sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Uuniperunat ja kinkkutäyte

Valeäiti kaipaili blogissaan helppoja ruokavinkkejä, joita saisi vaihtelua omaan ruokavalikoimaansa, etteivät lapset saisi aina sitä ikuista spagettibolognesesa. Minäkin kannoin korteni kekoon ja vinkkasin hänelle maanmainiosta ruoasta nimeltä uuniperunat... Jotenkin tuntuu, että ne on nykyään aivan unohdettu ruokalaji, vaikka ovat helppoudessaan vertaansa vailla. Pestyt perunat uuniin kypsymään, kylkeen kylmä kastike ja salaattia ja that's it...

Tässä siis Ellin ruokavinkki numero 8(?). Tämä ohje on systeriltäni, joka tekee näitä jouluna, joten nämä kelpaavat hienompiinkin tilaisuuksiin...

Uuniperunat kinkkutäytteellä a'la Hena:

Perunat:
Isoja Rosamunda-lajikkeen perunoita (niitä punaisia) 4 kpl

1)Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen
2)Pese perunat hyvin ja poista huonot kohdat
3)Pistele perunoihin haarukalla muutamia reikiä, jotta perunat eivät halkea ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4)Paista perunoita uunissa n. tunti, todella isot perunat kypsyvät jopa 1,5 tuntia
5)Otettuasi perunat uunista, tee niihin ristiviillot ja purista hieman täytettä ulos (varo, ettet polta sormiasi!)

Perunoiden kypsyessä voit valmistaa täytteen, johon tarvitset:
Kermaviiliä, 3/4 purkkia
Maitorahkaa, 1/2 purkkia
Puolikas keltainen paprika
Puolikas punainen paprika (tai sitten jompikumpi kokonaisena)
Palvikinkkua 150 - 200 grammaa (maun mukaan :D)
Yksi pieni sipuli
1 tl pippurisekoitusta
(1/2 suolaa, jos liha ei ole kovin suolaista)

Pilko paprikat, sipuli ja palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita kermaviilin ja maitorahkan kanssa mössöksi. Lisää pippurisekoitus (ja suola) ja sekoita kunnolla. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun perunat kypsyvät.

Kun perunat sitten ovat kypsiä, kastiketta vain reilusti potun päälle ja eikun syömään. Myös perunoiden kuoret voi syödä, mutta itse jätän ne syömättä, koska ne tahtovat olla vähän kuivakoita... Tähän kylkeen voi tehdä jonkun perussalaatin ja muuta ei tarvita! NAM! Pienestä kankkusesta huolimatta tuli nälkä... :)

torstai 27. syyskuuta 2012

Nokkosrokkoa ja muuta mukavaa!

Heräsin eilen aamulla järkytykseen: peilistä vastaan katsoi sian ja norsun sekoitus... Naama ja kaula olivat täynnä punaista pientä rypyläistä ihottumaa ja posket kuin hamsterilla (siis normaaliakin enemmän). Korvat olivat turvoksissa ja väriltään violetit, vähän niinkuin dumbolla, mutta olivat sen verran kipeät, ettei lentäminen tullut kyseeseen.

Sydän meinasi pysähtyä, mutta vastoin kaikkia vaistojani, en (heti) saanut sätkyä, vaan soitin rauhallisesti työterveyteen ja sain ajan ja aloin vasta sen jälkeen kuvitella itselleni kaikkia mahdollisia vaivoja, mihin oireenkuva voisi oikeuttaa. Lopulta päädyin siihen, että minulla on joko a) tuhkarokko (rokotuksista huolimatta, erittäin todennäköistä), b) parvorokko (olen tietääkseni sen jo kertaalleen sairastanut, vielä todennäköisempää) tai c) nokkosrokko eli akuutti urtikaria (oikeasti todennäköistä). Otin jopa lääkärille varmuuden vuoksi rokotuskortinkin mukaan, mikäli tässä joudutaan rokkotutkimuksiin... Se muuten löytyi yllättävän kivuttomasti, kerrankin olin laittanut jotain loogiseen paikkaan talteen...

Tapani mukaan olin taas kuvitellut kärpäsestä härkäsen ja lääkäri totesi minulla juurikin akuutin urtikarian eli nokkosrokon eli allergisen reaktion. Reaktion aiheuttajaa ei tosin ole keksitty mukavan lekurisedän kanssa, mutta sain onneksi tujut lääkkeet ja setä ystävällisesti antoi minulle eilispäivän sairaslomaa, en olisi nimittäin ihan vähällä rahalla töihin mennytkään, sen verran hurjan näköinen olin. Huppu päässä ja huivi naamalla kävin hakemassa aputeekista troppia, jotka onneksi auttoivat muutamassa tunnissa pahimpaan punoitukseen ja kutinaan. Tällä hetkellä puolitoista vuorokautta korvat ovat korkeintaan hieman normaalia punaisemmat ja lievästi kuumottavat ja naamassa on edelleen lievää ihottumaa, mutta se ei enää punoita, kutittaa vain hieman.Taivaalle kiitos antihistamiineista, olen näköjään sen verran ulkonäkökeskeinen näytän mieluummin normirumalta kuin suohirviöltä norsunkorvilla varustettuna...


tiistai 18. syyskuuta 2012

Kun nyt ei ole muutakaan tekemistä...

Pöllin Miumiulta kyselyn, kun en jaksa tupertaa muutakaan järkevää... 

» FAMILY
- Polttaako joku perheestäsi? - Molemmat poltetaan, lisäksi myöskin isä-ukko polttelee sätkiä...
- Onko perhe sinulle tärkeä? - No totta kai!
- Onko sinulla sisaruksia? - Yksi systeri

- Onko vanhempasi vielä yhdessä? - Jep, marraskuussa on 35-vuotishääpäivä.



» HOME, SWEET HOME

- Oma huone? - Eiköhän tämä "lukaali" ole jaettu aika lailla tuon miekkosen kanssa puoliksi...
- Mitäs kirjoituspöydältäsi löytyy? -Kaikkea maaliman mahdollista tietokoneesta sukkapuikkoihin.
- Oma koti kullan kallis? - Kyllä!
- Podetko helposti koti-ikävää? - Harvemmin, joskus pitkillä työreissuilla alkaa kaipailemaan välillä jo kotiinkin...

» LOVE
- Haluaisitko nyt halata jotain tietty ihmistä? -Miestä on aina mukava halata.
- Mikä sinut saa yleensä itkemään? - Surulliset tarinat, empatia, riitely
- Rakastaako sinua kukaan? - Rakastaa.
- Ikävöitkö ketään juuri nyt? - Systeriä, ei olla nähty ikuisuuteen!

» HAVE YOU
- Kaivannut jotakuta niin paljon, että sattuu? - Silloin tällöin.
- Laulanut suihkussa? -Ei pysty, nenään menee vettä... :)
- Oletko ollut todella iloinen? -Juu, vitutuksesta huolimatta olen kuitenkin peruspositiivinen ihminen...
- Entä nolostunut? - Ihan normaalia


» FUTURE
- Mitä aiot tehdä tasan viikon kuluttua? - Kotona hiimailen
- Entä huomenna? - Töitä nyt ainakin, illalla pitäis operoida mekko edustuskuntoon.
- Mitä odotat tulevaisuudeltasi? -Että saisi ihan oman kodin ja saisin otettua niskasta kiinni itseäni elämäntapojen suhteen...
- Kenet ihmisen luulet nyt seuraavaksi näkeväsi? - Miehen näen koko ajan tuossa vieressä...

» NOW
- Päällysvaatteesi? - Mustat suorat housut ja neuletakki (tulin just töistä)

- Kuka ihminen on sinua lähimpänä tällä hetkellä? - Mies

- Oletko onnellinen? - Suurinpiirtein kyllä

- Mikä esine on vasemmalla puolellasi lähimpänä? - Lamppu.


» LAST WEEK

- Soittanut jollekkin? - Vaikka kenelle, Miehelle, Lauralle, systerille ja mutsille nyt ainakin.
- Saanut viestiä vastakkaiselta sukupuolelta? - Mieheltä ja "broidilta".

- Lähettänyt viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - Joo, ainakin Miehelle ja "broidille". 

 
» YOU YOU YOU FT. SOME NICE HUMANS
- Pitääkö uudenvuoden lupauksesi? - En yleensä tee niitä, mutta kyllä olen onnistunut pitämään pääsääntöisesti lupaukseni...


- Nukuitko viime viikonloppuna omassa sängyssä, jos et missä sitten? - Pe-la omassa sängyssä, la-su Mämmellä Lauran vanhempien luona.
- Jutteletko kenellekään nyt? - Miehen kanssa jutellaan niitä näitä...
- Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt? - Kaksi.

» HAVE YOU EVER?
- Pitänyt jonkun salaisuuden? - Aika montakin, vaikka olenkin yleensä aika lörppä...
- Itkenyt elokuvan aikana? -On aika harvoja leffoja joiden aikana en itke... :O
- Ollut esiintymislavalla? - Kerran jos toisenkin...
- Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? -En oikeastaan, kyllä naisena on mukavampaa...

» SOMETHING
- Oletko mustasukkainen? - Aika vähän, joskus olen humalapäissäni saanut mustiskohtauksia...
- Mitä teet viikonloppuisin? -Riippuu ihan viikonlopusta, välillä juopottelen, välillä käyn töissä, toisinaan reissaan... Kaikkea mahdollista...
- Oletko hyvä koulussa? - Voisin olla, jos jaksaisin panostaa...
- Oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä? -En voi sanoa...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Raittiusseuran syysbileet

Eilen pidimme Mämmen kylän raittiusseuran perinteiset syyskekkerit, jotka olivat kaikkea muuta kuin raittiit... Kuvamateriaalia ei onneksi ole tallentunut kameroille, sillä meininki oli aikamoinen. Perinteisesti puolet porukasta eivät kyenneet kapakkaan ja ne jotka kykenivät, olivat erittäin pahoinvoivia viimeistään aamulla. Nyt joutaakin sänkyyn liskoilemaan, aamuisten pienten vieraiden sanoin: laiva on lastattu liskoilla. Lasten suusta kuulee totuuden! :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Ihku blogi

Vanha (nojoo, vanha ja vanha, nuorempi hän on kuin minä) ystäväni Riikka on perustanut leivonta- ja ruokablogin. Riikan ruuat ja leivonnaiset ovat loistavia, joten suosittelen tutustumaan, nam!

Itse saan jo pelkästään reseptejä lukiessa ylimääräisiä kiloja vyötärölle, mutta pääasia, että ruoka on hyvää ja maistuu!

Laiska töillään kehuu

Eilen siivottiin miehen kanssa vaatehuone, jeesus mikä homma! Roskikseen lähti kaksi muovipussillista tavaraa ja kiertoon pussillinen tavaraa. Vaikka rojun määrä ei loppujen lopuksi juurikaan vähentynyt, saatiin se kuitenkin järkeistettyä niin, että hyllyillä on jopa tilaa ja vaatehuoneeseen mahtuu sisälle! Vastaava tilanne on ollut ehkä joskus vuonna 2009, kun olemme tähän asuntoon muuttaneet... Tosin, voin veikata, että viimeistään kuukauden päästä tilanne on taas päässyt räjähtämään käsistä ja tavaroita saa metsästää huoneen perältä kurottajalla. Mutta, ihan todisteeksi, ettette vain luule, että huijaan: tadaa!
     
Mä en muistanut, että lattia on ton värinen... :)






No, jos on jotain hyvää, niin kyllä sitä tietysti aina sattuu ja tapahtuu... Tässä netissä pyöriessäni en huomannut, että ulkona räväytti ihan kohtuullisen sadekuuron. Eikä siinä normaalisti muuten mitään, mutta kun meidän matot oli (ja ovat edelleen) siellä pihalla tampattuina tuulettumassa! Eli nyt ne on ihan märkiä. Toivottavasti enää ei sada ja saan ne kuivumaan ennen Miehen takaisin tuloa, sillä se soitti mulle tunti sitten, että täällä paikassa X sataa, että käy ottamassa ne matot pois... HUUPS! 











tiistai 4. syyskuuta 2012

Kampanja myös meikäläisen sivuilla

Edelliseen postaukseeni viitaten, voit lahjoittaa ihan ilman haastamistakin suoraan tuosta vasemmalta sivupalkista, jonne olen upottanut koko kampanjasysteemin ja siitä voi seurata reaaliaikaisesti tavoitteen saavuttamista.

Blogiäidit ruokkii

Project Mama heitti haasteen lahjoittaa alunperin kahden äitibloggarin ideoimaan "blogiäidit ruokkii" Punaisen ristin nälkäpäivän virtuaaliseen keräyskampanjaan, jossa voit lahjoittaa rahaa virtuaaliseen rahalippaaseen.

Olen WWF:n ja SPR:n kuukausilahjoittaja jo entuudestaan ja kaivelen aina silloin tällöin roposia taskunpohjalta (ihan kuin mulla olisikin tosi paljon käteistä siellä) erinäisiin keräyslippaisiin, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon aikaan. Nyt viskasin vitosen edellämainittuun lippaseen, silläkin saa jo aika monta pientä lasta ruokaa nassuun taas jokusen päivän.

Haasteeseen kuuluu tietenkin haastaa myös lisää porukkaa = 3-5 (äiti/isä)bloggaajaa, mutta kun en itsekään ole äiti (paitsi ehkä henkisesti välillä), niin haastan mukaan Nollavaimon, Neon ja Partapapan, jotka kyllä ovat kaikki vanhempia, vaikka blogit itsessään eivät ole varsinaisia vanhemmuusblogeja.

Haasteessa on tarkoitus saada kerättyä 500 € lippaaseen, nyt siellä oli jo 182 €, joten mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseen ovat hyvät, jos asialla on kenellekään vähääkään merkitystä: "Ei hätää, jos sinä autat".

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Miksei se sula?

Aivan JÄRKYTTÄVÄ nälkä, eikä kaapissa ole mitään, mitä voisi tuosta vain napata pahimpaan tuskaan suuhunsa! Päätin kuitenkin olla HC ja tehdä pääkallopataa (resepti tulee myöhemmin), mutta se vaatii jauhelihan sulattamista, mikä onkin sitten jo ihan todella HC:a.

Syväjäädytetty puolen kilon jauhelihaköntti ei nimittäin ole niitä helpoimpia, saatikka nopeimpia sulatettavia. Jääkaapissa se sulaa noin vuorokaudessa, huoneenlämmössä ehkä kuudessa tunnissa. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei nyt tule kysymykseen, kun on akuutti hätä, joten piti keksiä vaihtoehtoja. Jo ennestään todettu homma on, että mikrossa hommasta ei tule mitään: vaikka kuinka laittaisit rakkineen sulatukselle, operaation jälkeen puolet lihasta on jo osittain kypsynyttä, toinen puoli vielä jäässä. Kun lihaköntsän laittaa pannulle, se osin kypsynyt osa kuivuu ennenkuin se jäiseksi jäänyt ehtii kypsyä. Todella siistiä ja suuri kulinaarinen nautinto...

Sain pari vuotta sitten työkaveriltani älyttömän hyvän vinkin jauhiksen kohtuullisen nopeaan sulattamiseen. Kuumaa vettä lavuaariin ja lihapaketti lillumaan sinne. Jos se kelluu, niin laittaa lautasen tai jotain muuta painavaa päälle, että kuuma vesi ympäröi koko könttiä. Sulaa alle tunnissa paistettavaan olotilaan! Miksei mulle ole tällaista kerrottu vaikka kotsan tunnilla yläasteella? Just tällaisia Niksi-Pirkka -juttuja ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästä, ei tietoa siitä, miten astiat tiskataan oikeaoppisesti (pääasia että tulee puhdasta) tai miten tehdään maitokastike (yäk)... No okei, on nekin ihan hyödyllisiä tietoja, mutta you got the point: näin helpotetaan ihmisparan elämää, jos tyyppi ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen ja ymmärtäisi ottaa sen lihaköntin vähintään kuutta tuntia aikaisemmin sulamaan siihen keittiön pöydälle...

No, jauhis on sulamassa ja itse asiassa varmaan ihan kohta paistovalmista, kun olen tässä taas kaahottanut omiani välissä... Tässä tulee maanmainion opiskelijaruoan resepti. Saanko esitellä: pääkallopata.

Jauhelihaa 300-500 g (minkä verran siinä paketissa nyt sattuu olemaan)
Makarooneja kaksi tai kolme desiä (tai miten paljon siellä pussin pohjalla nyt yleensä on)
Herkkusieniä (ei pakollisia, mutta padan nimi tulee tästä, viipaloidut herkkusienet näyttää pääkalloilta)
Ruokakermaa pari desiä (ei pakollista)
Mausteita

Keitä makaroonit väljässä vedessä
Ruskista jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Heitä herkkusienet paistamisen loppuvaiheessa mukaan ottamaan vähän makua.
Valuta makaroonit ja sotke sekaan jauheliha ja ruokakerma. Jos kermaa ei ole, niin ei voi mitään, ruoka toimii kyllä ilmankin. Anna vetäytyä hetki ja nauti ketsupilla höystettynä.

On muuten ihan sikahyvää!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Papillooma huspois

Iloisia uutisia tänä aamuna lehdestä: papilloomavirusrokote (HPV) otetaan vihdoin yleiseen rokotusohjelmaan! Itsellenihän siitä ei ole mitään hyötyä, kun paska on ollut jo seitsemän vuotta housussa, mutta omien kokemusteni perusteella olen äärettömän tyytyväinen, jos joku voi välttyä tältä perkeleelliseltä taudilta tuon rokotuksen avulla! Pääosan ajastahan tauti on oireeton, mutta ne oireelliset jaksot ovat ihan vitun kamalia, vai miltä teistä tuntuisi, jos värkki olisi täynnä raakaa kukkakaalia? Lisäksi saat ravata puolen vuoden välein PAPA-kokeissa, kun kuulun tietenkin siihen pieneen vähemmistöön, jolla tauti jää niin sanotusti päälle ja koko ajan pitää seurata mahdollisia solumuutoksia kohdunkaulan syövän mahdollisuuden vuoksi. Suurin osa sairastuneista selviää parin vuoden sairastelulla, mutta minä tosiaan olen tapellut sairauden kanssa jo sen seitsemän vuotta.

Joku voisi sanoa, että rokote on turha, kunhan käyttää kondomia harrastellessaan seksiä. Juupajuu, sanon minä... Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että on jokaikisessä yhdenillan/useammankin illan kännisekoilussaan muistanut/halunnut sen kortsun sieltä lompakosta/kassista kaivaa? En minä ainakaan, vaikka aina niitä kuitenkin kantoi mukana... Pikkuisen on edesvastuutonta touhua ollut, mutta tuskin se on siitä tässä vuosikymmenen aikana muuksi muuttunut ...

Liputan siis ehdottomasti rokotteen puolesta, kunhan se annetaan tarpeeksi ajoissa, mieluummin jo ala-asteella, neljäs luokka voisi olla sopiva. Ei saa olla naivi ja ajatella, että eihän ne lapset vielä silloin ymmärrä mitään seksistä, sillä vaikka pää ei tajuaisikaan, niin ruumis kehittyy... Monet varhaiskypsät tytöt varsinkin ovat saattaneet hyvinkin menettää neitsyytensä jo viidennellä tai kuudennella luokalla,  tiedän tapauksia (en itse, kerrankin voin laittaa sädekehän pääni päälle...).

Olin itse asiassa mukana Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen tutkimuksessa, jossa kartoitettiin HPV-rokotteesta mahdollisesti saatavia hyötyjä, yllättäen siis siinä verrokkiryhmässä, jolla ko. viirus oli ja olin jo silloin sitä mieltä, että olisin ehdottomasti HPV-rokotteen ottanut, jos teininä sen olisi saanut ja antaisin kyllä omallekin lapselleni rokotteen miettimättä. Harmittavan iso osa äideistä, jotka olivat mukana tutkimuksessa, eivät olleet kovin innoissaan rokotteesta, ilmeisesti ne uskoivat omien teiniensä elävän neitsyinä hamaan avioliittoon asti tai ainakin ymmärtävät käyttää kortsua. Sinisilmäisiä idiootteja, sorry vaan... Onneksi kuitenkin tutkimuksen lopputulos oli rokotteen kannalta positiivinen ja kahden muun tutkimusvaiheen jälkeen rokote saatiin yleiseen rokoteohjelmaan. Kyllä ne päättäjät joskus sentään tekevät edes hyviä ratkaisuja!



Tunnustelua

 Sain Miumiulta ihanan tunnustuksen, joka on simppeliydessään suorastaan hurmaava!

 

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Kiitän siis kauniisti, mutta en varsinaisesti jaa tätä eteenpäin, sillä tutkailin äsken tilannetta ja huomasin, että yhtä lukuunottamatta kaikki, joille haluaisin tämän antaa, ovat sen jo saaneet. Yhdelle blogille tämän kuitenkin jaan:

Bemaryn Karvahelvetti    on aivan loistava eläinblogi, erityisesti Pätkis on vienyt sydämeni. Tahtoisin itselleni samanlaisen otuksen karvaamaan meidän mattoja ja sohvia. Perhana kun tuo ukko on vaan niin allerginen!