torstai 3. marraskuuta 2011

Kotipäivä

Sattuu, koskee, kirveltää! Perinteinen kuukausittainen ajanjakso on taas jumittanut mut sängynpohjalle kera helvetillisen vatsakivun. Jo kolmas kerta tänä vuonna, kun en kykene töihin tän takia... Alkaa jo ihmetyttämään, että missä vika, ei mulla aikasemmin ole ollut koskaan tällaista... Pitää vissiin raahautua lääkärille selvittämään asiaa... Taidan suosiolla mennä yksityiselle, koska en ikinä muista soittaa julkiselle silloin soittoaikana joka toinen tiistai 9-11 välillä... Yksityiselle sentään saa soittaa milloin vaan ja ajankin saa yleensä parin viikon sisälle.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Olen vihdoin ja viimein ilmeisesti parantunut autoilukammostani. Pystyin ajamaan 200 km:n sinne henkilöstöseminaariin ja takaisin matkan ilman, että sain yhtään sätkyä (lue: paniikkikohtausta). Vielä kolme vuotta sitten, vähän sen jälkeen, kun sain tämän autoilukammoni, en pystynyt ajamaan kuin hikiseen jonkun 10 km:n matkan ja sekin teki jo tiukkaa. Viime talvena 100 kilsaa oli jo kohtuullisen helppo, mutta nyt ei tehnyt heikkoakaan. Ehkä mä tästä selviän ja pystyn taas nauttimaan autoilusta niinkuin silloin joskus aikanaan!

Nyt takaisin potemaan tätä perkeleen mahaa. Luomuvinkkejä helpotukseen otetaan vastaan. Särkylääkkeet on jo syöty, eikä näköjään erityisesti helpota..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti