Pidettiin eilen kaveriporukalla "pikkujouluja" meillä. Alkuilta meni oikein mukavasti, mutta iltahan ei ole mitään, jos ei jotain äksidenttiä tapahdu...
Ensinnäkin, kun olen lähdössä baariin (osa porukasta oli mennyt jo edeltä), en löydä puhelintani kertakaikkisesti mistään: kaverini yrittää soittaa siihen, mutta ääntä ei kuulu ja kukaan ei vastaa myöskään toisessa päässä. Joku edellä menneistä on siis mitä ilmeisimmin napannut epähuomiossa puhelimen mukaansa... Puhelin löytyi lopulta yhden ystäväni laukusta, mutta vasta tuossa tunti sitten, kun aloin jo olla epätoivoinen. Hän oli jo kertaalleen tarkistanut oman laukkunsa, mutta ei ollut tajunnut, että löytämänsä puhelin oli minun, vaan luullut sitä omakseen. Meillä on siis samanlaiset puhelimet, prikulleen. Kaikenlaista.
Yöllä rämpiessäni kotiin ja kaivaessani ruokaa jääkaapista, onnistuin sohimaan lasisen dippikulhon lattialle tuhannen pillun päreiksi. Jääkaapin ovessa valui dippiä, keittiön matto oli dipissä, allekirjoittanut oli dipissä ja joka paikassa oli lasin siruja... Sain sentään sirpaleet siivottua ja kaapin oven hangattua puhtaaksi, mutta matto oli laitettava pesuun. Kaikista eniten kuitenkin vituttaa se kuppi, kun se oli mummoni perintökippoja, aivan ihana 40- tai 50-luvun jälkiruokakuppi! Onneksi niitä on vielä kolme jäljellä ja yksi isompi tarjoiluastia. Ensi kerralla tarjoan dipit kyllä ihan suoraan siitä kermaviilipurkista...
Kolmas tapaturma ei sattunut itselleni, vaan miehelle. Hänkin oli ollut viihteellä ja tapansa mukaan käynyt hakemassa pizzaa karvakäsi-paikasta (tämä ei ole rasistinen ilmaus, vaan vitsi, ko. paikan pizzat ovat erinomaisia ja paikan omistaja todella mukava!) ja mönkinyt kotiin. Paha vain, että laatikko ei ollut kunnolla kiinni ja eteisessä se pizza oli luiskahtanut lattialle... Mies ei siinä ollut mennyt moksiskaan ja syönyt pizzan oikein hyvällä ruokahalulla. Paha vain, että nyt meillä on toinenkin matto menossa pesuun ja lipaston laatikoiden pinnasta oli tosi kiva hangata jämähtänyttä ja rasvaista juustoa pois tänä aamuna. Minä olin jo saada raivaria, kun luulin ensin, että matossa ja lipastossa oleva mönjä oli oksennusta. Lähempi tarkastelu (haistaminen), kertoi kuitenkin, että ei ollut.
Että sellainen ilta. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin. Enää lievä päänsärky ja kuvotus jäljellä. Onneksi eiliseltä jäi runsaasti keksejä ja tuorejuustoa... Voin siis hyvällä omalla tunnolla mässytä niitä pois. Muutenhan ne voivat mennä vaikka pilalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti