Ja niin minusta tuli punapää

Olin viime viikolla hiusmallina (lue koekaniinina) luonnonmukaisen hiustenhoidon kurssilla, joka järjestettiin duunipaikkani hankkeessa Laadukasta liiketoimintaa luonnosta. Työkaveri oli minulle palveluksen velkaa ja sanoin, että haluan tulla testaamaan eri hoitoja ja hän sitten lupasi. Itse puolestani lupasin, että tukalleni saa tehdä mitä vain, kunhan se ei lähde kokonaan pois eikä siitä tule vihreää. Sain vakuutuksen tästä asiasta.

Tiistai-aamuna oli kieltämättä perhosia vatsassa kun kävelin ammattiopiston karvurikouluksen ovesta sisään. Kurssin kouluttaja, ekokampaaja Mona Mether, oli vallan innoissaan, kun hän sai kuulla, että hiuksilleni saisi tehdä ihan mitä vain. Sitten niille tehtiinkin kaikenlaista mielenkiintoista...

Ensimmäiseksi tukalleni tehtiin karrageeni-puhdistushoito. Karrageeni on siis käytännössä merilevämönjää, johon vettä lisäämällä tehtiin kädenlämpöinen liemi. Tämä liemi sitten hierottiin sekä hiuksiin että päänahkaan, päälle laitettiin kylmä ja kostea pyyhe tehostamaan vaikutusta ja sen päälle sitten vielä kuiva pyyhe pitämään se kylmyys sisällä. Tunne oli melko vinkeä. Aine sai vaikuttaa 20 minuuttia, jonka jälkeen se huuhdeltiin pois. Sitten hiukset pestiin  kehäkukkasampoolla (saa esimerkiksi Ruohonjuuresta). Näistä hoidoista jäi miellyttävä tunne päänahkaan.

Mutta sitten alkoikin se jännittävä osuus. Tukkani värjättiin seoksella, johon tuli 100 g Fire Red -hennajauhetta ja 3 dl pakurikäävästä uutettua lientä. Sotku, mitä päähäni työnnettiin, näytti lähinnä sianpaskalta, ei tosin haissut yhtä pahalta... Ja sitä oli paljon! Latvoja värjätessä alkusotkuun lisättiin vielä 1 kananmuna, 1 dl turkkilaista luomujugurttia ja loraus ruokaöljyä. Tällä tavoin hoidettiin kuivunutta latvatukkaa. Kun tökötti oli saatu tungettua päähäni, valumiselta suojaamaan laitettiin päähäni bioska-pussi (olisittepa nähneet...) ja sen jälkeen kuuma ja kostea pyyhe ja lopuksi vielä kuiva pyyhe. Väri sai vaikuttaa tunnin ja kävin sillä välin se pyyheviritys päässäni amiksen ruokalassa syömässä. Voitte kuvitella, että sain hivenen kummastuneita ja/tai hilpeitä katseita perääni...

Lopulta väri huuhdeltiin pois ja tukka pestiin vielä uudestaan sillä kehäkukkasampoolla. Amiksen parturi-kampaaja-opiskelija vielä vähän leikkeli tukkaani parempaan malliin ja hänen ohjaajansa vielä föönasi tukkani ja myi minulle kunnon fööniharjankin siinä sivussa...


Lopputulema on tässä:

Muutos on melko radikaali, kun aiempi värini oli ennemminkin hyvin vaaleanruskea. Olen kuitenkin tyytyväinen sekä lopputulokseen että saamiini neuvoihin, miten kotonakin voi hoitaa hiuksia mahdollisimman luonnollisesti. Miinusta annan työhön kuluneesta ajasta (3,5 h), ihan liikaa meikäläiselle ja siitä, että hiukset haisivat pahalle pari päivää värjäyksen jälkeen. Liittynee varmaan siihen henna-jauheeseen. Muuten viihdyn hyvin punapäänä, kertoohan se enemmän luonteestanikin kuin se vanha tylsä väri... :)