Chisu

Olimme eilen työporukan kanssa Chisun keikalla paikallisessa baarissa. Keikka oli hyvä, mutta kaksi tai oikeastaan kolme asiaa jäi häiritsemään. Ensinnäkin ko. baari on hieman pitkulaisen mallinen, joten se ei välttämättä ole kauhean yleisöystävällinen, sillä takaa ei kerta kaikkisesti näe esiintyjää, jollein nouse pöydälle ja sehän aiheuttaa välittömästi baarista poistamisen turvaukkojen taholta. Sellainenkin tilanne nähtiin eilen, se en tosin ollut minä, eikä kukaan seurueestamme... :) Toiseksi tämä pitkulainen muoto aiheuttaa tungosta, koska tokihan kaikki haluavat nähdä esiintyjän läheltä. Kaljat kaatuilivat toisten niskoihin ja ihmiset hermostuivat ja pari tappelunnujakkaakin nähtiin, kun porukka yritti väkisin puskea eteenpäin. Itse olin vähän aikaa broidin kanssa melko edessä katsomassa, mutta ihmisten röyhkeys ja se jatkuva pieni töniminen aiheutti sen, että lähdin suosiolla taaemmas. Huomasinkin, että se oli erittäin hyvä päätös, sillä sain itselleni tuolin, näin jopa esiintyjän, kun vähän kurotin kaulaani, kukaan ei töninyt ja sinne kuuluikin ehkä jopa paremmin. Eli en enää koskaan tunge sinne eteen, ja tämä päätös pitää.

Kolmanneksi, siellä kaikessa tungoksessa seisoskellessani, mietin, mitä jos jotain tapahtuisi. Syttyisi tulipalo tai joku rupeaisi ampumaan tai ihan mitä tahansa. Porukkaa oli varmasti juurikin niin paljon kuin turvallisuusmääräykset mahdollistavat, mutta se oli pakkautunut sinne yhteen baarin kolkkaan ja siihen päälle lisättynä humalatila, niin hätätilanteessa syntyisi paniikki ja osa porukasta tallautuisi jalkoihin. Miettikääpä vaikka sitä pari vuotta sitten Saksassa tapahtunutta joukkohysteriaa teknofestareilla, kun parikymmentä ihmistä tallautui kuoliaaksi festareille johtaneessa tunnelissa... Jos samanlainen paniikkitilanne olisi syntynyt tuolla, niin eipä olisi paljon hampaita naurattanut, eikä naurattanut kyllä yhtään siinä vaiheessa kun rupesin miettimään asiaa...  Eli päätökseni pysytellä pois tungoksesta sai lisää pontta.

Lisäksi ihmettelin sitä ihmisten valtavaa fanitusta Chisua kohtaan. Kyllähän hänen musiikkinsa on loistavaa, mutta monet hieman meikäläistä nuoremmat naiset ja erityisesti naiset aivan kirkuivat lähes koko keikan ajan... Tuli tunne, että olen jossain Backstreet Boysin tai New Kids on the Blockin megakonsertissa, jossa teinipissikset kirkuvat hulluna ja sitten, kun katson ympärilleni, seison rupisessa baarissa ja lavalla heiluu yksi nainen taustabändinsä kanssa. Ei ole minun mielestäni ihan mätsäävä yhtälö. Ja miksi helvetissä pitää kirkua? Miksei voi vain nauttia hyvästä musiikista ja taputtaa ja siinä kohtaa vähän älämölötä suosion merkiksi. Kirkuminen on jotenkin niiiiiin akkamaista, etten voi kestää sitä, vaikka olenkin saman sukupuolen edustaja...

No, joka tapauksessa Chisun biisit ovat hyviä, keikka oli onnistunut ja onnistuin itsekin tulemaan ennen lehteä kotiin, perse mustelmilla tosin, kun liukastuin kotiin tullessani ja vedin oikein näyttävät lipat keskellä katua. Ja tässä kaatumisessa humalatilalla ei ollut osuutta asiaan. Astuin jäiselle kohdalle katua ja sen jään päällä oli vettä. Ei muuten paljon tarvittu. Onneksi olin niin lähellä kotoa, ettei vaatteiden kastuminen haitannut. Sain tosiaan mahtavan mustelman toiseen kankkuun, mutta muuta fyysistä vahinkoa ei onneksi tullut. Henkistä ehkä sitäkin enemmän... Nukuin ruhtinaalliset kuusi tuntia ja heräsin siihen, että vasenta etusormeani pakotti pirusti. Leikkasin eilen veitsellä siihen haavan ja nyt se perkele on ilmeisesti tulehtumassa, kun sitä tykyttää niin maan älyttömän paljon. Lisäksi siitä tihkuu vieläkin vähän verta. Ei oo heleppova tämä ihmiselo.

Nyt aamuteen juontiin ja eilisten tapasten rääppeiden kimppuun. Mies tulee hummausreissultaan iltapäivällä, sitä ennen on varmaan saatava asunto taas kuosiin.