Ystäväni M. on hittireseptien pohjaton arkku. Tänään testasin häneltä saamaani suolaisen piirakkataikinan pohjan ohjetta, ja se olikin taas niin hyvää, että pitää ihan jakaa tännekin.
Pohjan resepti:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
75 g voita (sulatettuna), margariinikin käy, mutta mie en tykkää
1/2 dl maitoa
1/2 tl suolaa
Sotke kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu voi sekä maito ja sekoita taikina tasaiseksi.
Levitä taikina tasaisesti piirakkavuokaan (ei tarvitse reunoille, pelkkä pohja riittää) ja esipaista pohjaa 5-10 minuuttia uunin alaritilällä 225 asteessa. Paistoaika riippuu siitä, kuinka pieni/iso vuoka sinulla on, pienessä vuuassa menee pidempään kuin isossa, jossa taikina levittyy ohuemmalti.
Lisää haluamasi täyte ja paista sen jälkeen vielä 20-45 minuuttia taas siitä täytteestä ja vuuan koosta riippuen, yleispätevää ohjetta minulla ei ole antaa... Itse tein tänään kinkku-ananas-homejuusto -täytteen seuraavasti
Täytteet:
250 g palvikinkkua (lihatiskistä)
1 prk ananaspaloja
100 g roquefort -juustoa (perus Aurajuustokin käy mainiosti, jos ei tykkää kovin voimakkaista mauista, roquefort on melko voimakkaan makuinen sinihomejuusto)
1 pss pizzajuustoa
Hyydyke:
2 dl ruokakermaa (väh. 15 % rasvapitoisuus)
2-3 kananmunaa (koosta riippuen)
mausteita maun mukaan, itse laitoin meiramia, pippurisekoitusta ja chiliä
Sekoita hyydykkeen aineet keskenään ja kaada täytteiden päälle. Juuston voit laittaa joko viimeiseksi tai muiden täytteiden sekaan.
Tätä paistoin about 35 minuuttia,en katsonut kelloa tarkkaan, kun tarkkailin vain, milloin hyydyke on hyytynyt riittävästi.
Muista antaa piirakan vetäytyä hivenen ennen kimppuun käymistä... :) Minä annoin olla liinan alla vajaan tunnin ennen herkuttelua, mutta se oli ehkä hieman liian vähän, puolitoista tuntia voisi olla sopiva.
Bon appetit!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muonaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muonaa. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Mikkelin paras ravintola
Olemme menossa tänään hyvän ystäväni kanssa syömään Mikkelin ehdottomasti parhaaseen ravintolaan: Fernandoon... Olen taas tämän aamun kuolannut ruokalistaa ja yrittänyt päättää, mitä ihmettä sitä taas söisin, vaikka tiedänkin päätyväni joko possuun bearnaisekastikkeella (ne sipulirenkaat, mums) tai aurapihviin. Kaikki ruuat ko. paikassa ovat toki ihania, mutta nämä ovat ehdottomat suosikkini!
Fernando ei ole muuttanut konseptiaan eikä ruokalistaansa kertaakaan, ainakaan sinä aikana, mitä itse olen Mikkelissä sen kymmenisen vuotta asunut. Ja miksi muuttaakaan, kun homma toimii! Ruokalistan perustana ovat espanjalaistyyliset maut, mutta mukana on myös paikallisia makuja (Puumalan lohta ja muikkuja), venäläisiä vivahteita (smetanahärkää) ja australialaisia erikoisuuksia (Black Angus -pihvejä ja kengurua!). Kenguru oli kyllä melkoisen vinkeän makuista, mutta odotukset kuitenkin ylittyivät. Fernandon pizzat ovat myös maistamisen arvoisia, täytteet saa valita itse.
Positiivista on myös se, että jokaiseen, joihin kuuluu "peruna"lisäke, niin sen lisäkkeen saa itse valita, eikä sitä ole kiveen hakattu. En pidä ranskalaisista kunnon pihvin kanssa, mikä on valitettavan yleistä ihan joka helvetin ketjuravintolassa, mutta Fernandossa saa valita kymmenestä eri vaihtoehdosta: aina niistä samperin ranuista ihaniin juustoperunoihin tai sitten vaikka riisiin... Ei vissiin tullut epäselväksi, mikä on meikäläisen suosikki... :D
Viinilistat ovat hauskasti liimattu etiketeiksi tyhjiin viinipulloihin ja viinit ovat ainakin omaan makuuni hyvällä tatsilla valittuja. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta listalla on jokaiselle vähän jotakin, eli varmasti löytyy mieleinen viini!
Ainiin ja meinasin ihan unohtaa: salaattipöytä. Lähes kaikkiin annoksiin (alkupaloja lukuunottamatta) kuuluu salaattipöytä, jonka ehdoton hittituote on yrttinen levite patongille. Levitteen resepti on ymmärtääkseni salainen, mutta ai hyvä päivää, että se on hyvää! Melkein jo pelkästään sen takia kannattaa mennä ko. paikkaan!
Mutta, pointtini on (ja tämä EI ole maksettu mainos, vaan oma henkilökohtainen mielipiteeni): jos tulet käymään Mikkelissä, niin käy syömässä tässä ravintolassa, et tule pettymään. Viikonloppuisin kannattaa suosiolla varata pöytä ja kannattaa varautua siihen, että ruoka ei ole kymmenen minuutin päästä nenän edessä, mutta nautinto korvaa odotuksen aivan varmasti!
Ihan kohta pääsee syömään... :D
Fernando ei ole muuttanut konseptiaan eikä ruokalistaansa kertaakaan, ainakaan sinä aikana, mitä itse olen Mikkelissä sen kymmenisen vuotta asunut. Ja miksi muuttaakaan, kun homma toimii! Ruokalistan perustana ovat espanjalaistyyliset maut, mutta mukana on myös paikallisia makuja (Puumalan lohta ja muikkuja), venäläisiä vivahteita (smetanahärkää) ja australialaisia erikoisuuksia (Black Angus -pihvejä ja kengurua!). Kenguru oli kyllä melkoisen vinkeän makuista, mutta odotukset kuitenkin ylittyivät. Fernandon pizzat ovat myös maistamisen arvoisia, täytteet saa valita itse.
Positiivista on myös se, että jokaiseen, joihin kuuluu "peruna"lisäke, niin sen lisäkkeen saa itse valita, eikä sitä ole kiveen hakattu. En pidä ranskalaisista kunnon pihvin kanssa, mikä on valitettavan yleistä ihan joka helvetin ketjuravintolassa, mutta Fernandossa saa valita kymmenestä eri vaihtoehdosta: aina niistä samperin ranuista ihaniin juustoperunoihin tai sitten vaikka riisiin... Ei vissiin tullut epäselväksi, mikä on meikäläisen suosikki... :D
Viinilistat ovat hauskasti liimattu etiketeiksi tyhjiin viinipulloihin ja viinit ovat ainakin omaan makuuni hyvällä tatsilla valittuja. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta listalla on jokaiselle vähän jotakin, eli varmasti löytyy mieleinen viini!
Ainiin ja meinasin ihan unohtaa: salaattipöytä. Lähes kaikkiin annoksiin (alkupaloja lukuunottamatta) kuuluu salaattipöytä, jonka ehdoton hittituote on yrttinen levite patongille. Levitteen resepti on ymmärtääkseni salainen, mutta ai hyvä päivää, että se on hyvää! Melkein jo pelkästään sen takia kannattaa mennä ko. paikkaan!
Mutta, pointtini on (ja tämä EI ole maksettu mainos, vaan oma henkilökohtainen mielipiteeni): jos tulet käymään Mikkelissä, niin käy syömässä tässä ravintolassa, et tule pettymään. Viikonloppuisin kannattaa suosiolla varata pöytä ja kannattaa varautua siihen, että ruoka ei ole kymmenen minuutin päästä nenän edessä, mutta nautinto korvaa odotuksen aivan varmasti!
Ihan kohta pääsee syömään... :D
tiistai 10. joulukuuta 2013
Ruokaa teemalla "mitä kaapista löytyy"
Mitä tehdä, kun jääkaapissa on pullo ketsuppia, tomaatti, pari kuivahtanutta kinkkuleikkelesiivua ja pätkä lenkkimakkaraa sekä pieni köntsä jo parhaat päivänsä nähnyttä juustoa ja leipäkorissa erittäin kuivaa sekaleipää? No tietenkin lämpimiä voileipiä!
Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona palkattomalla opintovapaalla ja sen kyllä huomaa. En raaski itse käydä kaupassa, koska rahat on olleet jo viikon verran loppu, mutta kun mieskään ei sitä aina muista/ehdi tehdä, niin jääkaapin sisältö on välillä aika köyhähkö...
Tänään oli taas vaihteeksi sellainen päivä, että jääkaapissa ei ollut valon ja edellämainittujen ainesten lisäksi juuri muuta. Olin kyllä pyytänyt miestä käymään kaupassa, mutta ilmeisesti viesti oli kaikunut eilen kuuroille korville. Onneksi ihmisellä riittää mielikuvitusta, kun on rahaton, joten näistäkin sain aikaiseksi tosi hyvän ja maittavan ruuan itselleni. No ehkä se isäntäkin niistä osansa saa, mutta tänään kyllä joutuu sen eteen tulemaan kaupan kautta kotiin.
Eli lämpimät leivät teemalla "mitä kaapista löytyy":
Jotain leipää 2-4 siivua (riippuen miten paljon sitä on jäljellä), minulta irtosi neljä täysipitkää, jotka pistin vielä poikki
Tomaatti ohuiksi siivuiksi ja vielä ne puoliksi, jotta joka leivälle riittää
Leikkeleet puoliksi ja makkarat ohuiksi siivuiksi. Tähän päälle käy kyllä melkein mikä vaan: tonnikala, ananas, broilerisuikaleet yms...
Puolisen desiä, tai riippuu siitä montako leipää sinulla on, ketsuppia, ruokalusikallinen oliivi- tai rypsiöljyä ja mausteita sekoitetaan mönjäksi (esim. oregano, chili, mustapippuri, pizzamauste, itse laitoin oreganoa, chiliä, mustapippuria, provencen yrttisekoitusta ja hieman suolaa)
Poista juustosta pahaksi menneet kohdat ja raasta loput.
Toteutus:
sivele ketsuppimönjä leipien päälle, lado makkarat/leikkeleet leipien päälle tasaisesti, siihen päälle tomaattisiivut ja lopuksi juustoraaste. Paista uunissa reilu 200 astetta grillivastuksella tai ylälämmöllä, jos grillivastusta ei ole, niin pitkään, että juustokuorrute saa vähän väriä. Nauti, mutta varo ettet polta suutasi, niin kuin minä. Tässä toteutui taas mummon yksi lempisanonnoista: joutaa se köyhäkin keittämään muttei jäähdyttämään... :)
lauantai 2. marraskuuta 2013
Ellin lihapullat
Meillä oli viikko sitten uuden asuntomme tuparit, jonne tein tietysti Maailman parhaan pastasalaatin lisäksi lihapullia omalla reseptillä. Ne osoittautuivat superhiteiksi, joten ajattelin jakaa reseptin myös teidän kanssanne. Määrät ovat noin-määriä, koska mun mittaaminen on aina aika summittaista... :)
Tästä lähtee:
500 g laadukasta naudan jauhelihaa (laadukkaalla tarkoitan sitten jotain ihan muuta kuin kaupan lihahyllystä hommattua lihaa, omat suosikkini ovat Limousine tai ylämaankarjan jauhis, joita on ainakin täällä Mikkelin seudulla saatavissa ainakin Tuorepuodista)
1 pss Sysmän luomun sipulikeittoaineksia
reilu puoli desiä korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
Mausteita maun mukaan. Itse taisin laittaa tähän satsiin yleisgrillausmaustetta (Santa Maria)
1) Sekoita korppujauhot ja sipulikeittoainekset kermaviiliin. Anna turvota puolisen tuntia.
2) Lisää joukkoon tummaan jauheliha, kananmuna ja mausteet, sotke kunnolla!
3) Muotoile PIENIÄ lihapullia. Vaikka se on työlästä, niin ne paistuvat paremmin.
4) Paista uunissa n. 15 minuuttia, ehkä jopa 20 min, riippuen tietysti uunista.
5) Syö, on ne oikeasti ihan hiton hyviä! Älä polta suutasi!
Tästä lähtee:
500 g laadukasta naudan jauhelihaa (laadukkaalla tarkoitan sitten jotain ihan muuta kuin kaupan lihahyllystä hommattua lihaa, omat suosikkini ovat Limousine tai ylämaankarjan jauhis, joita on ainakin täällä Mikkelin seudulla saatavissa ainakin Tuorepuodista)
1 pss Sysmän luomun sipulikeittoaineksia
reilu puoli desiä korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
Mausteita maun mukaan. Itse taisin laittaa tähän satsiin yleisgrillausmaustetta (Santa Maria)
1) Sekoita korppujauhot ja sipulikeittoainekset kermaviiliin. Anna turvota puolisen tuntia.
2) Lisää joukkoon tummaan jauheliha, kananmuna ja mausteet, sotke kunnolla!
3) Muotoile PIENIÄ lihapullia. Vaikka se on työlästä, niin ne paistuvat paremmin.
4) Paista uunissa n. 15 minuuttia, ehkä jopa 20 min, riippuen tietysti uunista.
5) Syö, on ne oikeasti ihan hiton hyviä! Älä polta suutasi!
maanantai 3. joulukuuta 2012
Joulukalenteri, kolmas luukku
Jauhoja ja teatteria Rapion Myllyltä. Mylly on yksi harvoista Suomen toimivista vanhanajan myllyistä, toki uusimmalla tietotaidolla höystettynä. Mylly jauhaa niin kauppajauhatusta (ostaa siis jyviä ja jauhaa niistä omia tuotteita) ja tullijauhatusta (jauhaa jauhoja ostajan omista jyvistä ostajan omaan käyttöön). Kauppajauhatukseen jyvillä on todella korkeat vaatimukset ja siksipä jauhot ja muutkin tuotteet ovat erittäin laadukkaita. Myllyn tuotteita ovat jauhojen lisäksi erilaiset ryynit, hiutaleet ja erikoistuotteet, kuten lettujauhoseos ja kalanleivitysjauho. Oma suosikkini on rieskaryynit, joista saa maanmainiota röpörieskaa (ohje alla), eli perieteläsavolaista ohrarieskaa. Myllyn lisäksi kesäisin järjestetään korkeatasosta teatteria, jossa ohjaajina ja näyttelijöinä on ollut Suomen kärkinimiä , kuten viime kesänä "Niskavuoren Hetan" ohjaaLiisa Mustonen ja näyttelijöistä mm. Susanna Mikkonen ja Tommi Eronen. Lisäksi Rapiolla toimii myös Myllykahvila, josta saa tietenkin omassa myllyssä jauhetuista jauhoista tehtyjä leivonnaisia.
Tässä vielä Rapion myllyn ohje röpörieskan tekoon. Etelä-Savossa rieska on erityisesti juhannusruoka, mutta sopii mieletestäni ihan ympäri vuoden syötäväksi, sillä on vaan se tautisen hyvää!
Ohrarieska
½ l vettä
1 l piimää
4 dl Rieskaryynejä
1 muna
2 rkl öljyä tai voisulaa
1 tl (reilu) suolaa
Laita ryynit turpoamaan veteen noin tunniksi tai kiehauta mikrossa n. 10 min. Lisää piimä, muna, öljy ja suola. Kaada seos leivinpaperin päälle uuninpellille. Paista rieskaa 200C noin 50-60 min. Tarjoa munavoin kanssa. Nesteenä voit käyttää myös kermaa tai kermaviiliä jolloin rieskasta tulee hieman pehmeämmän makuinen.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Uuniperunat ja kinkkutäyte
Valeäiti kaipaili blogissaan helppoja ruokavinkkejä, joita saisi vaihtelua omaan ruokavalikoimaansa, etteivät lapset saisi aina sitä ikuista spagettibolognesesa. Minäkin kannoin korteni kekoon ja vinkkasin hänelle maanmainiosta ruoasta nimeltä uuniperunat... Jotenkin tuntuu, että ne on nykyään aivan unohdettu ruokalaji, vaikka ovat helppoudessaan vertaansa vailla. Pestyt perunat uuniin kypsymään, kylkeen kylmä kastike ja salaattia ja that's it...
Tässä siis Ellin ruokavinkki numero 8(?). Tämä ohje on systeriltäni, joka tekee näitä jouluna, joten nämä kelpaavat hienompiinkin tilaisuuksiin...
Uuniperunat kinkkutäytteellä a'la Hena:
Perunat:
Isoja Rosamunda-lajikkeen perunoita (niitä punaisia) 4 kpl
1)Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen
2)Pese perunat hyvin ja poista huonot kohdat
3)Pistele perunoihin haarukalla muutamia reikiä, jotta perunat eivät halkea ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4)Paista perunoita uunissa n. tunti, todella isot perunat kypsyvät jopa 1,5 tuntia
5)Otettuasi perunat uunista, tee niihin ristiviillot ja purista hieman täytettä ulos (varo, ettet polta sormiasi!)
Perunoiden kypsyessä voit valmistaa täytteen, johon tarvitset:
Kermaviiliä, 3/4 purkkia
Maitorahkaa, 1/2 purkkia
Puolikas keltainen paprika
Puolikas punainen paprika (tai sitten jompikumpi kokonaisena)
Palvikinkkua 150 - 200 grammaa (maun mukaan :D)
Yksi pieni sipuli
1 tl pippurisekoitusta
(1/2 suolaa, jos liha ei ole kovin suolaista)
Pilko paprikat, sipuli ja palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita kermaviilin ja maitorahkan kanssa mössöksi. Lisää pippurisekoitus (ja suola) ja sekoita kunnolla. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun perunat kypsyvät.
Kun perunat sitten ovat kypsiä, kastiketta vain reilusti potun päälle ja eikun syömään. Myös perunoiden kuoret voi syödä, mutta itse jätän ne syömättä, koska ne tahtovat olla vähän kuivakoita... Tähän kylkeen voi tehdä jonkun perussalaatin ja muuta ei tarvita! NAM! Pienestä kankkusesta huolimatta tuli nälkä... :)
Tässä siis Ellin ruokavinkki numero 8(?). Tämä ohje on systeriltäni, joka tekee näitä jouluna, joten nämä kelpaavat hienompiinkin tilaisuuksiin...
Uuniperunat kinkkutäytteellä a'la Hena:
Perunat:
Isoja Rosamunda-lajikkeen perunoita (niitä punaisia) 4 kpl
1)Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen
2)Pese perunat hyvin ja poista huonot kohdat
3)Pistele perunoihin haarukalla muutamia reikiä, jotta perunat eivät halkea ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4)Paista perunoita uunissa n. tunti, todella isot perunat kypsyvät jopa 1,5 tuntia
5)Otettuasi perunat uunista, tee niihin ristiviillot ja purista hieman täytettä ulos (varo, ettet polta sormiasi!)
Perunoiden kypsyessä voit valmistaa täytteen, johon tarvitset:
Kermaviiliä, 3/4 purkkia
Maitorahkaa, 1/2 purkkia
Puolikas keltainen paprika
Puolikas punainen paprika (tai sitten jompikumpi kokonaisena)
Palvikinkkua 150 - 200 grammaa (maun mukaan :D)
Yksi pieni sipuli
1 tl pippurisekoitusta
(1/2 suolaa, jos liha ei ole kovin suolaista)
Pilko paprikat, sipuli ja palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita kermaviilin ja maitorahkan kanssa mössöksi. Lisää pippurisekoitus (ja suola) ja sekoita kunnolla. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun perunat kypsyvät.
Kun perunat sitten ovat kypsiä, kastiketta vain reilusti potun päälle ja eikun syömään. Myös perunoiden kuoret voi syödä, mutta itse jätän ne syömättä, koska ne tahtovat olla vähän kuivakoita... Tähän kylkeen voi tehdä jonkun perussalaatin ja muuta ei tarvita! NAM! Pienestä kankkusesta huolimatta tuli nälkä... :)
lauantai 8. syyskuuta 2012
Ihku blogi
Vanha (nojoo, vanha ja vanha, nuorempi hän on kuin minä) ystäväni Riikka on perustanut leivonta- ja ruokablogin. Riikan ruuat ja leivonnaiset ovat loistavia, joten suosittelen tutustumaan, nam!
Itse saan jo pelkästään reseptejä lukiessa ylimääräisiä kiloja vyötärölle, mutta pääasia, että ruoka on hyvää ja maistuu!
Itse saan jo pelkästään reseptejä lukiessa ylimääräisiä kiloja vyötärölle, mutta pääasia, että ruoka on hyvää ja maistuu!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Miksei se sula?
Aivan JÄRKYTTÄVÄ nälkä, eikä kaapissa ole mitään, mitä voisi tuosta vain napata pahimpaan tuskaan suuhunsa! Päätin kuitenkin olla HC ja tehdä pääkallopataa (resepti tulee myöhemmin), mutta se vaatii jauhelihan sulattamista, mikä onkin sitten jo ihan todella HC:a.
Syväjäädytetty puolen kilon jauhelihaköntti ei nimittäin ole niitä helpoimpia, saatikka nopeimpia sulatettavia. Jääkaapissa se sulaa noin vuorokaudessa, huoneenlämmössä ehkä kuudessa tunnissa. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei nyt tule kysymykseen, kun on akuutti hätä, joten piti keksiä vaihtoehtoja. Jo ennestään todettu homma on, että mikrossa hommasta ei tule mitään: vaikka kuinka laittaisit rakkineen sulatukselle, operaation jälkeen puolet lihasta on jo osittain kypsynyttä, toinen puoli vielä jäässä. Kun lihaköntsän laittaa pannulle, se osin kypsynyt osa kuivuu ennenkuin se jäiseksi jäänyt ehtii kypsyä. Todella siistiä ja suuri kulinaarinen nautinto...
Sain pari vuotta sitten työkaveriltani älyttömän hyvän vinkin jauhiksen kohtuullisen nopeaan sulattamiseen. Kuumaa vettä lavuaariin ja lihapaketti lillumaan sinne. Jos se kelluu, niin laittaa lautasen tai jotain muuta painavaa päälle, että kuuma vesi ympäröi koko könttiä. Sulaa alle tunnissa paistettavaan olotilaan! Miksei mulle ole tällaista kerrottu vaikka kotsan tunnilla yläasteella? Just tällaisia Niksi-Pirkka -juttuja ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästä, ei tietoa siitä, miten astiat tiskataan oikeaoppisesti (pääasia että tulee puhdasta) tai miten tehdään maitokastike (yäk)... No okei, on nekin ihan hyödyllisiä tietoja, mutta you got the point: näin helpotetaan ihmisparan elämää, jos tyyppi ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen ja ymmärtäisi ottaa sen lihaköntin vähintään kuutta tuntia aikaisemmin sulamaan siihen keittiön pöydälle...
No, jauhis on sulamassa ja itse asiassa varmaan ihan kohta paistovalmista, kun olen tässä taas kaahottanut omiani välissä... Tässä tulee maanmainion opiskelijaruoan resepti. Saanko esitellä: pääkallopata.
Jauhelihaa 300-500 g (minkä verran siinä paketissa nyt sattuu olemaan)
Makarooneja kaksi tai kolme desiä (tai miten paljon siellä pussin pohjalla nyt yleensä on)
Herkkusieniä (ei pakollisia, mutta padan nimi tulee tästä, viipaloidut herkkusienet näyttää pääkalloilta)
Ruokakermaa pari desiä (ei pakollista)
Mausteita
Keitä makaroonit väljässä vedessä
Ruskista jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Heitä herkkusienet paistamisen loppuvaiheessa mukaan ottamaan vähän makua.
Valuta makaroonit ja sotke sekaan jauheliha ja ruokakerma. Jos kermaa ei ole, niin ei voi mitään, ruoka toimii kyllä ilmankin. Anna vetäytyä hetki ja nauti ketsupilla höystettynä.
On muuten ihan sikahyvää!
Syväjäädytetty puolen kilon jauhelihaköntti ei nimittäin ole niitä helpoimpia, saatikka nopeimpia sulatettavia. Jääkaapissa se sulaa noin vuorokaudessa, huoneenlämmössä ehkä kuudessa tunnissa. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei nyt tule kysymykseen, kun on akuutti hätä, joten piti keksiä vaihtoehtoja. Jo ennestään todettu homma on, että mikrossa hommasta ei tule mitään: vaikka kuinka laittaisit rakkineen sulatukselle, operaation jälkeen puolet lihasta on jo osittain kypsynyttä, toinen puoli vielä jäässä. Kun lihaköntsän laittaa pannulle, se osin kypsynyt osa kuivuu ennenkuin se jäiseksi jäänyt ehtii kypsyä. Todella siistiä ja suuri kulinaarinen nautinto...
Sain pari vuotta sitten työkaveriltani älyttömän hyvän vinkin jauhiksen kohtuullisen nopeaan sulattamiseen. Kuumaa vettä lavuaariin ja lihapaketti lillumaan sinne. Jos se kelluu, niin laittaa lautasen tai jotain muuta painavaa päälle, että kuuma vesi ympäröi koko könttiä. Sulaa alle tunnissa paistettavaan olotilaan! Miksei mulle ole tällaista kerrottu vaikka kotsan tunnilla yläasteella? Just tällaisia Niksi-Pirkka -juttuja ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästä, ei tietoa siitä, miten astiat tiskataan oikeaoppisesti (pääasia että tulee puhdasta) tai miten tehdään maitokastike (yäk)... No okei, on nekin ihan hyödyllisiä tietoja, mutta you got the point: näin helpotetaan ihmisparan elämää, jos tyyppi ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen ja ymmärtäisi ottaa sen lihaköntin vähintään kuutta tuntia aikaisemmin sulamaan siihen keittiön pöydälle...
No, jauhis on sulamassa ja itse asiassa varmaan ihan kohta paistovalmista, kun olen tässä taas kaahottanut omiani välissä... Tässä tulee maanmainion opiskelijaruoan resepti. Saanko esitellä: pääkallopata.
Jauhelihaa 300-500 g (minkä verran siinä paketissa nyt sattuu olemaan)
Makarooneja kaksi tai kolme desiä (tai miten paljon siellä pussin pohjalla nyt yleensä on)
Herkkusieniä (ei pakollisia, mutta padan nimi tulee tästä, viipaloidut herkkusienet näyttää pääkalloilta)
Ruokakermaa pari desiä (ei pakollista)
Mausteita
Keitä makaroonit väljässä vedessä
Ruskista jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Heitä herkkusienet paistamisen loppuvaiheessa mukaan ottamaan vähän makua.
Valuta makaroonit ja sotke sekaan jauheliha ja ruokakerma. Jos kermaa ei ole, niin ei voi mitään, ruoka toimii kyllä ilmankin. Anna vetäytyä hetki ja nauti ketsupilla höystettynä.
On muuten ihan sikahyvää!
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Saatanan salaatinkastike!
Tein äsken inventaariota jääkaapissa. Löysin ensin vain yhden vanhaksi menneen kananmunan ja pienen köntsän kuivunutta juustoa, joten olin melkoisen tyytyväinen, että tavoitteeni vähentää turhaa biojätettä on hieman lähempänä kuin aikaisemmin. Tai niin luulin... Vilkaisu jääkaapin oven keskihyllyyn, jossa säilytän, kermoja, ketsuppeja ja kastikkeita, sai meikäläisen melkein pyörtymään. Siellä oli kolme (siis KOLME) salaattikastikepurkkia, joista oli käytetty vain ihan vähän ja jotka kaikki olivat vanhentuneita. Voi vittu, että ihminen voi olla typerä. Jos kerran meillä ei juurikaan tehdä ruokaa, niin miksi helvetissä silloin kun sitä jonkun merkkitapauksen vuoksi tehdään, pitää ostaa uusi salaatinkastikepurkki, kun sitä vähäistä käyttöä varten voisi ihan hyvin tehdä itsekin joko oliiviöljystä tai kermaviilistä. Siitä muuten tulikin mieleeni kaksikin erilaista salaatinkastiketta, joita olen joskus männä aikoina tehnyt, joten Elli goes taas ruokablogi, tällä kertaa vinkit 6 ja 7:
Kermaviilikastike:
1 prk kermaviiliä (ei mitään kevythuttua, vaan kunnollista)
Suolaa n. teelusikallinen
Mustapippuria n. teelusikallinen tai maun mukaan
Sipulijauhetta (ei löytynyt sipulia) n. teelusikallinen
Sitruunapippuria vähän
Valkosipulimurskaa maun mukaan (meillä tätä meni mukaan reilusti, sillä sirottimen pää hajosi, kun olin supsauttamassa sitä, mutta maku oli silti mainio), voi käyttää myös kynsistä puristettua murskaa, mutta kun sitäkään ei siinä hädässä löytynyt.
Auran mietoa Sinappia reilu turaus
Sotketaan ja annetaan maustua jääkaapissa ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Tämän kastikkeen tarina on seuraava: olimme miehen kanssa kaveripariskunnan luona grillaamassa. Talon emäntä tajusi juurikin puoli tuntia ennen ruokaa ettei heillä ole mitään kastiketta tarjolle. Hän oli säntäämässä jo kauppaan, kun minä kaivelin jääkaapista kermaviilipurkin, jonka olin bongannut. Se oli pari päivää yli-ikäinen, mutta muuten kelvollista, joten käskin hänen kaivaa esille maustekätkönsä ja sekoittelin siinä erittäin improvisoidun kastikkeen suunnilleen kaikista mausteista, mitä hänen kätköstään löytyi... Hyvää tuli... :) Tätä voi käyttää paitsi salaatinkastikkeena, myös ihan (grilli)lihan tai kalan kastikkeena.
Oliiviöljykastike:
2 dl oliiviöljyä
1 teelusikallinen suolaa
tuoretta tai kuivattua timjamia, sidottu nippu kasvin varsia
Lisää oliiviöljyyn suola ja timjami (nippuna). Laita tökötti tiiviiseen astiaan, esim. hillopurkki ja anna maustua ainakin pari päivää jääkaapissa. Siivilöi timjami pois öljystä ja käytä salaatinkastikkeena. Timjami ainaa vinkeän vivahteen öljylle. Tätä ei siis voi ruveta soveltamaan ihan hetken mielijohteesta. Huomioi myös, että maustetut öljyt säilyvät huonommin kuin ns. tavallinen oliiviöljy, joten säilytä litku jääkaapissa, äläkä anna sen unohtua kuukausiksi sinne perukoille, vaan käytä satsi parin viikon sisällä. Toki voi sitä syödä senkin jälkeen, mutta kannattaa aina vähän haistella, että onko tökötti vielä syömäkelpoista.
Taidankin tehdä itselleni satsin tuota jälkimmäistä, sillä timjamini on näköjään eloon horroksestaan ja sunnuntaina miehen vanhemmat ja sisarukset tulevat meille miehen syntymäpäivälounaalle. Onneksi nuo ovat kiitollista väkeä, eivätkä näköjään pahastu, jos ei ihan joka päivä muistakaan kastella...
Kermaviilikastike:
1 prk kermaviiliä (ei mitään kevythuttua, vaan kunnollista)
Suolaa n. teelusikallinen
Mustapippuria n. teelusikallinen tai maun mukaan
Sipulijauhetta (ei löytynyt sipulia) n. teelusikallinen
Sitruunapippuria vähän
Valkosipulimurskaa maun mukaan (meillä tätä meni mukaan reilusti, sillä sirottimen pää hajosi, kun olin supsauttamassa sitä, mutta maku oli silti mainio), voi käyttää myös kynsistä puristettua murskaa, mutta kun sitäkään ei siinä hädässä löytynyt.
Auran mietoa Sinappia reilu turaus
Sotketaan ja annetaan maustua jääkaapissa ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Tämän kastikkeen tarina on seuraava: olimme miehen kanssa kaveripariskunnan luona grillaamassa. Talon emäntä tajusi juurikin puoli tuntia ennen ruokaa ettei heillä ole mitään kastiketta tarjolle. Hän oli säntäämässä jo kauppaan, kun minä kaivelin jääkaapista kermaviilipurkin, jonka olin bongannut. Se oli pari päivää yli-ikäinen, mutta muuten kelvollista, joten käskin hänen kaivaa esille maustekätkönsä ja sekoittelin siinä erittäin improvisoidun kastikkeen suunnilleen kaikista mausteista, mitä hänen kätköstään löytyi... Hyvää tuli... :) Tätä voi käyttää paitsi salaatinkastikkeena, myös ihan (grilli)lihan tai kalan kastikkeena.
Oliiviöljykastike:
2 dl oliiviöljyä
1 teelusikallinen suolaa
tuoretta tai kuivattua timjamia, sidottu nippu kasvin varsia
Lisää oliiviöljyyn suola ja timjami (nippuna). Laita tökötti tiiviiseen astiaan, esim. hillopurkki ja anna maustua ainakin pari päivää jääkaapissa. Siivilöi timjami pois öljystä ja käytä salaatinkastikkeena. Timjami ainaa vinkeän vivahteen öljylle. Tätä ei siis voi ruveta soveltamaan ihan hetken mielijohteesta. Huomioi myös, että maustetut öljyt säilyvät huonommin kuin ns. tavallinen oliiviöljy, joten säilytä litku jääkaapissa, äläkä anna sen unohtua kuukausiksi sinne perukoille, vaan käytä satsi parin viikon sisällä. Toki voi sitä syödä senkin jälkeen, mutta kannattaa aina vähän haistella, että onko tökötti vielä syömäkelpoista.
Taidankin tehdä itselleni satsin tuota jälkimmäistä, sillä timjamini on näköjään eloon horroksestaan ja sunnuntaina miehen vanhemmat ja sisarukset tulevat meille miehen syntymäpäivälounaalle. Onneksi nuo ovat kiitollista väkeä, eivätkä näköjään pahastu, jos ei ihan joka päivä muistakaan kastella...
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Mainio maustevoi
Vielä pikapostaus eilisistä ruuista. Grillasimme siis naudan sisäfilepihvejä sellaisenaan, pintaan oli hierottu hivenen pippuria ja oliiviöljyä ennen kärtsäämistä (n. 3 minuuttia per puoli, sitten folioon n. 10 minuutiksi). En halunnut piffien kanssa mitään varsinaista kastiketta, joten väsäsin pikaisen maustevoin, joka olikin varsin onnistunut kokeilu.
Itse homma on varsin yksinkertainan: voita ja Heikkilän yrttitilan Veeran Valkosipuli Yrttidippiä. Kahdelle pihville käytin n. 2 rkl voita ja teelusikallisen dippiä, jotka sotkin haarukalla sekaisin. Sen jälkeen lätkäisin ne tasaiselle alustalle kahdeksi kököksi ja pistin pakkaseen jäähtymään reiluksi tunniksi. Pihvien kypsyttyä voinököt vain pihvien päälle, missä ne sitten sulivat ja maustoivat lihaa ihanasti.
Maustevoita voi muuten tehdä enemmänkin kerralla kuin vain yhtä kertaa varten. Isomman satsin ainekset voi sotkea vaikka tehosekoittimella tai blenderillä ja sen jälkeen muotoilee siitä pötkylän, kietoo sen elmukelmuun ja tunkee pakkaseen. Siitä voi sitten pihvejä (possua tai nautaa) käristellessä leikellä sopivia siivuja tarpeen ja maun mukaan valmiiden pihvien päälle nautiskeltavaksi.
Tässä taas Ellin ruokavinkki osa n. 5, lupaan aina laitella näitä, jos keksin jotain omia sovelluksia tai uusia innovaatioita gastronomiseen maailmaan.
Itse homma on varsin yksinkertainan: voita ja Heikkilän yrttitilan Veeran Valkosipuli Yrttidippiä. Kahdelle pihville käytin n. 2 rkl voita ja teelusikallisen dippiä, jotka sotkin haarukalla sekaisin. Sen jälkeen lätkäisin ne tasaiselle alustalle kahdeksi kököksi ja pistin pakkaseen jäähtymään reiluksi tunniksi. Pihvien kypsyttyä voinököt vain pihvien päälle, missä ne sitten sulivat ja maustoivat lihaa ihanasti.
Maustevoita voi muuten tehdä enemmänkin kerralla kuin vain yhtä kertaa varten. Isomman satsin ainekset voi sotkea vaikka tehosekoittimella tai blenderillä ja sen jälkeen muotoilee siitä pötkylän, kietoo sen elmukelmuun ja tunkee pakkaseen. Siitä voi sitten pihvejä (possua tai nautaa) käristellessä leikellä sopivia siivuja tarpeen ja maun mukaan valmiiden pihvien päälle nautiskeltavaksi.
Tässä taas Ellin ruokavinkki osa n. 5, lupaan aina laitella näitä, jos keksin jotain omia sovelluksia tai uusia innovaatioita gastronomiseen maailmaan.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Pizzapasteijat
Taas Elli goes ruokablogi. Nykyään tää ruuanlaitto on sen verran harvinaisempaa, että pienet innovaatiot pitää jakaa tänne. Tai eihän nää nyt mitään innovaatioita ole, mutta ideoita helppoihin illanistujaistarjoomuksiin.
Näistä sain idean A:lta, kun juhlittiin hänen synttäreitään tammikuussa. Tuunasin taas ideaa eteenpäin ja sain aikaiseksi melkoisen hyvän makuisia pizzapasteijoita. En keksinyt parempaa nimeä, mutta ohje tulee tässä:
Paketillinen lehtitaikinalevyjä (8 levyä)
Perustäyte
1 iso paprika
1 iso sipuli
valkosipulin kynsiä maun mukaan (miä laitoin 6)
(tuoretta timjamia)
-> pilko sipuli ja paprika, murskaa valkosipuli. Freesaa ainekset öljyssä ja heitä sekaan timjamin lehtiä, jos niitä sattuu talosta löytymään.
1 prk tomaattipyrettä
Loraus ketsuppia
Oreganoa
Mustapippuria
Suolaa
-> sekoita ainekset keskenään ja lisää mössöön lopuksi freesatut kasvikset
Muista lämmittää uuni (225 C) jossain välissä.
Leikkaa sulaneet taikinalevyt kahtia ja asettele ne uunipellille tai kahdelle, koska eihän ne yhdelle mahdu.
Paina lasin tai muun tasapohjaisen purkin avulla paloihin pieni kuoppa keskelle. Tässä vaiheessa voit myös voidella palaset munalla, jos niitäkin löytyy.
Sivele peruspohja kuoppiin. Sitä ei tarvita kuin reilu teelusikallinen per kuoppa!
Päällysteeksi voit sitten laittaa mitä ikinä kaapeista löytyy ja höystää sen juustoraasteella.
Itse tein kolmenlaisia pasteijoita:
1) pepperonisiivuja
2) feta-siivuja (pitää olla rasvainen feta)
3) Kinkkusuikaleita ja tomaattisiivu
Siihen päälle mozzarellajuustoraastetta, paistetaan uunissa 225 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen, jäähdytä ja nauti... Hirrrveen hyviä.
Tätä tehdessä testasin myös palovaroittimen toimivuuden. Liesituulettimemme on lopettanut toimintansa ikuisuus sitten, joten pienikin ylimääräinen käry aiheuttaa palohälytyksen. Mutta kyllä se ainakin toimii ja niinhän ne sanovat, että palovaroittimen toimivuus pitäisi testata muutaman kerran vuodessa... :D
Näistä sain idean A:lta, kun juhlittiin hänen synttäreitään tammikuussa. Tuunasin taas ideaa eteenpäin ja sain aikaiseksi melkoisen hyvän makuisia pizzapasteijoita. En keksinyt parempaa nimeä, mutta ohje tulee tässä:
Paketillinen lehtitaikinalevyjä (8 levyä)
Perustäyte
1 iso paprika
1 iso sipuli
valkosipulin kynsiä maun mukaan (miä laitoin 6)
(tuoretta timjamia)
-> pilko sipuli ja paprika, murskaa valkosipuli. Freesaa ainekset öljyssä ja heitä sekaan timjamin lehtiä, jos niitä sattuu talosta löytymään.
1 prk tomaattipyrettä
Loraus ketsuppia
Oreganoa
Mustapippuria
Suolaa
-> sekoita ainekset keskenään ja lisää mössöön lopuksi freesatut kasvikset
Muista lämmittää uuni (225 C) jossain välissä.
Leikkaa sulaneet taikinalevyt kahtia ja asettele ne uunipellille tai kahdelle, koska eihän ne yhdelle mahdu.
Paina lasin tai muun tasapohjaisen purkin avulla paloihin pieni kuoppa keskelle. Tässä vaiheessa voit myös voidella palaset munalla, jos niitäkin löytyy.
Sivele peruspohja kuoppiin. Sitä ei tarvita kuin reilu teelusikallinen per kuoppa!
Päällysteeksi voit sitten laittaa mitä ikinä kaapeista löytyy ja höystää sen juustoraasteella.
Itse tein kolmenlaisia pasteijoita:
1) pepperonisiivuja
2) feta-siivuja (pitää olla rasvainen feta)
3) Kinkkusuikaleita ja tomaattisiivu
Siihen päälle mozzarellajuustoraastetta, paistetaan uunissa 225 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen, jäähdytä ja nauti... Hirrrveen hyviä.
Tätä tehdessä testasin myös palovaroittimen toimivuuden. Liesituulettimemme on lopettanut toimintansa ikuisuus sitten, joten pienikin ylimääräinen käry aiheuttaa palohälytyksen. Mutta kyllä se ainakin toimii ja niinhän ne sanovat, että palovaroittimen toimivuus pitäisi testata muutaman kerran vuodessa... :D
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Maailman paras pastasalaatti
Elli goes ruokablogi, pitkästä aikaa. Meillä on illalla tyttöjen nyyttikestit ja peli-ilta. Lupasin tehdä maailman parhaan pastasalaatin ja sen myös tein. Ohje on mukaeltu ystäväni M:n reseptistä, eli pointsit hälle. Tämä ruoka on jokaisen juhannuksen ja uuden vuoden ja kaikkien muittenkin illanistujaisten kruunu, joten jaan sen myös teille:
1) Kierrepastaa tai gnoggheja seurueen mukaan. Noin kymmenen hengen porukalle 400 g. Keitetään pehmeäksi, ei siis saa jäädä al denteksi. Siivilöidään ja jäähdytetään.
Yksi tai kaksi vihreää omenaa, kuoritaan ja pilkotaan.
Kaksi maustekurkkua, pilkotaan.
Pussi herne-maissi-paprikaa, keitetään ja jäähdytetään.
Kinkkusuikaleita n. 300 g. Joko kauppahallista/lihatiskistä hyvää palvilihaa (läskitöntä), jos on ahkera tai sitten ihan pussista. Itse ostin tänään valmiita, kun en jaksanut raahautua halliin.
--> sekoita pilkotut ainekset keskenään
2) Kaksi purkkia kermaviiliä
Vajaa puolikas tuubi kevytmajoneesia
Turaus sinappia (vahvaa)
Mustapippuria
(Suolaa)
Paprikajauhetta
--> sotketaan hyvin.
Maustemönjä sotketaan pilkottujen ainesten sekaan, lykätään jääkaappiin pariksi tunniksi maustumaan ja avot, on muuten hyvää!
Meillä kymmenen hengen seurue vetää tuollaisen satsin yhdellä aterialla, viime juhannuksena jäin perhana ilman, kun olin töissä, eikä kukaan muistanut jättää mullekin vähän! Onneksi M toi sitten seuraavalla viikolla minulle ihan oman pienen annoksen. En antanut siitä YHTÄÄN miehelle, vaikka ruinasi... :)
Edit 10.7.2012: tätä reseptiä on käyty katsomassa bloggerin mukaan 2775 kertaa, mutta Nolliksen lisäksi kukaan muu ei ole kertonut omia kokemuksiaan ressusta. Kokeilitko, oliko hyvää, teetkö uudestaan? Haluan tietää! PRKL!
1) Kierrepastaa tai gnoggheja seurueen mukaan. Noin kymmenen hengen porukalle 400 g. Keitetään pehmeäksi, ei siis saa jäädä al denteksi. Siivilöidään ja jäähdytetään.
Yksi tai kaksi vihreää omenaa, kuoritaan ja pilkotaan.
Kaksi maustekurkkua, pilkotaan.
Pussi herne-maissi-paprikaa, keitetään ja jäähdytetään.
Kinkkusuikaleita n. 300 g. Joko kauppahallista/lihatiskistä hyvää palvilihaa (läskitöntä), jos on ahkera tai sitten ihan pussista. Itse ostin tänään valmiita, kun en jaksanut raahautua halliin.
--> sekoita pilkotut ainekset keskenään
2) Kaksi purkkia kermaviiliä
Vajaa puolikas tuubi kevytmajoneesia
Turaus sinappia (vahvaa)
Mustapippuria
(Suolaa)
Paprikajauhetta
--> sotketaan hyvin.
Maustemönjä sotketaan pilkottujen ainesten sekaan, lykätään jääkaappiin pariksi tunniksi maustumaan ja avot, on muuten hyvää!
Meillä kymmenen hengen seurue vetää tuollaisen satsin yhdellä aterialla, viime juhannuksena jäin perhana ilman, kun olin töissä, eikä kukaan muistanut jättää mullekin vähän! Onneksi M toi sitten seuraavalla viikolla minulle ihan oman pienen annoksen. En antanut siitä YHTÄÄN miehelle, vaikka ruinasi... :)
Edit 10.7.2012: tätä reseptiä on käyty katsomassa bloggerin mukaan 2775 kertaa, mutta Nolliksen lisäksi kukaan muu ei ole kertonut omia kokemuksiaan ressusta. Kokeilitko, oliko hyvää, teetkö uudestaan? Haluan tietää! PRKL!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)