Pihvinpaistosta

Olen jo pitkään ajatellut, että olisi mukava alkaa kirjoittaa blogia, mutta jostain syystä se on aina vain jäänyt ja jäänyt. Tällä viikolla olen kuitenkin lukenut Maman blogia (www.projectmama.info) ja innostuin sitten uudestaan. Tänään keksin jo hyvän aiheenkin, minkä voin jakaa ainakin teoreettisesti koko maailmalle: pihvin paisto. Äärettömän ärsyttävää kotona ilman asianmukaisia välineitä, mutta kesäaikana grillissä luulisi olevan maailman helpoin juttu, mutta ei: ihmiset eivät osaa paistaa pihvejä. Kun grillataan kaveriporukalla, niin lopputulemana saat grillissä kuivaksi käristetyn käntyn lautasellesi, oli se sitten nautaa, possua tai kanaa, jota sitten järsit niin, että leuat menevät sijoiltaan. Ja koska grillaaminen on miesten juttu, naisen ehdotuksia toisen laisista toimintatavoista ei oteta kuuleviin korviinkaan. Ravintoloissa sentään osaavat paistaa vielä ainakin toistaiseksi pihvejä, tosin ei-niin-tasokkaissa ruokapaikoissa et kyllä ikinä saa riittävän mediumia pihviä, vaan se tahtoo aina olla kypsä.

Josko joku ottaisi tästä onkeensa ja opettelisi paistamaan niitä pihvejä näillä ohjeilla.

1) Grillin parilan täytyy olla riittävän kuuma, samoin paistinpannun (jos siis käristelet pihviä sisällä).Paistinpannusta toimii parhaiten valurautaversio, mutta hyvällä teflonillakin voi onnistua.
2) Lihojen täytyy olla vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa, jotta liika kuumuusero ei "säikytä" niitä. Valmiiksi marinoituja on turha käyttää, ne maistuvat kaikki samalta. Pintamaustetut ovat ok tai sitten teet itse marinadin tai maustat pihvin vasta sitten kun se on valmis.
3) Lihat tulee ehdottomasti nuijia ennen paistamista. Tämä on se ehdottomasti tärkein asia, ilman tätä ei voi onnistua. Nuijiminen siis tarkoittaa, että pihvin lihassyitä venytetään ja saadaan täten ohuempi ja mureampi pihvi. Lehtipihvejä jos haluaa, niin on paras omistaa myös lihatukki tai saat nuijia sitä pihviä ihmisiän, normipihveille riittää kevyempikin kosketus. Pihvin pitäisi levitä vähintää 40-50 % alkuperäisestä koostaan, jotta siitä voi tulla hyvä. Itse en omista (vielä, on joululahjatoivelistalla) lihatukkia enkä kunnon nuijaakaan, mutta esimerkiksi painavan lasin pohjalla on hyvä nuijia. Muista laittaa lihat esim. minigrip-pussin sisään nuijimisen ajaksi, jotta irtoavat lihapalat eivät sotke koko keittiötä.
4) Kun pihvit on nuijittu ja parila/pannu on riittävän kuuma, parila/pannu voidellaan joko voilla tai öljyllä. Paistinpannussa paras voiteluaine on puhdas voi, grillissä passaa öljykin. Voiteluaine sivellään lastan avulla pihvien paistoalueelle joko lastan tai sitten silikoonipullasudin kanssa ja annetaan vaikuttaa hetki.
5) Pihvit laitetaan paistumaan nuijittu puoli alaspäin. Siinä vaiheessa kun lihasnesteet alkavat nousta lihan pintaan (nauta/possu) tai pihvin reunat ovat vaalennneet n. 1 sentin myös paistamattomalta puolelta (kana/kalkkuna) on aika kääntää pihvit. Sitä ennen niitä ei tarvitse heilutella. Muista, että parilalla ja valuraudalla tulee käyttää metallista lastaa, teflonilla täytyy olla muovinen.
6a) Nauta on medium n. minuutin kuluttua kääntämisestä, medium + vajaan kahden minuutin kuluttua ja viimeistään 2,5 minuutin kohdalla kypsä. Toki voit paistaa pidempäänkin jos et siedä yhtään punaista pihvin sisällä, mutta sitten pihvi menee jo ylikypsän puolelle.
6b) Possu on kypsää pihvin paksuudesta riippuen 2-4 minuutin päästä kääntämisestä. Mitä ohuempi pihvi, sen lyhyempi aika.
6c) Kana ja kalkkuna kypsyvät n.3-5 minuutin kuluttua kääntämisestä. Kannattaa tarkistaa leikkaamalla pieni viilto keskelle, jos on epävarma.
7) Jos et ole vielä maustanut pihviä, niin nyt on sen aika. Mausteeksi käy melkein mikä tahansa pippuri- ja/tai mausteseos, mitä kaapista löytyy. Perusmauste on suola ja pippuri. Itse käytän myös Santa Marian grillaus- ja yleismausteseosta. Tätä saa laittaa reilusti.
8) A vot, pihvi on valmis nautittavaksi hyvässä seurassa muiden oheisruokahärpäkkeiden kanssa (niitä en osaa valmistaa yhtään niin hyvin... )


Että tällainen ensi avautuminen, lupaan, etten kirjoita pelkästään ruuasta. luultavasti kirjoitan suunnilleen kaikesta muusta paitsi ruuasta, mutta tämä sattui nyt sitten ärsyttämään sen verran, että piti avautua. En siis todellakaan ole mikään kokki, mutta on jotain asioita, mitä on maailmalta mukaan tarttunut, joita väitän osaavani paremmin kuin moni muu perus pulliainen ja tämä on yksi niistä. En minä suotta neljää kesää hikoillut parilan ääressä kesätöissä.