On muuten mielenkiintoista ajella kaupungin läpi näin baarien sulkemisaikaan. Näin muutaman minuutin aikana suunnilleen koko elämän kirjon mitä on mahdollista nähdä. Humalainen konkkaa kainalosauvojen kanssa sairaalan ovesta ulos, mies ja nainen suutelevat kiihkeästi kirkkopuistossa, kymmenen metrin päässä nuori nainen yrjöää sisuskalujaan ulos ja kaveri pitää ystävällisesti toisen hiuksia pois tieltä. Mies istuu pizzalaatikon kanssa penkillä lepuuttamassa jalkojaan, isompi jengi pizzerian edessä istuu kadulla ja syö isoa perhepizzaa ja juovat kokista. Torikauppiaat pörräävät jo kojujensa ympärillä, torikahvilassa istuu joko mattimyöhäisiä tai aikaisia lintuja litkimässä kahvia, kaksi poikaa nujakoi hotellin edessä ja vartija yrittää parhaansa mukaan erottaa heitä. Baarin työntekijä lähtee polkemaan fillarilla kotiinsa, työyö on ohi, niin kuin minunkin. Kotiin tullessa mies on vielä hereillä, tullut baarista juuri hänkin, puoliksi syöty rullakebab olohuoneen pöydällä "jos minulla olisi ollut nälkä". Kohta sängystä kuuluu kova kuorsaus.
Istun itsekseni tässä koneen ääressä ja nautin töiden jälkeistä nukahtamissiideriä. Lokit kirkuvat kuin viimeistä päivää, kohta siirryn minäkin nukkumaan. Zzzzzzzzzzzzzzzz....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti