Tästä minun nuhastani tulee mieleen Otrivinin mainos, jossa mies niistä, niistää ja niistää ja joka paikka tulvii nenäliinoja.... Meillä on sama tilanne. Sängyn vieressä: pyramidi nenäliinoja, sohvapöydällä: nenäliinoja lähes pöydän pinta-alan peittävä keko, roskikset: täynnä nenäliinoja, kaikki taskut ja sitä kautta myös pesukone: nenäliinoja!
Mistä helvetistä tuota räkää oikein tulee? Pahimmillaan ongelma on juuri kun yrittää ruveta nukkumaan. Laitan pään tyynyyn ja etsin sopivaa asentoa. Menee kolme sekuntia ja huomaan, että vasen sierain on täynnä räkää. Niistän ja jatkan sopivan asennon etsimistä. Käännän kylkeä ja huomaan viiden sekunnin kuluttua että oikea sierain on täynnä räkää. Niistän ja totean, että yritetäänpä nukkua vatsallaan. Ei muuten onnistu. Kymmenen sekuntia ja tyyny on räässä. Käännän tyynyn, niistän ja käännyn selälleni. Kaksi sekuntia ja molemmat sieraimet ovat paitsi täynnä räkää, myös tukossa. Niistän taas ja huomaan, että nenänalus on kuin tulessa kaikesta siitä niistämisestä. Nousen ylös ja etsin Pepantteenin, laitan sitä naamaan ja menen sänkyyn. Laitan pään tyynyyn ja etsin sopivaa asentoa. Menee kolme sekuntia ja niin edelleen. Tätä saatanan rumbaa jatkuu ainakin tunnin, ennenkuin saan unen päästä kiinni! Tähän ei auta mikään. Nenäsuihkeita en voi käyttää, koska ne vain kuivattavat nenän uloimmat limakalvot, eivät auta rään kertymiseen. Höyryhengitys yskittää ja jos yritän tukea itseäni pystympään asentoon, selkään alkaa koskea.
Se hyvä puoli tässä on (koputtaa puuta eli päätä), että tämä ei ole pysyvä olotila. Yleensä nämä lenssut sentään loppuvat joskus. Sitä odotellessa... Alan nimittäin olla aivan totaalisen kyllästynyt tähän kotona kököttämiseen! Onneksi yksi opiskelukaveri sentään kävi tänään kahvilla ja hakemassa koulujuttuja. Hänen lisäkseen olen viimeisen viikon aikana nähnyt mieheni, työterveyshoitajan ja -lääkärin... Ainiin ja R-kioskin myyjän... Minä olen sosiaalinen eläin, tahdon sosialisoitua! Tänään, kun kommentoin Nollavaimon blogia, sain sanavahvistukseksi "Glo pubiin"... Onkohan tämä käsky? Tai johdatusta? Kuiva omenasiideri tekisi kyllä ihan tosissaan nyt eetua...
tiistai 28. helmikuuta 2012
Hyvän mielen haaste 2012
Hurmaava (ihan oikeasti!) Nollavaimo haastoi minut kertomaan 10 asiaa, joista tulen hyvälle mielelle ja haastamaan sitten viisi (5) muuta blogaajaa. Haastamispäivänä olin aivan sikakipeä ja en pähkäilyistäni huolimatta keksinyt kuin kaksi hyvää asiaa elämässä: nenäliinä ja särkylääke... Taidan kuitenkin peruuttaa nämä ja listata nyt ihan yleisesti elämässä hyvää mieltä aiheuttavia asioita, vaikka noita molempia edellämainittuja on toki aina syytä olla varmuuden vuoksi mukana... :)
1) Turinatuokio hyvän ystävän kanssa. Hyvän mielen terapiaa parhaimmillaan. Joskus riittää pikainen kuulumisten vaihto, joskus hyvää tekee syvällinen tuntikaupalla kestävä maailmanparannusjorina. Ihan riippuen päivästä. Tulisin hulluksi, jos en saisi vaihtaa ajatuksia muiden sosiaalisten eläinten kanssa.
2) Toisten ilahduttaminen. Hauska viesti kaverille, pieni lahja tai vaikkapa pudonneen hanskan toimittaminen edelläkävelevälle tuntemattomalle. Aina tulee yhtä hyvälle tuulelle!
3) Tukka hyvin, kaikki hyvin. Pääsääntöisesti en ihan hirveästi välitä ulkonäöstäni, kunhan nyt en ihan seinästä reväistyltä näytä. Tukka on kuitenkin poikkeus. Inhoan omaa kuontaloani, koska se on aivan mahdoton laitettava, mutta silloin harvoin, kun saan sen laitettua nätiksi, niin päivä paranee huomattavasti! Jos minulla olisi varaa, kävisin joka päivä kampaajalla aamulla, niin olisin varmasti paljon mukavampi ihminen... :)
4) Puhelinmaratonit systerin kanssa. Näitä ei voi laskea kohtaa 1, koska nämä puhelut menevät syvälle sfääreihin. Asumme kaukana toisistamme ja näemme ehkä pari kertaa vuodessa. Tapanamme onkin soittaa viikkoraportti pe-la -akselilla ja se muuten kestää... Mies yleensä karkaa johonkin, jos on kotona puhelimen soidessa tietyllä äänellä... Kaikki viikon tärkeät tapahtumat raportoidaan punaviinin (systeri) ja kuivan omenasiiderin (minä) kanssa höystettynä. Olemmekin systerin kanssa nauraneet, että käymme kerran viikossa muutamalla yhdessä, tosin puhelimen välityksellä... Puhelut kestävät oikeasti tunnista jopa kolmeen tuntiin ja puheluiden jälkeen on jotenkin hirveän kiva ja puhdistunut olo. Siiderillähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan... :O
5) Lukeminen. Rakastan lukemista! Luen todella paljon kirjoja, blogeja, lehtiä yms. Eivät kaikki kirjat tietenkään ole mitään hyvän mielen kirjoja, mutta kirjoista saa niin paljon elämäänsä! Voi ajelehtia aivan toiseen maailmaan, oppia uutta tai nauraa toisten kommelluksille hysteerisenä, ihan mitä vain! Kaikista parasta on, kun niitä ei esitetä valmiiksi pureskeltuina, niinkuin elokuvia yleensä, vaan saa ihan itse kuvitella miltä päähenkilö näyttää, millaiset maisemat ovat jne. Ei sitä voi sanoin kuvailla, lukeminen nyt vaan on ihan parasta, mitä housut jalassa voi tehdä!
6) Valo. Inhoan pimeyttä, noin pääsäänstöisesti. Mielestäni Suomen talvessa on typerintä se, että on niin helkutin pimeää! Valo tekee meikäläiselle hyvää, sillä aina keväisin ikään kuin herään eloon, kun päivät alkavat pidetä. Talvet jurnutan töissä ja sohvan nurkassa sen ajatuksen voimalla, että kohta on kevät ja kesä ja sitten on taas valoisaa. Pimeys pitäisi kieltää lailla muulloin paitsi klo 23-06 välisenä aikana!
7) Mies. Vaikka tuo samassa taloudessa asuva mies onkin välillä aivan mahdoton ja raivostuttava ja idioottikin kaiken lisäksi, niin on siinä ne hyvätkin puolensa, jotka nostavat päätään aivan yllättäen. Yllättävät romanttiset eleet, saunaväittelyt (kyllä, meillä harrastetaan politiikkaa saunassa ;) ), korttipelituokiot jne saavat parisuhteen aina pitkäksi aikaa taas plussan puolelle...
8) Hiljaisuus. Koska asumme keskellä kaupunkia vilkasliikenteisen kadun ja rautatien varrella, olen tottunut elämämään metelissä. Hiljaisuus on minulle sitä, että en kuule mitään ylimääräistä. Jos olen yksin kotona, en kuuntele musiikkia eikä televisio ei ole päällä, jollei sieltä tule jotain järkevää katsottavaa. En omista iPodia, koska haluan kuulla maailman, enkä mitään turhanpäiväistä musiikkia. Musiikkia kuuntelen oikeastaan vain autossa, sillä se jotenkin kuuluu asiaan... Teinivuosilla on ehkä jotain tekemistä tämän kanssa... Rakastan kuitenkin eritysesti totaalihiljaisuutta, vaikka en uskokaan, että pitäisin siitä pitemmän päälle. Kun menemme Lappiin appivanhempien mökille, ensimmäisen illan istun terassilla viltin alla ja kuuntelen hiljaisuutta. Ihanan rauhoittavaa!
9) After work. Olen omaksnut ah, niin brittiläisen tavan käydä after workilla pari kertaa viikossa. Töistä tullessa suunnistan lähiöpubiin, tilaan siiderin, luen päivän lehdet ja menen kotiin. Tätä harrastan erityisen veemäisten työpäivien jälkeen. Ne vitutukset jää töihin ja voi mennä hyväntuulisena kotiin. Perjantaisin after work vedetään sitten vähän pitemmän kaavan mukaan, joskus voi mennä myös pikkutunneille saakka...
10) Huono huumori. Minulla on ihan hirvittävä huumorintaju. Rakastan stand up -komiikkaa, jossa revitellään sellaisilla asioilla, joilla ei saisi. Linkki lemppariini, Ismo Leikolaan. Tilannekomiikka naurattaa, samoin blondivitsit ym. Huumorintaju auttaa kuitenkin kummasti elämässä eteenpäin... :)
Siinä kaikki. Haastan mukaan seuraavat blogittajat:
1) Saibu
2) Salamatkustaja
3) Partapappa (sorry, en voinut vastustaa kiusausta!)
ja nuo saakin riittää. Papassa on miestä vastaamaan kolmen edestä, vaikka se sitä inhoaakin... :)
That's it! Ja nyt niistämään!
Ai niin ja se härpäke, joka liittyy tähän haasteeseen, löytyy tuolta oikeasta sivupalkista...
1) Turinatuokio hyvän ystävän kanssa. Hyvän mielen terapiaa parhaimmillaan. Joskus riittää pikainen kuulumisten vaihto, joskus hyvää tekee syvällinen tuntikaupalla kestävä maailmanparannusjorina. Ihan riippuen päivästä. Tulisin hulluksi, jos en saisi vaihtaa ajatuksia muiden sosiaalisten eläinten kanssa.
2) Toisten ilahduttaminen. Hauska viesti kaverille, pieni lahja tai vaikkapa pudonneen hanskan toimittaminen edelläkävelevälle tuntemattomalle. Aina tulee yhtä hyvälle tuulelle!
