Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meitä on muitakin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meitä on muitakin. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. syyskuuta 2012
Kampanja myös meikäläisen sivuilla
Edelliseen postaukseeni viitaten, voit lahjoittaa ihan ilman haastamistakin suoraan tuosta vasemmalta sivupalkista, jonne olen upottanut koko kampanjasysteemin ja siitä voi seurata reaaliaikaisesti tavoitteen saavuttamista.
Blogiäidit ruokkii
Project Mama heitti haasteen lahjoittaa alunperin kahden äitibloggarin ideoimaan "blogiäidit ruokkii" Punaisen ristin nälkäpäivän virtuaaliseen keräyskampanjaan, jossa voit lahjoittaa rahaa virtuaaliseen rahalippaaseen.
Olen WWF:n ja SPR:n kuukausilahjoittaja jo entuudestaan ja kaivelen aina silloin tällöin roposia taskunpohjalta (ihan kuin mulla olisikin tosi paljon käteistä siellä) erinäisiin keräyslippaisiin, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon aikaan. Nyt viskasin vitosen edellämainittuun lippaseen, silläkin saa jo aika monta pientä lasta ruokaa nassuun taas jokusen päivän.
Haasteeseen kuuluu tietenkin haastaa myös lisää porukkaa = 3-5 (äiti/isä)bloggaajaa, mutta kun en itsekään ole äiti (paitsi ehkä henkisesti välillä), niin haastan mukaan Nollavaimon, Neon ja Partapapan, jotka kyllä ovat kaikki vanhempia, vaikka blogit itsessään eivät ole varsinaisia vanhemmuusblogeja.
Haasteessa on tarkoitus saada kerättyä 500 € lippaaseen, nyt siellä oli jo 182 €, joten mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseen ovat hyvät, jos asialla on kenellekään vähääkään merkitystä: "Ei hätää, jos sinä autat".
Olen WWF:n ja SPR:n kuukausilahjoittaja jo entuudestaan ja kaivelen aina silloin tällöin roposia taskunpohjalta (ihan kuin mulla olisikin tosi paljon käteistä siellä) erinäisiin keräyslippaisiin, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon aikaan. Nyt viskasin vitosen edellämainittuun lippaseen, silläkin saa jo aika monta pientä lasta ruokaa nassuun taas jokusen päivän.
Haasteeseen kuuluu tietenkin haastaa myös lisää porukkaa = 3-5 (äiti/isä)bloggaajaa, mutta kun en itsekään ole äiti (paitsi ehkä henkisesti välillä), niin haastan mukaan Nollavaimon, Neon ja Partapapan, jotka kyllä ovat kaikki vanhempia, vaikka blogit itsessään eivät ole varsinaisia vanhemmuusblogeja.
Haasteessa on tarkoitus saada kerättyä 500 € lippaaseen, nyt siellä oli jo 182 €, joten mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseen ovat hyvät, jos asialla on kenellekään vähääkään merkitystä: "Ei hätää, jos sinä autat".
tiistai 26. kesäkuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Ristiriitaista
Tänään mietityttää kaksi asiaa. Ensimmäiseksi se saatanan Hyvinkään ampuja, mikä lie kuningasajatus toissayönä sai aikaan tuollaisen älyvapaan teon. En nyt ala puida tätä asiaa enempää, kun en alunperin meinannut tästä edes kirjoittaa, mutta sanonpahan vaan, että hyvä, ettei se teloittanut itseään: saapahan rangaistuksen teostaan ja ehkäpä hänen kuulustelujensa kautta saadaan selkoa myös muiden vastaavien tekojen motiivesita....
No, sitten täysin toiseen aiheeseen ja itse asiassa vähän niinkuin kolikon toiselle puolelle, nimittäin eutanasiaan. Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman (lähde: Wikipedia). Aiheesta on keskusteltu puolesta ja vastaan kiivaasti tällä viikolla, kun Vihreä liitto kirjasti oikeuden eutanasiaan omaan puolueohjelmaansa. Vastustajat ovat pääsääntöisesti joko uskovaisia, joiden mielestä elämä on pyhää ja kärsimys kuuluu ihmiselle, koska ihminen on syntinen olento, tai sitten ihmisiä, jotka pelkäävät, miten asia käytännössä toteutetaan, jotta ei jouduta tilanteeseen, että ihmisille tehdään "eutanasioita", vaikka he eivät ole siihen halukkaita.Ymmärrän tämän jälkimmäisen kannan täysin, sillä se riski on olemassa, mutta mielestäni tuo ensimmäinen väitös on aivan helvetin huuhaata. Ei ihmisen tarvitse kärsiä fyysistä tuskaa vain siksi, että ihminen on syntinen olento. Joku jurpo tulkitsee taas Jobin kirjaa pikkuisen turhan kirjaimellisesti... Henkinen kärsimys tiettyyn rajaan asti on jotenkin ymmärrettävää, mutta fyysinen tuska täytyy olla hoidettavissa, tavalla taikka toisella...
