Kun Elli polttareita suunnitteli

Sain kunnian järjestää ystävälleni polttarit. Hän menee joulukuussa naimisiin Australiassa, maassa josta hän on kotoisin, mutta hän halusi kuitenkin täällä Suomessa itselleen "brideshowerin", niin kuin hän itse asian ilmaisi. P ei ole ollenkaan perillä suomalaisesta polttariperinteestä, mutta innostui kovasti siitä, kun ehdotin, että josko juhlat olisivatkin meidän ystävien suunnittelemat - aikaa ja paikkaa lukuunottamatta. Myös kutsuvierasjoukko innostui polttareista ja jotenkin kummassa jouduin taas seremoniamestariksi. En siis ole kaaso, sillä P:llä ei ole kaasoa, myöskään varsinaisissa häissä, koska ne ovat hyvin pienimuotoiset, mutta on silti kiva päästä suunnittelemaan ystävän päänmenoksi kaikkea kivaa... :)

Kuva täältä: http://sjii.blogspot.fi/2012/09/polttarit.html

Olen tässä eilisillan ja tämän aamun surffannut netissä ja miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Budjetti on pieni, sillä suurin osa juhliin osallistujista on opiskelijoita, joten laskuvarjohypyt tai Hunksien esiintyminen eivät ole vaihtoehtoja, mutta kyllä pienelläkin budjetilla saadaan aikaan vaikka mitä, varsinkin, kun meitä on kymmenkunta ihmistä tilaisuuteen osallistumassa.

Runko on nyt kasassa. Tiedossa on perinteinen morsiussauna taikoineen, jotain pieniä tehtäviä, vähän hemmottelua, hyvää ruokaa, karaokea ja lopuksi tietysti baari-ilta. Emme meinanneet pukea morsianta mihinkään typerään pukuun, mutta toki jotain pientä teemaan sopivaa asustetta laitetaan. P. vihaa kylmää (toki, onhan hän kotoisin paikasta, jossa + 20 celsiusta on katastrofi), joten voin taata, että jotain talveen/lumeen/jäähän liittyvää on tiedossa hänen pään menokseen, mutta ei tietenkään mitään aivan tolkutonta... :)

P. on hyvin kansainvälinen ihminen. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Suomesta, joten P.llä on siksi sekä Australian että Suomen kansalaisuus. Hän on siis syntynyt Australiassa Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin rajalla ja asunut siellä nuoruutensa.Sen jälkeen hän on asunut mm. Jenkkilässä ja nykyisin siis Suomessa. Lisäksi hän matkustanut pitkiä aikoja Kaakkois-Aasiassa, Lähi-Idässä, Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa, joten olisi kiva tuoda jotain elementtejä näiden alueiden polttarijutuista. Jos lukijoillani on tietoa tai vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan...

Pää höyryten jatkamaan suunnittelua...

Maailman helpoin piirakkataikina

Ystäväni M. on hittireseptien pohjaton arkku. Tänään testasin häneltä saamaani suolaisen piirakkataikinan pohjan ohjetta, ja se olikin taas niin hyvää, että pitää ihan jakaa tännekin.

Pohjan resepti:

2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
75 g voita (sulatettuna), margariinikin käy, mutta mie en tykkää
1/2 dl maitoa
1/2 tl suolaa

Sotke kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu voi sekä maito ja sekoita taikina tasaiseksi.

Levitä taikina tasaisesti piirakkavuokaan (ei tarvitse reunoille, pelkkä pohja riittää) ja esipaista pohjaa 5-10 minuuttia uunin alaritilällä 225 asteessa. Paistoaika riippuu siitä, kuinka pieni/iso vuoka sinulla on, pienessä vuuassa menee pidempään kuin isossa, jossa taikina levittyy ohuemmalti.

Lisää haluamasi täyte ja paista sen jälkeen vielä 20-45 minuuttia taas siitä täytteestä ja vuuan koosta riippuen, yleispätevää ohjetta minulla ei ole antaa... Itse tein tänään kinkku-ananas-homejuusto -täytteen seuraavasti

Täytteet:
250 g palvikinkkua (lihatiskistä)
1 prk ananaspaloja
100 g roquefort -juustoa (perus Aurajuustokin käy mainiosti, jos ei tykkää kovin voimakkaista mauista, roquefort on melko voimakkaan makuinen sinihomejuusto)
1 pss pizzajuustoa

Hyydyke:
2 dl ruokakermaa (väh. 15 % rasvapitoisuus)
2-3 kananmunaa (koosta riippuen)
mausteita maun mukaan, itse laitoin meiramia, pippurisekoitusta ja chiliä

Sekoita hyydykkeen aineet keskenään ja kaada täytteiden päälle. Juuston voit laittaa joko viimeiseksi tai muiden täytteiden sekaan.

Tätä paistoin about 35 minuuttia,en katsonut kelloa tarkkaan, kun tarkkailin vain, milloin hyydyke on hyytynyt riittävästi.

Muista antaa piirakan vetäytyä hivenen ennen kimppuun käymistä... :) Minä annoin olla liinan alla vajaan tunnin ennen herkuttelua, mutta se oli ehkä hieman liian vähän, puolitoista tuntia voisi olla sopiva.

Bon appetit!

Ihania ihmisiä!

Radiohiljaisuus venyi lähes puoleksi vuodeksi. Kevät ja kesä oli säätöä täynnä ja nyt kylmän syksyn sekä flunssan yllätettyä voisi olla aikaa vaikka jotain kirjoittaakin.

Täällä podetaan tosiaan flunssaa ja kirotaan sitä, kuka piru on sotkenut meidän asunnon sen näköiseksi kuin täällä olisi pyörähtänyt tornado... Syyllinen katsoo valitettavasti vastan peilistä, mutta olen tosiaan ollut sen verran puolikuntoinen, että voimat eivät kerta kaikkisesti ole riittäneet muuhun kuin itsensä ruokkimiseen ja nukkumiseen eikä niihinkään kunnolla. Töissähän on kuitenkin pakko ollut käydä, koska sairastuin juuri pahimpaan aikaan, sillä olin sopinut tälle viikolle tilintarkastuksen, jota ei voinut siirtää... Isäntä on tietenkin perinteisellä metsästysreissullaan Kainuussa, joten olen joutunut potemaan täällä ihan yksin... Snif!

Onni onnettomuudessa ovat ihanat naapurit ja ystävät, jotka auttoivat flunssan ollessa pahimmillaan... U toi minulle kaupasta ruokaa ja nenäliinoja - niin, ja itseleipomaansa pullaa, naapuri J lainasi bebanthenia, kun valitin, että nenä on niistämisestä karrella ja A toi omatekemää ihan hiton tulista ja hyvää pitsaa, jonka avulla sain nenätukkeen pois. Paikallinen lähiökuppilan yrittäjäkaksikkö oli myös ystävällinen. Hain sieltä eilen ruokaa, kun en jaksanut itse tehdä ja alkoi tehdä jo lämmintä ruokaa mieli. Olivat kovin huolissaan olostani ja tarjosivat minttuviinapaukun yskänlääkkeksi, siksi aikaa kun odotin ruokaa. Siellä huolehditaan asiakkaista viimeiseen asti... :)

Ei se naapuri-/ystäväapu ole mihinkään kadonnut, vaikka kerrostalossa asuessani siltä tuntuikin. Päin vastoin, aina saa apua, kun vaan tajuaa edes pikkuisen vinkata, että nyt ei ihan olo ole kuosissaan. Kannustan kokeilemaan! 

Kissapostaus

Olen ollut tämän viikkoa kissanvahtina skutsissa, eli landella eli pöndellä. Kaksi ragdoll-pentua Viivi ja Miska (aka Jamppa) ovat saaneet (lähes) jakamattoman huomioni, paljon rapsutusta ja leikkiä, luvan nukkua kanssani sängyssä, ruokaa ja puhtan hiekkiksen... :) Olen kuvannut ihan törkeän paljon molempia otuksia, erityisesti Jamppaa, joka kulkee suurimman osan aikaa perässäni kuin varjo (tietysti, onhan se poika) ja jaan nyt nämä suloiset otukset myös teidän kanssanne... :)

Miska eli tuttavallisemmin Jamppa

Viivi eli Vipukka

Vahtimismaisemat eivät ole huonot... :) 

Lattialle pudonneet olohousut saivat heti karvaisen nukkujan päälleen... :) 

Ruoka maistuu

Sängystä löytyi karvakasa, tämän jälkeen en hennonnut kieltää toisia nukkumasta miun vieressä... :)

Tulithan sie kotiin. Saisko ruokaa?

No saahan sitä, tottakai!

Ulkoilman haistelua auringossa

Tie sivistykseen... :) 

Tapan siun varpaat

Enkö olekin suloinen... :) 

Mitä huutelet siellä?

Karvaa!

Ellin varpailla on kiva leikkiä

Pitäiskö tästä rappusilta muka jonnekin poistua?

Möyrimistä

Jalkovälistäni löytyi mirri! :D

Mr. Lötköpötkö

Mikkelin paras ravintola

Olemme menossa tänään hyvän ystäväni kanssa syömään Mikkelin ehdottomasti parhaaseen ravintolaan: Fernandoon... Olen taas tämän aamun kuolannut ruokalistaa ja yrittänyt päättää, mitä ihmettä sitä taas söisin, vaikka tiedänkin päätyväni joko possuun bearnaisekastikkeella (ne sipulirenkaat, mums) tai aurapihviin. Kaikki ruuat ko. paikassa ovat toki ihania, mutta nämä ovat ehdottomat suosikkini!

Fernando ei ole muuttanut konseptiaan eikä ruokalistaansa kertaakaan, ainakaan sinä aikana, mitä itse olen Mikkelissä sen kymmenisen vuotta asunut. Ja miksi muuttaakaan, kun homma toimii! Ruokalistan perustana ovat espanjalaistyyliset maut, mutta mukana on myös paikallisia makuja (Puumalan lohta ja muikkuja), venäläisiä vivahteita (smetanahärkää) ja australialaisia erikoisuuksia (Black Angus -pihvejä ja kengurua!). Kenguru oli kyllä melkoisen vinkeän makuista, mutta odotukset kuitenkin ylittyivät. Fernandon pizzat ovat myös maistamisen arvoisia, täytteet saa valita itse.

Positiivista on myös se, että jokaiseen, joihin kuuluu "peruna"lisäke, niin sen lisäkkeen saa itse valita, eikä sitä ole kiveen hakattu. En pidä ranskalaisista kunnon pihvin kanssa, mikä on valitettavan yleistä ihan joka helvetin ketjuravintolassa, mutta Fernandossa saa valita kymmenestä eri vaihtoehdosta: aina niistä samperin ranuista ihaniin juustoperunoihin tai sitten vaikka riisiin... Ei vissiin tullut epäselväksi, mikä on meikäläisen suosikki... :D

Viinilistat ovat hauskasti liimattu etiketeiksi tyhjiin viinipulloihin ja viinit ovat ainakin omaan makuuni hyvällä tatsilla valittuja. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta listalla on jokaiselle vähän jotakin, eli varmasti löytyy mieleinen viini!

Ainiin ja meinasin ihan unohtaa: salaattipöytä. Lähes kaikkiin annoksiin (alkupaloja lukuunottamatta) kuuluu salaattipöytä, jonka ehdoton hittituote on yrttinen levite patongille. Levitteen resepti on ymmärtääkseni salainen, mutta ai hyvä päivää, että se on hyvää! Melkein jo pelkästään sen takia kannattaa mennä ko. paikkaan!

Mutta, pointtini on (ja tämä EI ole maksettu mainos, vaan oma henkilökohtainen mielipiteeni): jos tulet käymään Mikkelissä, niin käy syömässä tässä ravintolassa, et tule pettymään. Viikonloppuisin kannattaa suosiolla varata pöytä ja kannattaa varautua siihen, että ruoka ei ole kymmenen minuutin päästä nenän edessä, mutta nautinto korvaa odotuksen aivan varmasti!

Ihan kohta pääsee syömään... :D

Minä täällä taas...

Parin kuukauden tai oikeastaan melkein kolmen hiljaiselon jälkeen sain taas aikaiseksi rustata syntyjä syviä tännekin. Elämä on ollut liian haastavaa, että olisi riittänyt inspiraatiota avautua täällä, mutta josko tämä tästä...

Lyhyesti menneistä parista kuukaudesta voisi sanoa sen, että voi jösses... Oma elämä on ollut niin saatanan sekaisin, osin omasta osin toisista johtuvista syistä. Suurimman osan ajasta olen nököttänyt tässä koneen ääressä ja purpattanut mieltäni kalvavia asioita parille hyvälle ystävälleni chatissa, koska puhelimessa puhuminenkin on ollut ihan nounou... Blogiin en ole pystynyt tuntojani kuvailemaan, koska ne ovat olleet liian henkilökohtaisia.

Nyt kuitenkin aurinko alkaa pilkahdella taas risukasaan, kevät tulee ja ihmislapsi alkaa taas heräillä horroksestaan... Ehken saan taas tosiaan bloginkin heräteltyä henkiin... :)

Puss och kram! <3

Ihottumapäivitys

Kuten lupasin, tässä päivitystä suunympärysihottuman tilanteesta. Edellisessä postauksessa kerroin, että otin hoidoksi käyttöön aloe veran sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pari päivää sitä testattuani totesin, että ihottuma kyllä pysyy hoidolla kurissa, mutta ei varsinaisesti paranna sitä. Lisäsin siis hoitoarsenaaliin omenaviinietikan ja voi video, parempaa ainetta ei kyllä tämän taudin hoitoon ole! Tein pienen pakasterasiaan blandiksen, jossa on n. 1 osa omenaviinietikkaa ja 3 osaa vettä ja upotin sinne haavanhoitotaitoksia likoamaan. Säilytän purkkia jääkaapissa ja nappaan sieltä pari kolme kertaa päivässä taitoksen ja tuputtelen sillä ihottumakohtia. Sen jälkeen laitan päälle perusvoidetta. Ja ihme ja kumma, ihottuma ei enää punoita juurikaan ja uusia märkäisiä näppyjä ei tule enää kuin ihan nenänpieliin ja niitäkin vain jos joutuu oikein niistämään (totta kai mulla on nuha parhaillaan)... Uusia näppyjä aina välillä kyllä ilmaantuu, mutta ei läheskään samassa määrin kuin aiemmin, ja ihoa ei enää kutita eikä kirvele... Mii laik!

Aion jatkaa tällä tyylillä nyt ainakin pari viikkoa. Mikäli paraneminen edistyy, niin hyvä, mikäli kahden viikon jälkeen ihottuma on edelleen jäljellä, nöyrryn menemään lääkäriin. Tilanne näyttää kuitenkin lupaavalta!

Tsemppiä kaikille tämän ongelman kanssa painiville - ei oo heleppoo!