perjantai 13. joulukuuta 2013

Kuperkeikkaikä iski jälleen

Sain flunssan ja flunssan myötä perkeleellisesti finnejä sun muita ällöttäviä näppyjä erityisesti nenän ympäristöön! Kuperkeikkaikä siis iski ja pahasti ja minulle iski ikäkriisi ja pahasti!

En ole koskaan kärsinyt mitenkään erityisesti finneistä tai muista näpyistä. Mustapäitä on ollut jonkin verran, mutta niidenkin kanssa olen selvinnyt normaaleilla kasvojenpuhdistustoimenpiteillä. Voin lähes rehellisesti sanoa, että naamassani on tällä hetkellä enemmän finnejä kuin koko eloni aikana yhteensä! Voiko olla, että kuperkeikkaikä iskee yli kymmenen vuotta aikataulusta jäljessä vai onko tämä oikeasti nyt pelkästään tuon flunssan syytä? APUVA!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Miksen mä tätä aiemmin keksinyt?!?!

Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, olen ollut nyt reilut kolme viikkoa opintovapaalla ja viimeistä viikkoa viedään. Tulos ei todellakaan ole ollut halutunlainen, sillä a) ensimmäinen viikko meni lukiessa tenttiin, en ehtinyt kirjoittaa gradua, b) toinen viikko ja tietokone hajosi, ostin uuden viimeisillä rahoillani, mutta meni kolme päivää, että sain kaikki tarvittavat tiedot siirrettyä uudelle koneelle, en ehtinyt kirjoittaa gradua c) joka hiton viikko olen keksinyt itselleni sijaistoimintoja sen sijaan, että tekisin gradua. Sijaistoimintoja ovat mm. olleet pyykinpesu, imurointi, viininjuonti, kaverien luona käyminen, netissä jumittaminen ja sanoinko jo: viininjuonti... Gradu on siis edennyt kehnosti!

No, eilen minä sen sitten keksin: Juva, vanhukset! Ei siivousta, ei pyykinpesua, ei ruuanlaittoa, (ei myöskään sitä viiniä, ainakaan kovin paljoa :( ), ruoan ja kahvit voi hakea valmiista pöydästä, kavereita, jotka ruinaisivat kaljalle, ei ole kuin nimeksi, kun kaikki muut liekuttavat kehtoa kotonaan, ei miestä sekoittamassa pakkaa. Perfect!

Niinpä pakkasin aamulla kimpsut ja kampsut + tietokoneen ja neljä kansiollista paperia ja ajaa surautin Juvalle vanhempieni luokse, jossa neitsytkammarini odottikin valmiina. Sänky oli levitetty ja lakanat paikallaan, työpöytä raivattu konetta varten ja työvalokin asennettu varta vasten. Olen saanut tänään aikaiseksi melkein saman verran mitä edellisellä kolmella viikolla yhteensä. Jumalavita, jos mä olisin keksinyt tämän aikaisemmin, niin mun gradu olis valmis! Nyt mulla on enää huominen ja ylihuominen aikaa paikata tilannetta, mikäli pää kestää porukoita... Mutta ainahan voi tarvittaessa surauttaa yöksi Mikkeliin, jos kovin alkaa ahdistaa ja palata sitten takaisin... :)

ps. neitsytkammari tuntuu kovin pieneltä nykyään, mutta liekö osasyynsä sillä, ettei ole enää neitsyt... ? :D

tiistai 10. joulukuuta 2013

Ruokaa teemalla "mitä kaapista löytyy"

Mitä tehdä, kun jääkaapissa on pullo ketsuppia, tomaatti, pari kuivahtanutta kinkkuleikkelesiivua ja pätkä lenkkimakkaraa sekä pieni köntsä jo parhaat päivänsä nähnyttä juustoa ja leipäkorissa erittäin kuivaa sekaleipää? No tietenkin lämpimiä voileipiä!

Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona palkattomalla opintovapaalla ja sen kyllä huomaa. En raaski itse käydä kaupassa, koska rahat on olleet jo viikon verran loppu, mutta kun mieskään ei sitä aina muista/ehdi tehdä, niin jääkaapin sisältö on välillä aika köyhähkö... 

Tänään oli taas vaihteeksi sellainen päivä, että jääkaapissa ei ollut valon ja edellämainittujen ainesten lisäksi juuri muuta. Olin kyllä pyytänyt miestä käymään kaupassa, mutta ilmeisesti viesti oli kaikunut eilen kuuroille korville. Onneksi ihmisellä riittää mielikuvitusta, kun on rahaton, joten näistäkin sain aikaiseksi tosi hyvän ja maittavan ruuan itselleni. No ehkä se isäntäkin niistä osansa saa, mutta tänään kyllä joutuu sen eteen tulemaan kaupan kautta kotiin. 

Eli lämpimät leivät teemalla "mitä kaapista löytyy": 

Jotain leipää 2-4 siivua (riippuen miten paljon sitä on jäljellä),  minulta irtosi neljä täysipitkää, jotka pistin vielä poikki
Tomaatti ohuiksi siivuiksi ja vielä ne puoliksi, jotta joka leivälle riittää
Leikkeleet puoliksi ja makkarat ohuiksi siivuiksi. Tähän päälle käy kyllä melkein mikä vaan: tonnikala, ananas, broilerisuikaleet yms...
Puolisen desiä, tai riippuu siitä montako leipää sinulla on, ketsuppia, ruokalusikallinen oliivi- tai rypsiöljyä ja mausteita sekoitetaan mönjäksi (esim. oregano, chili, mustapippuri, pizzamauste, itse laitoin oreganoa, chiliä, mustapippuria, provencen yrttisekoitusta ja hieman suolaa)
Poista juustosta pahaksi menneet kohdat ja raasta loput.

Toteutus: 

sivele ketsuppimönjä leipien päälle, lado makkarat/leikkeleet leipien päälle tasaisesti, siihen päälle tomaattisiivut ja lopuksi juustoraaste. Paista uunissa reilu 200 astetta grillivastuksella tai ylälämmöllä, jos grillivastusta ei ole, niin pitkään, että juustokuorrute saa vähän väriä. Nauti, mutta varo ettet polta suutasi, niin kuin minä. Tässä toteutui taas mummon yksi lempisanonnoista: joutaa se köyhäkin keittämään muttei jäähdyttämään... :) 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Ellin lihapullat

Meillä oli viikko sitten uuden asuntomme tuparit, jonne tein tietysti Maailman parhaan pastasalaatin lisäksi lihapullia omalla reseptillä. Ne osoittautuivat superhiteiksi, joten ajattelin jakaa reseptin myös teidän kanssanne. Määrät ovat noin-määriä, koska mun mittaaminen on aina aika summittaista... :)

Tästä lähtee:

500 g laadukasta naudan jauhelihaa (laadukkaalla tarkoitan sitten jotain ihan muuta kuin kaupan lihahyllystä hommattua lihaa, omat suosikkini ovat Limousine tai ylämaankarjan jauhis, joita on ainakin täällä Mikkelin seudulla saatavissa ainakin Tuorepuodista)
1 pss Sysmän luomun sipulikeittoaineksia
reilu puoli desiä korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
Mausteita maun mukaan. Itse taisin laittaa tähän satsiin yleisgrillausmaustetta (Santa Maria)

1) Sekoita korppujauhot ja sipulikeittoainekset kermaviiliin. Anna turvota puolisen tuntia.
2) Lisää joukkoon tummaan jauheliha, kananmuna ja mausteet, sotke kunnolla!
3) Muotoile PIENIÄ lihapullia. Vaikka se on työlästä, niin ne paistuvat paremmin.
4) Paista uunissa n. 15 minuuttia, ehkä jopa 20 min, riippuen tietysti uunista.
5) Syö, on ne oikeasti ihan hiton hyviä! Älä polta suutasi!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kaikenlaisia koirannimiä kun Mulukutseh...

Löysin Kikin blogista haasteen, joka oli niin ratkiriemukas, että piti ihan kopioida itsellenikin... Koska en itse ole ollut haastettu, niin en myöskään haasta ketään eteenpäin, mutta paljastan itsestäni kaikenlaisia rumia pikku yksityiskohtia:


Laukku: löytyy monenlaisia ja moneen eri tilanteeseen, suurin osa jostain kirpparilta löydettyjä tai kavereilta kierrätettyjä. Tällä hetkellä mulla on käytössä systeriltä lahjaksi saatu Marimekon Roosa Nauha -kassi, joka on kokenut kovia, mutta on erittäin kätevä, sillä sinne mahtuu tonneittain tavaraa. Tämän hetkisen punnituksen perusteella se painaa liki neljä kiloa ja se on syönyt sisäänsä mm. sämpylä (unohtui eiliseltä), lompakon, sontikan, lääkevaraston, kondomeja (sain Kesäkumi-kampanjasta Jurassic Rockissa ja on jäänyt näköjään pyörimään) ja ties vaikka mitä... Hyvä kassi, sanon vaan...
Pannaan paremmaksi, pannaan vaan! :)

Lompakko : musta, iso ja täynnä kuitteja ja kaiken maailman kortteja
 

Aurinkolasit : on, mustat ja niissä on sellaisia kivoja  Blingbling .juttuja. Koska olen myyrä, tarvitsen nekin voimakkuuksilla, joten ne on ostettu Nisseniltä, jonkun kahdet lasit yksien hinnalla -kampanjasta, eikä nekään taatusti ole mikään suurempi merkkituote. Todennäköisesti kuitenkin sata kertaa laadukkaammat kuin Sokkarilta saatavat.


Korut:mulla on aina kaulassa jonkin asteinen hopeinen kaulakoru, joita omista yhteensä n. viisi kappaletta. Sitten mulla on myös usein korvikset, jotkut perusrinkulat tai napit. Ja yhdessä sormessa on yksi sormus, olen ostanut sen itselleni, kun sain valkolakin. Juhliin laitan sitten ehkä jotkut tosi "hienot" ja jopa ranneketjun. Kallein koru, minkä omistan on Kalevala-korun kultainen medaljonki, jonka olen saanut mutsilta rippilahjaksi. Ns. asustekoruja käytän tosi vähän, sillä a) en omista juurikaan sellaisia ja b) ei mulla perkele ole aamuisin aikaa miettiä, millainen rannerengas tai helminauha nyt sopii just tämän vaatekappaleen kanssa, joka mulla on päällä, kun pitää keretä töihin!


TV:  Katson sitä hemmetin Awkwardia, jonka neljättä tuotantokautta odotan kuola valuen. Lisäksi dokkareita ja urheilua (talvella hiihtoa, kesällä yleisurkkaa ja tietty kaikki olympialaiset, MM-kisat ja muut "isommat" bakkanaalit.

Kännykkä : Lumia 620 (limenvihreä), josta perkele on äänenvoimakkuusnappula rikki, enkä ole ehtinyt viedä sitä huoltoon. Hyvä peli muuten, sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, siinä on herätyskello ja sillä pääsee Facebookkiin. Eikös se riitä? Ainiin, on mulla siinä Hesarin appsi, että voin lukea päivän lehden.

Kengät : Kuljen töissä suurimman osan ajasta valkoisissa feikkikrokseissa, koska ne on helppo pudottaa jalasta pois, kun haluaa istua räätälinasennossa työtuolissa. Jos joutuu edustamaan, niin kaapissa on Vagabondin mustat avokkaat sitä varten. Vapaa-ajalla diggailen Riekerin kenkiä, joita mulla on ainakin neljät, nyt näin pikaisesti laskettuna. Toinen kenkämerkki, mitä kuolaan on El Naturalistat. Juu ja haluaisin myös Converset, mutta en ole vielä raaskinut investoida. 
 
Tennarit : No ne Converset mä tahtoisin, mutta tällä hetkellä tyydyn mustiin matkaopastennareihin, jotka on ostettu Sokkarilta kympillä.

Farkut:  mitähän tähän sanoisi? Kaikki mun farkut on jostain menkkahaukalta tai kirpparilta ostettuja, aikoinaan Leviksen 555-farkut oli pop, mutta kaikki ne mitä olen joskus raaskinut ostaa, ovat jotenkin kummallisesti kutistuneet tai sitten ne on niin risoja, ettei tällainen aikuinen ihminen enää ilkeä kulkea niissä tuolla kaupungissa...
MP3: en omista. Tai kai tohon puhelimeen saisi ladattua biisejä, mutta en ole vaivautunut selvittämään miten se onnistuu. Mut on mulla Spotify tietokoneessa... :)

Tietokone : Compaqin ikuvanha läppäri, joka on käytännössä piuhakone, koska akku kestää korkeintaan puoli tuntia. Haaveissa mun olisi sellainen kevyt ja näppärä läppäri + jonkinlainen tabletti, mutta perse ei kestä just tällä hetkellä ostaa sellaisia. Pitänee toivoa joulupukilta.
 
 Meikit : käytän suunnilleen päivittäin puuteria, ripsaria ja kulmakynää ja ne ovat kaikki tällä hetkellä Max Factorin tuotteita. Sitten mulla on epämääräinen kasa luomivärejä, kynsilakkoja sun muita härpäkkeitä, joita käytetään, kun lähdetään baariin/juhliin tai jos joutuu edustamaan töissä. Osa on laadukkaampia, osa ei. Kallein meikkituote, minkä olen ostanut, on Diorin luomiväri, joka kestää säät ja itkut yms. On oikeasti hyvä, mutta sävynä sopii vain oikeasti hienoihin juhliin. 

Kasvovoide : Aqualan L, sillä voi myös pestä pois meikin tarvittaessa. 

Deodorantti : mulla on sekä Madaran rolli että semmoinen kivideodorantti, joita laitan suunnilleen joka päivä. Mies on kyllä sitä mieltä, että en tarvitse dödöä, jos käyn aina välillä suihkussa... :)

Hammastahna : jotain Pepsodenttia se on, saa puhtaan tunteen suuhun. Välillä käytin Frantsilan yrttihammastahnaa, mutta sitten erehdyin ostamaan sellaista, missä oli fenkolia, minkä hajua ja makua en voi sietää, joten koko lafka meni boikottiin.

Shampoo/hoitoaine: vaihtelee. Tällä hetkellä mulla on ihan perus L'oreal Elvital jotain diipadaapaa, mutta jos perse kestää, niin ostan kampaajaltani sitä, mitä hän sattuu suosittelemaan tukalleni.

Saippua : mistähän saippuasta tässä puhutaan? Suihkusaippua mulla on Sebamedin granaattiomenan tuoksuinen suihkugeeli, mutta kädet pesen tällä hetkellä Monacosta tuodulla aidolla Marseille-saippualla, jossa on laventelin tuoksu. Muuten mulla on käsisaippuana Heinolan Heilasta ostettu "pesusienisaippua" ja "Ole hyvän" nestesaippua. 

Tuoksu : Oriflamen Northern lights. Menivät vaan perkele lopettamaan sen tuotannon, mutta onneksi olin ovela ja ostin tutulta myyjältä viisi purkkia varastoon. Lisäksi tykkään Hugo Bossin tuoksuista. Miehellä on myös Hugoa ja Giorgio Armania, koska en anna hänen käyttää mitään kammottavia Axeja tai muuta etovaa.

Mineraalivesi: kotona meillä on SodaStream, joka on oikein mainio laite. Jos pitää ostaa kaupasta, niin sitten NatsiSiwan eli Lidlin se sininen Saskia, tai Olvin Vichy.

Viini  : kaikki mikä on riittävän kuivaa valkkaria, menee, mutta lemppari on Gato Negron se vihreäetikettinen, keltaetikettinen on pahaa... Punkkukin menee, mutta vain hyvän pihvin kanssa.

Drinkki: GT ja Caipiroska vai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan. Näitä ei sitten saa tarjoilla mulle liikaa, tai musta tulee väkivaltainen...

Leipä : Siiskosen kauraleipä. Ei muuta sanottavaa.
Ruoka: kaikki missä on bearnaisekastiketta. Ihan kaikista paras on Ravintola Fernandon porsaanleike bearnaisekastikkeella, juustoperunoilla ja sipulirenkailla. Ei passaa käydä siellä turhan usein...
  
Jäätelö : mango-meloni tai sitten vaniljapehmis.

Karkit: Mustat autot (ne mitkä löytyy Lauantai-pussista), vaaleanpunaiset ufot ja englantilaiset viinikumit. Joo, ja Kaatissäkistä ne punaiset kalat ja mustat pylpyrät!

Lakanat : Löytyy kolmet, jotka taitaa kaikki olla Anttilasta. Käytän aluslakanana sellaista muotoonommeltua, joka saattaa hyvässä lykyssä kestää petarin päällä ilman, että sitä tarvitsisi joka päivä fiksailla paikoilleen. Lisäksi on sitten erinäisiä paripuolia pussareita ja tyynyliinoja ja aluslakanoita, jotka toimii vierasvarana.

Kampaaja: mulla on aivan ihana luottokampaaja Minna, jonka kanssa meillä synkkaa äärettömän hyvin!
En kerro missä, koska sille on muutenkin niin pirun vaikeeta saada aina aikaa, että teidän ei tartte edes yrittää!
 
Alusvaatteet : käytän, rintsikoita omistan vissiin viidet ja alushousuja epämääräisen kappalemäärän. Kaikki halpispaskaa, koska ne ainoat kalliit rintaliivit, joihin olen investoinut, hajosivat kuukauden päästä ostosta, vaikka olin oikein pessyt ne ohjeen mukaan pesupussissa ja muutenkin pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Meni se sata euroa ihan hukkaan. Parinkympin liivit ei haittaa, vaikka niitä ostelisi joka kuukausi.
Päivälehti : Länkkäri eli Länsi-Savo tulee postilootaan, lisäksi mulla on Hesarin nettilukuoikeudet, joten molempia tulee luettua päivittäin tai lähes päivittäin.

Lehti: Eero Lehti? Eivaan, meille tulee useampikin lehti, joista ehkä luetuin on Tieteen kuvalehti. Muita, mitä meille tällä hetkellä tulee on: Talouselämä, Kauneus ja Terveys, Kotivinkki, Aku Ankka, Metsästäjä, Urheiluampuja, Juvan lehti ja epämääräinen kasa kaikenmaailman ammattiliittojen yms. yhdistysten lehtiä. Suomen kuvalehti olis kanssa kiva, mutta jokin aika sitten ollut juttu luomusta vitutti niin paljon, että ajattelin, etten tue tällaista paskajournalismia, vaikka pääsääntöisesti jutut ovatkin asiallisia.

Sänky: löytyi anoppisten mökiltä vintiltä kappaleina. Anoppi ystävällisesti maalasi sen toiveideni mukaan valkoiseksi sellaisella sisustuslehdistä tutulla "rouhealla" otteella ja minä ostin patjat askosta. Hirveeen kiwa sänky!

T-paita: lähes kaikki t-paidat, mitä omistan, ovat jotain mainospaitoja. En tykkää yhtään käyttää t-paitoja julkisesti, vaan ainoastaan kotona niitä kulahtaneita, tai jumpassa sellaisi, mistä ei paista päivä ihan vielä läpi.



Riitelyä

Meillä oli miehen kanssa eilen pitkästä aikaa kunnon riita. Syyllinen on auttamatta allekirjoittanut, tulinhan kotiin työmatkalta miehen mielestä äärimmäisen pyörryksissä alkoholin vaikutuksesta ja vielä taksilla. Normaalisti asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kun satuin tulemaan kotiin väärän henkilön taksilla. Jessus, mikä show siitä syntyikään...

En tietenkään missään nimessä pyytänyt anteeksi, vaan vittuilin takaisin, koska minun mielestäni "väärä taksi" ei ollut mielestäni erityisen järkevä syy ja  koska meillä oli ollut aivan äärimmäisen hauskaa työkaverini kanssa. Kävimme Stokkan shampanjabaarissa maksamassa törkeästi lasista skumppaa, jatkoimme siitä ravintolavaunussa matkalla Mikkeliin ja kävimme vielä paikallisessakin yhdellä ennen kuin ymmärsimme lähteä kotiin.

Riidan seurauksena kotona oli eilen erittäin hyinen tunnelma, mies piti mykkäkoulua olohuoneessa ja minä istuin keittiössä äkäisenä kuin ampiainen. Sain mennä todellakin ilman hyvänyöntoivotusta nukkumaan, koska mies "nukkui" mielenosoituksellisesti sohvalla. Oli se kuitenkin jossain vaiheessa kömpinyt samaan sänkyyn nukkumaan, joten joko sohva ei ollut riittävän hyvä nukkumiseen tai sitten hän oli jo alkanut leppyä jossain vaiheessa. Vielä tänäkin aamuna tunnelma oli jähmeä, keskusteluyhteys oli palannut, mutta keskustelun taso oli vain ns. pakolliset asiat -tasolla. Aamupäivän edetessä tunnelma kuitenkin pehmeni ja toivotimme toisillemme ihan lämpimästi mukavaa viikkoa, kun mies lähti Sotkamoon metsästysreissulle. Suukkoja ei kuitenkaan vaihdettu, joten ihan normitasolle ei siihen hetkeen mennessä vielä päästy.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että jos mies saa räyhättyä mieltänsä painaneen asian ulos, mökötystä kestää korkeintaan pari päivää. Ja tästä päästäänkin sitten varsinaiseen asiaa. Luin aamulla Project Mama:n blogista hänen pohdintaansa adoptiovanhemmuudesta ja siitä, miten potentiaalisia vanhempia kirjaimellisesti hiillostetaan, kun yritetään selvittää, ovatko he adoptiolapsen arvoisia. Toisaalta taas (lähes) kuka tahansa Suomen maassa saa synnyttää oman lapsen, ilman että siihen puututaan mitenkään. Ei tentata, osaatko esim. riidellä sivistyneesti. No, me ei osata ainakaan, mikä jo edellä mainitusta esimerkistä hyvin käy selväksi, mutta osaako oikeasti kukaan mukaan selvittää ristiriidat parisuhteessa tai vanhemmuudessa aina kympin arvoisesti: veikkaanpa että, no ei todellakaan!

Siksi annankin rakkaille lukijoilleni tehtävän: arvostelkaa meidän parisuhteemme tapa selvittää ristiriidat joko sanallisesti tai asteikolla 4-10 tai vaikka molemmilla seuraavan selvityksen perusteella ja kertokaa omassa blogissanne, kuinka riitelette. Näin saadaan ainakin suppea otos siitä, miten suomalaiset riitelevät, yritän tehdä kirjoituksista jossain vaiheessa pseudotieteellisen yhteenvedon omaan blogiini. Haastetta saa myös halutessaan jakaa eteenpäin, mutta toivon, että ilmoitatte siitä minulle, koska pieni tutkija minussa haluaa tietysti mahdollisimman laajan otoksen "tutkimukseeni!

Tässä tulee meille tyypilliset ristiriitojen ratkaisumallit:

1) Jo aikaisemmin tässä tekstissä mainittu tapa. Mies vetää porot nokkaansa, käydään sanaharkka, jonka jälkeen mies mököttää parista tunnista muutamaan päivään, jonka jälkeen asia unohtuu. Asiasta ei koskaan enää keskustella.

2) Minä vedän porot nokkaan, huudan ja mesoan ja kiroilen ja haukun ja mies antaa tulla samalla tuutilla takaisin, kun minä pillahdan itkuun, kun raivoni menee yli. Siinä vaiheessa mies katoaa paikalta. Asia selvitetään, kun molemmat ovat rauhoittuneet, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, ihan asiallisesti.

3) Mies on loukkaantunut tai vihainen jostain asiasta, mutta ei saa kakaistua ongelmaa suustaan ulos. Mykkäkoulu jatkuu parista viikosta jopa kuukauteen, eikä mikään utelu auta ongelman ratkaisussa, vaan on tyynesti odotettava, kunnes mies saa liikuttuneessa tilassa suunsa auki. Asia selvitetään siinä vaiheessa ainakin suhteellisen asiallisesti.

4) Minä tuiskahdan jostain täysin turhasta miehelle ja mies alkaa murjottaa. Parin tunnin päästä menen pyytämään anteeksi ja kaikki on taas hyvin.

5) Molempien mieltä kalvaa pienempi tai isompi ristiriita, jossa ei ole päästy järkevään ratkaisuun. Varsinaista riitelyä ei ole ollut, mutta jatkuvaa pientä vääntöä. Lopulta joskus, kun molemmat ovat liikuttuneessa tilassa, asia puidaan läpi saunomisen lomassa, jonka jälkeen ollaan päästy yleensä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

No, niin: haastan seuraavat henkilöt: Kiki, Nollis ja Partapappa ja Riikka. Katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaan... :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tupakka tappaa!

Katsoin telkkarista dokumentin siitä, miten tupakkateollisuus on kääntänyt katseensa kehitysmaihin erityisesti Aasiassa ja pyrkii lisäämään tupakointia siellä kaikin keinoin erityisesti lasten ja nuorten parissa. Koulujen vieressä on tupakkakauppoja, joista voi kuka tahansa ostaa irtotupakkaa (á 5 senttiä), katujen varret ovat täynnä mainoksia kuinka coolia tupakointi on ja korruption kautta osa päättävistä elimistä maassa on saatu väittämään kirkkain silmin, että tupakointi ei aiheuta riippuvuutta saatikka muita kamalia tauteja. Erityisen järkyttävä video oli 2-vuotiaasta pikkulapsesta, joka tottuneesti röyhytteli röökiä toisessa suupielessään ja puhalteli savurenkaita.Onnekseen hänen vanhempansa saivat tupakkavalistusta ja lapsen myöhemmin irti tupakasta, samalla kun lopettivat itsekin.

Vaikka tunnustan polttavani itsekin, en tosin säännöllisesti, katsoin dokumenttia yhä kasvavaa kuvotusta tuntien. Tupakkateollisuuden isot kihot ovat kyllä äärimmäisen häikäilemättömiä, sillä Aasiassa tupakkaa on helppo myydä mielikuvilla, koska ihmiset eivät tiedä, että tupakointi on haitallista ja korruptoitunut hallinto pyrkii estämään valistustyön tekemisen! Kuka helkkari on niin moraaliton ihminen, että kaupittelee tupakkaa lapsille ja nuorille ja kehtaa vielä väittää, että se on hyväksi heille???

Minulle on aivan sama, jos aikuinen ihminen tietoisena riskeistä haluaa ostaa ja polttaa tupakkaa, mutta lapsille sitä ei pidä kyllä mainostaa saatikka myydä? Itsekin mietin aina tarkkaan, missä ja milloin voin polttaa, erityisesti lasten läheisyydessä. Esimerkiksi työpaikalla en mene lähimmälle tupakkapaikalle, jos viereisen koulun pihalla on lapsia, vaan sille hieman kauemmalle, joka on sujuvasti roskakatoksen takana piilossa. Jos joskus poltan lasten läheisyydessä, pyrin aina korostamaan, että tupakointi ei ole hyvä tapa, mutta täti onkin joskus huonotapainen, vaikka ei pitäisi...

Pointtini oli kuitenkin, että tupakkayhtiöt ovat kyllä perusteellisen kaksinaamaisia. Suomen tupakkayhtiöiden markkinajohtaja Philip Morrisin sivuilla tupakkatuotteiden haitat myönnetään täysin, mutta Aasiassa asiasta vaietaan johdonmukaisesti. Tupakkateollisuuden messutkin pidetään nykyään Aasiassa, koska siellä ei ole mielenosoittajia läheskään samassa määrin kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa olisi ja hallinto saadaan pidettyä tyytyväisenä maksamalla lahjuksia. Meikäläisellä meni kyllä nyt yli ymmärryksen kovaa ja korkealta. Se, että lasten ja nuorten huijaamisella kerätään suuria voittoja, on törkeää ja tupakkayhtiöiden pomot sietäisivät joutua vankilaan! Saatanan siat! Myykää tupakkanne aikuisille ja myöntäkää riskit, niin voitte saada hyväksyntäni, mutta tällainen toiminta saa vereni kiehumaan! Laitan omankin tupakointini taas tarkan harkinnan alle, joko olisi viimein sauma lopettaa kokonaan.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Awkward!

Olen koukussa - teineistä teineimpään ja noloista noloimaan sarjaan - Awkwardiin! Nyt on Häkkisen tytön aivot vinksahtaneet jonnekin kauas takaisin nuoruuteen, kun vahtaan amerikkalaisten teinien "ongelmia" ja "rakkauselämän" kiemuroita ja jännitän, kenet se Jenna lopultakin valitsee: by the way, mielestäni Jake on Se Oikea... :)

Ihmettelen kyllä todellakin sitä, miksi olen niin innoissani sarjasta. Normaalioloissa kaikki tuollainen saa karvani pystyyn: en siedä mitään teinisarjoja/saippuaoopperoita, saan näppylöitä erityisesti Salatuista elämistä ja tosi-TV-sarjoista, jotka pakottavat minut pakenemaan huoneesta, jos jotain vastaavaa telkkarissa vilahtaa. Katson muutenkin hyvin vähän telkkaria ja silloinkin yleensä jotain dokkareita tai vastaavia ohjelmia. Nyt kaivoin jopa kolmannen tuotantokauden jaksot netistä, in english. Jossain mättää, ovatko teinihormoonit tulleet takaisin? Ainakin nenänpielessä on järkyttävä finni. Vai onko tämä vain jotain kaipuuta takaisin hulluun nuoruuteen, jolloin suurin ongelma oli se, että tuliko SE tietty jätkä hakemaan tanssimaan hitaita perjantain discossa? Vai olenko totaalisesti sekoamassa? Pitäisiköhän soittaa Ensineuvoon vai suoraan 112? Apua, täällä 28-vuotias teoriassa järkevä naishenkilö on taantunut takaisin teiniksi, voitteko viedä suoraan Moisioon ja lepositeisiin, kiitos?

torstai 5. syyskuuta 2013

Aktivoitumista...

... monellakin saralla. Pitkän hiljaiselon jälkeen on muksaa taas palata blogamaan. Blogiaktivoitumisen lisäksi lähdin taas tänään kouluun tuonne yliopiston ihmeelliseen maailmaan. Kyllä oli taas hankalaa, kun viime vuonna en saanut oikein mitään aikaan monestakin eri syystä.

Nyt lupaan aktivoitua sekä täällä, että siellä koulumaailmassa. Gradu on saatava valmiiksi ja blogia on päivitettävä. Paljon on sanottavaa, mutta en tässä ala niitä resuamaan. Jatkoa seuraa piakkoin...

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Monaco: näihin kuviin ja tunnelmiin

Olin siis touko-kesäkuun vaihteessa viiden päivän pikavisiitillä Monacossa, sillä siellä järjestettiin JCI:n (Junior Chamber International) eli tutummin Nuorkauppakamarien Eurooppakokous 2013. Varsinaiseen kokoukseen meni totta kai suurin osa ajasta, mutta oli meillä aikaa myös nähtävyyksien kiertelyyn ja juhlimiseen. Seuraavassa pientä makustelua kuvien ja ajatusten kera...

Norwegianin punavalkoisilla siivillä jossain Euroopan yläpuolella. Paras lentokone, missä olen ikään ollut! Plussaa myös ilmaisesta wifi-verkosta, jolla pääsi kohtuukätevästi nettiin myös yläilmoissa. Ainut miinus se, että matkalaukkuni jätettiin tylysti Helsinki-Vantaalle ja toimitettiin Brysselin kautta hotelliin vasta seuraavana päivänä!
Saimme pyöriä aika pitkään meren yllä ennen kuin pääsimme laskeutumaan, mutta onneksi maisemat olivat kohtuullisen huikeat Ranskan rivieralle.

Ensimmäiset välähdykset Monacosta




Salle Du Canton oli myöskin tavan kuolevaisille sopiva ostoskeskus. Sijaitsee Port De Fontvieillen sataman pohjukassa. Täältä löytyy vaatteita, koruja, kenkiä, ruokaa, viinejä, terasseja, automuseo ja toinen Monacon kahdesta Mäkkäristä... :)



Kaikki satamalahdet olivat täynnä toinen toistaan upeampia paatteja.

Toisena päivänä kävelimme vanhaan kaupunkiin. Kuten huomaatte, korkeuserot ovat suuria, joten vaikka välimatkat ovat olemattomat, aikaa siihen kipuamiseen ja kapuamiseen saa varata. Monacossa on onneksi paljon myös liukuportaita ja julkisia hissejä, joilla pääsee tasolta toiselle hieman helpommin. Melkoinen seikkailu oli kulkea satamasta rautatieaseman kautta hotellille: matkan varrella oli yksi julkinen hissi, neljät liukuportaat ja aikamoinen liuta tavallisia rappusia.


Ruhtinaan palatsin vartijalla on todella tylsä duuni...

Hulppea palatsi on muuten strategisesti rakennettu todella fiksusti. Palatsin takana on jyrkkä pudotus kalliota alaspäin, samoin kuin molemmilla sivustoilla. Nämä ikkunat osoittavat merelle, joten vartiointi on ollut aikoinaan helppo järjestää, kun uhka on voinut tulla vain mereltä päin. Nykyisin uhat ovat puolestaan niin moninaisia, ettei tällä enää juuri ole merkitystä...

Port de Fontvieille palatsilta katsottuna. Vasemmalla näkyvät talot on rakennettu mereltä vallatulle alueelle.

Perinteinen turistikuvakin piti tietysti saada. Noita tykkejä ja tykinkuulakasoja oli kymmenittäin palatsinaukiolla. Huomatkaa tyylikäs kaulanauha ja badge. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että meikäläinen on Suomesta. Yhdessä ravintolassa tarjoilija jututti minua pitkät pätkät formuloista, oletti ilmeisesti, että kaikki suomalaiset rakastavat formuloita... :)
Ei niin tavallinen turistikuva. Oli pakko saada kuva tuosta rappukäytävästä, jäi nimittäin mietityttämään, että tuonne ei ihan hevillä flyygeliä kanneta. Tämänkin rakennuksen takana nimittäin on pystyjyrkkä kallio...


Siis tällainen kallio...


Tämä piha oli käsittääkseni jonkun ison kihon yksityisaluetta. Huomatkaa koripallokenttä ja uima-allas. Katseltiin matkaseurueen kanssa huvikseen paikallisesta kiinteistönvälitysfirmasta asuntojen hintoja. Halvin mikä oli myynnissä, maksoi 900 000 € ja neliöitä siinä taisi olla 20. Jotenkin Helsinginkin hinnat alkoivat tuntua edullisilta...


Rausku esitteli meille sukupuolielimiään suuressa akvaariossa Merimuseossa. Päättelimme, että tämä otus on naaras... :D Merimuseon akvaario on muuten ihan must-kohde, jos reissaa Monacoon. Siellä on varmasti tuhansia kaloja liki kaikilta maailman vesiltä. Alla muutama esimerkki.
Etsi kuvasta kala (laji: kivikala)

Mulkosilmä lituska mikälie

Äiskä ja iskä on olleet ahkeria, kun ovat tällaisen suurperheen pikkunemoja saaneet aikaiseksi... :)


Balleriina eli fluoresoiva mötö

Ja väliin taas maisemia. Mulla oli kamerassa varmasti toista sataa kuvaa pelkästään näistä maisemista.

Paikallinen oikeuslaitos, vähän eri tyylinen kuin Suomessa.

Grace Kellyn hauta. Lähes koko edesmennyt ruhtinassuku ja useita kirkonmiehiä ja pyhimyksiä on haudattu Monacon katedraalin alttarin taakse. Grace Kellyn (eli monegassiksi Gratia Patricia) ja Ruhtinas Rainierin haudoilla oli useita kukkakimppuja, joita ilmeisesti niin paikalliset kuin turistitkin käyvät sinne viemässä. Kuvassa näkyy vain murto-osa, sillä suurin osa kukista oli jätetty hautapaaden eteen. Hautapaadessa on myös Prinsessan monogrammi.




Pitihän sitä myös käydä juomassa viiniä Cafe de Parisissa. Olimme varautuneet maksamaan mansikoita, mutta hintataso ei ollut kuitenkaan mikään päätähuimaava. Okei, BananaSplit maksoi 16 €, mutta se annos oli jättimäinen, juuri ja juuri saimme sen syötyä kolmestaan. Paikassa oli aivan erinomainen ja nopea palvelu, mikä ei ko. maassa ollut itsestäänselvyys jokapaikassa. Ranskantaitoiset menivät sujuvasti pelkkää englantia puhuvien edelle monessa ravintolassa.

Aito Ferrari. Ja näitä riitti. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli muuten se, että päivisin Monacon kaduilla ajoi myös ihan tavallisia autoja, Toyotoja, Smartteja ja muita pienempiä autoja (siinä kaupungissa on muuten todellinen parkkiongelma), öisin niitä tavisautoja ei näkynyt missään, vaan ohi kurvaili pelkästään toinen toistaan upeampia luksusautoja.

Casino yövalaistuksessa. Emme käyneet sisällä, koska sinne oikean Casinon puolelle olisi pitänyt pukeutua ja ns. turistipuolelle ei saanut ottaa puhelinta eikä kameraa eikä mitään muutakaan juuri mukaan ja olisi pitänyt maksaa kolmen euron narikka. Juu ei kiitos. Menen seuraavan kerran ajan kanssa sitten, kun olen voittanut lotossa kaikkine iltapukuineni... :)

Näkymä hotellimme parvekkeelta. Monacon kadut ovat todella siistejä, ilmeisesti siellä siivouspartiot putsaavat ne joka ikinen yö. Hotellimme oli noin 20 metriä Ranskan puolella ja sen kyllä huomasi. Koirankakkaa sun muita jätöksiä oli pitkin erittäin kapeita katuja ja graffitteja paljon pitkin seiniä. Monacolaiset ja ranskalaiset eivät muuten tule toimeen keskenään ja inho näkyi mm. siinä, että jos soitat taksin Monacost Ranskan puolelle, voit olla takuuvarma, että joudut odottamaan todella kauan ja huonolla tuurilla sitä taksia ei tule ollenkaan, kun Monacon taksi ei suvaitse tulla sinne Ranskan puolelle noutamaan. Jouduimme lähtöaamuna todistamaan tätä näytelmää, kun Monacon taksi ei edes suvainnut vastata meille puhelimeen. Lopulta hotellinomistaja neuvoi meitä menemään Monacon puolelle ja soittamaan taksi sieltä. Menimme sitten sadan metrin päässä sijaitsevaan hotellin respaan, josta saimme soitettua itsellemme taksin, joka saapuikin muutamassa minuutissa... Suomen ja Ruotsin väliset pikkukähinät ovat muuten pientä tuohon verrattuna.

Japanilainen puutarha (Jardin Japonaise), joka sijaitsee aivan kongressitalo Grimaldi-forumin vieressä rannassa, on myös tutustumisen arvoinen paikka. Se oikein henkii rauhaa ja harmoniaa, vaikka vieressä on vilkasliikenteinen katu. Valitettavasti emme ehtineet vierailla Jardin Exotiquessa, joka on kuulemma upea. No ehkä sitten seuraavalla kerralla.


Grimaldi Forum, jossa kokouksemme pidettiiin, näyttää ulkoapäin pieneltä, mutta niin vain meitä seikkaili tuolla sisällä yli 3000 henkilöä. Ravintolassa ja myös kokousgaalassa oli vain törkeän huono palvelu, joten en voi suositella.

Minä ja Schmurtz (kokousmaskotti), kaksi pallopäätä. Pallopäästä tuli mieleen vielä muuten poliisi. Monaco on ehkä maailman turvallisin maa, sillä valvontakameroita on joka puolella ja poliiseja päivystää kaduilla sekä autoilla että kävellen ja heillä on myös sellaisia pikkukoppeja siellä täällä katujen varsilla, joista voi käydä pyytämässä neuvoa. Ja siellä poliisit ovat oikeasti todella ystävällisiä ja auttavaisia, vaikka kaikki eivät englantia puhukaan, niin huitomallakin pääsee aika pitkälle. :)
Palkintogaalassa kannustamassa Suomen delegaatiota.

Monaco on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta seuraavat asiat kannattaa huomioida:
1) Palvelun hitauteen kannattaa varautua, erityisesti jos et osaa ranskaa tai monegassia.
2) Hyvät kävelykengät ovat aivan ehdottomat, sillä kadut ovat kapeita ja kiemuraisia ja rappusia joutuu kiipeilemään jatkuvasti, vaikka hissejä ja liukuportaita tosiaan onkin kaupungilla.
3) Alue on myös todella tiheästi rakennett, eikä sitä tajua ennenkuin menee paikan päälle.
4) Liikenne on välillä melko kaoottista ja ruuhkia syntyy, koska autoja on aivan liikaa. En siis suosittele auton vuokrausta. Kävellen ja bussilla pääsee kaikkialle melko nopeasti tai vuokraa skootteri, ei tule parkkiongelmaa.
5) Monacossa ei ole elintarvikekioskeja ja tavan ruokakauppojakin on väkimäärään nähden todella vähän.  
6) Takseja on suhteessa ihmismäärään liian vähän, joten taksi kannattaa tilata etukäteen ja mielellään netin kautta, jotta sen saa varmasti ajoissa paikalle. Ja huomatkaa myös aiempi mainintani tästä Ranskan ja Monacon välisestä väännöstä. Siinä tilanteessa ei auta nettikään...
7) Hintataso on aivan Monte Carlon keskustan luksusputiikkeja lukuunottamatta suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa. Viini on halpaa (ja hyvää)... Halvimmillaan sain kahdella eurolla aika ison lasin viiniä, pullojen hinta Carrefour-päivittäistavarakaupossa lähti viidestäkymmenestä sentistä. Pullon perushyvääviiniä sai alle vitosella.
8) Monacoon pääsee helpoiten, kun lentää ensin Nizzaan ja hyppää siellä junaan, joka kuljettaa alle puolessa tunnissa muutamalla kolikolla Monacoon. Taksi maksaa satasen, joten suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa. 
9) Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä, Monacossa on laitonta kulkea ilman paitaa eli kesähelteelläkin on oltava jokin rytky ylävartalon peitteenä niin miehillä kuin naisillakin. 

Bon voyage!















maanantai 12. elokuuta 2013

Huono sängyssä



Törmäsinpä taas pitkästä aikaa aivan loistavaan sanoitukseen. Samuli Putron biisit ovat kyllä muuten hyvin sanoitettuja, mutta tämä ylitti kyllä kaikki aikaisemmat mennen tullen! Tulee niin nuoruusajan ensimmäinen seurustelusuhden jostain syystä mieleen... :) Onneksi tämä nykyinen isäntä on huomattavasti taitavampi näissä asioissa... :P



torstai 1. elokuuta 2013

Lomanloppumisstressi

Olen lomalla, vielä tämän viikon... Lomalla en ole tehnyt juurikaan mitään järkevää, jollei järkeväksi katsota sitä, etten ole juonut vielä ainakaan lähialkoani tyhjäksi valkoviinistä ja kuivasta omenasiideristä ja olen pesettänyt uuden asunnon ikkunat, jotta ei itse tarvitsisi nostaa kierroksia asiasta.

Olen siis ollut erittäin lunkisti koko edellisen neljä viikkoa ja nyt, kun töihin pitäisi palata, iski lomatekemättömyysahdistus: olisi pitänyt saada uutta asuntoa sisustettua, pestä olohuoneen iso matto, käydä enemmän kyläilemässä vanhempien ja ystävien luona, olla mökillä, laittaa pihaa, kuntoilla --- lista on loputon ja ilmeisen tyypillinen työssäkäyvän naishenkilön lista ainakin oman minigalluppini (5 hlöä) mukaan.

Lomalle asetetaan satatuhatta tavoitetta ja sitten tunnetaan syyllisyyttä siitä, että niitä ei saada tehtyä. Aivan älytöntä, lomallaha  juuri pitäisi tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä! Minusta on tuntunut hyvältä pestä pyykkiä, juoda liikaa valkoviiniä/kuivaa omenasiideriä sekä kotiterassilla että kaupungin terasseilla, välttää kaupassa käymistä aivan pakollisia lukuunottamatta, hengata St. Michel -raveissa ja tuhlata ison osan lomarahoistani TOTOon kyseisessä tapahtumassa, nukkua silloin kun on nukuttanut, käydä Helsingissä yhden viikonlopun verran, ihailla hyvän ystävän pientä tyttövauvaa kyllästymiseen asti ja surffata netissä.

Minulla on käynyt paljon vieraita, mutta en itse ole käynyt juuri missään vanhempiani, appivanhempia ja tätä pikkuihmisen ystävän kotia lukuunottamatta. Ei ole huvittanut lähteä. Miksi ihmeessä siis nyt pitää stressata, että olisi pitänyt, jos kerran silloin ei asia ei ole tuntunut hyvältä? Ihmisen mieli on kieroutunut... Se on mennyttä aikaa, nyt suunnataan pikkuhiljaa jo katseita kohti ensi viikkoa, jolloin lomailu muuttuu tasaiseksi arjeksi ja viinipullo päivässä pulloon viiniä viikossa... :)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Back in business

Liki kahden kuukauden bloggaustauko takana. Niin paljon on ehtinyt tapahtua, että ei taida ihan yksi kirjoitus riittääkään, joten aloitetaan ihan lyhyesti kertaamalla, mitä tuleman pitää:

1) Ostettiin oma rivarinpätkä lähiöstä. Yli kymmenen vuotta keskustassa tai ainakin sen vieressä asuneen ihmisotuksen onkin muuten ollut kova paikka opetella uuteen elämäntyyliin. Pitää nimittäin olla suunnitelmallinen: aamulla pitää tietää, mennäkö autolla vai bussilla töihin, sillä kesken päivän et voikaan enää tehdä päätöstä, että jäänpä töiden jälkeen parille siiderille/viinille, jos auto on riesana. Asia siis pitää tietää aamulla, mikä vaikuttaa siihen, että on herättävä aikaisemmin, jotta ehtii siihen perhanan bussiin, joka kiertää kaikki muutkin lähiöt ennenn saapumistaan keskustaan. Kaupassakaan ei voi enää piipahtaa tuosta noin vain, kun huomaa, että maito on loppu, sillä lähimmät kaupat ovat ostoshelvetti Graani ja Peitsarin S-market, jotka ovat inhokkilistallani ykkösinä, vaan sekin vaatii suunnitelmallisuutta: milloin siellä käydään ja mitä tarvitsee ostaa, että riittää seuraavaan kauppareissuun. Ja viikonloppuisin. Enää ei piipahdeta tuosta noin vain muutamalle bisselle illalla, sillä jos missaat viimeisen bussin (22.15), joudut tulemaan taksilla kotiin, jos et jaksa kävellä neljää kilometriä! Suunnitelmissa on siis korjauttaa fillari, jotta edes kesällä pääsee terassille!

2) Kaikki muu oheistuotanto, mikä muuttuu kerrostalosta rivariin muutettaessa. Siitä lisää myöhemmin, sillä ruokatunti alkaa olla ohi... :)

3) Monacon reissu. Upea paikka, suosittelen. Siitäkin tulee matkakertomus ja paaaljon kuvia myöhemmin. Tässä kuitenkin vähän jo esimakua:



4) Uusi sairausepäilys: fucking astma. En ala. Tästä tiedetään taas syksyllä lisää, kun menen kontrolliin, mutta vaikuttaa pahasti siltä, että minulla olisi alkava rasitusastma! Kiva kiitti hei...

Mitäs teidän elämäänne kuuluu? Sen lisäksi, että en ole itse ehtinyt kirjoittaa, niin en ole myöskään ehtinyt lukea muitten blogeja, mutta lupaan ottaa asian yhdeksi operaatioksi kesälomani sateisina päivinä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sata asiaa

Olisi ainakin sata asiaa, mistä pitäisi tänne kirjoittaa, kun vain ehtisi, mutta kun ei ehdi! Palaan kuitenkin asiaan heti, kun olen selvinnyt mm. vuosikokouksen aiheuttamasta väsymyksestä, muutosta uuteen (omaan!) asuntoon ja sadasta muusta pikkuasiasta, jotka vievät taas kaiken ajan ja energian...

Ihan ensimmäisenä pitäisi selvitä tästä krapulasta, jösses minkä olon voi ihan "muutama" lasillinen viiniä tehdäkään!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Siwasiwasiwasiwasiwa

Siwa on kiwa, kun ne kaikista pienimmät kaupat on auki tällai pyhäpäivinäkin ainaskin jonkin aikaa. Pari kertaa on nääs käynyt niin, kuten siis tänäänkin, että jokin aivan äärimmäisen tärkeä elintarvike tai päivittäistavara loppuu just helatorstaina tai pitkänäperjantaina. Viime helatorstaina loppui vessapaperi, eikä ollut myöskään talous- tai nenäliinapaperia mihin pyyhkiä ja tänään huomasin, että lammaspaisti saattaa jäädä hyvinkin vajavaiseksi, jossen kipaise Siwaan ostamaan valkosipulia.

Mikkelissä on kaksi Siwaa, jotka saavat olla pyhinä auki: Nuijamiestenkatu ja Kansankatu. Molemmat ovat suunnilleen yksiön kokoisia putiikkeja, joista kuitenkin löytyy lähes kaikkea perseestä perämoottoriin! Näin pyhinä niissä on vain yksi ongelma: aika moni muukin keksii jotain ostettavaa, joka on unohtunut, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta jumalauta sitten nämä idiootit, jotka tulevat sinne täysin käsittämättämättä, että tällainen päivä EI ole ihan paras päivä palauttaa pulloja tai tulla valittamaan, jostain epäkurantista tuotteesta! Varmaan olisi parempiakin päiviä tukkia muutenkin ahtaita käytäviä. Molempien kauppojen käytävät ovat nimittäin niin kapeita, että näinä ruuhkapäivinä pitää tasan tietää, mitä haluaa, sillä takaisin ei voi kääntyä, kun jono yltää melkein ulko-ovelle asti!

Ja sitten sinne tulee näitä vitun vammaisia pässinpäitä: siis mä en kestä! Tänäänkin edelläni jonotti äkäinen mieshenkilö, joka sen 25 minuuttia jonotettuaan pääsi kassalle valittamaan jostain helkkarin suklaatarjouksesta, että hän ei ollutkaan saanut jotain vitun alennusta, mikä tarjouksen mukaan piti saada. Kassatädin ja meidän muiden jonottajien ilme oli näkemisen arvoinen, kun se rupesi kaivamaan kuittia ja vinkumaan jostain 20 sentin virheestä! Ei video, kuka VIITSII nähdä noin paljon vaivaa tällaisena päivänä, olis vaikka senkin ajan juonut kossua vitutukseensa! Kaiken hyvän päälle selvisi, että hän oli ostanut sellaisen tuotteen, joka ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan tarjouksessa. Siinä vaiheessa minua alkoi jo naurattaa, vaikka muuten vituttikin se jonottaminen ja tuollainen turhasta valittaminen. Toivotin herralle mielessäni oikein suklaarikasta pääsiäistä siinä kun pääsin itse maksamaan sitä valkosipulia ja mukaan tarttunutta popcorn-pussia ja muutamaa siideriä... :D

Hyvää päästäistä kaikille lukijoillenikin!

Toivottaa Elli

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ei menny ihan niinku Strömsössä

Hitto, mikä viikonloppu! Kaikki, mikä pystyi menemään perseelleen, myös meni (mukaan lukien toki myös ihan itse)! Tällä tarinalla todistan, että ns. Murphyn laki pitää todella paikkaansa.

Lähdimme ystävieni kanssa perjantai-iltapäivällä ajelemaan kohti Riihimäkeä ja Alueen B Nuorkauppakamarien vuosikokousta. Matka meni hyvin, mutta ongelmat alkoivat hotellilla: minun nimelläni ei ollut huonevarausta. Ei löytynyt ei sitten millään ja totta kai olin jättänyt varausvahvistuksen kotiin, eikä sitä löytynyt enää myöskään sähköpostista. Lisäksi olin kuitenkin maksanut sen huoneen varaushetkellä. Asia luvattiin selvittää maanantaina ja saimme onneksi kuitenkin huoneen, joka luvattiin laskuttaa, koska ilmoitin, että minulla ei tällä hetkellä ole varaa maksaa siitä ja päivän hinta oli kuitenkin kohtuullisen suolainen kahdelle yölle... Tässä kohtaa tuntui, että pikkuvikoja, kun kerran rahalla selviää.

Ilta meni mukavasti tulojuhlassa ja käytiin  puolilta öin nukkumaan. Aamulla lähdettiin varsinaiselle kokouspaikalle ja olo oli mitä mainioin: ei krapulaa, ei päänsärkyä, mitä olin etukäteen vähän pelännyt. Kahden tunnin päästä olo ei ollutkaan mitä mainioin, sillä istuin sen helvetin kokouspaikan vessan lattialla ja oksensin kuin viimeistä päivää ja vatsakin oli ihan sekaisin. Lähdin hotellille lepäämään ja kiroilin kohtuullisen rankasti sairastumistani. Oksentelu ONNEKSI jäi siihen yhteen kertaan, mutta havaitsin sitten, että minulla on kuumetta. Suunnittelin jo lähteväni kotiin, mutta ajatus julkisilla liikennevälineillä kulkemisesta sairaana ei erityisesti houkutellut, joten päätin jäädä hotelliin ja sain itseni iltapäivän aikana lääkittyä siihen kuntoon, että kykenin lähtemään palkintogaalaan. Gaalassa ruoka maistui ja ilta oli onnistunut siihen asti, kun lähdettiin ystäväni kanssa takaisin hotellille (ajoissa heti virallisen osuuden jälkeen, koska olimme molemmat hieman puolikuntoisia). Matkasimme taksilla ja maksettuani matkan, nousin pois autosta, tai siis yritin nousta, sillä astuin vahingossa iltapukuni päälle ja romahdin keskelle jalkakäytävää pitkin pituuttani ja liuin liukasta katua pitkin puoliksi sen taksin alle. Taksi sentään huomasi tilanteen eikä ajanut päälleni ja ystäväni kiskoi minut alta pois, mutta sain sillä pyllähdyksellä mustaksi toisen polven, kyynärpään ja olkavarren, sekä käteeni pitkän ja rosoisen naarmun. Mekolle ei sentään käynyt kuinkaan. 

Selvisin ilman suurempia vammoja nukkumaan ja nukuinkin mainiosti puoli seitsemään asti. Sitten heräsin ja tunsin, että nyt ollaan muuten TODELLA kipeitä. Kurkku oli turvoksissa, keuhkot tuntuivat haluavan tulla yskimällä ulos ja kuume huiteli varmaan 38 asteessa... Onneksi oli vielä niitä särkylääkkeitä mukana ja sain itseni kohtuulliseen kondikseen kotimatkalle. Uloskirjautuessamme oli vielä viimeinen epäonni, kun respan täti ilmoitti, että ei me voida sinua laskuttaa, koska sinulla ei ole meidän kanssamme laskutussopimusta! Sain kuitenkin selvitettyä tilanteen väliratkaisulla ja hän lupasi ottaa minuun huomenna yhteyttä. Toivottavasti asia selviää silloin kuntoon! Kotimatkan nuokuin etupenkillä ja yritin olla oksentamatta, sillä kuume teki taas nousuaan ja voin muutenkin usein pahoin autossa. Selvisimme ilman yrjötaukoja Mikkeliin sentään ja olen nyt ERITTÄIN onnellinen kotona, oman viltin alla potemassa lenssua pois.

Ai niin, sekin selvisi se alkuperäisen varauksen tilanne: olin kyllä tehnyt huonevarauksen pe-su 8.-10. päivälle, mutta kuukausi oli väärä: helmikuu. Maksoin sitten kahdesta yöpymisestä hotellissa jo edellisessä kuussa, vaikka en ollut siellä päinkään! Pikkuisen vitutti, kun asia selvisi!

Tämä kokousmatka meni kokonaisuudessaan niin perseelleen, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Seuraava kokous on LUOJAN KIITOS täällä Mikkelissä, niin voi nukkua omassa sängyssä. Nyt minulla on sentään 2,5 kuukautta aikaa unohtaa tämä episodi ennen Eurooppakokoukseen lähtöä!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kasaria (ei heikkohermoisille)

Huomenna on paikallisessa ravintolassa kasaribileet. Pari viikkoa sitten olleet firman omat kasaribileet onneksi poistavat asusuunnittelun ja meikin tarpeet, kun ne on jo kerran harjoiteltu. Tässä meikäläinen kasarihuumassa:


Kaverin mielestä näytin pelottavalta ja mielenvikaiselta. Allekirjoitan täysin hänen väitteensä.... :) Tuo meikin määrä ja psykedeelinen huivi säikäyttää kenet tahansa. Onneksi olin itse 80-luvulla niin pieni, että mulle ei ole jäänyt siitä traumoja, mutta en mä nyt kerta kaikkisesti vaan voi käsittää sitä!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Junabongailua


Ja juna kuljettaa...

Huonokäytöksinen, mutta ah niin suloinen karvaturrikka Manu, alias Mauno Makkara oli meillä taas pari päivää hoidossa. Kerrankin kelit suosivat, eikä koiraa tarvinnut pestä kertaakaan eikä edes kuivat tassuja! Risti seinään tähän kohdalle, näin ei ole koskaan ennen tapahtunut! Lisäksi käytös on ehkä (siis todella vahva ehkä) myös parantunut. Junalle ei enää tarvinnut haukkua, konnarille kylläkin, kun lenkillä satuttiin pendolinon kanssa samalle laiturille, on kai se edistystä sekin...

Mauno jaksoi ihmetellä pendolinoa niin kauan, että sain otettua siitä yhden lähes säällisen kuvankin, joka ei ole tärähtänyt... Tyyppi on totaalisen trimmin tarpeessa, mutta lämmittäähän se paksu karva talvella mukavasti. Miinuksena toki se, että sitä karvaa on myös muualla kuin turkissa aivan pirusti! Meillä on tänään siis siivouspäivä, kunhan saadaan Mauno onnellisesti takaisin isäntäväen luokse.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Rantaruåttalaiset ei vissiin osaa hiihtää....


Hoksasin tämän pari päivää sitten Facebookin "Ei menny niinkun Strömsössä" -ryhmästä... Videonpätkä on viime vuoden Vasaloppet -hiihdosta. Nauroin niin vedet silmissä, että ajattelin jaksaa sen teillekin. Åjjåi, bromsa! :D

torstai 21. helmikuuta 2013

Penkkiurheilijan unelma

Kisat tulevat keskellä päivää ja lomat on poltettu jo ajat sitten. Mikä neuvoksi? No Ylen areena! Tietokoneesta kakkosnäyttö telkkariruuduksi ja kaikki lähetykset tulevat suorana suoraan työpisteeseen! Eikä kukaan voi valittaa, kun siinä sivussa olet ainakin tekevinäsi töitä, tai vähintään siinä isommalla näytöllä on jokin kesken oleva asia esillä ja valmiina pomon visiittiä varten... :) Loisteliasta!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Rokotemuurahaispesä

Katja kirjoitti blogissaan rokotteista tai oikeammin siitä, ettei voi käsittää, miksi ihmiset eivät ota itselleen/anna lapsilleen rokoteohjelmaan kuuluvia rokotteita. Sohaisenpa minäkin muurahaispesää, sillä minäkään en käsitä sitä pätkääkään!

Rokotevastaiset henkilöt perustavat useimmiten oletuksensa siihen, että rokotteet ovat vaarallisia tai vähintään turhia ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyvää, sekoittavat kehon oman tasapainon ja ties mitä muuta paskaa ja väittävät, että homeopatialla ja muilla luonnon hoitomenetelmillä sairaudet voidaan parantaa luontaisesti.

Juupajuu... Toki myönnän, että kaikki rokotteet eivät ole välttämättä tarpeellisia, mutta kyllä homma on vaan niin, että yleisvaaralliset taudit, kuten polio, isorokko, tuhkarokko, tuberkuloosi ovat pikkuisen isompi ongelma kuin rokotteiden aiheuttamat sivuvaikutukset, olivat ne sitten vakavia tai vähemmän vakavia. Toki vakava sivuvaikutus, kuten vaikkapa sikapossupiikin aiheuttamat narkolepsia-tapaukset ovat kyseisen kohtalon saaneille perheille hirvittävä henkilökohtainen tragedia, mutta kun rokotteissa on kuitenkin kyse kansan- tai maailmanlaajuisten vakavien sairauksien estäminen, että mahdollisimman harva kuolee, niin se nyt on vaan niin, että rokottamispäätöksiä tehdessä otetaan se riski, että yksittäinen henkilö saattaa rokotteesta saada vakavia vaurioita, mikäli rokottamispäätöksellä pelastetaan suhteessa siihen yhteen, vaikkapa miljoona ihmistä.

Ihmiset, jotka jättävät itsensä/lapsensa rokottamatta, voivat sen tehdä, koska esim. Suomessa rokotesuoja on niin kattava, että nämä yleisvaaralliset taudit eivät täällä uhkaa. Esimerkiksi Venäjällä ei näin voisi tehdä, koska rokotesuoja ei ole kansallisesti riittävä, joten esimerkiksi polio ja tuhkarokko ovat varsin yleisiä siellä edelleen. Mutta jos yhä useampi kieltäytyy rokotteista, kansallinen rokotesuoja voi romahtaa ja taudit pääsevät jylläämään. Että silleen...

Summa summarum: voisin mesota tästä todennäköisesti loputtomiin, mutta sanon näin: niin pitkään kuin toisin todistetaan, rokotteet ovat hyvä asia. Yksikään merkittävä tutkimus ei ole vielä (enkä usko että koskaan tuleekaan) todistanut, että rokotteet olisivat pahasta. Kaikki ne "tutkimustulokset", jotka ovat näin osoittaneet, eivät ole olleet valideja ja reliaabeleja eli ovat olleet jollain tavalla väärin tehtyjä tai jopa virheellisiä ja ne on pystytty kumoamaan uusintatutkimuksella, joten minä luotan rokotteisiin ja suosittelen vahvasti kaikkia muitakin luottamaan. Aikuiset nyt saavat tehdä mitä tahansa, mutta älkää nyt perkele jättäkö lapsianne rokottamatta sillä he joutuvat elämään sinun päätöstesi kanssa ja se päätös tulee tehdä olemassa olevan faktatiedon , eikä jonkun huuhaaproviisorin höpötysten perusteella.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Soittoajat mai ääss

Kävin kuukausi sitten kykenelokisessa tutkimuksessa tuolla Mikkelin keskussairaalassa 9.1.2013. Tulokset tutkimuksista luvatiin kuukauden sisään. En ollut erityisen luottavainen lupaukseen, mutta yllätyin iloisesti. Vain 3 päivää luvatun ajan jälkeen sain epikriisin kotiini postitettuna. Iloinen yllättyneisyyteni hävisi kuitenkin kuin tuhka tuulee, kun havaitsin, että en ymmärtänyt saamastani kirjeestä muuta kuin sen, että se oli osoitettu minulle ja sen, että tiesivät pirulaiset sosiaaliturvatunnukseni. Kaikki muu meni niin reippaasti yli hilseen, ettei ihan hetkeen ole mennytkään.

Kääntelin kirjettä aikani ja oletin, että jostain putkahtaisi lappunen, jossa sanottaisiin jotain suomenkielellä. Ei ollut. Ei perkele ollut edes puhelinnumeroa, johon soittaa! Kyllä nyt perkele pitäisi olla joku lappu, missä sanotaan, että "mikäli Teillä on jotain kysyttävää tutkimustuloksistanne, niin ottakaa yhteyttä numeroon 1234  ja soittoajat, milloin voi soittaa".

Tosin, ei kai niitä soittoaikoja niihin lappuihin kannata kirjoittaakaan, koska... Kaivoin sitten internetin ihmeellisestä maailmasta MKS:n Naistentautien  poliklinikan soittoaikatiedot ja puhelinnumeron. Lapussa luki, että soittoaika on ma-to klo 8.00 - 8.30 ja 14.00-15.00, pe 8.00 - 8.30. Ihan selkeät ajat ei siinä mitään, mutta kun siellä ei vastattu puhelimeen! Eilen yritin soittaa klo 14-15 välisenä aikana ainakin kymmenen kertaa nummeroon. Joka kerta puhelin hälytti aikansa ja sen jälkeen piipitti hetken ja ilmoitti, että numero ei vastaa. Kertaakaan luuri ei tuutannut varattua. 14.59 soitin viimeisen kerran, puhelin hälytti n. 3 kertaa, jonka jälkeen naksahti vastaaja päälle, jossa ystävällisesti kerrottiin naistentautien poliklinikan soittoajat sairaanhoitajille. Kiitos vain, tiesin ne kyllä.

Tänä aamuna yritin soittaa 8.00 - 8.30 välisenä aikana noin 25 kertaa. Joka kerta puhelin tuuttasi varattua. Hälytyskellot alkoivat kilkattaa, miksi näin aamulla tuuttaa varattua, mutta eilen iltapäivällä ei? Iltapäivällä yritin taas soittaa. Kolmannen yrityksen jälkeen vastataan. Esitän asiani. Saan vastaukseksi, että sairaanhoitaja ei ole tällä hetkellä paikalla, eikä ole ollut eilenkään, siksi puhelimeen ei ole vastattu ja voisinko soittaa huomisaamuna uudestaan...

Kyllä minä nimittäin niin mieleni pahoitin tästä tapahtumasta. Jos sairaanhoitaja ei ole paikalla, niin eikö hemmetti siihen numeroon saa jotain viestiä/soitonsiirtoa, että puhelinajat tältä päivältä peruttu, ettei tarvitse turhanpäiten rinkutella??? On se duuni meikäläiselläkin, eikä nyt välttämättä olisi aikaa jonotella luurin päässä turhan päiten! Missä on asiakaspalvelu, meillä potilailla eli asiakkaillakin on tunteet! Mistä minä voin tietää onko minulla tappava tauti vai ei, kun en ota latinankielestä tolkkua ja kukaan ei edes vaivaudu selvittämään asiaa minulle? Onko ihme, että lääkärit/hoitajat ja ne potilaat karkaavat yksityisille, kun eivät saa edes yksinkertaisinta palvelua? No ei ole! 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Go Kaisa!

Sanoisinko, että on melkoisen huvittavaa, että naisten 10 kilometrin vapaan hiihtotavan Suomen Mestaruuden voittaa ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen. Suomen "johtava" vapaan hiihtotavan nainen Riitta-Liisa Roponen oli toinen häviten Kaisalle lähes 8 sekuntia. On kyllä kova muija tuo Mäkäräinen!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Näin sulatan pakastimen

Tässä viralliset, myös strömsseille ja uusavuttomille soveltuvat ohjeet pakastimen sulatukseen:

  1. Valitse sulatukseen sellainen päivä, että pakkasta on vähintään 15 astetta. Jos tämä ei ole mahdollista, osta sellainen pakastin jossa on automaattisulatus. Aikaa on syytä varata useampi tunti, itselläni meni sulatukseen yhteensä kuusi tuntia.
  2. Tyhjennä pakastimen sisältö esim. ostoskoreihin ja/tai pyykkikoreihin ja vie ne parvekkeelle tai pihalle. Heitä liian vanhat tuotteet pois (muista lajittelu!). Huolehdi, että tuotteet ovat suojassa linnuilta/koirilta/kissoilta/hiiriltä/susilta/karhuilta (tässä tyyli vapaa). 
  3. Ota pakastimesta irtoavat korit/laatikot/luukut irti (tarkista, että ne saa myös takaisin paikoilleen) ja raahaa ne kylppäriin odottamaan pesua. 
  4. Mikäli sinulla on pystypakastin, vuoraa sen ympäristö pyyhkeillä.Jos pakastimessa on vedenkeräyskouru, asenna se (oikein) paikalleen ja laita kourun päähän sopiva astia, johon sulamisvedet voivat valua. Jos kourua ei ole, laita paksu pyyhe pakastimen alimmalle hyllylle. Mikäli sinulla on arkkupakastin, laita pakastimen pohjalle monta paksua pyyhettä. Varaa myös kuivauspyyhkeitä riittävä määrä (paljon), erityisesti jos pakastin on todella jäinen.
  5. Sammuta pakastin. Mikäli jääkaapilla ja pakastimella on yhteinen virtakytkin, ota jääkaapista herkimmin pilaantuvat tuotteet kylmälaukkuun, mielellään sellaiseen, joka toimii verkkovirralla.
  6. Jos haluat (ja uskallat) jouduttaa pakastimen sulatusta, voit laskea pariin kolmeen kattilaan kuumaa vettä ja laittaa ne pakastimen hyllyille/pohjalle. Laita pakastimen ovi/kansi kiinni n. kymmeneksi minuutiksi, että kuuma höyry vaikuttaa, tarkista tulos, poista irronneet jääkökkäreet. Toista tarvittavan monta kertaa ja vaihda välillä vettä, jos se ehtii jäähtyä (tämä voi vaatia jopa kymmenen toistoa, ehkä enemmänkin. VARO ETTET LÄIKYTÄ KUUMAA VETTÄ, VOIT SAADA PALOVAMMOJA! 
  7. Jossain välissä pese pakastimen korit ja luukut kylppärissä. Helpoin tapa on sumutta suihkupullosta pesuainetta niihin ja huuhdella sen jälkeen suihkulla. Jos tahrat ovat tiukassa käytä pesusientä tahrojen poistoon. 
  8. Muista tarkkailla, että sulamisvedet eivät valu pitkin lattioita, vaihda kastuneet pyyhkeet kuiviin.
  9. Kun pakastin on kokonaan sulanut, kuivaa se kunnolla ja pese se kunnolla miedolla pesuaineella (vaikkapa astianpesuaine). Anna lopun kosteuden haihtua pakastimesta n. puoli tuntia pesun jälkeen ovi/kansi auki. 
  10. Laita pakastimen luukut, korit ja laatikot paikalleen.
  11. Laita pakastin päälle ja laita sisään lämpömittari, jos pakastimessa ei sitä ole valmiina. Kun lämpötila on painunut alle 10 miinusasteen, voit palauttaa pakastimen sisällön omalle paikalleen.
  12. Pese hommassa käyttämäsi pyyhkeet välittömästi operaation suorittamisen jälkeen, älä missään nimessä unohda niitä mytyksi johonkin kylppärin nurkkaan homehtumaan!
  13. Bueno, homma hoidettu toivottavasti ilman suurempia vaurioita! Voit onnitella itseäsi ja palkita haluamallasi tavalla. 
Mikäli näistä ohjeista huolimatta onnistut sähläämään tämän homman, en ota vastuuta, mutta itse pesunkestävänä strömssinä onnistuin näillä konsteilla, joten väitän kuitenkin, että siinä vaiheessa olet jo toivoton tapaus!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Lupaus

Minä lupaan ja vannon, että tästä lähtien sulatan pakastimen joka ikinen vuosi tunnollisesti, enkä "unohda" asiaa neljäksi vuodeksi... Jumalauta, olen sulattanut meidän pakastinta kohta kolme tuntia kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta silti se on osittain edelleen hirveässä jäähyhmässä! Muutama juttu oli jumahtanut kiinni siihen jäähän ja ne odottelevat edelleen vapautumistaan sen kahleista. Onneksi ulkona on niin paljon pakkasta, ettei tarvitse huolehtia noiden takaisin työnnettävien tuotteiden säilymisestä!

Mutta kyllä pitää taas ihmetellä jääkaappimme suunnittelijaa. Pakastin ja jääkaappi ovat saman virtapainikkeen alla, joten minun piti myös sammuttaa jääkaappi ja ladata ne tuotteet kylmälaukkuun (joka onnneksi toimii verkkovirralla), että saan sulatettua pakkasen! Eihän siinä taas ole mitään järkeä!

Pitää mennä jatkamaan operointia, palaan asiaan (ehkä), kun homma on valmis ja viinilasi kourassa!

lauantai 12. tammikuuta 2013

Murhetta maailmassa

Tiistaina puhelimeeni kilahti viesti: ystäväni oli siirtynyt pilvenreunalle meitä katselemaan. Kuolema ei tullut millään tavalla yllätyksenä, mutta silti se pysäytti, sillä se on niin väärin: ei 28-vuotiaan miehen kuulu kuolla ns. vanhojen ihmisten sairauteen: syöpään! Ei myöskään 30-vuotiaan naisen kuulu jäädä leskeksi ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi! Eikä lasten kuulu menettää isäänsä 2- ja 4-vuotiaina! Ei vain kuulu!

Tiedän, että ystävälleni kuolema oli lopulta helpotus, sillä hän oli taistellut sairautta vastaan jo kymmenen vuotta ja jo viime kesänä tavatessamme hän varmaan tiesi, että loppu on lähellä, koska sanoi, että aikoo elää kuin viimeistä päivää, niin pitkään kuin pystyy. Ja niin hän tekikin. Viimeksi näin hänet elokuussa,  ystäväpariskunnan häissä ja vaikka hän oli jo todella sairas, hän juhli kanssamme aamuneljään. Saattaessani häntä taksiin, hän halasi minua ja kiitti minua ystävyydestäni. Muisto nostaa joka kerta kyyneleet silmiin, niin nytkin.

Rakkaan ystäväni Samin muistolle:

Niin tuli aamu ja hiljalleen,
saapui noutaja pinnalle maan.
Otti kädestä ihmisen väsyneen,
ylös johdatti hiljalleen.
Ei itkeä saa vaan muistetaan,
kipu jäänyt on pinnalle maan.
Nyt muistoaan syömmissäin vaalitaan,
hän rauhassa nukkua saa.

torstai 3. tammikuuta 2013

Uudet naapurit

Alakertaan muutti lapsiperhe... Ne mekastaa, meluaa ja täyttää rappukäytävän kaikenmaailman kärryillä ja rojuilla. Kaikki tämä on ihan ymmärrettävää, onhan kyse lapsiperheestä, mutta voi JUMALAUTA, pitääkö mennä kertomaan sille henkilölle, joka siinä taloudessa pesee pyykkiä, että huuhteluainetta EI TARVITSE laittaa koko pullollista yhteen koneelliseen! Koko saatanan rappukäytävä käryää karmivalle (esanssiselle) huuhteluaineelle ja se saakelin onka tunkee sisälle myös ovesta, joten myös meillä sisällä haisee heidän huuhteluaineensa ja mä saan hengenahdistusta...  Helvetin siistiä! Musta tulee kohta oikeasti ihan hirveä naapuri, joka rupee vittumaiseksi! En ole vielä päättänyt, että laitanko postiluukusta "ystävällisen" huomautuslapun vai papattimaton... Mitä mieltä olette, vai pitäisikö vaan oikeasti ryhtyä etsimään sitä omaa asuntoa?

tiistai 1. tammikuuta 2013

2013

Elli toivottaa kaikille lukijoilleen (ja ehkä vähän myös niille, jotka silloin tällöin vähän täällä vierailee) oikein onnellista ja mukavaa vuotta 2013!