Juu ei! Kävin tänään ystäväpariskunnan luona kylässä. Heillä on n. 2,5 vuotias tyttö ja 4 viikkoa vanha poika. Kahden tunnin jälkeen naureskelin tälle äitihenkilölle, että minä tulen kyllä aina käymään kylässä, jos jokin vauvakuumeen poikanenkin iskee päälle.
Sinänsä molemmat lapset ovat ihania. Vanhempi tyttö keskustelee aivan sujuvasti ja minä olen ilmeisesti hänen idolinsa, kun jaksoin värkätä hänen kanssaan junaradan ja tehdä palapeliä. Toisaalta, sinä aikana, kun olin kylässä, hän onnistui heivaamaan pannukakun palasen lattialle, josta koira sen tietenkin vei parempiin suihin ja sitten tuli huuto. Hetkeä myöhemmin, kun me aikuiset keskustelimme jotain henkeviä, tyttö oli tunkenut vessanpöntön täyteen paperia, tiputtanut sekaan vessanraikastimen ja työntänyt vielä perään vessaharjan. Siinä oli iskällä vähän operaatiota putsaamisessa ja meikäläisellä naurussa pitelemistä. Pienempihän nyt on vain tosi pieni ja suloinen, kuten vauvat yleensä, mutta siitä kahdesta tunnista, minkä istuin kylässä, äiti istui 1 h 45 minuuttia imettämässä ja näytti tuskaiselta, koska tissit olivat ihan verillä rintakumista huolimatta. Lisäksi se pojankoltiainen teki kolmet kakat siinä kahden tunnin aikana...
Voi herramunjee, mitä showta tuo lapsiperheen elämä on! Omassakin on jo kestämistä, mutta tuo menee aivan yli hilseen. Minusta ei ihan heti ole tuohon, jote EI meille lapsia ihan heti ainakaan!
On se hurjaa! mieti nyt, joka kulma pitäisi pehmustaa, laatikot ja wc:n kannet juntata munalukoilla kiinni ja asunto pitäisi sisustaa mielellään jollain likaisen värillä tai varalta vaikka mustalla.. no thanks!
VastaaPoistaNiinpä ja sitten se yöheräily. Vaikka se poju ei herääkään kuin 1-2 yössä syömään, niin kun se syöminen kestää ja kestää ja kestää, niin sitä sitten itse virkistyy eikä saakaan enää unenpäästä kiinni. Rouva K:lla oli melkoisen kunnioitettavat silmäpussit jo näin kuukauden jälkeen... :) Ja tietty sillon aluksi se huoli niistä mahdollisista kehityshäiriöistä sen napanuoran takia ja jos vaikka mitä. Kyllä juu jätän muille tuon operaation...
VastaaPoistaUsko pois, on niistä iloakin, jos hyvä tuuri käy. Yleensä käy. Vanhana voit sitten pyytää niiltä vastapalveluksia :)
VastaaPoistaMurrosiän kun vois ohittaa jotenkin..
Uskon Sirpa sua, kun sanot, että niistä on iloakin... Mä tykkään kyllä yleensä otten lapsista, mutta kyllä se vain on huojentavaa ojentaa se kakkavaippaansa kitisevä vaaveli äidilleen tms... Jätän siis sen ilon ainakin toistaiseksi muille koettavaksi ja yritän selvitä ihan tästä omasta elämästäkin ilman suurempia haavereita... :) Katsotaan sitten parin vuoden päästä uudestaan, jos on mieli muuttunut!
VastaaPoista