Itse kannatan eutanasiaa (kuten ehkä huomasitte), sillä mieheni lähisukulainen sairasti ALSsia, joka on hermojen rappeumasairaus, jonka lopputulemana ihminen kuolee, kun hengityslihakset heikentyvät riittävästi. Sairaus on yleensä nopeasti etenevä ja muuttaa ihmisen muutamissa vuosissa täysin vihannekseksi, joka ei pysty liikkumaan eikä kommunikoimaan kuin silmiä räpäyttämällä. Pahintahan tässä on se, että järki pelaa aivan täysin, ajatteleva ja tunteva ihminen on täysin ruumiinsa vanki jopa useita vuosia, kun hengitystä pidetään keinotekoisesti yllä hengityskoneen avulla ja ravintoa annetaan ravintoletkulla suoraan vatsaan. Sanoisin, että ei ole kovin ihmisarvoista elämää. Tämä mieheni lähisukulainen toivoi, että olisi saanut lähteä ilman hengityskonetta, kuitenkin niin, että hänen ei olisi tarvinnut tukehtua, vaan hänet olisi nukutettu hengityslihasten pettäessä, jotta hän ei olisi enää tajunnut hengittämisen tuskaa. Tähän ei suostuttu, koska lääkäreiden mielestä nainen ei voinut kommunikoida riittävästi. Viestin hän oli kirjoittanut tietokoneelle ystävänsä avustuksella, mutta sitä ei tosiaan uskottu. Niinpä tämä henkilö makasi puoli vuotta hengityskoneessa, kunnes sydänlihas petti ja hän vaipui ikiuneen. Minua vituttaa tämä niin paljon vieläkin, ettei hänen annettu lähteä tahtomallaan tavalla, että kyyneleet nousevat silmiin, vaikka tapahtumasta on jo useita vuosia.
Mielestäni, jos on parantumattomasti sairas ja kokee kokee kovia tuskia (joita ei voida lievittää lääketieteellisesti) ja pystyy tahtonsa ilmaisemaan tavalla tai toisella, täytyy ihmisellä olla oikeus eutanasiaan niin vakaasti halutessaan. Nämä ihmiset tulisi mielestäni hoitaa samalla tavalla kuin Sveitsissä, eli omilla erillisillä eutanasiaklinikoilla, joihin mennään omaehtoisesti sellaisten todistusten kanssa, että tahto kuolla voidaan todentaa ennen lopullista toimenpidettä. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Ongelma tulee juuri siinä, jos ihminen on kyvytön ilmaisemaan omaa tahtoaan. Hoitotahdolla voidaan ehkäistä turha hoito, mutta kuolinapua ei lääkäri saa antaa, vaikka ihmisellä ei olisikaan mitään mahdollisuutta toipua. Näissä tapauksissa, jotta varmistetaan se, että lääkärit eivät rupea viikatemiehiksi, on Partapapan mainitsemat "kuolinpartiot" oiva apu. Ryhmässä tulisi olla sekä lääkäreitä, hoitajia, virkamiehiä, etiikan asiantuntijoita, lakimiehiä ja myöskin ihan maallikoita, jotka yhdessä omaisten kanssa päättävät, voidaanko eutanasia tehdä, mikäli tietyt olosuhteet pätevät potilaan kohdalla, joka ei pysty itse tahtoaan ilmaisemaan. Nämä olosuhteet tulisi määritellä ainakin vanhusten, onnettomuuksien urhien ja sairauskohtausten uhrien osalta ja hoitotahdon olemassaolo ja kattavuus pitäisi myös huomioida näitä määriteltäessä...
Homma olisi henkisesti rankkaa, varmasti, mutta toisaalta, niin on monet muutkin ammatit tässä maailmassa, eikä sinne siis ihan ketä tahansa valittaisikaan. Ei ole mitään järkeä kitua, jos parannusta ei ole saatavilla.
Uskontoasiaan täytyy vielä myöskin kommentoida, että mummoni, joka eli 92-vuotiaaksi, sanoi usein parin viimeisen elinvuotensa aikana, että (sanantarkka lainaus) "tulis Luoja ja korjais pois, ei täällä enää jaksaa vois". Minä silloin aina kommentoin, että älä höpsi, mutta en varmasti enää sanoisi, kun asiaa on vähän tarkemmin ajatellut. Hän eli yksinäisenä leskenä lähes 30 vuotta ja viimeiset elinvuotensa hän kärsi kovista kivuista, koska sappi oli prakannut lähes kokonaan. Kyllä hän olisi ansainnut lähteä kunniallisemmin kuin vuodeosastolla vihanneksena lonkkamurtuman ja sapen pettämisen vuoksi puoli vuotta suotta makuutettuna...
Eutanasia-lain tulee olla erittäin tarkka ja kattava ja nämä edellämainitut esitykseni eivät varmasti ota kaikkia mahdollisia asianhaaroja huomioon, mutta näillä päästäisiin ainakin eteenpäin. Kansanedustajat huomio, täällä olis hirrrveesti hyviä ajatuksia eutanasialaista!
No, sitten täysin toiseen aiheeseen ja itse asiassa vähän niinkuin kolikon toiselle puolelle, nimittäin eutanasiaan. Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman (lähde: Wikipedia). Aiheesta on keskusteltu puolesta ja vastaan kiivaasti tällä viikolla, kun Vihreä liitto kirjasti oikeuden eutanasiaan omaan puolueohjelmaansa. Vastustajat ovat pääsääntöisesti joko uskovaisia, joiden mielestä elämä on pyhää ja kärsimys kuuluu ihmiselle, koska ihminen on syntinen olento, tai sitten ihmisiä, jotka pelkäävät, miten asia käytännössä toteutetaan, jotta ei jouduta tilanteeseen, että ihmisille tehdään "eutanasioita", vaikka he eivät ole siihen halukkaita.Ymmärrän tämän jälkimmäisen kannan täysin, sillä se riski on olemassa, mutta mielestäni tuo ensimmäinen väitös on aivan helvetin huuhaata. Ei ihmisen tarvitse kärsiä fyysistä tuskaa vain siksi, että ihminen on syntinen olento. Joku jurpo tulkitsee taas Jobin kirjaa pikkuisen turhan kirjaimellisesti... Henkinen kärsimys tiettyyn rajaan asti on jotenkin ymmärrettävää, mutta fyysinen tuska täytyy olla hoidettavissa, tavalla taikka toisella...
Itse kannatan eutanasiaa (kuten ehkä huomasitte), sillä mieheni lähisukulainen sairasti ALSsia, joka on hermojen rappeumasairaus, jonka lopputulemana ihminen kuolee, kun hengityslihakset heikentyvät riittävästi. Sairaus on yleensä nopeasti etenevä ja muuttaa ihmisen muutamissa vuosissa täysin vihannekseksi, joka ei pysty liikkumaan eikä kommunikoimaan kuin silmiä räpäyttämällä. Pahintahan tässä on se, että järki pelaa aivan täysin, ajatteleva ja tunteva ihminen on täysin ruumiinsa vanki jopa useita vuosia, kun hengitystä pidetään keinotekoisesti yllä hengityskoneen avulla ja ravintoa annetaan ravintoletkulla suoraan vatsaan. Sanoisin, että ei ole kovin ihmisarvoista elämää. Tämä mieheni lähisukulainen toivoi, että olisi saanut lähteä ilman hengityskonetta, kuitenkin niin, että hänen ei olisi tarvinnut tukehtua, vaan hänet olisi nukutettu hengityslihasten pettäessä, jotta hän ei olisi enää tajunnut hengittämisen tuskaa. Tähän ei suostuttu, koska lääkäreiden mielestä nainen ei voinut kommunikoida riittävästi. Viestin hän oli kirjoittanut tietokoneelle ystävänsä avustuksella, mutta sitä ei tosiaan uskottu. Niinpä tämä henkilö makasi puoli vuotta hengityskoneessa, kunnes sydänlihas petti ja hän vaipui ikiuneen. Minua vituttaa tämä niin paljon vieläkin, ettei hänen annettu lähteä tahtomallaan tavalla, että kyyneleet nousevat silmiin, vaikka tapahtumasta on jo useita vuosia.
Mielestäni, jos on parantumattomasti sairas ja kokee kokee kovia tuskia (joita ei voida lievittää lääketieteellisesti) ja pystyy tahtonsa ilmaisemaan tavalla tai toisella, täytyy ihmisellä olla oikeus eutanasiaan niin vakaasti halutessaan. Nämä ihmiset tulisi mielestäni hoitaa samalla tavalla kuin Sveitsissä, eli omilla erillisillä eutanasiaklinikoilla, joihin mennään omaehtoisesti sellaisten todistusten kanssa, että tahto kuolla voidaan todentaa ennen lopullista toimenpidettä. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Ongelma tulee juuri siinä, jos ihminen on kyvytön ilmaisemaan omaa tahtoaan. Hoitotahdolla voidaan ehkäistä turha hoito, mutta kuolinapua ei lääkäri saa antaa, vaikka ihmisellä ei olisikaan mitään mahdollisuutta toipua. Näissä tapauksissa, jotta varmistetaan se, että lääkärit eivät rupea viikatemiehiksi, on Partapapan mainitsemat "kuolinpartiot" oiva apu. Ryhmässä tulisi olla sekä lääkäreitä, hoitajia, virkamiehiä, etiikan asiantuntijoita, lakimiehiä ja myöskin ihan maallikoita, jotka yhdessä omaisten kanssa päättävät, voidaanko eutanasia tehdä, mikäli tietyt olosuhteet pätevät potilaan kohdalla, joka ei pysty itse tahtoaan ilmaisemaan. Nämä olosuhteet tulisi määritellä ainakin vanhusten, onnettomuuksien urhien ja sairauskohtausten uhrien osalta ja hoitotahdon olemassaolo ja kattavuus pitäisi myös huomioida näitä määriteltäessä...
Homma olisi henkisesti rankkaa, varmasti, mutta toisaalta, niin on monet muutkin ammatit tässä maailmassa, eikä sinne siis ihan ketä tahansa valittaisikaan. Ei ole mitään järkeä kitua, jos parannusta ei ole saatavilla.
Uskontoasiaan täytyy vielä myöskin kommentoida, että mummoni, joka eli 92-vuotiaaksi, sanoi usein parin viimeisen elinvuotensa aikana, että (sanantarkka lainaus) "tulis Luoja ja korjais pois, ei täällä enää jaksaa vois". Minä silloin aina kommentoin, että älä höpsi, mutta en varmasti enää sanoisi, kun asiaa on vähän tarkemmin ajatellut. Hän eli yksinäisenä leskenä lähes 30 vuotta ja viimeiset elinvuotensa hän kärsi kovista kivuista, koska sappi oli prakannut lähes kokonaan. Kyllä hän olisi ansainnut lähteä kunniallisemmin kuin vuodeosastolla vihanneksena lonkkamurtuman ja sapen pettämisen vuoksi puoli vuotta suotta makuutettuna...
