Tänään on pakollinen siivouspäivä ja v-käyrä alkaa olla jo siinä pisteessä, että kohta pystyn siihen. Vihaan siivoamista, suorastaan tolkuttoman paljon, joten mun täytyy aina kerätä hirveä raivo sekaisin olevista paikoista, pölyisestä telkkarista ja kattotuulettimesta, keittiön tahraisesta lattiasta ja etovan näköisestä vessanpöntöstä, jotta mä pystyn sitten pelkän raivon voimalla siivoamaan. Muuten se ei onnistu. Imurointi on yhtä helvettiä, siinä tulee hiki, imuri tarttuu joka helvetin matonkulmaan kiinni, kaatuu ja sitten johto ei riitä mihinkään. Lattianpesusta tulee olkapää kipeäksi, kun vanha pesäpallovamma ei tykkää yhtää moppaamisen tekniikasta. Vessanpesussa kastuu, pölyjä en yletä pyyhkimään mistään persjalkaisuuden vuoksi ja onnettoman järjestelytaitoni takia raivaamiseen, ennen kuin voi yleensä ottaen siivota, menee tolkuttomasti aikaa.
Mä en kestä! Haluan siivoojan, joka kävisi meillä edes kerran kuussa tekemässä jonkun superhypersiivouksen ja mä voisin hyvin elää pellossa sen välisen ajan, mutta mies ei suostu, koska hänen mielestään on turha maksaa jostain, jos sen voi tehdä itsekin... Joo, vittu, voi tehdä itsekin, mutta kyllä silläkin on hintansa, kun mun raivohormoonit nostaa verenpainetta epäterveelliselle tasolle ja on munkin vapaa-ajalla hintansa. Mieshän siivoaa äärimmäisen harvoin, yleensä silloin, kun mä en ole saanut kerättyä riittävää raivoa tai jos olen ollut kaikki viikonloput koulussa tai muissa reissuissa ja kodinhoito on jäänyt jopa normaalia enemmän retuperälle. Taidan ryhtyä siivouskapinaan heti tämänpäivän jälkeen. Nyt taidan kuitenkin purkaa tämän raivoni ennen kuin se menettää tehonsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti