Parin kuukauden tai oikeastaan melkein kolmen hiljaiselon jälkeen sain taas aikaiseksi rustata syntyjä syviä tännekin. Elämä on ollut liian haastavaa, että olisi riittänyt inspiraatiota avautua täällä, mutta josko tämä tästä...
Lyhyesti menneistä parista kuukaudesta voisi sanoa sen, että voi jösses... Oma elämä on ollut niin saatanan sekaisin, osin omasta osin toisista johtuvista syistä. Suurimman osan ajasta olen nököttänyt tässä koneen ääressä ja purpattanut mieltäni kalvavia asioita parille hyvälle ystävälleni chatissa, koska puhelimessa puhuminenkin on ollut ihan nounou... Blogiin en ole pystynyt tuntojani kuvailemaan, koska ne ovat olleet liian henkilökohtaisia.
Nyt kuitenkin aurinko alkaa pilkahdella taas risukasaan, kevät tulee ja ihmislapsi alkaa taas heräillä horroksestaan... Ehken saan taas tosiaan bloginkin heräteltyä henkiin... :)
Puss och kram! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti