Mulla on ongelma, ahdistun (omasta mielestäni) liian humalaisista ihmisistä. Huomasin sen taas tänään, kun mies tuli kotiin jostain sidosryhmätilaisuudesta sievässä laitamyötäisessä hieman ennen kello neljää. Minusta hän oli liian humalassa, vaikka käveli vielä kohtuullisen suoraan eikä puhunut aivan tolkuttomia. Tyyppi nukahti noin sadasosasekunnissa saatuaan vaatteet päältään ja alkoi kuorsata ja minä istun sohvalla ja ahdistelen itsekseni tätä asiaa. En oikein tiedä edes mitä ahdistumista tässä on, pelkään vain yleisesti ottaen, että sille sattuu jotain, eikä huoli häviä tosiaan edes siinä vaiheessa, kun tyyppi horjuu kotiin. Eikä mies ole ainoa, johon ahdistus kohdistuu, vaikka sen asian koen jossain mielessä oikeutetuksi. Ahdistun myös baarissa tai bileissä, jos joku seurueesta on ihan pellit säpissä, vaikka yleisesti ottaen, mitäs se minulle kuuluu, jos joku haluaa vetää överit.
En kerta kaikkisesti ymmärrä itseäni! En todellakaan ole itse mikään kuppiinsylkijä (kuten varmaan joskus olette huomanneetkin), vaan otan sidukkaa ihan kiitettävästi ja saatan joskus itsekin olla melkoisen nakit ja muussi... Muttamutta, olen ollut kerran elämässäni sellaisessa kunnossa, että filmi on poikki useamman tunnin ajalta ja minua on kuulemma kannettu, kun omat jalkani eivät ole kantaneet... Silloin ikää taisi olla just hikiseen 18vee, jos ihan sitäkään ja sen jälkeen olen tunnistanut omat rajani. Siinä vaiheessa, kun huomaan, että nyt alan olla himppa liian siiderissä, niin alan himmailla juomisen kanssa tai sitten lähden ihan suosiolla kotiin. Nykyään yhä useammin tätä jälkimmäistä, sillä inhoan kankkusta niin paljon, että jätän hyvillä mielin hyvätkin bileet kesken, jos alkkomahoolia on veressä yli oman toleranssini.
Ehkä minua se juuri ahdistaakin, kun tuntuu, että aika harvat oikeasti tunnistavat omat rajansa (henkilö L. saat tästä erityispalautetta, sä olet ihan sieltä pahimmasta päästä... :D), vaikka minusta se on alkoholin käyttämisen edellytys: humalassa saa olla, mutta ei saa juoda itseltään tolkkua pois. Suomalaisille se tuntuu olevan jotenkin erityisen vaikeaa ja minua ahdistaa.
Olenko ainut (ei-absolutisti), jota asia häiritsee, vai pitävätkö kaikki muut ihan normaalina sitä, että ei ymmärretä pitää huolta itsestään edes pikkiriikkisen vertaa?
ps. kello on 05.25 ja mä päätin juoda siiderin, kun mä en edelleenkään saa unta, onneksi huomenna eli tänään on vapaapäivä, joten saan nukkua aamulla pitkään, kunhan jossain vaiheessa nukku-matti tulee uudestaan kolkuttelemaan olkapäätä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti