maanantai 31. lokakuuta 2011

Mikämikämaa?

Tänä aamuna heräsin ihmetellen, että mikäs maa ja valuutta nyt on kun ei nukuta. Pääsin ylös siis ajoissa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Totesin, että sen on pakko johtua tuosta ns. normaaliaikaan siirtymisestä viikonloppuna. Sain nukkua kerrankin riittävän pitkään. Epäilen, että tämä kroppa ei montaa päivää kaipaa, kun se on jo aivan tottunut tähän uuteen aikaan ja aamulla peiton alta nouseminen on aivan yhtä vaikeaa kuin yrittäisi  arkusta mullan alta mönkiä ylös. Tätä maailmaa ei kerta kaikkiaan ole tehty aamu-unisille henkilöille, onneksi töissä palaverit ei yleensä ala ennen yhdeksää, koska en vain ehtisi niihin... Mutta nautin tästä aamuvirkeyden tilasta niin pitkään kuin se kestää, on tämä sen verran harvinaista... :)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Jee!

Edellisessä postauksessa mainitsemani peitot & tyynyt saavat uuden kodin Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön kautta. Kylläpä kannatti taas tuo feispuukissa huutelu.

Pieniä innovaatioita

Koska tälle päivälle varaamani maustamattomat broilerin fileesuikaleet olivat pilalla, niin jouduin kiireessä (makaronit kiehuivat jo, kun huomasin pilaantuneen hajun) keksimään uuden ruokalajin. Ei todellakaan mitään gourmettia, mutta kyllä Isäntäkin sitä söi. Purkki tonnikalaa (eettisesti tuotettua), Creme Cuisine valkosipuli ja yrtit  -purkin jämät, lämmitetään, lisätään sekaan Amerikan sekoitus -pakastevihannessekoitusta ja sotketaan valmiin makaroonin sekaan. Näytti melkomoisen pahalta, mutta maistui yllättävän hyvältä.

Olen metsästänyt kierrätyspaikkaa vanhoille, kaapissa tilaa vieville, tyynyille ja peitoille. Selvittelin asioita ja huomasin harmikseni, että niitä ei esimerkiksi löytöeläintaloissa oteta "käytännön syistä" vastaan. Fida-kirpputoria mietin, mutta sitten totesin, että eivät luultavasti mene kaupaksi, vaikka hyväkuntoiset ovatkin. Ainoat vaihtoehdot olisivat, jos ne saisi jonnekin pakolaisten vastaanottokeskukseen tai kodittomien yömajaan, mutta tässä Etelä-Savon alueella on vain yksi vastaanottokeskus, joka on vasta aloittanut ja siellä oli kuulemma tällä hetkellä jopa ylitarjontaa petivaatteista. Ilmeisesti muillakin on ollut reilusti ylimääräisiä petivaatteita. Lähin kodittomien yömaja on varmaan Lahdessa tai Jyväskylässä,jos niissäkään sellaisia yleensä ottaen on... No, laitoin kuulutuksen feispuukkiin ja onneksi vanha tuttuni, joka on pappi, lupasi kysyä diakoni-työkavereiltaan, onko jossain tarvetta. Ihanaa täsmäavustusta. Lisäksi just toinen tuttu ilmoitti, että jos ei tätä pappislinjaa myöten löydy, niin hänen serkkunsa vie tavaraa Venäjälle ja sinne kelpaa nimen omaan peitot ja tyynyt. Jostain syystä niistä on siellä erityisesti puutetta. Miksiköhän. Jos tätä joku lukee, joka tietää, niin mulle mieluusti lisänfoa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Viinistä ja juustotikuista luomuun

Kävin tänään Lidlissä pitkästä aikaa ja löysin kivoja itselleni uusia herkkuja, joista otin kokeiluun Crusti Croc leipätikut, jotka on kuorrutettu juustolla. Hyviä ovat, erityisesti kuivan valkkarin kanssa. Suolan ja rasvan määrä huikea, mutta näissä ei ole keinotekoisia lisäaineita, värinä on käytetty annatto-pensaasta saatavaa oranssia väriä, jolla on toki E-koodi, mutta se ei ole kuitenkaan keinotekoinen lisäaine.

Nämä ovat aivan sikahyviä, eikä jälkimauksi jää mikään teollinen höttö, joka närästää vielä seuraavana päivänäkin. Muutenkin pitäisi käydä enemmän Lidlissä, kun nämä perussuomalaisten (lue: S ja K sekä myös Tradeka) ketjujen valikoimat ovat niin homogeenisiä, että mistään ei löydä mitään uutta kivaa. Itse aion Lidlistä ostaa muitakin Crusti Crocin tuotteita kotiin (sipsit on jo testattu, hyviä ovat nekin) ja maitohyllystä bongattu tsatsikikin pääsee vielä jossain vaiheessa testiin. Toki harvat näistä ovat suomalaista tuotantoa, mutta vaihtelu virkistää. Sitä paitsi Lidlistä löytyy yllättävän paljon luomutuotteita, tosin ne ovat yleensä ulkomaalaisia, mutta Suomessa luomutuotantoa on tällä hetkellä niin vähän, että kysyntää on pakko kattaa tuontituotteilla. Tähän on kyllä toivottavasti tulossa muutosta. Ensinnäin Jorma Ollilan johtaman maabrändityöryhmän esittämän idean mukainen luomuinstituutin perustaminen on myötätuulessa. Tarja Cronberg on laatinut selvityksen luomuinstituutista ja sen esityksen mukaisesti luomuinstituutti tullaan perustamaan verkostomaisena ratkaisuna Mikkeliin, Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksen, MTT Mikkelin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja muiden pienempien toimijoiden yhteistyönä. Instituutin tarkoituksena on edistää niin luomututkimusta (joka on tähän asti ollut Suomessa aivan retuperällä) ja sitä kautta myös luomutuotannon ja -kulutuksen kasvattamista. Rahoittajien (Etelä-Savon maakuntaliitto, Mikkelin seutuvaliokunta, MMM, eduskunta eli Suomen valtio yms.) kanta asiaan on ollut pääosin myönteinen, joten toivoa sopii, että instituutti perustetaan ensi vuoden aikana. Minulla on toki tässä myöskin oma lusikka sopassa, koska olen laatinut käynnistämishankkeen budjettiesitykset niin eduskuntaan kuin Etelä-Savon maakuntaliitollekin. Jos instituutti toteutuu, niin allekirjoittanut saattaa hääräillä siellä perustamassa sitä. Jeij!

Kamalaa tuhlausta!

Nyt taas hävettää. Siivosin äsken jääkaappia ja heitin biojätteeseen seuraavat tuotteet:
  • quacamole -purkki, n. 3/4 osaa jäljellä, homeessa
  • kirsikkatomaatteja, puoli rasiaa, mätiä
  • kaksi kurkunpätkää, mätiä
  • makaronilaatikon jämät, homeessa
  • juustokakkara, kuiva
  • sipuleita, "hieman" ehkä itäneitä
Siis oikeesti, mikä siinä on, että roudaat kaupasta hiki päässä tavaraa, etkä sitten kuitenkaan syö niitä... Aivan todella typerää, kuluttaa sekä kukkaroa että luontoa. Vaivalla tuotettua tavaraa, joka sitten heitetään käyttämättömän hukkaan. Siis ehkä typerin rasite ympäristön kannalta. Hesarin pari vuotta sitten vanhan jutun  mukaan suomessa heitetään n. 15 % ostetusta ruuasta hukkaan. Luku on melko vähäinen britteihin (33 %) verrattuna, mutta silti, kiloissa se on keskimäärin 70 kg/kotitalous, niin sitten kun kertoo sen kotitalouksien määrällä (2,5 miljoonaa v. 2009, lähde: tilastokeskus) niin saadaan 175 miljoonaa kiloa poisheitettävää ruokaa vuosittain. Kamalaa! Lupaan heti parantaa omat tapani ja aion kyllä saarnata tätä muillekin.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Perjantai!

Viikon motivaatioton työputki takana, nyt voi hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän häppää ja potea sitten huonoa omatuntoa huomenna tekemättömistä koulu- ja kotitöistä. Mutta, se on sitten huomisen murhe. Kippis, kuiva omenasiideri supsahti auki!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koira

Ai tauti, mulla on nyt viikon hoidossa työkaverin koira, jolla on ehkä maailman huonoin tapa: se vetää kun ite perkele tuolla lenkillä. Aivan äärettömän ärsyttävää! Muuten koiruus on vallan ihana, mutta perheessä on jäänyt tosiaan yksi pikkuasia, nimittäin kouluttaminen, melko vähäiseksi. "Istu" ja "paikka" vielä jotenkin menee ja tassuakin se osaa antaa, mutta kyllä koiran pitää osata kulkea vierellä, ilman että se säntäilee kävelytien puolelta toiselle aiheuttaen vaaratilanteita ja ilman, että se nyhtää lenkkeilyttäjältään olkapään irti. Sehän on oikeasti turvallisuusriski, jos koira yhtäkkiä säntää jonkun hajun perässä tien toiselle puolelle, niin että ulkoiluttaja ei ole täysin hereillä. Se voi jäädä itse auton alle, tai kaataa siinä joutessaan jonkun pyöräilijän, joka sattuu ajamaan justiinsa silloin siitä ohi. Tosin tämän Maunon puolesta täytyy sanoa, että se on aivan mielettömän kiltti, mutta järki siltä puuttuu lähes täysin...

Peräänkuulutan sitä, että kaikille koiraa edes harkitseville tulisi saada perille, että kouluttaminen on koiran hyväksi. Koira ei kärsi koulutuksesta, vaan koulutuksen puutteesta. Se tuntee olonsa turvalliseksi, kun on selvät sävelet, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Aivan liikaa näkee muitakin helvetin huonosti käyttäytyviä koiria kuin tämä meidän hoidokki. Graah, jos meillä olisi oma koira, niin se ei todellakaan olisi noin huonosti koulutettu... (saahan sitä tietysti aina sanoa... :) )

tiistai 25. lokakuuta 2011

Suoraa kehitysapua

Tuttu on parhaillaan Keniassa sairaanhoitajatyöharjoittelussa ja on harvinaisen päättäväinen nuori nainen: otti ja organisoi yhden kylän sairaalaan liina-/petivaatekeräyksen! Keräys on vasta alussa, mutta kaikesta päätellen saadaan ihan kunnon satsi tavaraa kasaan. Keniassahan sairaalat ovat todella huonosti varusteltuja, ei ole tosiaan peittoja saatikka lakanoita ja aina ei ole edes sänkyjä! Sidetarpeet revitään sieltä mistä saadaan ja jos kyläsairaalassa on kuumemittari, niin se on jo edistyksellistä.

Nyt varsinkin, kun maassa on muutenkin nälänhätä kuivuuden takia, tuntuu entistäkin tärkeämmältä auttaa edes jollain lailla. Hyvä hygienia on kuitenkin monesti monen taudin parantumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, joten tällaiset avustukset ovat sinne enemmän kuin tervetulleita! Tässä linkki blogiin, jossa nämä harjoittelijat kertovat arjestaan Keniassa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Äidin ja lapsen yhteinen harrastus

Pahoittelen hyvä äitihenkilö epäkohteliasta käytöstäni tänään Urpolan kosken sillalla. Mistä helvetistä minä olisin voinut tietää, että olet siellä sillan alla kosken partaalla kiikkerällä ja liukkaalla kalliolla pienen tyttäresi kanssa etsimässä geokätköä! Ymmärrän kyllä, että äidillä ja lapsella pitää olla yhteisiä harrastuksia ja geokätköily on varmaan oikein mukava harrastus, mutta eikö olisikin helpompaa etsiä niitä helpompia yhdessä lapsen kanssa ja jättää haastavammat joko pelkästään itselle tai hankkia itselle kunnon edes kunnon turvavälineet. Ylipäätään ihmettelen, kuka perkele on yleensä ottaen laittanut geokätkön noin vaaralliseen paikkaan.

Onneksi äitihenkilö onneksi lopulta ymmärsi, että en ollut ensin nähnyt kuin lapsen ja olin kerta kaikkisesti ollut jo valmis syöksymään koskeen pelastaakseni hänet putoamiselta, mutta silti panee miettimään, miksi ihmeessä sinne sillan alle pitäisi mennä edes aikuisen ihmisen saati sitten yhdessä pienen lapsen kanssa. Minä en ainakaan menisi.

Minulla ei tosin ole omia lapsia, enkä ole niitä ehken ihan hetkeen hankkimassakaan, vaikka kaikkien biologisten mittareiden mukaan olisin jo erittäin keskivertoikäinen ensisynnyttäjäksi. Ehkä syynä on juuri se, että saan sydärin kaikista vaarallisista tilanteista, kun muiden lapset kiipivät puussa tai roikkuvat sillankaiteessa, niin mitenhän sitä kestäisi sitten huolta omasta lapsesta? Ei kiitos, ainakaan ilman vahvoja rauhottavia tai kunnon psykoterapiaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pihvinpaistosta

Olen jo pitkään ajatellut, että olisi mukava alkaa kirjoittaa blogia, mutta jostain syystä se on aina vain jäänyt ja jäänyt. Tällä viikolla olen kuitenkin lukenut Maman blogia (www.projectmama.info) ja innostuin sitten uudestaan. Tänään keksin jo hyvän aiheenkin, minkä voin jakaa ainakin teoreettisesti koko maailmalle: pihvin paisto. Äärettömän ärsyttävää kotona ilman asianmukaisia välineitä, mutta kesäaikana grillissä luulisi olevan maailman helpoin juttu, mutta ei: ihmiset eivät osaa paistaa pihvejä. Kun grillataan kaveriporukalla, niin lopputulemana saat grillissä kuivaksi käristetyn käntyn lautasellesi, oli se sitten nautaa, possua tai kanaa, jota sitten järsit niin, että leuat menevät sijoiltaan. Ja koska grillaaminen on miesten juttu, naisen ehdotuksia toisen laisista toimintatavoista ei oteta kuuleviin korviinkaan. Ravintoloissa sentään osaavat paistaa vielä ainakin toistaiseksi pihvejä, tosin ei-niin-tasokkaissa ruokapaikoissa et kyllä ikinä saa riittävän mediumia pihviä, vaan se tahtoo aina olla kypsä.

Josko joku ottaisi tästä onkeensa ja opettelisi paistamaan niitä pihvejä näillä ohjeilla.

1) Grillin parilan täytyy olla riittävän kuuma, samoin paistinpannun (jos siis käristelet pihviä sisällä).Paistinpannusta toimii parhaiten valurautaversio, mutta hyvällä teflonillakin voi onnistua.
2) Lihojen täytyy olla vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa, jotta liika kuumuusero ei "säikytä" niitä. Valmiiksi marinoituja on turha käyttää, ne maistuvat kaikki samalta. Pintamaustetut ovat ok tai sitten teet itse marinadin tai maustat pihvin vasta sitten kun se on valmis.
3) Lihat tulee ehdottomasti nuijia ennen paistamista. Tämä on se ehdottomasti tärkein asia, ilman tätä ei voi onnistua. Nuijiminen siis tarkoittaa, että pihvin lihassyitä venytetään ja saadaan täten ohuempi ja mureampi pihvi. Lehtipihvejä jos haluaa, niin on paras omistaa myös lihatukki tai saat nuijia sitä pihviä ihmisiän, normipihveille riittää kevyempikin kosketus. Pihvin pitäisi levitä vähintää 40-50 % alkuperäisestä koostaan, jotta siitä voi tulla hyvä. Itse en omista (vielä, on joululahjatoivelistalla) lihatukkia enkä kunnon nuijaakaan, mutta esimerkiksi painavan lasin pohjalla on hyvä nuijia. Muista laittaa lihat esim. minigrip-pussin sisään nuijimisen ajaksi, jotta irtoavat lihapalat eivät sotke koko keittiötä.
4) Kun pihvit on nuijittu ja parila/pannu on riittävän kuuma, parila/pannu voidellaan joko voilla tai öljyllä. Paistinpannussa paras voiteluaine on puhdas voi, grillissä passaa öljykin. Voiteluaine sivellään lastan avulla pihvien paistoalueelle joko lastan tai sitten silikoonipullasudin kanssa ja annetaan vaikuttaa hetki.
5) Pihvit laitetaan paistumaan nuijittu puoli alaspäin. Siinä vaiheessa kun lihasnesteet alkavat nousta lihan pintaan (nauta/possu) tai pihvin reunat ovat vaalennneet n. 1 sentin myös paistamattomalta puolelta (kana/kalkkuna) on aika kääntää pihvit. Sitä ennen niitä ei tarvitse heilutella. Muista, että parilalla ja valuraudalla tulee käyttää metallista lastaa, teflonilla täytyy olla muovinen.
6a) Nauta on medium n. minuutin kuluttua kääntämisestä, medium + vajaan kahden minuutin kuluttua ja viimeistään 2,5 minuutin kohdalla kypsä. Toki voit paistaa pidempäänkin jos et siedä yhtään punaista pihvin sisällä, mutta sitten pihvi menee jo ylikypsän puolelle.
6b) Possu on kypsää pihvin paksuudesta riippuen 2-4 minuutin päästä kääntämisestä. Mitä ohuempi pihvi, sen lyhyempi aika.
6c) Kana ja kalkkuna kypsyvät n.3-5 minuutin kuluttua kääntämisestä. Kannattaa tarkistaa leikkaamalla pieni viilto keskelle, jos on epävarma.
7) Jos et ole vielä maustanut pihviä, niin nyt on sen aika. Mausteeksi käy melkein mikä tahansa pippuri- ja/tai mausteseos, mitä kaapista löytyy. Perusmauste on suola ja pippuri. Itse käytän myös Santa Marian grillaus- ja yleismausteseosta. Tätä saa laittaa reilusti.
8) A vot, pihvi on valmis nautittavaksi hyvässä seurassa muiden oheisruokahärpäkkeiden kanssa (niitä en osaa valmistaa yhtään niin hyvin... )


Että tällainen ensi avautuminen, lupaan, etten kirjoita pelkästään ruuasta. luultavasti kirjoitan suunnilleen kaikesta muusta paitsi ruuasta, mutta tämä sattui nyt sitten ärsyttämään sen verran, että piti avautua. En siis todellakaan ole mikään kokki, mutta on jotain asioita, mitä on maailmalta mukaan tarttunut, joita väitän osaavani paremmin kuin moni muu perus pulliainen ja tämä on yksi niistä. En minä suotta neljää kesää hikoillut parilan ääressä kesätöissä.