Ai tauti, mulla on nyt viikon hoidossa työkaverin koira, jolla on ehkä maailman huonoin tapa: se vetää kun ite perkele tuolla lenkillä. Aivan äärettömän ärsyttävää! Muuten koiruus on vallan ihana, mutta perheessä on jäänyt tosiaan yksi pikkuasia, nimittäin kouluttaminen, melko vähäiseksi. "Istu" ja "paikka" vielä jotenkin menee ja tassuakin se osaa antaa, mutta kyllä koiran pitää osata kulkea vierellä, ilman että se säntäilee kävelytien puolelta toiselle aiheuttaen vaaratilanteita ja ilman, että se nyhtää lenkkeilyttäjältään olkapään irti. Sehän on oikeasti turvallisuusriski, jos koira yhtäkkiä säntää jonkun hajun perässä tien toiselle puolelle, niin että ulkoiluttaja ei ole täysin hereillä. Se voi jäädä itse auton alle, tai kaataa siinä joutessaan jonkun pyöräilijän, joka sattuu ajamaan justiinsa silloin siitä ohi. Tosin tämän Maunon puolesta täytyy sanoa, että se on aivan mielettömän kiltti, mutta järki siltä puuttuu lähes täysin...
Peräänkuulutan sitä, että kaikille koiraa edes harkitseville tulisi saada perille, että kouluttaminen on koiran hyväksi. Koira ei kärsi koulutuksesta, vaan koulutuksen puutteesta. Se tuntee olonsa turvalliseksi, kun on selvät sävelet, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Aivan liikaa näkee muitakin helvetin huonosti käyttäytyviä koiria kuin tämä meidän hoidokki. Graah, jos meillä olisi oma koira, niin se ei todellakaan olisi noin huonosti koulutettu... (saahan sitä tietysti aina sanoa... :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti