lauantai 28. syyskuuta 2013

Kaikenlaisia koirannimiä kun Mulukutseh...

Löysin Kikin blogista haasteen, joka oli niin ratkiriemukas, että piti ihan kopioida itsellenikin... Koska en itse ole ollut haastettu, niin en myöskään haasta ketään eteenpäin, mutta paljastan itsestäni kaikenlaisia rumia pikku yksityiskohtia:


Laukku: löytyy monenlaisia ja moneen eri tilanteeseen, suurin osa jostain kirpparilta löydettyjä tai kavereilta kierrätettyjä. Tällä hetkellä mulla on käytössä systeriltä lahjaksi saatu Marimekon Roosa Nauha -kassi, joka on kokenut kovia, mutta on erittäin kätevä, sillä sinne mahtuu tonneittain tavaraa. Tämän hetkisen punnituksen perusteella se painaa liki neljä kiloa ja se on syönyt sisäänsä mm. sämpylä (unohtui eiliseltä), lompakon, sontikan, lääkevaraston, kondomeja (sain Kesäkumi-kampanjasta Jurassic Rockissa ja on jäänyt näköjään pyörimään) ja ties vaikka mitä... Hyvä kassi, sanon vaan...
Pannaan paremmaksi, pannaan vaan! :)

Lompakko : musta, iso ja täynnä kuitteja ja kaiken maailman kortteja
 

Aurinkolasit : on, mustat ja niissä on sellaisia kivoja  Blingbling .juttuja. Koska olen myyrä, tarvitsen nekin voimakkuuksilla, joten ne on ostettu Nisseniltä, jonkun kahdet lasit yksien hinnalla -kampanjasta, eikä nekään taatusti ole mikään suurempi merkkituote. Todennäköisesti kuitenkin sata kertaa laadukkaammat kuin Sokkarilta saatavat.


Korut:mulla on aina kaulassa jonkin asteinen hopeinen kaulakoru, joita omista yhteensä n. viisi kappaletta. Sitten mulla on myös usein korvikset, jotkut perusrinkulat tai napit. Ja yhdessä sormessa on yksi sormus, olen ostanut sen itselleni, kun sain valkolakin. Juhliin laitan sitten ehkä jotkut tosi "hienot" ja jopa ranneketjun. Kallein koru, minkä omistan on Kalevala-korun kultainen medaljonki, jonka olen saanut mutsilta rippilahjaksi. Ns. asustekoruja käytän tosi vähän, sillä a) en omista juurikaan sellaisia ja b) ei mulla perkele ole aamuisin aikaa miettiä, millainen rannerengas tai helminauha nyt sopii just tämän vaatekappaleen kanssa, joka mulla on päällä, kun pitää keretä töihin!


TV:  Katson sitä hemmetin Awkwardia, jonka neljättä tuotantokautta odotan kuola valuen. Lisäksi dokkareita ja urheilua (talvella hiihtoa, kesällä yleisurkkaa ja tietty kaikki olympialaiset, MM-kisat ja muut "isommat" bakkanaalit.

Kännykkä : Lumia 620 (limenvihreä), josta perkele on äänenvoimakkuusnappula rikki, enkä ole ehtinyt viedä sitä huoltoon. Hyvä peli muuten, sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, siinä on herätyskello ja sillä pääsee Facebookkiin. Eikös se riitä? Ainiin, on mulla siinä Hesarin appsi, että voin lukea päivän lehden.

Kengät : Kuljen töissä suurimman osan ajasta valkoisissa feikkikrokseissa, koska ne on helppo pudottaa jalasta pois, kun haluaa istua räätälinasennossa työtuolissa. Jos joutuu edustamaan, niin kaapissa on Vagabondin mustat avokkaat sitä varten. Vapaa-ajalla diggailen Riekerin kenkiä, joita mulla on ainakin neljät, nyt näin pikaisesti laskettuna. Toinen kenkämerkki, mitä kuolaan on El Naturalistat. Juu ja haluaisin myös Converset, mutta en ole vielä raaskinut investoida. 
 
Tennarit : No ne Converset mä tahtoisin, mutta tällä hetkellä tyydyn mustiin matkaopastennareihin, jotka on ostettu Sokkarilta kympillä.

Farkut:  mitähän tähän sanoisi? Kaikki mun farkut on jostain menkkahaukalta tai kirpparilta ostettuja, aikoinaan Leviksen 555-farkut oli pop, mutta kaikki ne mitä olen joskus raaskinut ostaa, ovat jotenkin kummallisesti kutistuneet tai sitten ne on niin risoja, ettei tällainen aikuinen ihminen enää ilkeä kulkea niissä tuolla kaupungissa...
MP3: en omista. Tai kai tohon puhelimeen saisi ladattua biisejä, mutta en ole vaivautunut selvittämään miten se onnistuu. Mut on mulla Spotify tietokoneessa... :)

Tietokone : Compaqin ikuvanha läppäri, joka on käytännössä piuhakone, koska akku kestää korkeintaan puoli tuntia. Haaveissa mun olisi sellainen kevyt ja näppärä läppäri + jonkinlainen tabletti, mutta perse ei kestä just tällä hetkellä ostaa sellaisia. Pitänee toivoa joulupukilta.
 
 Meikit : käytän suunnilleen päivittäin puuteria, ripsaria ja kulmakynää ja ne ovat kaikki tällä hetkellä Max Factorin tuotteita. Sitten mulla on epämääräinen kasa luomivärejä, kynsilakkoja sun muita härpäkkeitä, joita käytetään, kun lähdetään baariin/juhliin tai jos joutuu edustamaan töissä. Osa on laadukkaampia, osa ei. Kallein meikkituote, minkä olen ostanut, on Diorin luomiväri, joka kestää säät ja itkut yms. On oikeasti hyvä, mutta sävynä sopii vain oikeasti hienoihin juhliin. 

Kasvovoide : Aqualan L, sillä voi myös pestä pois meikin tarvittaessa. 

Deodorantti : mulla on sekä Madaran rolli että semmoinen kivideodorantti, joita laitan suunnilleen joka päivä. Mies on kyllä sitä mieltä, että en tarvitse dödöä, jos käyn aina välillä suihkussa... :)

Hammastahna : jotain Pepsodenttia se on, saa puhtaan tunteen suuhun. Välillä käytin Frantsilan yrttihammastahnaa, mutta sitten erehdyin ostamaan sellaista, missä oli fenkolia, minkä hajua ja makua en voi sietää, joten koko lafka meni boikottiin.

Shampoo/hoitoaine: vaihtelee. Tällä hetkellä mulla on ihan perus L'oreal Elvital jotain diipadaapaa, mutta jos perse kestää, niin ostan kampaajaltani sitä, mitä hän sattuu suosittelemaan tukalleni.

Saippua : mistähän saippuasta tässä puhutaan? Suihkusaippua mulla on Sebamedin granaattiomenan tuoksuinen suihkugeeli, mutta kädet pesen tällä hetkellä Monacosta tuodulla aidolla Marseille-saippualla, jossa on laventelin tuoksu. Muuten mulla on käsisaippuana Heinolan Heilasta ostettu "pesusienisaippua" ja "Ole hyvän" nestesaippua. 

Tuoksu : Oriflamen Northern lights. Menivät vaan perkele lopettamaan sen tuotannon, mutta onneksi olin ovela ja ostin tutulta myyjältä viisi purkkia varastoon. Lisäksi tykkään Hugo Bossin tuoksuista. Miehellä on myös Hugoa ja Giorgio Armania, koska en anna hänen käyttää mitään kammottavia Axeja tai muuta etovaa.

Mineraalivesi: kotona meillä on SodaStream, joka on oikein mainio laite. Jos pitää ostaa kaupasta, niin sitten NatsiSiwan eli Lidlin se sininen Saskia, tai Olvin Vichy.

Viini  : kaikki mikä on riittävän kuivaa valkkaria, menee, mutta lemppari on Gato Negron se vihreäetikettinen, keltaetikettinen on pahaa... Punkkukin menee, mutta vain hyvän pihvin kanssa.

Drinkki: GT ja Caipiroska vai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan. Näitä ei sitten saa tarjoilla mulle liikaa, tai musta tulee väkivaltainen...

Leipä : Siiskosen kauraleipä. Ei muuta sanottavaa.
Ruoka: kaikki missä on bearnaisekastiketta. Ihan kaikista paras on Ravintola Fernandon porsaanleike bearnaisekastikkeella, juustoperunoilla ja sipulirenkailla. Ei passaa käydä siellä turhan usein...
  
Jäätelö : mango-meloni tai sitten vaniljapehmis.

Karkit: Mustat autot (ne mitkä löytyy Lauantai-pussista), vaaleanpunaiset ufot ja englantilaiset viinikumit. Joo, ja Kaatissäkistä ne punaiset kalat ja mustat pylpyrät!

Lakanat : Löytyy kolmet, jotka taitaa kaikki olla Anttilasta. Käytän aluslakanana sellaista muotoonommeltua, joka saattaa hyvässä lykyssä kestää petarin päällä ilman, että sitä tarvitsisi joka päivä fiksailla paikoilleen. Lisäksi on sitten erinäisiä paripuolia pussareita ja tyynyliinoja ja aluslakanoita, jotka toimii vierasvarana.

Kampaaja: mulla on aivan ihana luottokampaaja Minna, jonka kanssa meillä synkkaa äärettömän hyvin!
En kerro missä, koska sille on muutenkin niin pirun vaikeeta saada aina aikaa, että teidän ei tartte edes yrittää!
 
Alusvaatteet : käytän, rintsikoita omistan vissiin viidet ja alushousuja epämääräisen kappalemäärän. Kaikki halpispaskaa, koska ne ainoat kalliit rintaliivit, joihin olen investoinut, hajosivat kuukauden päästä ostosta, vaikka olin oikein pessyt ne ohjeen mukaan pesupussissa ja muutenkin pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Meni se sata euroa ihan hukkaan. Parinkympin liivit ei haittaa, vaikka niitä ostelisi joka kuukausi.
Päivälehti : Länkkäri eli Länsi-Savo tulee postilootaan, lisäksi mulla on Hesarin nettilukuoikeudet, joten molempia tulee luettua päivittäin tai lähes päivittäin.

Lehti: Eero Lehti? Eivaan, meille tulee useampikin lehti, joista ehkä luetuin on Tieteen kuvalehti. Muita, mitä meille tällä hetkellä tulee on: Talouselämä, Kauneus ja Terveys, Kotivinkki, Aku Ankka, Metsästäjä, Urheiluampuja, Juvan lehti ja epämääräinen kasa kaikenmaailman ammattiliittojen yms. yhdistysten lehtiä. Suomen kuvalehti olis kanssa kiva, mutta jokin aika sitten ollut juttu luomusta vitutti niin paljon, että ajattelin, etten tue tällaista paskajournalismia, vaikka pääsääntöisesti jutut ovatkin asiallisia.

Sänky: löytyi anoppisten mökiltä vintiltä kappaleina. Anoppi ystävällisesti maalasi sen toiveideni mukaan valkoiseksi sellaisella sisustuslehdistä tutulla "rouhealla" otteella ja minä ostin patjat askosta. Hirveeen kiwa sänky!

T-paita: lähes kaikki t-paidat, mitä omistan, ovat jotain mainospaitoja. En tykkää yhtään käyttää t-paitoja julkisesti, vaan ainoastaan kotona niitä kulahtaneita, tai jumpassa sellaisi, mistä ei paista päivä ihan vielä läpi.



Riitelyä

Meillä oli miehen kanssa eilen pitkästä aikaa kunnon riita. Syyllinen on auttamatta allekirjoittanut, tulinhan kotiin työmatkalta miehen mielestä äärimmäisen pyörryksissä alkoholin vaikutuksesta ja vielä taksilla. Normaalisti asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kun satuin tulemaan kotiin väärän henkilön taksilla. Jessus, mikä show siitä syntyikään...

En tietenkään missään nimessä pyytänyt anteeksi, vaan vittuilin takaisin, koska minun mielestäni "väärä taksi" ei ollut mielestäni erityisen järkevä syy ja  koska meillä oli ollut aivan äärimmäisen hauskaa työkaverini kanssa. Kävimme Stokkan shampanjabaarissa maksamassa törkeästi lasista skumppaa, jatkoimme siitä ravintolavaunussa matkalla Mikkeliin ja kävimme vielä paikallisessakin yhdellä ennen kuin ymmärsimme lähteä kotiin.

Riidan seurauksena kotona oli eilen erittäin hyinen tunnelma, mies piti mykkäkoulua olohuoneessa ja minä istuin keittiössä äkäisenä kuin ampiainen. Sain mennä todellakin ilman hyvänyöntoivotusta nukkumaan, koska mies "nukkui" mielenosoituksellisesti sohvalla. Oli se kuitenkin jossain vaiheessa kömpinyt samaan sänkyyn nukkumaan, joten joko sohva ei ollut riittävän hyvä nukkumiseen tai sitten hän oli jo alkanut leppyä jossain vaiheessa. Vielä tänäkin aamuna tunnelma oli jähmeä, keskusteluyhteys oli palannut, mutta keskustelun taso oli vain ns. pakolliset asiat -tasolla. Aamupäivän edetessä tunnelma kuitenkin pehmeni ja toivotimme toisillemme ihan lämpimästi mukavaa viikkoa, kun mies lähti Sotkamoon metsästysreissulle. Suukkoja ei kuitenkaan vaihdettu, joten ihan normitasolle ei siihen hetkeen mennessä vielä päästy.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että jos mies saa räyhättyä mieltänsä painaneen asian ulos, mökötystä kestää korkeintaan pari päivää. Ja tästä päästäänkin sitten varsinaiseen asiaa. Luin aamulla Project Mama:n blogista hänen pohdintaansa adoptiovanhemmuudesta ja siitä, miten potentiaalisia vanhempia kirjaimellisesti hiillostetaan, kun yritetään selvittää, ovatko he adoptiolapsen arvoisia. Toisaalta taas (lähes) kuka tahansa Suomen maassa saa synnyttää oman lapsen, ilman että siihen puututaan mitenkään. Ei tentata, osaatko esim. riidellä sivistyneesti. No, me ei osata ainakaan, mikä jo edellä mainitusta esimerkistä hyvin käy selväksi, mutta osaako oikeasti kukaan mukaan selvittää ristiriidat parisuhteessa tai vanhemmuudessa aina kympin arvoisesti: veikkaanpa että, no ei todellakaan!

Siksi annankin rakkaille lukijoilleni tehtävän: arvostelkaa meidän parisuhteemme tapa selvittää ristiriidat joko sanallisesti tai asteikolla 4-10 tai vaikka molemmilla seuraavan selvityksen perusteella ja kertokaa omassa blogissanne, kuinka riitelette. Näin saadaan ainakin suppea otos siitä, miten suomalaiset riitelevät, yritän tehdä kirjoituksista jossain vaiheessa pseudotieteellisen yhteenvedon omaan blogiini. Haastetta saa myös halutessaan jakaa eteenpäin, mutta toivon, että ilmoitatte siitä minulle, koska pieni tutkija minussa haluaa tietysti mahdollisimman laajan otoksen "tutkimukseeni!

Tässä tulee meille tyypilliset ristiriitojen ratkaisumallit:

1) Jo aikaisemmin tässä tekstissä mainittu tapa. Mies vetää porot nokkaansa, käydään sanaharkka, jonka jälkeen mies mököttää parista tunnista muutamaan päivään, jonka jälkeen asia unohtuu. Asiasta ei koskaan enää keskustella.

2) Minä vedän porot nokkaan, huudan ja mesoan ja kiroilen ja haukun ja mies antaa tulla samalla tuutilla takaisin, kun minä pillahdan itkuun, kun raivoni menee yli. Siinä vaiheessa mies katoaa paikalta. Asia selvitetään, kun molemmat ovat rauhoittuneet, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, ihan asiallisesti.

3) Mies on loukkaantunut tai vihainen jostain asiasta, mutta ei saa kakaistua ongelmaa suustaan ulos. Mykkäkoulu jatkuu parista viikosta jopa kuukauteen, eikä mikään utelu auta ongelman ratkaisussa, vaan on tyynesti odotettava, kunnes mies saa liikuttuneessa tilassa suunsa auki. Asia selvitetään siinä vaiheessa ainakin suhteellisen asiallisesti.

4) Minä tuiskahdan jostain täysin turhasta miehelle ja mies alkaa murjottaa. Parin tunnin päästä menen pyytämään anteeksi ja kaikki on taas hyvin.

5) Molempien mieltä kalvaa pienempi tai isompi ristiriita, jossa ei ole päästy järkevään ratkaisuun. Varsinaista riitelyä ei ole ollut, mutta jatkuvaa pientä vääntöä. Lopulta joskus, kun molemmat ovat liikuttuneessa tilassa, asia puidaan läpi saunomisen lomassa, jonka jälkeen ollaan päästy yleensä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

No, niin: haastan seuraavat henkilöt: Kiki, Nollis ja Partapappa ja Riikka. Katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaan... :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tupakka tappaa!

Katsoin telkkarista dokumentin siitä, miten tupakkateollisuus on kääntänyt katseensa kehitysmaihin erityisesti Aasiassa ja pyrkii lisäämään tupakointia siellä kaikin keinoin erityisesti lasten ja nuorten parissa. Koulujen vieressä on tupakkakauppoja, joista voi kuka tahansa ostaa irtotupakkaa (á 5 senttiä), katujen varret ovat täynnä mainoksia kuinka coolia tupakointi on ja korruption kautta osa päättävistä elimistä maassa on saatu väittämään kirkkain silmin, että tupakointi ei aiheuta riippuvuutta saatikka muita kamalia tauteja. Erityisen järkyttävä video oli 2-vuotiaasta pikkulapsesta, joka tottuneesti röyhytteli röökiä toisessa suupielessään ja puhalteli savurenkaita.Onnekseen hänen vanhempansa saivat tupakkavalistusta ja lapsen myöhemmin irti tupakasta, samalla kun lopettivat itsekin.

Vaikka tunnustan polttavani itsekin, en tosin säännöllisesti, katsoin dokumenttia yhä kasvavaa kuvotusta tuntien. Tupakkateollisuuden isot kihot ovat kyllä äärimmäisen häikäilemättömiä, sillä Aasiassa tupakkaa on helppo myydä mielikuvilla, koska ihmiset eivät tiedä, että tupakointi on haitallista ja korruptoitunut hallinto pyrkii estämään valistustyön tekemisen! Kuka helkkari on niin moraaliton ihminen, että kaupittelee tupakkaa lapsille ja nuorille ja kehtaa vielä väittää, että se on hyväksi heille???

Minulle on aivan sama, jos aikuinen ihminen tietoisena riskeistä haluaa ostaa ja polttaa tupakkaa, mutta lapsille sitä ei pidä kyllä mainostaa saatikka myydä? Itsekin mietin aina tarkkaan, missä ja milloin voin polttaa, erityisesti lasten läheisyydessä. Esimerkiksi työpaikalla en mene lähimmälle tupakkapaikalle, jos viereisen koulun pihalla on lapsia, vaan sille hieman kauemmalle, joka on sujuvasti roskakatoksen takana piilossa. Jos joskus poltan lasten läheisyydessä, pyrin aina korostamaan, että tupakointi ei ole hyvä tapa, mutta täti onkin joskus huonotapainen, vaikka ei pitäisi...

Pointtini oli kuitenkin, että tupakkayhtiöt ovat kyllä perusteellisen kaksinaamaisia. Suomen tupakkayhtiöiden markkinajohtaja Philip Morrisin sivuilla tupakkatuotteiden haitat myönnetään täysin, mutta Aasiassa asiasta vaietaan johdonmukaisesti. Tupakkateollisuuden messutkin pidetään nykyään Aasiassa, koska siellä ei ole mielenosoittajia läheskään samassa määrin kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa olisi ja hallinto saadaan pidettyä tyytyväisenä maksamalla lahjuksia. Meikäläisellä meni kyllä nyt yli ymmärryksen kovaa ja korkealta. Se, että lasten ja nuorten huijaamisella kerätään suuria voittoja, on törkeää ja tupakkayhtiöiden pomot sietäisivät joutua vankilaan! Saatanan siat! Myykää tupakkanne aikuisille ja myöntäkää riskit, niin voitte saada hyväksyntäni, mutta tällainen toiminta saa vereni kiehumaan! Laitan omankin tupakointini taas tarkan harkinnan alle, joko olisi viimein sauma lopettaa kokonaan.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Awkward!

Olen koukussa - teineistä teineimpään ja noloista noloimaan sarjaan - Awkwardiin! Nyt on Häkkisen tytön aivot vinksahtaneet jonnekin kauas takaisin nuoruuteen, kun vahtaan amerikkalaisten teinien "ongelmia" ja "rakkauselämän" kiemuroita ja jännitän, kenet se Jenna lopultakin valitsee: by the way, mielestäni Jake on Se Oikea... :)

Ihmettelen kyllä todellakin sitä, miksi olen niin innoissani sarjasta. Normaalioloissa kaikki tuollainen saa karvani pystyyn: en siedä mitään teinisarjoja/saippuaoopperoita, saan näppylöitä erityisesti Salatuista elämistä ja tosi-TV-sarjoista, jotka pakottavat minut pakenemaan huoneesta, jos jotain vastaavaa telkkarissa vilahtaa. Katson muutenkin hyvin vähän telkkaria ja silloinkin yleensä jotain dokkareita tai vastaavia ohjelmia. Nyt kaivoin jopa kolmannen tuotantokauden jaksot netistä, in english. Jossain mättää, ovatko teinihormoonit tulleet takaisin? Ainakin nenänpielessä on järkyttävä finni. Vai onko tämä vain jotain kaipuuta takaisin hulluun nuoruuteen, jolloin suurin ongelma oli se, että tuliko SE tietty jätkä hakemaan tanssimaan hitaita perjantain discossa? Vai olenko totaalisesti sekoamassa? Pitäisiköhän soittaa Ensineuvoon vai suoraan 112? Apua, täällä 28-vuotias teoriassa järkevä naishenkilö on taantunut takaisin teiniksi, voitteko viedä suoraan Moisioon ja lepositeisiin, kiitos?

torstai 5. syyskuuta 2013

Aktivoitumista...

... monellakin saralla. Pitkän hiljaiselon jälkeen on muksaa taas palata blogamaan. Blogiaktivoitumisen lisäksi lähdin taas tänään kouluun tuonne yliopiston ihmeelliseen maailmaan. Kyllä oli taas hankalaa, kun viime vuonna en saanut oikein mitään aikaan monestakin eri syystä.

Nyt lupaan aktivoitua sekä täällä, että siellä koulumaailmassa. Gradu on saatava valmiiksi ja blogia on päivitettävä. Paljon on sanottavaa, mutta en tässä ala niitä resuamaan. Jatkoa seuraa piakkoin...

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Monaco: näihin kuviin ja tunnelmiin

Olin siis touko-kesäkuun vaihteessa viiden päivän pikavisiitillä Monacossa, sillä siellä järjestettiin JCI:n (Junior Chamber International) eli tutummin Nuorkauppakamarien Eurooppakokous 2013. Varsinaiseen kokoukseen meni totta kai suurin osa ajasta, mutta oli meillä aikaa myös nähtävyyksien kiertelyyn ja juhlimiseen. Seuraavassa pientä makustelua kuvien ja ajatusten kera...

Norwegianin punavalkoisilla siivillä jossain Euroopan yläpuolella. Paras lentokone, missä olen ikään ollut! Plussaa myös ilmaisesta wifi-verkosta, jolla pääsi kohtuukätevästi nettiin myös yläilmoissa. Ainut miinus se, että matkalaukkuni jätettiin tylysti Helsinki-Vantaalle ja toimitettiin Brysselin kautta hotelliin vasta seuraavana päivänä!
Saimme pyöriä aika pitkään meren yllä ennen kuin pääsimme laskeutumaan, mutta onneksi maisemat olivat kohtuullisen huikeat Ranskan rivieralle.

Ensimmäiset välähdykset Monacosta




Salle Du Canton oli myöskin tavan kuolevaisille sopiva ostoskeskus. Sijaitsee Port De Fontvieillen sataman pohjukassa. Täältä löytyy vaatteita, koruja, kenkiä, ruokaa, viinejä, terasseja, automuseo ja toinen Monacon kahdesta Mäkkäristä... :)



Kaikki satamalahdet olivat täynnä toinen toistaan upeampia paatteja.

Toisena päivänä kävelimme vanhaan kaupunkiin. Kuten huomaatte, korkeuserot ovat suuria, joten vaikka välimatkat ovat olemattomat, aikaa siihen kipuamiseen ja kapuamiseen saa varata. Monacossa on onneksi paljon myös liukuportaita ja julkisia hissejä, joilla pääsee tasolta toiselle hieman helpommin. Melkoinen seikkailu oli kulkea satamasta rautatieaseman kautta hotellille: matkan varrella oli yksi julkinen hissi, neljät liukuportaat ja aikamoinen liuta tavallisia rappusia.


Ruhtinaan palatsin vartijalla on todella tylsä duuni...

Hulppea palatsi on muuten strategisesti rakennettu todella fiksusti. Palatsin takana on jyrkkä pudotus kalliota alaspäin, samoin kuin molemmilla sivustoilla. Nämä ikkunat osoittavat merelle, joten vartiointi on ollut aikoinaan helppo järjestää, kun uhka on voinut tulla vain mereltä päin. Nykyisin uhat ovat puolestaan niin moninaisia, ettei tällä enää juuri ole merkitystä...

Port de Fontvieille palatsilta katsottuna. Vasemmalla näkyvät talot on rakennettu mereltä vallatulle alueelle.

Perinteinen turistikuvakin piti tietysti saada. Noita tykkejä ja tykinkuulakasoja oli kymmenittäin palatsinaukiolla. Huomatkaa tyylikäs kaulanauha ja badge. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että meikäläinen on Suomesta. Yhdessä ravintolassa tarjoilija jututti minua pitkät pätkät formuloista, oletti ilmeisesti, että kaikki suomalaiset rakastavat formuloita... :)
Ei niin tavallinen turistikuva. Oli pakko saada kuva tuosta rappukäytävästä, jäi nimittäin mietityttämään, että tuonne ei ihan hevillä flyygeliä kanneta. Tämänkin rakennuksen takana nimittäin on pystyjyrkkä kallio...


Siis tällainen kallio...


Tämä piha oli käsittääkseni jonkun ison kihon yksityisaluetta. Huomatkaa koripallokenttä ja uima-allas. Katseltiin matkaseurueen kanssa huvikseen paikallisesta kiinteistönvälitysfirmasta asuntojen hintoja. Halvin mikä oli myynnissä, maksoi 900 000 € ja neliöitä siinä taisi olla 20. Jotenkin Helsinginkin hinnat alkoivat tuntua edullisilta...


Rausku esitteli meille sukupuolielimiään suuressa akvaariossa Merimuseossa. Päättelimme, että tämä otus on naaras... :D Merimuseon akvaario on muuten ihan must-kohde, jos reissaa Monacoon. Siellä on varmasti tuhansia kaloja liki kaikilta maailman vesiltä. Alla muutama esimerkki.
Etsi kuvasta kala (laji: kivikala)

Mulkosilmä lituska mikälie

Äiskä ja iskä on olleet ahkeria, kun ovat tällaisen suurperheen pikkunemoja saaneet aikaiseksi... :)


Balleriina eli fluoresoiva mötö

Ja väliin taas maisemia. Mulla oli kamerassa varmasti toista sataa kuvaa pelkästään näistä maisemista.

Paikallinen oikeuslaitos, vähän eri tyylinen kuin Suomessa.

Grace Kellyn hauta. Lähes koko edesmennyt ruhtinassuku ja useita kirkonmiehiä ja pyhimyksiä on haudattu Monacon katedraalin alttarin taakse. Grace Kellyn (eli monegassiksi Gratia Patricia) ja Ruhtinas Rainierin haudoilla oli useita kukkakimppuja, joita ilmeisesti niin paikalliset kuin turistitkin käyvät sinne viemässä. Kuvassa näkyy vain murto-osa, sillä suurin osa kukista oli jätetty hautapaaden eteen. Hautapaadessa on myös Prinsessan monogrammi.




Pitihän sitä myös käydä juomassa viiniä Cafe de Parisissa. Olimme varautuneet maksamaan mansikoita, mutta hintataso ei ollut kuitenkaan mikään päätähuimaava. Okei, BananaSplit maksoi 16 €, mutta se annos oli jättimäinen, juuri ja juuri saimme sen syötyä kolmestaan. Paikassa oli aivan erinomainen ja nopea palvelu, mikä ei ko. maassa ollut itsestäänselvyys jokapaikassa. Ranskantaitoiset menivät sujuvasti pelkkää englantia puhuvien edelle monessa ravintolassa.

Aito Ferrari. Ja näitä riitti. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli muuten se, että päivisin Monacon kaduilla ajoi myös ihan tavallisia autoja, Toyotoja, Smartteja ja muita pienempiä autoja (siinä kaupungissa on muuten todellinen parkkiongelma), öisin niitä tavisautoja ei näkynyt missään, vaan ohi kurvaili pelkästään toinen toistaan upeampia luksusautoja.

Casino yövalaistuksessa. Emme käyneet sisällä, koska sinne oikean Casinon puolelle olisi pitänyt pukeutua ja ns. turistipuolelle ei saanut ottaa puhelinta eikä kameraa eikä mitään muutakaan juuri mukaan ja olisi pitänyt maksaa kolmen euron narikka. Juu ei kiitos. Menen seuraavan kerran ajan kanssa sitten, kun olen voittanut lotossa kaikkine iltapukuineni... :)

Näkymä hotellimme parvekkeelta. Monacon kadut ovat todella siistejä, ilmeisesti siellä siivouspartiot putsaavat ne joka ikinen yö. Hotellimme oli noin 20 metriä Ranskan puolella ja sen kyllä huomasi. Koirankakkaa sun muita jätöksiä oli pitkin erittäin kapeita katuja ja graffitteja paljon pitkin seiniä. Monacolaiset ja ranskalaiset eivät muuten tule toimeen keskenään ja inho näkyi mm. siinä, että jos soitat taksin Monacost Ranskan puolelle, voit olla takuuvarma, että joudut odottamaan todella kauan ja huonolla tuurilla sitä taksia ei tule ollenkaan, kun Monacon taksi ei suvaitse tulla sinne Ranskan puolelle noutamaan. Jouduimme lähtöaamuna todistamaan tätä näytelmää, kun Monacon taksi ei edes suvainnut vastata meille puhelimeen. Lopulta hotellinomistaja neuvoi meitä menemään Monacon puolelle ja soittamaan taksi sieltä. Menimme sitten sadan metrin päässä sijaitsevaan hotellin respaan, josta saimme soitettua itsellemme taksin, joka saapuikin muutamassa minuutissa... Suomen ja Ruotsin väliset pikkukähinät ovat muuten pientä tuohon verrattuna.

Japanilainen puutarha (Jardin Japonaise), joka sijaitsee aivan kongressitalo Grimaldi-forumin vieressä rannassa, on myös tutustumisen arvoinen paikka. Se oikein henkii rauhaa ja harmoniaa, vaikka vieressä on vilkasliikenteinen katu. Valitettavasti emme ehtineet vierailla Jardin Exotiquessa, joka on kuulemma upea. No ehkä sitten seuraavalla kerralla.


Grimaldi Forum, jossa kokouksemme pidettiiin, näyttää ulkoapäin pieneltä, mutta niin vain meitä seikkaili tuolla sisällä yli 3000 henkilöä. Ravintolassa ja myös kokousgaalassa oli vain törkeän huono palvelu, joten en voi suositella.

Minä ja Schmurtz (kokousmaskotti), kaksi pallopäätä. Pallopäästä tuli mieleen vielä muuten poliisi. Monaco on ehkä maailman turvallisin maa, sillä valvontakameroita on joka puolella ja poliiseja päivystää kaduilla sekä autoilla että kävellen ja heillä on myös sellaisia pikkukoppeja siellä täällä katujen varsilla, joista voi käydä pyytämässä neuvoa. Ja siellä poliisit ovat oikeasti todella ystävällisiä ja auttavaisia, vaikka kaikki eivät englantia puhukaan, niin huitomallakin pääsee aika pitkälle. :)
Palkintogaalassa kannustamassa Suomen delegaatiota.

Monaco on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta seuraavat asiat kannattaa huomioida:
1) Palvelun hitauteen kannattaa varautua, erityisesti jos et osaa ranskaa tai monegassia.
2) Hyvät kävelykengät ovat aivan ehdottomat, sillä kadut ovat kapeita ja kiemuraisia ja rappusia joutuu kiipeilemään jatkuvasti, vaikka hissejä ja liukuportaita tosiaan onkin kaupungilla.
3) Alue on myös todella tiheästi rakennett, eikä sitä tajua ennenkuin menee paikan päälle.
4) Liikenne on välillä melko kaoottista ja ruuhkia syntyy, koska autoja on aivan liikaa. En siis suosittele auton vuokrausta. Kävellen ja bussilla pääsee kaikkialle melko nopeasti tai vuokraa skootteri, ei tule parkkiongelmaa.
5) Monacossa ei ole elintarvikekioskeja ja tavan ruokakauppojakin on väkimäärään nähden todella vähän.  
6) Takseja on suhteessa ihmismäärään liian vähän, joten taksi kannattaa tilata etukäteen ja mielellään netin kautta, jotta sen saa varmasti ajoissa paikalle. Ja huomatkaa myös aiempi mainintani tästä Ranskan ja Monacon välisestä väännöstä. Siinä tilanteessa ei auta nettikään...
7) Hintataso on aivan Monte Carlon keskustan luksusputiikkeja lukuunottamatta suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa. Viini on halpaa (ja hyvää)... Halvimmillaan sain kahdella eurolla aika ison lasin viiniä, pullojen hinta Carrefour-päivittäistavarakaupossa lähti viidestäkymmenestä sentistä. Pullon perushyvääviiniä sai alle vitosella.
8) Monacoon pääsee helpoiten, kun lentää ensin Nizzaan ja hyppää siellä junaan, joka kuljettaa alle puolessa tunnissa muutamalla kolikolla Monacoon. Taksi maksaa satasen, joten suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa. 
9) Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä, Monacossa on laitonta kulkea ilman paitaa eli kesähelteelläkin on oltava jokin rytky ylävartalon peitteenä niin miehillä kuin naisillakin. 

Bon voyage!