Eutanasia-lain tulee olla erittäin tarkka ja kattava ja nämä edellämainitut esitykseni eivät varmasti ota kaikkia mahdollisia asianhaaroja huomioon, mutta näillä päästäisiin ainakin eteenpäin. Kansanedustajat huomio, täällä olis hirrrveesti hyviä ajatuksia eutanasialaista!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kerrankin joku on ollut viisas
Olen tänään lukenut urakalla viikon sanomalehtiä, kun koko viikko on ollut noiden englannin kurssien vuoksi yhtä pintaliitoa. Löysin ihan hirveästi hyviä jutunaiheita tänne ja yhdestä jo kirjoitinkin, mutta pitää vielä kirjoittaa toisestakin, ennen kuin lähden vihdoin ja viimein ulos.
Sitran kaksivuotisessa hankkeessa on kehitetty uudenlaista terveydenhuoltomallia nimeltään terveyskioski. Ko. paikka on nimensä mukaisesti paikka, johon voi pikaisesti piipahtaa, jos on jotain pientä terveysongelmaa, joka ei välttämättä tarvitse käyntiä terveyskeskuksessa. Siis äärettömän hyvä idea! Viedään terveydenhoitaja tms. kauppakeskukseen tai muuhun julkiseen tilaan ja ihmiset sitten voivat käydä siellä vaikka poistattamassa tikkejä, mittauttamassa verenpainetta tai verensokereita. Lisäksi sieltä saa terveysneuvontaa, palveluohjausta yms. yms. Tällä mallilla saadaan tällaiset pienet, mutta kuitenkin tärkeät asiat, pois ruuhkauttamasta terveyskeskuksia ja voidaan panostaa ihmisten palveluun siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Hankkeessa on tosiaan ollut pilottikioskit Ylöjärvellä ja Lahdessa, ja tulokset ovat olleet todella postiivisia. Kaiken parasta, perjantain länkkärissä (Länsi-Savo 11.5.2012) kansanedustaja Pauliina Viitamies kirjoittaa, että tällainen kiska on tulossa myös Mikkeliin parin vuoden sisällä. Kerrankin täällä panostetaan johonkin järkevään, nimimerkillä pari kertaa päivystyksessä aika vitun monta tuntia jonottanut... Lisää näiden kioskien toimintaideasta voit lukea ylläolevasta linkistä.
Sitran kaksivuotisessa hankkeessa on kehitetty uudenlaista terveydenhuoltomallia nimeltään terveyskioski. Ko. paikka on nimensä mukaisesti paikka, johon voi pikaisesti piipahtaa, jos on jotain pientä terveysongelmaa, joka ei välttämättä tarvitse käyntiä terveyskeskuksessa. Siis äärettömän hyvä idea! Viedään terveydenhoitaja tms. kauppakeskukseen tai muuhun julkiseen tilaan ja ihmiset sitten voivat käydä siellä vaikka poistattamassa tikkejä, mittauttamassa verenpainetta tai verensokereita. Lisäksi sieltä saa terveysneuvontaa, palveluohjausta yms. yms. Tällä mallilla saadaan tällaiset pienet, mutta kuitenkin tärkeät asiat, pois ruuhkauttamasta terveyskeskuksia ja voidaan panostaa ihmisten palveluun siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Hankkeessa on tosiaan ollut pilottikioskit Ylöjärvellä ja Lahdessa, ja tulokset ovat olleet todella postiivisia. Kaiken parasta, perjantain länkkärissä (Länsi-Savo 11.5.2012) kansanedustaja Pauliina Viitamies kirjoittaa, että tällainen kiska on tulossa myös Mikkeliin parin vuoden sisällä. Kerrankin täällä panostetaan johonkin järkevään, nimimerkillä pari kertaa päivystyksessä aika vitun monta tuntia jonottanut... Lisää näiden kioskien toimintaideasta voit lukea ylläolevasta linkistä.
S-ryhmän typerä toimintamalli
Perjantain lehdessä (Länsi-Savo 11.5.2012) kauppaneuvos Leo Laukkanen kirjoittaa S-ryhmän toiminnasta melkoisen kriittisesti. Ensinnäkin, tämä on erikoista, koska herra Laukkanen on itse toiminut OK Suur-Savon toimitusjohtajana kymmeniä vuosia ennen eläkkeelle jäämistään ja toiminut myös S-ryhmän kattojärjestön SOK:n palveluksessa. Toiseksi, hän puuttuu sellaiseen asiaan, joka on vituttanut minua jo vuosia.
Osuuskaupan asiakasomistajana eli osuutoimintayrityksen jäsenenä minulla on vihreä S-etukortti, jolla minun on tarkoitus saada etuja S-ryhmän toimipaikoista, kuten ravintoloista, hotelleista, päivittäistavarakaupoista, rautakaupoista, ABC-ketjun liikennemyymälöistä jne... Kortin olen saanut maksamalla 35 € osuusmaksun. Etua kertyy, kun käyn S-ryhmän toimipaikassa ja vilautan vihreää korttiani kassalla. Ostos rekisteröityy heidän järjestelmäänsä ja aina seuraavassa kuussa saan edellisen kuukauden ostojen loppusumman koosta riippuen tietyn prosenttiosuuden bonusta takaisin. Joskus tuolla vihreällä kortilla saa jopa alennusta joistain tuotteista. Yksinkertaista, eikö vain? Ongelma tuleekin siitä, että sen bonuksen idea on olla LISÄETU asiakasomistajalle eikä kalliimpien hintojen kompensointi. Saan ruuan edullisemmin vastaavasta K-ryhmän tai Tradekan kaupasta ilman minkäänlaista korttiakin (tosin on mulla Plussa-kortti, koska sillä saa joskus ihan törkyhyviä alennuksia) ja polttoaineen puolestaan ihan miltä tahansa muulta huoltoasemalta myöskin ilman mitään kortteja...
Tämä S-ryhmän toiminta, jota siis tapahtuu ihan ympäri Suomea, eikä pelkästään täällä Etelä-Savossa, on täysin osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden vastaista (ne arvot löytyvät tästä). Osuustoiminnan perusidea on tuottaa LISÄARVOA omistajilleen eli jäsenilleen eli asiakkailleen, osuuskunnan jäsenyydestä pitää oikeasti olla hyötyä. Nyt näin ei ole, osuuskunnan jäsenyys on nykyisin S-ryhmän kilpailukeino muita kaupan toimijoita vastaan. Omistajuudesta ei ole mitään hyötyä, koska ilman korttia pääset vähintään yhtä halvalla naapurikaupassa kuin pienen S-ryhmän kaupassa.Tuon pienen vihreän kortin haltijana et todellakaan saa yhtään mitään etuja.
Toisin on Tradeka-yhtymässä. Tradeka on myös osuuskunta, jolla on liiketoimintaa niin päivittäistavarakaupassa, ravintoloissa kuin hotelleissakin. Tradekan toimintamalli on täysin erilainen. Heillä on toki Ykkösbonus-kortti, jonka saa kuka vaan ja sillä kerätään bonuksia samalla tavalla kuin S-etukortilla ja Plussa-kortillakin, mutta: hankkimalla kortin, et ole vielä osuuskunnan jäsen. Jos hankit kortin ja liityt samalla osuuskunnan jäseneksi maksamalla osuusmaksun 33,64 € saat korttiisi leiman, jolla saat lisäetuja. Jäsenenä kerrytät bonussaldoasi nopeammin ja joistain paikoista saat jopa ALENNUSTA ostamistasi tuotteista (mm. ravintolat ja hotellit). Tämä on jäsenyyden idea: saat enemmän etuja kuin ei jäsenet.
Monissa tutkimuksissa on todettu, että S-ryhmällä on parhaat edut. Ehkä joo, mutta suhteessa etujen verran kalliimmat hinnat kilpailijoihin ja tätä ei taideta ottaa tutkimuksissa huomioon eikä yhdessäkään löytämässäni tutkimuksessa Ykkösbonuskorttia oltu vertailtu siinä suhteessa, että jäsen saa eri edut kuin pelkkä kortin haltija...
Näin meitä ihmisiä kusetetaan...
Osuuskaupan asiakasomistajana eli osuutoimintayrityksen jäsenenä minulla on vihreä S-etukortti, jolla minun on tarkoitus saada etuja S-ryhmän toimipaikoista, kuten ravintoloista, hotelleista, päivittäistavarakaupoista, rautakaupoista, ABC-ketjun liikennemyymälöistä jne... Kortin olen saanut maksamalla 35 € osuusmaksun. Etua kertyy, kun käyn S-ryhmän toimipaikassa ja vilautan vihreää korttiani kassalla. Ostos rekisteröityy heidän järjestelmäänsä ja aina seuraavassa kuussa saan edellisen kuukauden ostojen loppusumman koosta riippuen tietyn prosenttiosuuden bonusta takaisin. Joskus tuolla vihreällä kortilla saa jopa alennusta joistain tuotteista. Yksinkertaista, eikö vain? Ongelma tuleekin siitä, että sen bonuksen idea on olla LISÄETU asiakasomistajalle eikä kalliimpien hintojen kompensointi. Saan ruuan edullisemmin vastaavasta K-ryhmän tai Tradekan kaupasta ilman minkäänlaista korttiakin (tosin on mulla Plussa-kortti, koska sillä saa joskus ihan törkyhyviä alennuksia) ja polttoaineen puolestaan ihan miltä tahansa muulta huoltoasemalta myöskin ilman mitään kortteja...
Tämä S-ryhmän toiminta, jota siis tapahtuu ihan ympäri Suomea, eikä pelkästään täällä Etelä-Savossa, on täysin osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden vastaista (ne arvot löytyvät tästä). Osuustoiminnan perusidea on tuottaa LISÄARVOA omistajilleen eli jäsenilleen eli asiakkailleen, osuuskunnan jäsenyydestä pitää oikeasti olla hyötyä. Nyt näin ei ole, osuuskunnan jäsenyys on nykyisin S-ryhmän kilpailukeino muita kaupan toimijoita vastaan. Omistajuudesta ei ole mitään hyötyä, koska ilman korttia pääset vähintään yhtä halvalla naapurikaupassa kuin pienen S-ryhmän kaupassa.Tuon pienen vihreän kortin haltijana et todellakaan saa yhtään mitään etuja.
Toisin on Tradeka-yhtymässä. Tradeka on myös osuuskunta, jolla on liiketoimintaa niin päivittäistavarakaupassa, ravintoloissa kuin hotelleissakin. Tradekan toimintamalli on täysin erilainen. Heillä on toki Ykkösbonus-kortti, jonka saa kuka vaan ja sillä kerätään bonuksia samalla tavalla kuin S-etukortilla ja Plussa-kortillakin, mutta: hankkimalla kortin, et ole vielä osuuskunnan jäsen. Jos hankit kortin ja liityt samalla osuuskunnan jäseneksi maksamalla osuusmaksun 33,64 € saat korttiisi leiman, jolla saat lisäetuja. Jäsenenä kerrytät bonussaldoasi nopeammin ja joistain paikoista saat jopa ALENNUSTA ostamistasi tuotteista (mm. ravintolat ja hotellit). Tämä on jäsenyyden idea: saat enemmän etuja kuin ei jäsenet.
Monissa tutkimuksissa on todettu, että S-ryhmällä on parhaat edut. Ehkä joo, mutta suhteessa etujen verran kalliimmat hinnat kilpailijoihin ja tätä ei taideta ottaa tutkimuksissa huomioon eikä yhdessäkään löytämässäni tutkimuksessa Ykkösbonuskorttia oltu vertailtu siinä suhteessa, että jäsen saa eri edut kuin pelkkä kortin haltija...
Näin meitä ihmisiä kusetetaan...
lauantai 7. tammikuuta 2012
Elitistinen elintarvikenatsi
Taas vituttaa, erehdyin Hesarin nettisivuille lukemaan Virpi Salmen kolumneja ja kyllä kiehahti. Voiko urpompaa ihmistä enää olla olemassa? Tai onhan niitä, mutta miten tuollainen latvakakkonen päästetään kirjoittamaan hirveätä paskaa valtakunnan luetuimpaan ja todennäköisesti (en nyt jaksa tarkistaa) laajalevikkisimpään sanomalehteen? Virpi Salmen mielestä esimerkiksi kaikki, jotka ostavat luomua ja suosivat lähiruokaa ovat elitistisiä elintarvikenatseja, jotka vain haluavat päteä ja erottautua ja näyttää, että heillä on varaa syödä paremmin kuin muilla tavisduunareilla! Ai perkele, että alkoi ottaa pikkuisen päähän tuollainen mustavalkoinen maailmankuva. Toki, hänen tehtävänsä on provosoida ja minä kyllä TODELLAKIN provosoiduin.
En kertakaikkisesti voi ymmärtää tuollaista katsantokantaa. Ei se, että haluaa syödä muutakin kuin eineshöttöä (jotka ainakin mulla aiheuttavat törkeää närästystä) ole elitististä, vaan omasta itsestä, ympäristöstä ja kotimaisesta tuotannosta ym. huolehtimista. Luomuruoka on yleensä todella yksinkertaista ja kaukana elitistisestä, sillä sitä ei ole prosessoitu eikä lisäilty ylimääräisiä ja tarpeettomia lisäaineita. Sitäpaitsi, kyllä luomussakin on lisäaineita, ne ovat vain luontaisia lisäaineita, joita syntyy luonnossa luontaisesti. Niin kuin esimerkiksi tämä kuuluista natriumglutamaattikin, sitähän on mm. äidinmaidossa. Mutta eihän sitä tarvitse lisätä sellaiseen tuotteeseen, johon se ei luontaisesti sovi.
Olen itse siis elitistinen elintarvikenatsi, koska ostan mieluiten luomua ja erityisesti lähiluomua, koska se on paremman makuista ja parempaa ympäristölle, koska ruoka tuotetaan LUONNONMUKAISESTI, mikä tarkoittaa sitä, että se rasittaa luontoa huomattavasti vähemmän kuin tehotuotanto, joka on kaukana kestävästä kehityksestä. Lukekaapa vaikka tämä artikkeli, missä vertaillaan luomu- ja tavanomaista tuotantoa erilaisilla mittareilla.
Ugh, olen puhunut.
En kertakaikkisesti voi ymmärtää tuollaista katsantokantaa. Ei se, että haluaa syödä muutakin kuin eineshöttöä (jotka ainakin mulla aiheuttavat törkeää närästystä) ole elitististä, vaan omasta itsestä, ympäristöstä ja kotimaisesta tuotannosta ym. huolehtimista. Luomuruoka on yleensä todella yksinkertaista ja kaukana elitistisestä, sillä sitä ei ole prosessoitu eikä lisäilty ylimääräisiä ja tarpeettomia lisäaineita. Sitäpaitsi, kyllä luomussakin on lisäaineita, ne ovat vain luontaisia lisäaineita, joita syntyy luonnossa luontaisesti. Niin kuin esimerkiksi tämä kuuluista natriumglutamaattikin, sitähän on mm. äidinmaidossa. Mutta eihän sitä tarvitse lisätä sellaiseen tuotteeseen, johon se ei luontaisesti sovi.
Olen itse siis elitistinen elintarvikenatsi, koska ostan mieluiten luomua ja erityisesti lähiluomua, koska se on paremman makuista ja parempaa ympäristölle, koska ruoka tuotetaan LUONNONMUKAISESTI, mikä tarkoittaa sitä, että se rasittaa luontoa huomattavasti vähemmän kuin tehotuotanto, joka on kaukana kestävästä kehityksestä. Lukekaapa vaikka tämä artikkeli, missä vertaillaan luomu- ja tavanomaista tuotantoa erilaisilla mittareilla.
Ugh, olen puhunut.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Joulupuu
Olin tänään tosiaan TAAS talkoissa, tosin tällä kertaa menin sinne mielelläni, koska näissä talkoissa kerättiin joululahjoja vähävaraisille lapsille. Alueen Nuorkauppakamari kerää lahjoja Joulupuu-kampanjalla ja välittää ne sitten sosiaalitoimiston kautta sellaisille, jotka eivät muuten lahjoja saisi. Tänäkin vuonna oli listalla liki 200 lasta tästä Mikkelin alueelta. Nimiä ei tietenkään paljasteta, vaan saamme numeroidun listan lapsista, jossa lukee lapsen nimi ja sukupuoli. Tämän listan perusteella tehdään pakettikortteja, joiden perusteella halukkaat voivat ostaa tai itse tehdä lahjoja lapsille ja tuoda sitten keräyspisteeseen.
Päivystin kolme tuntia Graanilla tänään ja lahjoja tuli varsin mukavasti. Erityisesti pienille lapsille haluttiin ostaa erilaisia leluja. Itsekin kävin ostamassa pari lahjaa. Pienet lapset olivat aivan innoissaan, kun he toivat lahjoja, jotka olivat itse valinneet kaupasta yleensä itsensä ikäiselle lapselle... Tuli itselleenkin hyvä mieli. Yksi vanhempi rouvashenkilö toi KOLME Emekin rekka-autoa, joiden hinta on melko tyrmäävä: halvimmatkin pienet autot maksavat helposti yli 50 € ja nämä kaikki kolme olivat niitä kaikista isoimpia malleja. Jäi nimittäin allekirjoittaneelta monttu hetkeksi auki, siinä on kolme pikkupoikaa jouluna aivan äärettömän onnellisia! Kaiken kaikkiaan lahjat olivat todella laadukkaita, tuli kirjoja, leluja, vaatteita (Herra Hakkarainen -body oli aivan valloittava!) ja sitten vähän vanhemmille teinareille myös meikkejä ja muuta kosmetiikkaa.
Jäi kyllä tästä päivästä tosi hyvä mieli, tämä oli oikeasti sitä peräänkuuluttamaani kunnollista talkootouhua! Ensi vuonna taas uudestaan!
Päivystin kolme tuntia Graanilla tänään ja lahjoja tuli varsin mukavasti. Erityisesti pienille lapsille haluttiin ostaa erilaisia leluja. Itsekin kävin ostamassa pari lahjaa. Pienet lapset olivat aivan innoissaan, kun he toivat lahjoja, jotka olivat itse valinneet kaupasta yleensä itsensä ikäiselle lapselle... Tuli itselleenkin hyvä mieli. Yksi vanhempi rouvashenkilö toi KOLME Emekin rekka-autoa, joiden hinta on melko tyrmäävä: halvimmatkin pienet autot maksavat helposti yli 50 € ja nämä kaikki kolme olivat niitä kaikista isoimpia malleja. Jäi nimittäin allekirjoittaneelta monttu hetkeksi auki, siinä on kolme pikkupoikaa jouluna aivan äärettömän onnellisia! Kaiken kaikkiaan lahjat olivat todella laadukkaita, tuli kirjoja, leluja, vaatteita (Herra Hakkarainen -body oli aivan valloittava!) ja sitten vähän vanhemmille teinareille myös meikkejä ja muuta kosmetiikkaa.
Jäi kyllä tästä päivästä tosi hyvä mieli, tämä oli oikeasti sitä peräänkuuluttamaani kunnollista talkootouhua! Ensi vuonna taas uudestaan!
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Jee!
Edellisessä postauksessa mainitsemani peitot & tyynyt saavat uuden kodin Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön kautta. Kylläpä kannatti taas tuo feispuukissa huutelu.
Pieniä innovaatioita
Koska tälle päivälle varaamani maustamattomat broilerin fileesuikaleet olivat pilalla, niin jouduin kiireessä (makaronit kiehuivat jo, kun huomasin pilaantuneen hajun) keksimään uuden ruokalajin. Ei todellakaan mitään gourmettia, mutta kyllä Isäntäkin sitä söi. Purkki tonnikalaa (eettisesti tuotettua), Creme Cuisine valkosipuli ja yrtit -purkin jämät, lämmitetään, lisätään sekaan Amerikan sekoitus -pakastevihannessekoitusta ja sotketaan valmiin makaroonin sekaan. Näytti melkomoisen pahalta, mutta maistui yllättävän hyvältä.
Olen metsästänyt kierrätyspaikkaa vanhoille, kaapissa tilaa vieville, tyynyille ja peitoille. Selvittelin asioita ja huomasin harmikseni, että niitä ei esimerkiksi löytöeläintaloissa oteta "käytännön syistä" vastaan. Fida-kirpputoria mietin, mutta sitten totesin, että eivät luultavasti mene kaupaksi, vaikka hyväkuntoiset ovatkin. Ainoat vaihtoehdot olisivat, jos ne saisi jonnekin pakolaisten vastaanottokeskukseen tai kodittomien yömajaan, mutta tässä Etelä-Savon alueella on vain yksi vastaanottokeskus, joka on vasta aloittanut ja siellä oli kuulemma tällä hetkellä jopa ylitarjontaa petivaatteista. Ilmeisesti muillakin on ollut reilusti ylimääräisiä petivaatteita. Lähin kodittomien yömaja on varmaan Lahdessa tai Jyväskylässä,jos niissäkään sellaisia yleensä ottaen on... No, laitoin kuulutuksen feispuukkiin ja onneksi vanha tuttuni, joka on pappi, lupasi kysyä diakoni-työkavereiltaan, onko jossain tarvetta. Ihanaa täsmäavustusta. Lisäksi just toinen tuttu ilmoitti, että jos ei tätä pappislinjaa myöten löydy, niin hänen serkkunsa vie tavaraa Venäjälle ja sinne kelpaa nimen omaan peitot ja tyynyt. Jostain syystä niistä on siellä erityisesti puutetta. Miksiköhän. Jos tätä joku lukee, joka tietää, niin mulle mieluusti lisänfoa.
Olen metsästänyt kierrätyspaikkaa vanhoille, kaapissa tilaa vieville, tyynyille ja peitoille. Selvittelin asioita ja huomasin harmikseni, että niitä ei esimerkiksi löytöeläintaloissa oteta "käytännön syistä" vastaan. Fida-kirpputoria mietin, mutta sitten totesin, että eivät luultavasti mene kaupaksi, vaikka hyväkuntoiset ovatkin. Ainoat vaihtoehdot olisivat, jos ne saisi jonnekin pakolaisten vastaanottokeskukseen tai kodittomien yömajaan, mutta tässä Etelä-Savon alueella on vain yksi vastaanottokeskus, joka on vasta aloittanut ja siellä oli kuulemma tällä hetkellä jopa ylitarjontaa petivaatteista. Ilmeisesti muillakin on ollut reilusti ylimääräisiä petivaatteita. Lähin kodittomien yömaja on varmaan Lahdessa tai Jyväskylässä,jos niissäkään sellaisia yleensä ottaen on... No, laitoin kuulutuksen feispuukkiin ja onneksi vanha tuttuni, joka on pappi, lupasi kysyä diakoni-työkavereiltaan, onko jossain tarvetta. Ihanaa täsmäavustusta. Lisäksi just toinen tuttu ilmoitti, että jos ei tätä pappislinjaa myöten löydy, niin hänen serkkunsa vie tavaraa Venäjälle ja sinne kelpaa nimen omaan peitot ja tyynyt. Jostain syystä niistä on siellä erityisesti puutetta. Miksiköhän. Jos tätä joku lukee, joka tietää, niin mulle mieluusti lisänfoa.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Kamalaa tuhlausta!
Nyt taas hävettää. Siivosin äsken jääkaappia ja heitin biojätteeseen seuraavat tuotteet:
- quacamole -purkki, n. 3/4 osaa jäljellä, homeessa
- kirsikkatomaatteja, puoli rasiaa, mätiä
- kaksi kurkunpätkää, mätiä
- makaronilaatikon jämät, homeessa
- juustokakkara, kuiva
- sipuleita, "hieman" ehkä itäneitä
tiistai 25. lokakuuta 2011
Suoraa kehitysapua
Tuttu on parhaillaan Keniassa sairaanhoitajatyöharjoittelussa ja on harvinaisen päättäväinen nuori nainen: otti ja organisoi yhden kylän sairaalaan liina-/petivaatekeräyksen! Keräys on vasta alussa, mutta kaikesta päätellen saadaan ihan kunnon satsi tavaraa kasaan. Keniassahan sairaalat ovat todella huonosti varusteltuja, ei ole tosiaan peittoja saatikka lakanoita ja aina ei ole edes sänkyjä! Sidetarpeet revitään sieltä mistä saadaan ja jos kyläsairaalassa on kuumemittari, niin se on jo edistyksellistä.
Nyt varsinkin, kun maassa on muutenkin nälänhätä kuivuuden takia, tuntuu entistäkin tärkeämmältä auttaa edes jollain lailla. Hyvä hygienia on kuitenkin monesti monen taudin parantumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, joten tällaiset avustukset ovat sinne enemmän kuin tervetulleita! Tässä linkki blogiin, jossa nämä harjoittelijat kertovat arjestaan Keniassa.
Nyt varsinkin, kun maassa on muutenkin nälänhätä kuivuuden takia, tuntuu entistäkin tärkeämmältä auttaa edes jollain lailla. Hyvä hygienia on kuitenkin monesti monen taudin parantumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, joten tällaiset avustukset ovat sinne enemmän kuin tervetulleita! Tässä linkki blogiin, jossa nämä harjoittelijat kertovat arjestaan Keniassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)