maksaa melkein puolet enemmän kuin perinteinen naudan paisti, mutta on se vaan kuulkää paremman makuistakin.

Mainospätkä päättyy...