Neljänkymmenen minuutin päästä ratkotaan maailman nopeimman miehen titteli olympiavuonna 2012. Väsyttää ihan törkeästi, mutta pakko jaksaa vielä valvoa kera valkoviinin... Olen ehkä populisti, mutta toivon ehdottomasti, että Bolt voittaa, sillä hän on niin verraton persoona! Onneksi minulla on vielä huominen vapaata, joten voin valvoa hyvällä omalla tunnolla tänään vaikka aamuun asti. En tosin varmasti jaksa enää lähteä mihinkään, vaikka terassikeli ulkona onkin, mutta juoksut on jaksettava katsoa, kun kerrankin on mahdollisuus!
Katsoin tänään myös innolla miesten tenniksen kaksinpelin finaalin. Jotenkin sykähdytti sydäntä, että sympaattinen Andy Murray voitti Federerin ja vielä kohtuullisen ylivoimaisesti. Kannustin sohvapaikaltani Murrayta aivan hulluna ja lopputulos sai kyyneleet meikäläisenkin silmiin, jotenkin se oli niin tunteellinen hetki, kun Andy tajusi voittaneensa ja lähti halaamaan perhettään ja valmentajiaan... Ihanaa tunteiden näyttämistä! Samanlaisen fiiliksen aiheutti myös maratoonari Leena Puotiniemi, vaikka sijoitus oli melkoisen huono (87.), mutta haastattelussa hän oli niin onnellinen ja liikuttunut omasta suorituksestaan, että sitä liikuttui vallan itsekin.
Kyllä olympialaiset on vaan niin hieno kilpailu, ettei paremmasta väliä!
Ps. Miesten moukarissa on japanilainen heittäjä, jonka nimi lausutaan muropussi, hahaa, vähän repesin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti