Kyllä taas oli rankka työpäivä eilen. Käyn siis aina silloin tällöin paikallisella huoltoasemalla tuurailemassa, sillä olen ollut siellä opiskeluaikoina kesätöissä ja jotenkin vain "jäänyt" palkkalistoille... Asiaa on myös varmasti auttanut ko.lafkan henkilökuntaedut, jotka takaavat mm. halvempia hotelliyöpymisiä ja edullisempaa ruokaa lähikaupasta. Hyvä diili siis. Heille apua henkilökunnan väliaikaiseen puutteeseen ja mulle vähän mania ja hyviä etuja. Minä taidan olla se, joka tästä enemmän saa, sillä kerran pari kuukaudessa ei meikäläisen persettä ihan kamalasti fyysisesti rasita ja jää siitä aina joku lantti käteenkin...
Paitsi eilen. Flunssan jäljiltä olo oli vielä vähän vetämätön ja yskä vieläkin kuin keuhkotautisella. Enkä muistanut YHTÄÄN, että on hiihtolomanvaihtoviikonloppu ja Salpausselän kisat, mikä tarkoittaa meillä samaa kuin kiire. Vielä hetki töiden aloituksen jälkeen olimme koko konkkaronkka ihan ihmeissämme, että miten onkin näin rauhallinen sunnuntai, mutta siinä puoli kolmen kieppeillä iltapäivällä repesi helvetti. Ihmisiä rupesi tulemaan ovista ja ikkunoista ja ruokaa meni aivan järkyttävällä tahdilla. Onneksi en ollut itse keittiövuorossa, vaan kassalla tai tekisin varmaan vieläkin niitä ruokia. Mutta kyllä siinä kassallakin sai huhkia ihan hiki hatussa. Keittiöstä ei kukaan pystynyt vahtimaan vitriiniä, joten siinä ruuan, kahvin, tupakan ja polttoaineen myynnin lomassa piti vielä yrittää paistaa pullia ja roudata lisää sämpylää takaa esillle. Jestas mikä hulabaloo! Tuli ihan mieleen juhannuksen ja pääsiäisen paluuliikennepäivät ja silloin vuorossa on tuplamiehitys, nyt mentiin vain yhdellä ylimääräisellä työntekijällä...
Onneksi selvittiin ilman katastrofeja. Luulen, että joltakulta saattoi jäädä joku kahvi veloittamatta tai sitten se kahvi meni tuplaveloituksella, mutta kukaan ei pahemmin valittanut. Niitäkin on nähty, että ruokailijat lähtevät kiukkuisina pois, kun joku on mokannut ihan urakalla tai vaihtoehtoisesti niillä asiakkailla ei ole riittänyt hermo odottaa, vaikka näkevät, että tupa on aivan täynnä porukkaa ja henkilökunta juoksee perse tulessa paikasta toiseen ja yrittää palvella kaikkia edes suhteellisen nopeasti ja ystävällisesti... No, aina ei voi miellyttää kaikkia.
Mutta niin, siitä fyysisestä rankkuudestahan mun piti puhumani. Kuuden tunnin juoksemisen jälkeen vanha kantakalvon tulehdus jalkapohjassa alkoi oirehtia ikävästi ja sen jälkeen viimeiset kaksi tuntia olivat ihan hirveitä. Yritin seisoa kassan takana yhdellä jalalla, mutta kun se oikeakin koipi oli pirun kipeä ihan väsymyksestä, niin eihän siitä meinannut tulla mitään. Töistä kun pääsin, niin siunasin meidän automaattivaihteista Volvoa, ettei tarvinnut sillä vasemmalla jalalla tehdä yhtään mitään. Kotia päästyäni nostin jalat kattoon ja kaivelin vanhat Voltaren-tabut käyttöön, mutta silti kello oli melkein yksi yöllä, ennen kuin sain unta. Tänä aamuna olikin sitten niiiiiin hirrrweeen ihana mennä töihin... Toisaalta, aina noiden huoltsikkakeikkojen jälkeen muistaa, että toimistoduuni on oikeastaan tosi kivaa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti