tiistai 27. maaliskuuta 2012

Oppilas opettaa opettajaa

Menin tänään excel-taulukko-ohjelman jatkokurssille. Ajattelin, että sieltä voisi oppia jotain uutta ja kertailla vanhaa, kun ohjelmistot ovat uusiutuneet ja edellisestä excelin kurssista oli jo kuutisen vuotta aikaa.

Vikaan meni. Kurssin nimi ei todellakaan vastannut kurssin sisältöä. Asiat olivat vastaavia kuin amk:ssa peruskurssilla ja huomasin välillä neuvovani kurssin opettajaa, kun hän ei osannutkaan tehdä opettamiaan asioita. Totesin, että tämä "jatkokurssi" oli ehken suunniteltu kuitenkin sellaisille ihmisille, jotka eivät ole nuoruudessaan tottuneet käyttämään konetta ja kiitin kauniisti ensimmäisen tapaamisen jälkeen opettajaa ja pahoittelin puuttumistani opetukseen. Hän naureskeli ja sanoi, että soittelee minulle, jos seuraavilla kerroilla tulee jotain ongelmia. Lupasin avittaa mahdollisuuksien mukaan.

Jäin kuitenkin miettimään jälkeenpäin, miten tolkuttoman suuri muutos näissä tietotekniikan hallinta-asioissa on tapahtunut ihan parin viime sukupolven  aikana. Minä en kuitenkaan ole syntynyt tietokone sylissä, koska olen syntynyt 80-luvulla, mutta silti se ero, miten vaikkapa 70-luvun alussa syntyneet ihmiset toimivat tietokoneiden kanssa, on aivan huikea. Ei uskalleta kokeilla asioita, vaan kaikki pitää neuvoa kädestä pitäen, kun pelätään, että se rakkine hajoaa heti, kun tekee jotain väärin. Sen ajan ihmiset eivät ole sisäistäneet, että ihan peruskäyttäjä ei saa tietokonetta totaaliseen jumiin ihan hevillä, vaikka sitä kuinka heille toitottaisi. Tämä on tietysti ihan inhimillistä, mutta kyllä sen voisi suunnilleen sadan kerran jälkeen jo pikkuhiljaa uskoa...

Mutta hyväää päivää, mikä ero on jo meikäläisen ja 90-luvun puolella syntyneiden välillä. Vaikka käytän omasta mielestäni tietokoneita ihan sujuvasti, niin tietokone ei kuitenkaan ole minulle ajattelun ja olemisen jatke toisin kuin näille nykyajan aipädi-kakaroille. Heille ei ole olemassa todellisuutta ilman tietokoneita. Tässä on kuitenkin perustavanlaatuinen mutta. Nämä kakarat hallitsevat käyttikset ja selaimet ihan noin vain, mutta he eivät kuitenkaan hallitse nykyisiä toimisto-ohjelmistoja. Tuleekin varmasti olemaan haaste saada nämä nykyajan kakarat tajuamaan, että niitäkin tarvitaan. Kaikkea ei voi ainakaan ihan vielä tehdä netissä, vaan tarvitaan dokkareita, tietokantoja ja niitä laskentaohjelmia... Onneksi minä en ole se, jonka se pitää tehdä... :)

4 kommenttia:

  1. Luojan kiitos etten ole enää töissä! Muistanpas eräätkin excel-kurssit... Huhhuh!
    Onneksi tietokoneen kanssa pärjää perusasioissa tällainen eläkeläinenkin. Ja jos en pärjää, löytyy tietotaitoa ja apua jälkipolvesta - niistä 80-lukulaisista!

    VastaaPoista
  2. Juu, arvaas meikäläistä, 60-lukulaista... En uskalla tehdä mitään koneelle, ettei vaan suutu mulle ja mee sekaisin tai tilttiin. :/

    VastaaPoista
  3. Nollavaimon kanssa vahvasti samoila linjoilla. Hui. Sähköposti ja bloggailu on riittävän haastavaa. Laskut voi maksaa pankissa ja nettiostoksilla käydä, muuten juostaan lujaa karkuun, (minä siis en mollaa näin paljon nollista.)

    VastaaPoista
  4. tuuli: hyvä, että sulla on asenne kohdillaan ja ainahan sitä voi kysyä, ei se ole keneltäkään pois! :)

    Nollis: tietokoneessa on onneksi sellainen pikkunäppärä systeemi kuin järjestelmän palautus, sillä saa viimeistään palautettua toiminnot pahankin mokan jälkeen. Toki järkeä kannattaa käyttää, mutta harvemmin saa mitään peruuttamatonta tehtyä... :) Rohkeasti vain kokeilemaan!

    sorvatar: sulle samat sanat kuin edelliselle, mutta toisaalta, jos ei tarvitse enempää, niin go for it! :)

    VastaaPoista