3) Tukka hyvin, kaikki hyvin. Pääsääntöisesti en ihan hirveästi välitä ulkonäöstäni, kunhan nyt en ihan seinästä reväistyltä näytä. Tukka on kuitenkin poikkeus. Inhoan omaa kuontaloani, koska se on aivan mahdoton laitettava, mutta silloin harvoin, kun saan sen laitettua nätiksi, niin päivä paranee huomattavasti! Jos minulla olisi varaa, kävisin joka päivä kampaajalla aamulla, niin olisin varmasti paljon mukavampi ihminen... :)
4) Puhelinmaratonit systerin kanssa. Näitä ei voi laskea kohtaa 1, koska nämä puhelut menevät syvälle sfääreihin. Asumme kaukana toisistamme ja näemme ehkä pari kertaa vuodessa. Tapanamme onkin soittaa viikkoraportti pe-la -akselilla ja se muuten kestää... Mies yleensä karkaa johonkin, jos on kotona puhelimen soidessa tietyllä äänellä... Kaikki viikon tärkeät tapahtumat raportoidaan punaviinin (systeri) ja kuivan omenasiiderin (minä) kanssa höystettynä. Olemmekin systerin kanssa nauraneet, että käymme kerran viikossa muutamalla yhdessä, tosin puhelimen välityksellä... Puhelut kestävät oikeasti tunnista jopa kolmeen tuntiin ja puheluiden jälkeen on jotenkin hirveän kiva ja puhdistunut olo. Siiderillähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan... :O
5) Lukeminen. Rakastan lukemista! Luen todella paljon kirjoja, blogeja, lehtiä yms. Eivät kaikki kirjat tietenkään ole mitään hyvän mielen kirjoja, mutta kirjoista saa niin paljon elämäänsä! Voi ajelehtia aivan toiseen maailmaan, oppia uutta tai nauraa toisten kommelluksille hysteerisenä, ihan mitä vain! Kaikista parasta on, kun niitä ei esitetä valmiiksi pureskeltuina, niinkuin elokuvia yleensä, vaan saa ihan itse kuvitella miltä päähenkilö näyttää, millaiset maisemat ovat jne. Ei sitä voi sanoin kuvailla, lukeminen nyt vaan on ihan parasta, mitä housut jalassa voi tehdä!
6) Valo. Inhoan pimeyttä, noin pääsäänstöisesti. Mielestäni Suomen talvessa on typerintä se, että on niin helkutin pimeää! Valo tekee meikäläiselle hyvää, sillä aina keväisin ikään kuin herään eloon, kun päivät alkavat pidetä. Talvet jurnutan töissä ja sohvan nurkassa sen ajatuksen voimalla, että kohta on kevät ja kesä ja sitten on taas valoisaa. Pimeys pitäisi kieltää lailla muulloin paitsi klo 23-06 välisenä aikana!
7) Mies. Vaikka tuo samassa taloudessa asuva mies onkin välillä aivan mahdoton ja raivostuttava ja idioottikin kaiken lisäksi, niin on siinä ne hyvätkin puolensa, jotka nostavat päätään aivan yllättäen. Yllättävät romanttiset eleet, saunaväittelyt (kyllä, meillä harrastetaan politiikkaa saunassa ;) ), korttipelituokiot jne saavat parisuhteen aina pitkäksi aikaa taas plussan puolelle...
8) Hiljaisuus. Koska asumme keskellä kaupunkia vilkasliikenteisen kadun ja rautatien varrella, olen tottunut elämämään metelissä. Hiljaisuus on minulle sitä, että en kuule mitään ylimääräistä. Jos olen yksin kotona, en kuuntele musiikkia eikä televisio ei ole päällä, jollei sieltä tule jotain järkevää katsottavaa. En omista iPodia, koska haluan kuulla maailman, enkä mitään turhanpäiväistä musiikkia. Musiikkia kuuntelen oikeastaan vain autossa, sillä se jotenkin kuuluu asiaan... Teinivuosilla on ehkä jotain tekemistä tämän kanssa... Rakastan kuitenkin eritysesti totaalihiljaisuutta, vaikka en uskokaan, että pitäisin siitä pitemmän päälle. Kun menemme Lappiin appivanhempien mökille, ensimmäisen illan istun terassilla viltin alla ja kuuntelen hiljaisuutta. Ihanan rauhoittavaa!
9) After work. Olen omaksnut ah, niin brittiläisen tavan käydä after workilla pari kertaa viikossa. Töistä tullessa suunnistan lähiöpubiin, tilaan siiderin, luen päivän lehdet ja menen kotiin. Tätä harrastan erityisen veemäisten työpäivien jälkeen. Ne vitutukset jää töihin ja voi mennä hyväntuulisena kotiin. Perjantaisin after work vedetään sitten vähän pitemmän kaavan mukaan, joskus voi mennä myös pikkutunneille saakka...
10) Huono huumori. Minulla on ihan hirvittävä huumorintaju. Rakastan stand up -komiikkaa, jossa revitellään sellaisilla asioilla, joilla ei saisi. Linkki lemppariini, Ismo Leikolaan. Tilannekomiikka naurattaa, samoin blondivitsit ym. Huumorintaju auttaa kuitenkin kummasti elämässä eteenpäin... :)
Siinä kaikki. Haastan mukaan seuraavat blogittajat:
1) Saibu
2) Salamatkustaja
3) Partapappa (sorry, en voinut vastustaa kiusausta!)
ja nuo saakin riittää. Papassa on miestä vastaamaan kolmen edestä, vaikka se sitä inhoaakin... :)
That's it! Ja nyt niistämään!
Ai niin ja se härpäke, joka liittyy tähän haasteeseen, löytyy tuolta oikeasta sivupalkista...
perjantai 24. helmikuuta 2012
Oireita ja uutisia
Tämä päivä on ollut syvältä, sieltä syvältä minne aurinko ei paista... Eikö riittänyt, että mulla on räkätauti ja kamala yskä sekä nuutunut olo? Ei, vaan nyt kolottaa, paleltaa, hiottaa ja luonnollisesti myös vituttaa. Kaikki lähti siitä, kun raahauduin työterveyteen saadakseni loppuviikon sairaslomaa. Sinne mennessä olo oli ihan hyvä, mutta poislähtiessä alkoi tämä olotila hiljaa hiipiä kehooni. Ihan varmasti sen perhanan putiikin jok'ikinen ilmassa leijuva virus ja baku hyökkäsivät meikäläiseen sillä sekunnilla, kun ovesta sisään astuin. Miksi ihmeessä tuollaisiin paikkoihin ei voida jakaa jo ovella hengityssuojaimia? Sinne mennään, että tultaisiin terveeksi eikä siksi, että tultaisiin sairaammiksi! Jo nyt on helvetti, etten paremmin sano!
By the way, mikäli ette ole katsoneet tämän viikon "Hyvät ja pahat uutiset" -ohjemaa, niin käykää ihmeessä katsomassa Ruutu.fi:ssä... Vieraana on Paavo Väyrynen ja hän vetää kyllä täysin meikäläisen pointsit kotiin! Loistavaa verbaliikkaa, osin jopa parempaa kuin vakiovierailla. Tuollaisissa hommissahan hänen pitäisi olla, eikä politiikassa! Tässä linkki ohjelman alkuun...
By the way, mikäli ette ole katsoneet tämän viikon "Hyvät ja pahat uutiset" -ohjemaa, niin käykää ihmeessä katsomassa Ruutu.fi:ssä... Vieraana on Paavo Väyrynen ja hän vetää kyllä täysin meikäläisen pointsit kotiin! Loistavaa verbaliikkaa, osin jopa parempaa kuin vakiovierailla. Tuollaisissa hommissahan hänen pitäisi olla, eikä politiikassa! Tässä linkki ohjelman alkuun...
torstai 23. helmikuuta 2012
Ääretön ärsytys
Lenssu eikun pahenee. Viikonloppuna pitäisi kyetä kakkosduuniin, mutta huomenna on kyllä pakko lähteä hakemaan saigonia, ei tule muuten mitään. Harmittaa sen kakkosduunin työkavereiden puolesta, kun siellä on jonkun sitten pakko joustaa ja tehdä ylimääräistä, mutta ei mahda mitään, minusta ei kertakaikkisesti ole töihin. Tänään meinasin saada kohtauksen, kun vein roskat ulos... Happi meinasi loppua, kun yskiminen vaan jatkui ja jatkui, ja nyt taas tuntuu, että kuume nousee. Vitun siistiä! Jos tässä pitäisi yhtäkkiä lähteä taas peippaamaan keittiöhommiin, niin saattaisi oikeasti olla piipaa-autohommat lähellä...
Jätetään siis raskaan työn raataminen tänä viikonloppuna muille ja yritetään toipua. Eiköhän tämä oma terveys ole kuitenkin tärkeämpi kuin jonkun satunnaisen matkailijan nälkä. Sitä matkailijaa varmasti ärsyttää, mutta aina ei voi voittaa, edes joka kerta...
Jätetään siis raskaan työn raataminen tänä viikonloppuna muille ja yritetään toipua. Eiköhän tämä oma terveys ole kuitenkin tärkeämpi kuin jonkun satunnaisen matkailijan nälkä. Sitä matkailijaa varmasti ärsyttää, mutta aina ei voi voittaa, edes joka kerta...
Testing, testing
En ole koskaan ollut mikään innokas kirppari-ihminen. Tai siis, käyn kyllä mielelläni kirppareilla, mutta olen tosi huono myymään itse mitään, kun se vaatii aikaa ja vaivaa. Ei tällainen laiska paska sellaista jaksa tehdä. Kaikki käytetyt vaatteet meillä meneekin yleensä joko seurakuntiin (kiitos vain pastori J, yhteyshenkilöni) tai sitten niihin vaatekeräyssäiliöihin. Muut tekstiilit menevät eläinsuojeluyhdistykselle, mutta sitten tämä muu tarpeeton roina onkin sitten onkelma.
Pari kertaa olen saanut työkaverini siivellä pari tavaraa hänen kirppispöytänsä nurkalle myyntiin ja mukavasti niitä on mennytkin, mutta se, että virittäisin itse kirppispöydän on aivan liian haastavaa. Ensin pitäisi saada pöytä yleensä varattua, sitten valkata myytävät tavarat, putsata ne ja hinnoitella ja viedä paikalle. Sitten niitä pitäisi käydä järjestelemässä ja mahdollisesti uudelleenhinnoittelemassa joka ikinen päivä, kun penkojat kuitenkin pistävät rojut mullin mallin, eikä sekainan pöytä kiinnosta tutkimaan... Eli juu ei kiitos!
No, tänään, kun minulla ei edelleenkään ole mitään järkevää tekemistä, ajattelin kokeilla Huuto.nettiä. Tavaroiden postitus onnistuu kivuttomasti, koska posti sijaitsee työmatkan varrella ja mitään sellaista, mitä postitse ei saisi kuljetettua, en aio todellakaan edes myydä siellä... Eli eikun testaamaan. Sinne sai aikas kätevästi tehtyä tunnukset ja tunnistautumisen jälkeen (tapahtuu verkkopankkitunnareilla), eikun myymään. Ajattelin aloittaa pienesti ja laitoin kaksi ilmoitusta. Molemmat Tupperwaren liki käyttämättömiä tuotteita. Olen saanut molemmat joskus emännänlahjana ja todennut, että ko. kolskeet eivät ole meikäläistä varten. Koska olen ilmaiseksi saanut, laitoin myös lähtöhinnan niin alas kuin viitsin. Liian halvallakaan ei kannata myydä, koska sitten ihmiset heti ajattelevat, että tässä on jotain vikaa... Huutiksessa on muuten tosi paljon Tupperia myynnissä, mutta käytettyjenkin tuotteiden lähtöhinnat olivat ihan törkeän korkeita. Miettikääpä, Tupperin leivontakaapimen, jonka ovh on jotain 13 €, muistaakseni, lähtöhinta oli 6 euroa! Hohhoijaa. Meikäläisen juustokuvun ja juustoraastimen molempien lähtöhinnat ovat 3 ekua ja niiden ovh:t ovat muistaakseni yli 30 € kumpaisellakin... Ei ihme, että kukaan ei ollut huutanut sitä kaavinta...
No, katsotaan parin viikon päästä, olenko itse saanut yhtään huutoa tuotteilleni, vai meneekö kokeilu plörinäksi... Tämä on kuitenkin ilmaista ja kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa mummoa ja kansantanhuja, joten mitäänhän minä en tässä häviä.
Niin ja jos jotakuta kiinnostaa ostaa nuo meikäläisen myyntihitit, niin linkit myynti-ilmoituksiin löytyvätten tästä: minimylly & juustokupu
Pari kertaa olen saanut työkaverini siivellä pari tavaraa hänen kirppispöytänsä nurkalle myyntiin ja mukavasti niitä on mennytkin, mutta se, että virittäisin itse kirppispöydän on aivan liian haastavaa. Ensin pitäisi saada pöytä yleensä varattua, sitten valkata myytävät tavarat, putsata ne ja hinnoitella ja viedä paikalle. Sitten niitä pitäisi käydä järjestelemässä ja mahdollisesti uudelleenhinnoittelemassa joka ikinen päivä, kun penkojat kuitenkin pistävät rojut mullin mallin, eikä sekainan pöytä kiinnosta tutkimaan... Eli juu ei kiitos!
No, tänään, kun minulla ei edelleenkään ole mitään järkevää tekemistä, ajattelin kokeilla Huuto.nettiä. Tavaroiden postitus onnistuu kivuttomasti, koska posti sijaitsee työmatkan varrella ja mitään sellaista, mitä postitse ei saisi kuljetettua, en aio todellakaan edes myydä siellä... Eli eikun testaamaan. Sinne sai aikas kätevästi tehtyä tunnukset ja tunnistautumisen jälkeen (tapahtuu verkkopankkitunnareilla), eikun myymään. Ajattelin aloittaa pienesti ja laitoin kaksi ilmoitusta. Molemmat Tupperwaren liki käyttämättömiä tuotteita. Olen saanut molemmat joskus emännänlahjana ja todennut, että ko. kolskeet eivät ole meikäläistä varten. Koska olen ilmaiseksi saanut, laitoin myös lähtöhinnan niin alas kuin viitsin. Liian halvallakaan ei kannata myydä, koska sitten ihmiset heti ajattelevat, että tässä on jotain vikaa... Huutiksessa on muuten tosi paljon Tupperia myynnissä, mutta käytettyjenkin tuotteiden lähtöhinnat olivat ihan törkeän korkeita. Miettikääpä, Tupperin leivontakaapimen, jonka ovh on jotain 13 €, muistaakseni, lähtöhinta oli 6 euroa! Hohhoijaa. Meikäläisen juustokuvun ja juustoraastimen molempien lähtöhinnat ovat 3 ekua ja niiden ovh:t ovat muistaakseni yli 30 € kumpaisellakin... Ei ihme, että kukaan ei ollut huutanut sitä kaavinta...
No, katsotaan parin viikon päästä, olenko itse saanut yhtään huutoa tuotteilleni, vai meneekö kokeilu plörinäksi... Tämä on kuitenkin ilmaista ja kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa mummoa ja kansantanhuja, joten mitäänhän minä en tässä häviä.
Niin ja jos jotakuta kiinnostaa ostaa nuo meikäläisen myyntihitit, niin linkit myynti-ilmoituksiin löytyvätten tästä: minimylly & juustokupu
Ekohöyrähdys
Kun tänään ei ole muutakaan järjellistä tekemistä tämän flunssan vuoksi, tarinoinpa taas uusista Ekolosta tekemistäni löydöistä ja yhdestä "löydöstä"...
Innostuin taas palkkapäivänä tilamaan kaupasta tuotteita. Ensimmäiseksi metsästin Nollavaimon kehumaa Clippersin teetä ja sitä löytyikin, jos ties missä eri mauissa, tilasin kahta erilaista: tavallista mustaa teetä ja sitten sellaista mausteteetä, en nyt muista nimeä. Lisäksi tilasin Numin vihreää teetä ja samalla tilasin itselleni (vihdoinkin) teesiivilän, kun olen tähän mennessä käyttänyt kahvinsuodattimia irtoteen kanssa pelatessani... Olenko laiska, olenko? Enpä vissiin... Kaikki maut on nyt tässä sairastellessa maistettu ja hyvin uppoa kitusiin. Myös mies suostui juomaan sitä Clippersin mausteteetä, hänen siis täytyy olla todella sairas... Nollis myös väitti, että ainakin tuota Clippersiä pitäisi löytyä ihan Ääs-marketista, mutta ei löytynyt, ei ainakaan täällä Mikkelin takapajulassa. Stellan Punnitse&Säästässä ja kauppahallin luomukaupasta saattaisi löytyä, mutta hinta on varmasti huimempi kuin tuolta Ekolosta tilattuna. Varsinkin, jos tilaa kaikkea muutakin, niin kuin minä taas innostuin.
Tilasin myös lisää niitä luomupuuvillaisia tamponeja, joista joskus hamassa menneisyydessä kirjoitin. Ensi testauksen jälkeen ne tuntuvat ihan vastaavilta kuin mikä tahansa Tampaksi tai OoBee, ja eivät tosiaan ole myöskään juurikaan kalliimpia... Tosin, kovin kuivakka (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) henkilö ei luultavasti näistä tykkää, ainakaan ilman kostuketta... :)
Lisäksi testiin pääsi tai siis pääsee, kunhan entinen loppuu, Ecoverin "aurinkoinen huuhteluaine". Vaikka kaikista hipeimmät ihmiset sanovat, että huuhteluaine on hirveä turhake, niin minä kyllä käytän sitä näin talviaikaan, koska vihaan sitä, että vaatteet ovat sähköisiä ja kutittavat siten meikäläisen prinsessanarkaa ihoa. Ja tästä muuten muistinkin, että Vickan ja Daniel ovat saaneet tytön, onnittelut vain heille!
Ja viimeisenä se "löytö". Tilasin testiin Laveran minttuhammastahnaa ja se tökötti on ihan kamalaa. Peseehän se hampaat, mutta voi yöks, mikä jälkimaku! En ole vielä keksinyt, että mistä ko. maku johtuu, mutta suuhun jää sellainen metallinen vivahde, joka tuntuu vielä pari tuntia hammaspesun jälkeenkin. Olen sitkeästi yrittänyt tässä vajaan viikon sen kanssa turata, kun ajattelin, että josko siihen makuun tottuisi pikkuhiljaa, mutta ilmeisesti käyn tuhoon tuomittua taistelua... Testaan vielä pari päivää ja jos ei auta, kysyn joltain hippikaverilta, haluaako testiin. Ei sitä viitsi poiskaan heittää... Pah ja oli vielä kallistakin koko mönjäke...
No, kaiken kaikkiaan taas onnistuineita ostoksia, kyllä musta vielä kunnon ekohippiviherpiipertäjä tulee (tai sitten ei, kuivasta omenasiideristä en luovu ja se ei muuten ole luomua... :) )
Innostuin taas palkkapäivänä tilamaan kaupasta tuotteita. Ensimmäiseksi metsästin Nollavaimon kehumaa Clippersin teetä ja sitä löytyikin, jos ties missä eri mauissa, tilasin kahta erilaista: tavallista mustaa teetä ja sitten sellaista mausteteetä, en nyt muista nimeä. Lisäksi tilasin Numin vihreää teetä ja samalla tilasin itselleni (vihdoinkin) teesiivilän, kun olen tähän mennessä käyttänyt kahvinsuodattimia irtoteen kanssa pelatessani... Olenko laiska, olenko? Enpä vissiin... Kaikki maut on nyt tässä sairastellessa maistettu ja hyvin uppoa kitusiin. Myös mies suostui juomaan sitä Clippersin mausteteetä, hänen siis täytyy olla todella sairas... Nollis myös väitti, että ainakin tuota Clippersiä pitäisi löytyä ihan Ääs-marketista, mutta ei löytynyt, ei ainakaan täällä Mikkelin takapajulassa. Stellan Punnitse&Säästässä ja kauppahallin luomukaupasta saattaisi löytyä, mutta hinta on varmasti huimempi kuin tuolta Ekolosta tilattuna. Varsinkin, jos tilaa kaikkea muutakin, niin kuin minä taas innostuin.
Tilasin myös lisää niitä luomupuuvillaisia tamponeja, joista joskus hamassa menneisyydessä kirjoitin. Ensi testauksen jälkeen ne tuntuvat ihan vastaavilta kuin mikä tahansa Tampaksi tai OoBee, ja eivät tosiaan ole myöskään juurikaan kalliimpia... Tosin, kovin kuivakka (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) henkilö ei luultavasti näistä tykkää, ainakaan ilman kostuketta... :)
Lisäksi testiin pääsi tai siis pääsee, kunhan entinen loppuu, Ecoverin "aurinkoinen huuhteluaine". Vaikka kaikista hipeimmät ihmiset sanovat, että huuhteluaine on hirveä turhake, niin minä kyllä käytän sitä näin talviaikaan, koska vihaan sitä, että vaatteet ovat sähköisiä ja kutittavat siten meikäläisen prinsessanarkaa ihoa. Ja tästä muuten muistinkin, että Vickan ja Daniel ovat saaneet tytön, onnittelut vain heille!
Ja viimeisenä se "löytö". Tilasin testiin Laveran minttuhammastahnaa ja se tökötti on ihan kamalaa. Peseehän se hampaat, mutta voi yöks, mikä jälkimaku! En ole vielä keksinyt, että mistä ko. maku johtuu, mutta suuhun jää sellainen metallinen vivahde, joka tuntuu vielä pari tuntia hammaspesun jälkeenkin. Olen sitkeästi yrittänyt tässä vajaan viikon sen kanssa turata, kun ajattelin, että josko siihen makuun tottuisi pikkuhiljaa, mutta ilmeisesti käyn tuhoon tuomittua taistelua... Testaan vielä pari päivää ja jos ei auta, kysyn joltain hippikaverilta, haluaako testiin. Ei sitä viitsi poiskaan heittää... Pah ja oli vielä kallistakin koko mönjäke...
No, kaiken kaikkiaan taas onnistuineita ostoksia, kyllä musta vielä kunnon ekohippiviherpiipertäjä tulee (tai sitten ei, kuivasta omenasiideristä en luovu ja se ei muuten ole luomua... :) )
Lusikka soppaan
Toinen sairaspäivä menossa, olo on kehno, mutta vielä siedettävä. Miehelläkään ei taida olla ihan niin paljoa kuumetta kuin eilen, vaikka joutuikin sinne auraushommiin yöllä. Selkä vaan alkaa kenkkuilla liiasta makaamisesta, joten vaihdoin taas vaihteeksi sohvalle, josko se paikanvaihdosta vetreytyisi...
Mutta asiaan, vituttaa nämä bloggerin uudet sanavahvistukset! Niinkuin näköjään monia muitakin täällä blogistaniassa... Äsken yritin käydä kommentoimassa paria eri blogia, joissa sanavahvistus on päällä ja toiseen sain kommentin neljännellä yrityksellä. Toiseen jopa toisella kokeilulla... Ihan pikkuisen nousee savu korvista, kun kuvittelen omaavani suhteellisen normaalin ymmärryksen ja kuvittelen myös osaavani tulkita mystisiä kirjainmerkkejä, joudunhan työssäni tulkitsemaan erilaisia palautekirjoituksia ja tutkimusvastauksia... Näköjään se on ollut harhakuvitelmaa tai sitten tämä on salaliitto: annetaan Ellille mahdollisimman vaikeita sanoja vahvistuksiin, että se lopettaa kommentointinsa, eihän sillä mitään järkevää sanottavaa ole muutenkaan...
No, tuskin nyt kuitenkaan, sen verran moni muukin näiden kanssa tuntuu tuskailevan, että vika taitaa olla palvelun ylläpitäjässä. On luonut vähän turhan fiksun roskapostisuojaimen, joka sitten haittaa myös meitä tavallisia blogaajia... Itse otin joku päivä sitten sananvahvistuksen pois (tai ainakin yritin ottaa) ja en ole saanut sen jälkeen yhtään spämmiä. En tosin ole kyllä saanut yhtään muutakaan kommenttia, joten en vielä osaa sanoa, poistinko koko kommentointimahdollisuuden vai mitä tein... :) Katsotaan, sanoi lääkäri!
Nyt taas juomaan kuumaa mehua, tähän aikaan en taida vielä laittaa sitä kossua sekaan, vaan yritän pärjätä toistaiseksi ilman douppausta...
Mutta asiaan, vituttaa nämä bloggerin uudet sanavahvistukset! Niinkuin näköjään monia muitakin täällä blogistaniassa... Äsken yritin käydä kommentoimassa paria eri blogia, joissa sanavahvistus on päällä ja toiseen sain kommentin neljännellä yrityksellä. Toiseen jopa toisella kokeilulla... Ihan pikkuisen nousee savu korvista, kun kuvittelen omaavani suhteellisen normaalin ymmärryksen ja kuvittelen myös osaavani tulkita mystisiä kirjainmerkkejä, joudunhan työssäni tulkitsemaan erilaisia palautekirjoituksia ja tutkimusvastauksia... Näköjään se on ollut harhakuvitelmaa tai sitten tämä on salaliitto: annetaan Ellille mahdollisimman vaikeita sanoja vahvistuksiin, että se lopettaa kommentointinsa, eihän sillä mitään järkevää sanottavaa ole muutenkaan...
No, tuskin nyt kuitenkaan, sen verran moni muukin näiden kanssa tuntuu tuskailevan, että vika taitaa olla palvelun ylläpitäjässä. On luonut vähän turhan fiksun roskapostisuojaimen, joka sitten haittaa myös meitä tavallisia blogaajia... Itse otin joku päivä sitten sananvahvistuksen pois (tai ainakin yritin ottaa) ja en ole saanut sen jälkeen yhtään spämmiä. En tosin ole kyllä saanut yhtään muutakaan kommenttia, joten en vielä osaa sanoa, poistinko koko kommentointimahdollisuuden vai mitä tein... :) Katsotaan, sanoi lääkäri!
Nyt taas juomaan kuumaa mehua, tähän aikaan en taida vielä laittaa sitä kossua sekaan, vaan yritän pärjätä toistaiseksi ilman douppausta...
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Karhunpoika sairastaa...
... tai oikeastaan karhunpojat sairaastaa, ollaan nimittäin molemmat miehen kanssa lenssussa. Mies enemmän ja minä vähemmän, joten minä palvelen häntä sen minkä kykenen, sillä hän joutuu joka tapauksessa kuumeesta huolimatta lähtemään auraamaan yöllä, koska sijaisia ei ole tällä hetkellä käytettävissä (toisella käsi paketissa ja toinen muissa töissä). Yrittäjän arki ei ole helppoa...
Tämä päivä on siis mennyt nukkuessa, yskiessä ja niistäessä. Minulla ei varmaankaan ole kuumetta, ei ainakaan tunnu siltä, mutta muuten kyllä on kaikki mahdolliset flunssan oireet: kurkku kipeä, yskä, päänsärky ja joka ikinen paikka kropasta hellänä... Mies on sitten ihan kunnon kuumeessa, vaihdoin jo viime yönä sohvalle nukkumaan, kun ei sellaisen köhivän kekäleen vieressä sietänyt olla. Tänään olen roudannut hänelle teetä, mehua ja Finrexiniä sänkyyn ja katsellut itse Harry Potter -leffoja DVD:ltä. Se olikin hauskaa, koska juuri eilen katselin työkaverin Potter-turneelta ottamia (Lontoosta ja muistaakseni Sheffieldistä) valokuvia paikoista, joita näkyy leffoissa. Niitä bongaillessa aika sujui nopsaan ja surkea olo vähän unohtui...
Kohta jos tekisi itselle kuumaa mehua ja tujauttaisi sekaan hieman kossua, josko se parantaisi tätä oloa. Huomenna tuskin on asiaa töihin, mutta josko perjantaina jo kykenisi. Perjantaina olisi yliopistolla tenttikin, mutta saa nähdä jaksanko lukea tässä köhässä kunnolla eli onko sinne tenttiin mitään järkeä lähteä. No, sen näkee sitten. Nyt sitä kuumaa mehua!
Tämä päivä on siis mennyt nukkuessa, yskiessä ja niistäessä. Minulla ei varmaankaan ole kuumetta, ei ainakaan tunnu siltä, mutta muuten kyllä on kaikki mahdolliset flunssan oireet: kurkku kipeä, yskä, päänsärky ja joka ikinen paikka kropasta hellänä... Mies on sitten ihan kunnon kuumeessa, vaihdoin jo viime yönä sohvalle nukkumaan, kun ei sellaisen köhivän kekäleen vieressä sietänyt olla. Tänään olen roudannut hänelle teetä, mehua ja Finrexiniä sänkyyn ja katsellut itse Harry Potter -leffoja DVD:ltä. Se olikin hauskaa, koska juuri eilen katselin työkaverin Potter-turneelta ottamia (Lontoosta ja muistaakseni Sheffieldistä) valokuvia paikoista, joita näkyy leffoissa. Niitä bongaillessa aika sujui nopsaan ja surkea olo vähän unohtui...
Kohta jos tekisi itselle kuumaa mehua ja tujauttaisi sekaan hieman kossua, josko se parantaisi tätä oloa. Huomenna tuskin on asiaa töihin, mutta josko perjantaina jo kykenisi. Perjantaina olisi yliopistolla tenttikin, mutta saa nähdä jaksanko lukea tässä köhässä kunnolla eli onko sinne tenttiin mitään järkeä lähteä. No, sen näkee sitten. Nyt sitä kuumaa mehua!
lauantai 18. helmikuuta 2012
Haaste
Ovela Partapappa haastoi kaikki jotka lukevat tämän tekstin, kertomaan itsestään 5 omituisuutta. Tässä meikäläisen omituisuudet:
1) Keskittyessäni minulla on tapana muljautella kielikoruani suussani. Näyttää kuulemma etovalta, mutta kun en itse edes huomaa sitä, niin paha on tapaa korjatakaan...
2) Kun juon siideriä pullosta, jossa on kierrekorkki, minulla on pakonomainen tapa laittaa korkki joka ikisen hörpyn jälkeen kiinni ja avata se sitten parin minuutin päästä uudestaan, kun otan seuraavan hörpyn, laittaa taas kiinni ja avata jne... Miestäni tämä ärsyttää niin paljon, että hän monesti ottaa minulta sen korkin kokonaan pois pullosta...
3) Puhun itsekseni, tosin yritän tehdä sitä vain kotona, ettei ihan kieroon katsota. Kukapa olisikaan mukavampi juttukaveri? :)
4) Vihaan bussilla matkustamista. Niissä tulee paha olo ja ahdistaa. Siksi matkustankin bussilla vain paikallisliikenteessä ja vain silloin, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa päästä perille. Muuten käytän aina junaa ja tietysti omaa autoa.
5) Rakastan munavoita! Pienenä söin sitä suoraan astiasta ja mutsi laittoi minulle loppujen lopuksi omaan pieneen rasiaan, etten ihan kaikkea mättäisi. Nykyäänkin, jos munavoita on tarjolla, laitan sitä ainakin puoli senttiä leivälle ja jos itse teen ko. tököttiä, ei sitä valmistusastiaa tarvitsisi ihan välttämättä pestä sen jälkeen. Niin tarkkaan minä kaavin jämät parempiin suihin...
Haastanpa Saibun, koska ei mulla ole oikein ketään muutakaan kenet haastaa... :)
1) Keskittyessäni minulla on tapana muljautella kielikoruani suussani. Näyttää kuulemma etovalta, mutta kun en itse edes huomaa sitä, niin paha on tapaa korjatakaan...
2) Kun juon siideriä pullosta, jossa on kierrekorkki, minulla on pakonomainen tapa laittaa korkki joka ikisen hörpyn jälkeen kiinni ja avata se sitten parin minuutin päästä uudestaan, kun otan seuraavan hörpyn, laittaa taas kiinni ja avata jne... Miestäni tämä ärsyttää niin paljon, että hän monesti ottaa minulta sen korkin kokonaan pois pullosta...
3) Puhun itsekseni, tosin yritän tehdä sitä vain kotona, ettei ihan kieroon katsota. Kukapa olisikaan mukavampi juttukaveri? :)
4) Vihaan bussilla matkustamista. Niissä tulee paha olo ja ahdistaa. Siksi matkustankin bussilla vain paikallisliikenteessä ja vain silloin, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa päästä perille. Muuten käytän aina junaa ja tietysti omaa autoa.
5) Rakastan munavoita! Pienenä söin sitä suoraan astiasta ja mutsi laittoi minulle loppujen lopuksi omaan pieneen rasiaan, etten ihan kaikkea mättäisi. Nykyäänkin, jos munavoita on tarjolla, laitan sitä ainakin puoli senttiä leivälle ja jos itse teen ko. tököttiä, ei sitä valmistusastiaa tarvitsisi ihan välttämättä pestä sen jälkeen. Niin tarkkaan minä kaavin jämät parempiin suihin...
Haastanpa Saibun, koska ei mulla ole oikein ketään muutakaan kenet haastaa... :)
Ennen lehteä ja lehden jälkeen
Meillä ilta/yörientojen kotiinpaluuaika määritellään saapuneen lehden mukaan. Jos olet onnistunut saapumaan ennenn lehden kolahtamista postilaatikkoon, niin et ole ollut myöhään, jos taas saavut sen jälkeen, olet ollut myöhään...
Minä saavuin eilen reilusti ennen lehteä, itse asiassa jo ennen puolta yötä, kun iski kamala väsymys. Mies on saapunut lehden jälkeen, koska lehti oli aamulla keittiön pöydällä... Kotiinpaluun voi määritellä tästä, vaikka ei itse muistaisikaan mihin aikaan on tullut, koska se lehti tulee aina napattua kyytiin, että on jotain mitä lukea pizzan äärellä... Kauhean kätevää! :)
Tosin sen, että mies on saapunut reilusti lehden jälkeen, voi päätellä myös kuorsauksen asteesta. Vaikka olin itsekin ollut rientoloissa, niin jouduin silti muuttamaan sohvalle, että sain taas unen päästä kiinni. Sen verran kova konsertti oli makuuhuoneessa. Flunssanpoikanenkin voi tietysti vaikuttaa, mutta kyllä piti käydä laittamassa vielä makkarin ovikin kiinni, että sohvallakaan yleensä pystyi nukkumaan... Nyt on sitten niskat jumissa, mutta onpahan edes nukuttu...
Niin muuten, se lehti tulee siinä kahden maissa...
Minä saavuin eilen reilusti ennen lehteä, itse asiassa jo ennen puolta yötä, kun iski kamala väsymys. Mies on saapunut lehden jälkeen, koska lehti oli aamulla keittiön pöydällä... Kotiinpaluun voi määritellä tästä, vaikka ei itse muistaisikaan mihin aikaan on tullut, koska se lehti tulee aina napattua kyytiin, että on jotain mitä lukea pizzan äärellä... Kauhean kätevää! :)
Tosin sen, että mies on saapunut reilusti lehden jälkeen, voi päätellä myös kuorsauksen asteesta. Vaikka olin itsekin ollut rientoloissa, niin jouduin silti muuttamaan sohvalle, että sain taas unen päästä kiinni. Sen verran kova konsertti oli makuuhuoneessa. Flunssanpoikanenkin voi tietysti vaikuttaa, mutta kyllä piti käydä laittamassa vielä makkarin ovikin kiinni, että sohvallakaan yleensä pystyi nukkumaan... Nyt on sitten niskat jumissa, mutta onpahan edes nukuttu...
Niin muuten, se lehti tulee siinä kahden maissa...
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Ei huvita...
... ei todellakaan! Vaan vituttaa. Tänään on maisemissa yleismaailmallinen kaikenvitutus eli globallius multifakitus... Periaatteessa mikään ei ole huonosti, mutta silti kaikki on perseellään. Tekisi mieli vaan vetää kauheet kännit. Vaan kun ei kauheesti passaisi, kun huomenna(kin) pitäisi mennä töihin...
Ärsyttää eli vituttaa taas kaikki pienet asiat! Töissä en saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi, kotona puolestaan ärsyttää se, että mökki näyttää taas vaihteeksi olevan atomipommin jäljiltä. Vaatteita ja tavaroita on väärissä paikoissa, vaatehuone tulvii rojua, tietyt tavarat ei tunnu löytävän järkevää paikkaa ja ne lojuvat ties missä... Yleensä minua ei ärsytä pieni sekaisuus, mutta nyt nyppii jopa sekin, että miehen ampumavarusteet lojuvat nojatuolissa, eikä se perkele saa vietyä niitä siitä minnekään! Toisaalta, puolentoista viikon takaiset liinavaatepyykit "kuivuvat" edelleen ovien karmeilla, enkä ole itse saanut niitä roudattua paikoilleen, se kun vaatisi perseen nostamista tästä nojatuolista, jossa parhaillaankin kirjoitan tätä blogia... Miten helvetissä ihminen voikin olla samaan aikaan näin saatanan saamaton ja ärsyyntynyt tekemättömistä töistä? Mä tarvitsen jonkun aktiivisuusbuustin jostain. Voiko sellaisia ostaa?
Ärsyttää eli vituttaa taas kaikki pienet asiat! Töissä en saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi, kotona puolestaan ärsyttää se, että mökki näyttää taas vaihteeksi olevan atomipommin jäljiltä. Vaatteita ja tavaroita on väärissä paikoissa, vaatehuone tulvii rojua, tietyt tavarat ei tunnu löytävän järkevää paikkaa ja ne lojuvat ties missä... Yleensä minua ei ärsytä pieni sekaisuus, mutta nyt nyppii jopa sekin, että miehen ampumavarusteet lojuvat nojatuolissa, eikä se perkele saa vietyä niitä siitä minnekään! Toisaalta, puolentoista viikon takaiset liinavaatepyykit "kuivuvat" edelleen ovien karmeilla, enkä ole itse saanut niitä roudattua paikoilleen, se kun vaatisi perseen nostamista tästä nojatuolista, jossa parhaillaankin kirjoitan tätä blogia... Miten helvetissä ihminen voikin olla samaan aikaan näin saatanan saamaton ja ärsyyntynyt tekemättömistä töistä? Mä tarvitsen jonkun aktiivisuusbuustin jostain. Voiko sellaisia ostaa?
maanantai 13. helmikuuta 2012
Uhkapelejä
Me miehen kanssa ollaan keksitty erittäin oikeudenmukainen tapa jakaa kotityöt, nimittäin kivi, paperi, sakset -peli. Oli kyseessä sitten tiskikoneen täyttö/tyhjennys, imurointi, roskien vienti tai vaikkapa saunan päälle laitto, niin ko. kisa otetaan ja häviäjä joutuu homman tekemään... Työt menee suunnilleen tasan, tosin minä voitan hieman useammin, koska ilmeisesti osaan lukea miehen ilmeitä vähän paremmin kuin hän... Minä toki teen enemmän kotitöitä yleisesti, koska olen enemmän kotona, mutta tällä konstilla niistä duuneista, joissa kisataan, ei ainakaan tule riitaa. Häviäjällä ei ole varaa valittaa, koska olisi myös voinut valita toisin...
Meillä uhkapelejä harrastetaan muutenkin. Korttia lyödään paljon, erityisesti mökillä. Bravuureina ovat casino, paskahousu, seiska, musta maija ja viimeinen tikki. Ristiseiskakin on hauskaa, mutta siihen tarvitaan enemmän porukkaa kuin kaksi. Joululahjaksi saadut Skibbo-kortit ovat jo nyt helmikuussa ihan kulmista kuluneet, niin paljon niitä on pelattu niin kahdestaan kuin isommallakin porukalla. Lautapelitkin, kuten Alias ja Skrabble ovat meillä kovassa käytössä, tosin kukaan ei oikein jostain syystä halua pelata minun kanssani Trivialia. Sanovat, että tiedän liikaa kaikenlaista omituista... :) En ollenkaan ymmärrä tuollaista väitettä...
Meillä uhkapelejä harrastetaan muutenkin. Korttia lyödään paljon, erityisesti mökillä. Bravuureina ovat casino, paskahousu, seiska, musta maija ja viimeinen tikki. Ristiseiskakin on hauskaa, mutta siihen tarvitaan enemmän porukkaa kuin kaksi. Joululahjaksi saadut Skibbo-kortit ovat jo nyt helmikuussa ihan kulmista kuluneet, niin paljon niitä on pelattu niin kahdestaan kuin isommallakin porukalla. Lautapelitkin, kuten Alias ja Skrabble ovat meillä kovassa käytössä, tosin kukaan ei oikein jostain syystä halua pelata minun kanssani Trivialia. Sanovat, että tiedän liikaa kaikenlaista omituista... :) En ollenkaan ymmärrä tuollaista väitettä...
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Matkakertomus
Olimme miehen kanssa viikonloppu Aulangon kylpylässä Hämeenlinnan kupeessa. Reissu oli oikein onnistunut. Ensimmäisenä iltana keskityimme kylpylässä lojumiseen ja hyvään syömiseen, sillä pakkasta oli tuhat miljoona astetta ja tuuli pirusti, joten ei paljon tehnyt mieli työntää nenää ovesta ulos. Lauantaina oli onneksi lauhempi sää, joten kiersimme oikein antaumuksella Hämeenlinnan nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi kiersimme läpi Hämeenlinnan historiallisen museon, jossa oli neljä eri näyttelyä: valokuvaaja Kyllikki Louhivaaran "Kaupunki ja ihmisiä", jossa oli Hämeenlinnan asukkaita ja rakennuksia kuvattuna seitsemän vuosikymmenen ajalta. Lisäksi näyttelyssä kerrottiin itse valokuvauksen historiaa ja paljon kuvien muokkaamisesta. Ns. photoshoppausta on harrastettu jo paljon ennen kuin koko sana on ollut olemassa. Aiemmin oli varsin tavallista, että hääkuva tai perhekuva muokattiin yksittäisistä kuvista, kun ihmisiä ei saatu samaan kuvaan millään... Erityisesti isovanhempien kuvia on yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Jos siis näette tämänkaltaisen kuvan jossain, voitte olla melko varmoja, että kuva on muokattu kahdesta eri kuvasta... Tämä kuva on Kalevi Kontiokorven blogista kaapattu... Omista perhealbumeiestakin olisi saattanut löytyä, mutta niitä ei ole skannattuna valmiina... Mutta tosi mielenkiintoinen näyttely, kannattaa käydä, jos siellä päin pyörii nyt helmikuussa!
Toinen vaihtuva näyttely oli jokapäiväinen paperimme, joka kertoi paperin historiasta. Sekin oli mielenkiintoinen, erityisesti yhden seinän kollaasi nykyään olemassa olevista vessapaperilaaduista. Kyllä nimittäin on mistä valita omalle pyllylle sopiva laatu... :)
Kaksi pysyvää näyttelyä puolestaan kertovat Säästöpankkien historiasta ja yleisesti Hämeenlinnan ja Suomenkin historiasta. Huvittavin ja samalla toki käytännöllinen viritys oli imetyspaita jostain 1600-luvulta! Nykyisissä imetysliiveissä on idea, että liivistä otetaan vain läppä pois tieltä ja lapsi tissille... Tämä sama idea oli vain paidassa. Paidassa oli siis T-kirjaimen mallinen "viilto" rintojen kohdalla, mikä oli napeilla kiinni. Napit auki toiselta puolelta ja keskeltä, niin toisen tissin läppä aukeaa, eikä tarvitse riisuutua kokonaan! Kyllä sitä on nääs ennenkin osattu, ideaa on vain hieman kehitelty eteenpäin...
Historiallisesta museosta suunnistimme vankilamuseoon, joka on toiminut Hämeenlinnan lääninvankilana vuoteen 1993 saakka. Monia sellejä oli jätetty alkuperäiskuosiinsa, niissä oli vankien tavaroita ja kertomuksia niissä asuneista vangeista. Kellarikerros eli maakerta oli jätetty myös suunnilleen alkuperäismuottiinsa saunoineen, kahlekoppeineen ja matkaselleineen. Matkasellien seinille oli jätetty myös vankien kirjoituksia. Huvittavin, ja toisaalta samalla myös karuin, kirjoitus oli vapautuvien vankien matkasellin oven yläpuolella: "kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen"... Joissakin selleissä oli erilaisia pienoisnäyttelyitä, mm. erilaisia takavarikoituja pakovälineitä, vaatteita, kuuluisien vankien historiaa, pakkovälineitä (mm. pakkosyöttölaite) jne. Meillä meni melkein kaksi tuntia museossa pyöriessä, niin paljon kaikkea kiinnostavaa siellä oli!
Vankilamuseon jälkeen kävimme vielä Hämeen linnassa, mutta koska emme malttaneet odottaa opastettua kierrosta, tutustuminen jäi hieman pintapuoliseksi. Lisäksi useita tiloja oli suljettuna, koska linnassa alkoi heti sulkeutumisen jälkeen suuri hääjuhla... En edes uskalla arvata kuinka monta vierasta juhliin oli tulossa, mutta ruokapöytiä oli kolmessa eri salissa ja yksi hervoton sali oli varattu bändille... Varmaan ihan hintava juhla... Linna oli joka tapauksessa komea ja upeasti restauroitu! Kun vertaa muihin Suomen linnoihin, niin Hämeen linnassa pääsee tutustumaan paljon laajemmin koko linnaan kuin vaikkapa Olavinlinnaan, jonne ei taida ilman opastusta edes päästä sisään ja oppaan kanssakin näkee vain hyvin pintapuolisen silauksen linnasta. Olavinlinna on toki ison restauroinnin tarpeessa, mutta kun ei ole rahaa, niin se vain rapistuu rapistumistaan...
Linnakierroksen jälkeen olimme jo niin sippejä kiertämisestä, että suunnistimme kaljalle ja syömään keskustaan. Sen jälkeen palasimme takaisin kylpylään lojumaan ja nauttimaan. Ainut epämiellyttävämpi tapahtuma oli, kun joku lapsi otti ja paskoi ulkoilma-altaaseen juuri kun olimme siellä rauhassa hierovissa tuoleissa. Onneksi pääsimme ilman sotkeentumista alta pois!
Illalla kävimme vielä hohtokeilaamassa. Minä hävisin 297-197... Ei tule meikäläisestä keilamestaria! Saimme olla hallilla ihan kahdestaan, mitä nyt välillä tarjoilija kävi tuomassa meille lisää kaljaa ja siideriä (maksua vastaan toki...). Meillä oli aivan äärettömän hauskaa, vaikka ei siitä itse keilaamisesta minun kohdallani tahtonut tulla mitään... Tosin alkoholillakin saattoi olla vaikutusta asiaan... Keilailun jälkeen olimmekin niin sippejä, että painuimme liki samoin tein nukkumaan. Rentouttavat 11 tunnin yöunet, aamupala, aamu-uinti ja lähdimme virkistyneinä takaisin Mikkeliin.
Kyllä loma vain tekee ihmeitä! Vaikka nyt onkin ihan naatti olo, niin yhtään ei vituta mennä huomenna töihin. Tällä selvitään varmaan taas pääsiäiseen... :)
Kaksi pysyvää näyttelyä puolestaan kertovat Säästöpankkien historiasta ja yleisesti Hämeenlinnan ja Suomenkin historiasta. Huvittavin ja samalla toki käytännöllinen viritys oli imetyspaita jostain 1600-luvulta! Nykyisissä imetysliiveissä on idea, että liivistä otetaan vain läppä pois tieltä ja lapsi tissille... Tämä sama idea oli vain paidassa. Paidassa oli siis T-kirjaimen mallinen "viilto" rintojen kohdalla, mikä oli napeilla kiinni. Napit auki toiselta puolelta ja keskeltä, niin toisen tissin läppä aukeaa, eikä tarvitse riisuutua kokonaan! Kyllä sitä on nääs ennenkin osattu, ideaa on vain hieman kehitelty eteenpäin...
Historiallisesta museosta suunnistimme vankilamuseoon, joka on toiminut Hämeenlinnan lääninvankilana vuoteen 1993 saakka. Monia sellejä oli jätetty alkuperäiskuosiinsa, niissä oli vankien tavaroita ja kertomuksia niissä asuneista vangeista. Kellarikerros eli maakerta oli jätetty myös suunnilleen alkuperäismuottiinsa saunoineen, kahlekoppeineen ja matkaselleineen. Matkasellien seinille oli jätetty myös vankien kirjoituksia. Huvittavin, ja toisaalta samalla myös karuin, kirjoitus oli vapautuvien vankien matkasellin oven yläpuolella: "kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen"... Joissakin selleissä oli erilaisia pienoisnäyttelyitä, mm. erilaisia takavarikoituja pakovälineitä, vaatteita, kuuluisien vankien historiaa, pakkovälineitä (mm. pakkosyöttölaite) jne. Meillä meni melkein kaksi tuntia museossa pyöriessä, niin paljon kaikkea kiinnostavaa siellä oli!
Vankilamuseon jälkeen kävimme vielä Hämeen linnassa, mutta koska emme malttaneet odottaa opastettua kierrosta, tutustuminen jäi hieman pintapuoliseksi. Lisäksi useita tiloja oli suljettuna, koska linnassa alkoi heti sulkeutumisen jälkeen suuri hääjuhla... En edes uskalla arvata kuinka monta vierasta juhliin oli tulossa, mutta ruokapöytiä oli kolmessa eri salissa ja yksi hervoton sali oli varattu bändille... Varmaan ihan hintava juhla... Linna oli joka tapauksessa komea ja upeasti restauroitu! Kun vertaa muihin Suomen linnoihin, niin Hämeen linnassa pääsee tutustumaan paljon laajemmin koko linnaan kuin vaikkapa Olavinlinnaan, jonne ei taida ilman opastusta edes päästä sisään ja oppaan kanssakin näkee vain hyvin pintapuolisen silauksen linnasta. Olavinlinna on toki ison restauroinnin tarpeessa, mutta kun ei ole rahaa, niin se vain rapistuu rapistumistaan...
Linnakierroksen jälkeen olimme jo niin sippejä kiertämisestä, että suunnistimme kaljalle ja syömään keskustaan. Sen jälkeen palasimme takaisin kylpylään lojumaan ja nauttimaan. Ainut epämiellyttävämpi tapahtuma oli, kun joku lapsi otti ja paskoi ulkoilma-altaaseen juuri kun olimme siellä rauhassa hierovissa tuoleissa. Onneksi pääsimme ilman sotkeentumista alta pois!
Illalla kävimme vielä hohtokeilaamassa. Minä hävisin 297-197... Ei tule meikäläisestä keilamestaria! Saimme olla hallilla ihan kahdestaan, mitä nyt välillä tarjoilija kävi tuomassa meille lisää kaljaa ja siideriä (maksua vastaan toki...). Meillä oli aivan äärettömän hauskaa, vaikka ei siitä itse keilaamisesta minun kohdallani tahtonut tulla mitään... Tosin alkoholillakin saattoi olla vaikutusta asiaan... Keilailun jälkeen olimmekin niin sippejä, että painuimme liki samoin tein nukkumaan. Rentouttavat 11 tunnin yöunet, aamupala, aamu-uinti ja lähdimme virkistyneinä takaisin Mikkeliin.
Kyllä loma vain tekee ihmeitä! Vaikka nyt onkin ihan naatti olo, niin yhtään ei vituta mennä huomenna töihin. Tällä selvitään varmaan taas pääsiäiseen... :)
torstai 9. helmikuuta 2012
Ihmisille ei kelpaa enää mikään...
Otsikon mukaisesti: ihmisille ei kelpaa enää mikään vanha (elektroniikka)tavara, ei edes ilmaiseksi. Systerin anoppi kuoli pois ja hänen jäämistöään olen yrittänyt tässä kauppailla halvalla eli käytännössä ilmaiseksi pois. Ei kelpaa. Telkkari on kuvaputkimallia, kukaan ei halua enää sellaista, nojatuoli ei ole trendiväriä (vaan beessi), muut kalusteet eivät ole massiivipuuta (vaan kalustelevyä) jne... Kyllä helvetti ihmiset ovat nirsoja, jos ilmaiseksi saisi hyväkuntoisia, n. 5vuotta vanhoja tavaroita, niin ei kelpaa, kun ne eivät ole punaisia/täyspuisia/trendikkäitä/ikeaa/whatever... Mikä helvetti siinäkin on, että edes opiskelijoille ei kelpaa vanha, mutta hyväkuntoinen, vaan kaikki pitää saada viimeisen päälle uutena? En perkele ymmärrä...
Niin, ja kaikista huvittavinta tässä on juuri tuo telkkari... Jos ei ole taulumallia, niin ei todellakaan kelpaa kenellekään. Kaikki haluavat nykyään taulutelevision ja haluavat myöskin maksaa siitä mansikoita. Ekotorilla vanhojen putkitöllöjen pinot kasvavat, kun kenellekään ei kelpaa. Kyllä ihmettelen nykyisiä uusia opiskelijoita, eikö hitto vieköön ilmainen kelpaa? Ei näköjään, kun pitää saada kaikki samaan pakettiin ja vielä netti siihen telkkarisopparin päälle... Että voi rähmä. On meilläkin toinen telkku taulutelevisio, kun vanha sanoi sopimuksensa kertakaikkisesti irti, mutta toinen on oikein hyvä putkimalli ja siitä ei luovuta, ennenkuin on pakko. Aina ei ole pakko ostaa heti sitä kaikista uusinta, jos vanhemmallakin hyvin pärjää...
Niin, ja kaikista huvittavinta tässä on juuri tuo telkkari... Jos ei ole taulumallia, niin ei todellakaan kelpaa kenellekään. Kaikki haluavat nykyään taulutelevision ja haluavat myöskin maksaa siitä mansikoita. Ekotorilla vanhojen putkitöllöjen pinot kasvavat, kun kenellekään ei kelpaa. Kyllä ihmettelen nykyisiä uusia opiskelijoita, eikö hitto vieköön ilmainen kelpaa? Ei näköjään, kun pitää saada kaikki samaan pakettiin ja vielä netti siihen telkkarisopparin päälle... Että voi rähmä. On meilläkin toinen telkku taulutelevisio, kun vanha sanoi sopimuksensa kertakaikkisesti irti, mutta toinen on oikein hyvä putkimalli ja siitä ei luovuta, ennenkuin on pakko. Aina ei ole pakko ostaa heti sitä kaikista uusinta, jos vanhemmallakin hyvin pärjää...
Loman tarpeessa
Lähdemme huomenna miekkosen kanssa Hämeenlinnaan viikonloppulomalle. Luvassa on kylpylässä lilluntaa, hohtokeilausta, historiaa (se linna ja Sibeliuksen synnyinkoti) sekä tietysti hyvää ruokaa ja paljon siideriä. Uhosin tänään töistä lähtiessäni työkaverille, että aion selvitä vasta joskus sunnuntai-iltana... :) Mies näet ajaa, koska ei voi olla kyydissäni, mikäli ei itse ole kännissä tai pahassa krapulassa (hohhoijaa...)...
Sen verran vittumainen viikko on ollut, että loma tulee tarpeeseen. Otin tänään ex tempore vielä huomisenkin vapaaksi, kun sattui olemaan vielä lomapäiviä jäljellä... Tällä viikolla olen astunut (kuvaannollisesti) ison pomon varpaille, minkä vuoksi olen toistaiseksi ns. mustalla listalla, mikä hankaloittaa taas työntekoa ihan jonkin verran. Positiivista on se, että listalta pääsee kohtuunopeasti pois, mutta se aika, minkä siellä joutuu viettämään, on melkoisen veemäistä... Ko. henkilö on tällöin italialaisessa lakossa ja voitte kuvitella, miltä tuntuu odotella vaikkapa yhden helkutin laskun hyväksymistä viikkotolkulla. Ei ehkä ihan kaikista parasta johtamista maailmassa, mutta tuskin tässä muutosta on odotettavissa, kun sitä ei ole viimeiseen 20 vuoteenkaan tapahtunut...
Onneksi työasioita tarvitsee miettiä seuraavan kerran vasta maanantaina. Nyt laitan aivot narikkaan!
Sen verran vittumainen viikko on ollut, että loma tulee tarpeeseen. Otin tänään ex tempore vielä huomisenkin vapaaksi, kun sattui olemaan vielä lomapäiviä jäljellä... Tällä viikolla olen astunut (kuvaannollisesti) ison pomon varpaille, minkä vuoksi olen toistaiseksi ns. mustalla listalla, mikä hankaloittaa taas työntekoa ihan jonkin verran. Positiivista on se, että listalta pääsee kohtuunopeasti pois, mutta se aika, minkä siellä joutuu viettämään, on melkoisen veemäistä... Ko. henkilö on tällöin italialaisessa lakossa ja voitte kuvitella, miltä tuntuu odotella vaikkapa yhden helkutin laskun hyväksymistä viikkotolkulla. Ei ehkä ihan kaikista parasta johtamista maailmassa, mutta tuskin tässä muutosta on odotettavissa, kun sitä ei ole viimeiseen 20 vuoteenkaan tapahtunut...
Onneksi työasioita tarvitsee miettiä seuraavan kerran vasta maanantaina. Nyt laitan aivot narikkaan!
maanantai 6. helmikuuta 2012
Viimeisen pulla syndrooma
Meidän työpaikalla kärsitään viimeisen pullan syndroomasta eli suomeksi sanottuna kursailusta. Kun joku ostaa jotain kahvileipää, niin sitä viimeistä palaa ei kukaan syö kokonaan. Pullasta nyrhäistään ensin puolet, sitten puolesta puolet ja sitten siitä puolikkaasta puolet jne, kunnes jäljellä on vain pieni murunen keskellä lautasta. Ja tasan varmasti kukaan ei ota sitä pientä murusta enää, kun siitä ei nyt sitten puolikasta saa otettua. Siinä vaiheessa multa menee yleensä hermot ja mä nappaan sen koko himputin murun roskiin, jos en laita omaan suuhuni...
Kyllä on vaikeeta. Muutenkin suomalaiset ovat aivan uskomattomia kursailijoita. Juhlapöydässä tapellaan suunnilleen verissä päin siitä, että kuka joutuu ensimmäisenä ottamaan kakkua ja kahvia. Lapset olisivat tikkana menossa ottamaan, mutta heidän isänsä ja äitinsä toppuuttelevat, että vanhukset ensin. No ne vanhukset ovat yleensä ottaen sitä mieltä, että suotta sitä heidän takiaan on edes mitään laitettu, että ottakoon nuoremmat ensin. Juhlakalu usuttaa vieraita ottamaan ja vieraat taas juhlakalua. Hirveä noidankehä! Minä olen nykyään ottanut sellaisen kannan, että jos ei ole emännän/isännän puolesta ohjeistettua ottamisjärjestelyä ja muut eivät ymmärrä mennä ottamaan ja arpovat minuuttisotalla mennäkö vai eikö mennä, niin minä kyllä otan. Eipähän tarvitse jonotella....
Kyllä on vaikeeta. Muutenkin suomalaiset ovat aivan uskomattomia kursailijoita. Juhlapöydässä tapellaan suunnilleen verissä päin siitä, että kuka joutuu ensimmäisenä ottamaan kakkua ja kahvia. Lapset olisivat tikkana menossa ottamaan, mutta heidän isänsä ja äitinsä toppuuttelevat, että vanhukset ensin. No ne vanhukset ovat yleensä ottaen sitä mieltä, että suotta sitä heidän takiaan on edes mitään laitettu, että ottakoon nuoremmat ensin. Juhlakalu usuttaa vieraita ottamaan ja vieraat taas juhlakalua. Hirveä noidankehä! Minä olen nykyään ottanut sellaisen kannan, että jos ei ole emännän/isännän puolesta ohjeistettua ottamisjärjestelyä ja muut eivät ymmärrä mennä ottamaan ja arpovat minuuttisotalla mennäkö vai eikö mennä, niin minä kyllä otan. Eipähän tarvitse jonotella....
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Tahtoo kissan!
Tänään on omituisia mielihaluja. Tai ei niinkään omituisia, onhan meillä porukoilla ollut aina kissoja ja mullakin oli, ennenkuin tuo miehenretale kissa-allergioineen ilmestyi kuvioihin... Oli pakko antaa Eetu-rouva (huomattiin sukupuolivirhe sen verran myöhään, ettei sitten viitsitty vaihtaa nimeä...) porukoitten hellään huomaan. Siellä se nyt lihoo ja voi hyvin hyvien metsästysmaiden keskellä. Silloin kun oli se tosi paha myyrävuosi, niin meidän porukoitten pihassa ei ollut yhtään tuhoja, koska Eetu oli ottanut pihan varjelun ihan oikeasti tosissaan!
Mutta joo, olen lukenut tämän päivää Partapapan vanhoja blogikirjoituksia ja ne hänen kissansa ovat ehkä maailman suloisimpia! Tuli hirveä himo saada taas kissa jaloksiin pyörimään. Nyt pitäisi vain saada mies uskomaan, että siedätyshoito auttaa allergiaan... :)
Mutta joo, olen lukenut tämän päivää Partapapan vanhoja blogikirjoituksia ja ne hänen kissansa ovat ehkä maailman suloisimpia! Tuli hirveä himo saada taas kissa jaloksiin pyörimään. Nyt pitäisi vain saada mies uskomaan, että siedätyshoito auttaa allergiaan... :)
Taloudellisia vaikeuksia
Silloin kun ei ole rahaa, niin tarttis ostaa vaikka mitä! Ja päin vastoin: silloin kun ei ole rahaa, ei muista mitä tarttis ostaa...
No, tällä hetkellä EI OLE RAHAA, ei sitten pennin jeesusta, ennenkuin matkalaskukorvaukset saapuvat tilille, toivottavasti viimeistään tiistaina. Muuten joutuu menemään miehen luo kerjuulle ja siitähän aina seuraa marmatusta tästä mun olemattomasta rahankäyttötaidostani ja sitä en nyt jaksaisi kuunnella yhtään. Onneksi jääkaapissa on ruokaa ja mies on kävi eilen kaupassa sillä aikaa, kun mä raivasin torpan ihmisasumukseksi. Se varmaan ihmetteli, miten jäin vapaaehtoisesti siivoomaan... :D
Mutta asiaan, siihen mitä tarttis ostaa: alushousuja, tukanpesuaineita ja uudet talvikengät. Suurin osa meikäläisen kalsareista on mystisesti kadonnneita tai sitten ne on vaan niin pirun reikäisiä, ettei niitä viitsi enää jalkaansa vetää kodin ulkopuolella... Omistan tällä hetkellä ehkä neljät kunnolliset kalsarit ja sillä määrällä ei pitkälle pötkitä. Kunhan tulee seuraava palkka, niin taidan työntää ainakin satasen Lindexin alusvaateosastolle...
Tukanpesuaineet ja talvikengät eivät ole onneksi ihan niin akuutteja, mutta olisipahan nuo mukava hankkia ennen kuin entiset kuluu ihan loppuun. Vanhoissa talvikengissä on jo reikä pohjassa, joten nekin täytyy ehkä käydä palkkapäivänä jostain haalimassa. Tukanpesuaineet sentään eivät ole mikään mahdoton investointi, vaikka ne ekoina tilaankin Ekolosta....
Hankalaa on, kun ei tosiaan osaa käyttää rahaansa fiksusti. Tässä on kuitenkin vielä yli viikko siihen palkkapäivään. Onneksi ne matkalaskurahat tulee ensi viikolla, että tulee edes vähän helpotusta tilanteeseen...
No, tällä hetkellä EI OLE RAHAA, ei sitten pennin jeesusta, ennenkuin matkalaskukorvaukset saapuvat tilille, toivottavasti viimeistään tiistaina. Muuten joutuu menemään miehen luo kerjuulle ja siitähän aina seuraa marmatusta tästä mun olemattomasta rahankäyttötaidostani ja sitä en nyt jaksaisi kuunnella yhtään. Onneksi jääkaapissa on ruokaa ja mies on kävi eilen kaupassa sillä aikaa, kun mä raivasin torpan ihmisasumukseksi. Se varmaan ihmetteli, miten jäin vapaaehtoisesti siivoomaan... :D
Mutta asiaan, siihen mitä tarttis ostaa: alushousuja, tukanpesuaineita ja uudet talvikengät. Suurin osa meikäläisen kalsareista on mystisesti kadonnneita tai sitten ne on vaan niin pirun reikäisiä, ettei niitä viitsi enää jalkaansa vetää kodin ulkopuolella... Omistan tällä hetkellä ehkä neljät kunnolliset kalsarit ja sillä määrällä ei pitkälle pötkitä. Kunhan tulee seuraava palkka, niin taidan työntää ainakin satasen Lindexin alusvaateosastolle...
Tukanpesuaineet ja talvikengät eivät ole onneksi ihan niin akuutteja, mutta olisipahan nuo mukava hankkia ennen kuin entiset kuluu ihan loppuun. Vanhoissa talvikengissä on jo reikä pohjassa, joten nekin täytyy ehkä käydä palkkapäivänä jostain haalimassa. Tukanpesuaineet sentään eivät ole mikään mahdoton investointi, vaikka ne ekoina tilaankin Ekolosta....
Hankalaa on, kun ei tosiaan osaa käyttää rahaansa fiksusti. Tässä on kuitenkin vielä yli viikko siihen palkkapäivään. Onneksi ne matkalaskurahat tulee ensi viikolla, että tulee edes vähän helpotusta tilanteeseen...
Voihan nenä!
Nämä pakkaset tekevät hallaa mun nenälle... Kuten jo tuossa päivänä muutamana kirjoitin, niin näillä pakkasilla limakalvot kuivuu ainakin mulla tosi pahasti ja nenää tekisi mieli kaivaa niin paljon, että sormi olisi viimeistä niveltä myöten siellä nenässä. Ja kyllä se välillä onkin, kun oikein raastaa... Viime yönä olin sitten unissani kaivellut nokkaani oikein antaumuksella ja nyt mulla on aivan helvetillinen haava nenän sisäpuolella, josta vuotaa verta vähän tasalta ja puolelta.
Nenässä olevat haavaumat ovat ehkä hirveintä mitä tiedän, kun ne ei tahdo parantua kunnolla. Ja ne on aivan VITUN kipeitäkin vielä kaiken hyvän päälle. Ensin tulee verta, kun se haava aukeaa. Sitten sitä kirvelee ihan pirusti, kun vuoto lakkaa ja siihen alkaa kehittyä rupi, mikä kutittaa. Yritän tietenkin olla raapimatta sitä, mutta yleensä jossain vaiheesa kutina yltyy sietämättömäksi ja yritän vähän varovasti nenän ulkopuolelta painella, että kutina lakkaisi. Välillä se auttaa hetkeksi, mutta yleensä tuloksena on kuitenkin se, että hyvässä kehitysvaiheessa oleva rupi irtoaa ja taas tulee verta. Ihan joltisenkin vittumainen noidankehä!
Yritän pitää nokan kunnossa sellaisella A-vitamiiniöljyllä ja se kyllä auttaakin, mutta näillä keleillä sitä pitäisi hölvätä parin tunnin välein ja aina sitä ei muista eikä viitsikään ottaa mukaan ihan joka paikkaan. Sen laittaminen ei nääs ole mitään erityisen nätin näköistä, kun pumpulipuikolla sitä sinne nenään sohii...
Annetaan lahjoituksena vähän käytetyt sieraimet ja ostetaan ihan vaikka kovallakin rahalla uudet (sitten palkkapäivänä)! Jos jollakulla on jotain hyviä ideoita, niin ne otetaan kiitollisuudella vastaan!
Nenässä olevat haavaumat ovat ehkä hirveintä mitä tiedän, kun ne ei tahdo parantua kunnolla. Ja ne on aivan VITUN kipeitäkin vielä kaiken hyvän päälle. Ensin tulee verta, kun se haava aukeaa. Sitten sitä kirvelee ihan pirusti, kun vuoto lakkaa ja siihen alkaa kehittyä rupi, mikä kutittaa. Yritän tietenkin olla raapimatta sitä, mutta yleensä jossain vaiheesa kutina yltyy sietämättömäksi ja yritän vähän varovasti nenän ulkopuolelta painella, että kutina lakkaisi. Välillä se auttaa hetkeksi, mutta yleensä tuloksena on kuitenkin se, että hyvässä kehitysvaiheessa oleva rupi irtoaa ja taas tulee verta. Ihan joltisenkin vittumainen noidankehä!
Yritän pitää nokan kunnossa sellaisella A-vitamiiniöljyllä ja se kyllä auttaakin, mutta näillä keleillä sitä pitäisi hölvätä parin tunnin välein ja aina sitä ei muista eikä viitsikään ottaa mukaan ihan joka paikkaan. Sen laittaminen ei nääs ole mitään erityisen nätin näköistä, kun pumpulipuikolla sitä sinne nenään sohii...
Annetaan lahjoituksena vähän käytetyt sieraimet ja ostetaan ihan vaikka kovallakin rahalla uudet (sitten palkkapäivänä)! Jos jollakulla on jotain hyviä ideoita, niin ne otetaan kiitollisuudella vastaan!
lauantai 4. helmikuuta 2012
Kylymä!
Meidän kämpän ikkunat falskaa, ja pahasti. Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, että näillä pakkasilla (Mikkelissä virallisen havaintoaseman mukaan - 30 celsiusta) sisälläkään ei päästä kovin helteisiin lukemiin. Tällä hetkellä meillä on lämmintä 17 celsiusta ja meikäläinen värisee villasukissa ja lämpökerrastossa tässä kohmeisen tietokoneen ääressä. Kohta käyn hakemassa käsiini vielä räpikkäät (eli kynsikkäät, kuulemma Kuhmossa ko. vermeitä kutsutaan tuolla substantiivilla), koska kännytkin on aivan jäässä...
Olisi kiva, jos näillä keleillä edes sisällä olisi lämmintä, mutta taloyhtiön sisäisten ristiriitojen vuoksi sitä kaivattua ikkunaremonttia ei saatu viimekään vuonna aikaiseksi. Nyt tänä vuonna taidan mennä itsekin taloyhtiön vuosikokoukseen, vaikka vuokralla asutaankin ja pistän metelin pystyyn. Kyllä se remontti säästäisi ihan joltisenkin pennosen lämmityskuluissa... Nykytilanteessa patterit huutaa hoosiannaa, mutta mitään ei tapahdu. Jos täällä olisi kunnon ikkunat, niin niistä rakkineista saattaisi olla jopa jotain hyötyäkin! Nyt ne hönkii lämpöä harakoille... Siistiä!
Olisi kiva, jos näillä keleillä edes sisällä olisi lämmintä, mutta taloyhtiön sisäisten ristiriitojen vuoksi sitä kaivattua ikkunaremonttia ei saatu viimekään vuonna aikaiseksi. Nyt tänä vuonna taidan mennä itsekin taloyhtiön vuosikokoukseen, vaikka vuokralla asutaankin ja pistän metelin pystyyn. Kyllä se remontti säästäisi ihan joltisenkin pennosen lämmityskuluissa... Nykytilanteessa patterit huutaa hoosiannaa, mutta mitään ei tapahdu. Jos täällä olisi kunnon ikkunat, niin niistä rakkineista saattaisi olla jopa jotain hyötyäkin! Nyt ne hönkii lämpöä harakoille... Siistiä!
perjantai 3. helmikuuta 2012
Rairai...
Tänään on hyvän ystäväni 30vee -juhlat. Väsyttää ihan törkynä jo valmiiksi, joten katsotaan mihin aikaan nukkumatti kutsuu. Veikkaisin, että vaunut muuttuvat kurpitsaksi jo ennen puolta yötä. Unelmien prinssi makaa räkäisenä sängynpohjalla eli senkään puoleen ei ole kovin suuria odotuksia tältä illalta... Kunhan nyt vetää pään täyteen ja nollaa paskan viikon, niin eiköhän siinä ole tavoitetta kerrakseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)