Uusi vuosi, vanhat kujeet ja saatanan suunympärysihottuma!

Hyvää uutta vuotta vaan itse kullekin siellä jossain! Oma uusi vuosi meni rauhallisesti ystävien kanssa viiniä juoden, ylensyöden (niin kuin aina), saunoen, paljuillen, raketteja ampuen ja lautapelejä pelaillen. Olimme kotona puoli kahdelta ja heräsin tänä aamuna puoli kymmeneltä ilman minkäänlaisia krapulankihnakoita! Erittäin onnistuneet bileet siis!

Vaikka vuosi vaihtui, kujeet ei Ellillä muutu miksikään. En aio pitää tipatonta tammikuuta, aion laihduttaa (yeah right, kaikki uskoo, tämän taisin luvata viime vuonnakin), aion notkua facessa ihan yhtä paljon kuin aiemminkin ja älyluurini on kasvanut kiinni kämmeneeni. Sen lupaan kuitenkin itselleni, että tartun kiinni kaikkiin uusiin positiivisiin mahdollisuuksiin, enkä suostu tekemään asioita, joista en pidä (no ehkä voin joskus siivota). Aamen. Piste.

Asiasta kuitenkin ihan otsikon appelsiiniin: ne näpyt, mistä valitin edellisessä postauksessa eivät olleetkaan finnejä, vaan suunympärysihottumaa! Ystäväni huomasi kasvojeni näpyt lauantaina ja teki pikadiagnoosin, sulla on SE. Tunnisti vaivan, koska kärsii siitä itsekin. Olen alkuviikon netistä tutkaillut kasvavan vitutuksen vallalla ihmisten sairaskertomuksia ja todennut, että saatanan vitullisen taudin olen sitten saanutkin, koska se ei välttämättä lähde koskaan pois kunnolla, vaan uusiutuu enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kyseinen ystäväni sanoi, että saa sen pari kolme kertaa vuodessa. Hänelle ei auta vaivaan muuta kuin pitkä antibioottikuuri, mutta itse en ole vielä lääkäriin mennyt, sillä ajattelin ensin kokeilla netistä löytyneitä itsehoitokonsteja, joita löytyy muuten hyvin kattavasti tästä blogikirjoituksesta...

Itse päätin kokeilla kahta eri konstia: naaman pesu ehdalla saippualla, jotta bakteerit lähtevät varmasti mäkeen ja aloe vera -tuotteita, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Itselläni on joku Marseille-saippua form Monaco, mutta kuulemma perus LV:n palasaippuakin on ihan kelpo tavaraa... Naamanpesun jälkeen aitoa aloe vera -geeliä naamaan ja tarvittaessa tavallista mietoa ja hajustamatonta kosteusvoidetta hilseileviin kohtiin. Lisäksi sisäisesti aloe-nestettä, puoli desiä päivässä. Omasta kaapista löytyi Foreverin aloe -geeliä ja saman lafkan aloejuomaa  ennestään. Aloejuomaa kokeilin jossain vaiheessa vatsaongelmieni hoitoon, mutta se ei omasta mielestäni auttanut, joten yksi pönttö jäi juomatta. Nyt kokeilen sitä tähän vaivaan, ei se mitään ota pois, jos ei annakaan ja tyhjänpanttina se purkki olisi saanut muuten ollakin... Foreverin tuotteet ovat siinä mielessä kökköjä, että niitä saa vain valtuutetuillta konsulenteilta (vrt. Tupperware), mutta vastaavia tuotteita saa kyllä netistä esimerkiksi Ekolosta ja Ruohonjuuresta. Kosteusvoiteena minulla on apteekin Aqualan L perusvoide, mutta luulen, että saman sarjan Humektan tai Ambilan voisivat olla parempia, koska ovat happamampia.

No, nyt olen pari päivää tätä komboa testannut ja ainakin omasta mielestäni märkäisiä näppylöitä on vähemmän ja ihoa ei kutita eikä kirvele ihan samalla tavalla kuin vielä sunnuntaina. Toivoa siis ehkä on, mutta tiistaina menen lääkäriin, jos oireet eivät pysy kurissa, on tämä naama sen verran karmivan näköinen! Palaan kukkaruukkuun raportoimaan, muutaman päivän päästä.

-- Alea jacta est - arpa on heitetty --

Kuperkeikkaikä iski jälleen

Sain flunssan ja flunssan myötä perkeleellisesti finnejä sun muita ällöttäviä näppyjä erityisesti nenän ympäristöön! Kuperkeikkaikä siis iski ja pahasti ja minulle iski ikäkriisi ja pahasti!

En ole koskaan kärsinyt mitenkään erityisesti finneistä tai muista näpyistä. Mustapäitä on ollut jonkin verran, mutta niidenkin kanssa olen selvinnyt normaaleilla kasvojenpuhdistustoimenpiteillä. Voin lähes rehellisesti sanoa, että naamassani on tällä hetkellä enemmän finnejä kuin koko eloni aikana yhteensä! Voiko olla, että kuperkeikkaikä iskee yli kymmenen vuotta aikataulusta jäljessä vai onko tämä oikeasti nyt pelkästään tuon flunssan syytä? APUVA!

Miksen mä tätä aiemmin keksinyt?!?!

Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, olen ollut nyt reilut kolme viikkoa opintovapaalla ja viimeistä viikkoa viedään. Tulos ei todellakaan ole ollut halutunlainen, sillä a) ensimmäinen viikko meni lukiessa tenttiin, en ehtinyt kirjoittaa gradua, b) toinen viikko ja tietokone hajosi, ostin uuden viimeisillä rahoillani, mutta meni kolme päivää, että sain kaikki tarvittavat tiedot siirrettyä uudelle koneelle, en ehtinyt kirjoittaa gradua c) joka hiton viikko olen keksinyt itselleni sijaistoimintoja sen sijaan, että tekisin gradua. Sijaistoimintoja ovat mm. olleet pyykinpesu, imurointi, viininjuonti, kaverien luona käyminen, netissä jumittaminen ja sanoinko jo: viininjuonti... Gradu on siis edennyt kehnosti!

No, eilen minä sen sitten keksin: Juva, vanhukset! Ei siivousta, ei pyykinpesua, ei ruuanlaittoa, (ei myöskään sitä viiniä, ainakaan kovin paljoa :( ), ruoan ja kahvit voi hakea valmiista pöydästä, kavereita, jotka ruinaisivat kaljalle, ei ole kuin nimeksi, kun kaikki muut liekuttavat kehtoa kotonaan, ei miestä sekoittamassa pakkaa. Perfect!

Niinpä pakkasin aamulla kimpsut ja kampsut + tietokoneen ja neljä kansiollista paperia ja ajaa surautin Juvalle vanhempieni luokse, jossa neitsytkammarini odottikin valmiina. Sänky oli levitetty ja lakanat paikallaan, työpöytä raivattu konetta varten ja työvalokin asennettu varta vasten. Olen saanut tänään aikaiseksi melkein saman verran mitä edellisellä kolmella viikolla yhteensä. Jumalavita, jos mä olisin keksinyt tämän aikaisemmin, niin mun gradu olis valmis! Nyt mulla on enää huominen ja ylihuominen aikaa paikata tilannetta, mikäli pää kestää porukoita... Mutta ainahan voi tarvittaessa surauttaa yöksi Mikkeliin, jos kovin alkaa ahdistaa ja palata sitten takaisin... :)

ps. neitsytkammari tuntuu kovin pieneltä nykyään, mutta liekö osasyynsä sillä, ettei ole enää neitsyt... ? :D

Ruokaa teemalla "mitä kaapista löytyy"

Mitä tehdä, kun jääkaapissa on pullo ketsuppia, tomaatti, pari kuivahtanutta kinkkuleikkelesiivua ja pätkä lenkkimakkaraa sekä pieni köntsä jo parhaat päivänsä nähnyttä juustoa ja leipäkorissa erittäin kuivaa sekaleipää? No tietenkin lämpimiä voileipiä!

Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona palkattomalla opintovapaalla ja sen kyllä huomaa. En raaski itse käydä kaupassa, koska rahat on olleet jo viikon verran loppu, mutta kun mieskään ei sitä aina muista/ehdi tehdä, niin jääkaapin sisältö on välillä aika köyhähkö... 

Tänään oli taas vaihteeksi sellainen päivä, että jääkaapissa ei ollut valon ja edellämainittujen ainesten lisäksi juuri muuta. Olin kyllä pyytänyt miestä käymään kaupassa, mutta ilmeisesti viesti oli kaikunut eilen kuuroille korville. Onneksi ihmisellä riittää mielikuvitusta, kun on rahaton, joten näistäkin sain aikaiseksi tosi hyvän ja maittavan ruuan itselleni. No ehkä se isäntäkin niistä osansa saa, mutta tänään kyllä joutuu sen eteen tulemaan kaupan kautta kotiin. 

Eli lämpimät leivät teemalla "mitä kaapista löytyy": 

Jotain leipää 2-4 siivua (riippuen miten paljon sitä on jäljellä),  minulta irtosi neljä täysipitkää, jotka pistin vielä poikki

Tomaatti ohuiksi siivuiksi ja vielä ne puoliksi, jotta joka leivälle riittää

Leikkeleet puoliksi ja makkarat ohuiksi siivuiksi. Tähän päälle käy kyllä melkein mikä vaan: tonnikala, ananas, broilerisuikaleet yms...

Puolisen desiä, tai riippuu siitä montako leipää sinulla on, ketsuppia, ruokalusikallinen oliivi- tai rypsiöljyä ja mausteita sekoitetaan mönjäksi (esim. oregano, chili, mustapippuri, pizzamauste, itse laitoin oreganoa, chiliä, mustapippuria, provencen yrttisekoitusta ja hieman suolaa)

Poista juustosta pahaksi menneet kohdat ja raasta loput.

Toteutus: 

sivele ketsuppimönjä leipien päälle, lado makkarat/leikkeleet leipien päälle tasaisesti, siihen päälle tomaattisiivut ja lopuksi juustoraaste. Paista uunissa reilu 200 astetta grillivastuksella tai ylälämmöllä, jos grillivastusta ei ole, niin pitkään, että juustokuorrute saa vähän väriä. Nauti, mutta varo ettet polta suutasi, niin kuin minä. Tässä toteutui taas mummon yksi lempisanonnoista: joutaa se köyhäkin keittämään muttei jäähdyttämään... :) 

Ellin lihapullat

Meillä oli viikko sitten uuden asuntomme tuparit, jonne tein tietysti Maailman parhaan pastasalaatin lisäksi lihapullia omalla reseptillä. Ne osoittautuivat superhiteiksi, joten ajattelin jakaa reseptin myös teidän kanssanne. Määrät ovat noin-määriä, koska mun mittaaminen on aina aika summittaista... :)

Tästä lähtee:

500 g laadukasta naudan jauhelihaa (laadukkaalla tarkoitan sitten jotain ihan muuta kuin kaupan lihahyllystä hommattua lihaa, omat suosikkini ovat Limousine tai ylämaankarjan jauhis, joita on ainakin täällä Mikkelin seudulla saatavissa ainakin Tuorepuodista)
1 pss Sysmän luomun sipulikeittoaineksia
reilu puoli desiä korppujauhoja
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
Mausteita maun mukaan. Itse taisin laittaa tähän satsiin yleisgrillausmaustetta (Santa Maria)

1) Sekoita korppujauhot ja sipulikeittoainekset kermaviiliin. Anna turvota puolisen tuntia.
2) Lisää joukkoon tummaan jauheliha, kananmuna ja mausteet, sotke kunnolla!
3) Muotoile PIENIÄ lihapullia. Vaikka se on työlästä, niin ne paistuvat paremmin.
4) Paista uunissa n. 15 minuuttia, ehkä jopa 20 min, riippuen tietysti uunista.
5) Syö, on ne oikeasti ihan hiton hyviä! Älä polta suutasi!

Kaikenlaisia koirannimiä kun Mulukutseh...

Löysin Kikin blogista haasteen, joka oli niin ratkiriemukas, että piti ihan kopioida itsellenikin... Koska en itse ole ollut haastettu, niin en myöskään haasta ketään eteenpäin, mutta paljastan itsestäni kaikenlaisia rumia pikku yksityiskohtia:

Laukku: löytyy monenlaisia ja moneen eri tilanteeseen, suurin osa jostain kirpparilta löydettyjä tai kavereilta kierrätettyjä. Tällä hetkellä mulla on käytössä systeriltä lahjaksi saatu Marimekon Roosa Nauha -kassi, joka on kokenut kovia, mutta on erittäin kätevä, sillä sinne mahtuu tonneittain tavaraa. Tämän hetkisen punnituksen perusteella se painaa liki neljä kiloa ja se on syönyt sisäänsä mm. sämpylä (unohtui eiliseltä), lompakon, sontikan, lääkevaraston, kondomeja (sain Kesäkumi-kampanjasta Jurassic Rockissa ja on jäänyt näköjään pyörimään) ja ties vaikka mitä... Hyvä kassi, sanon vaan...

Pannaan paremmaksi, pannaan vaan! :)

Lompakko : musta, iso ja täynnä kuitteja ja kaiken maailman kortteja

 

Aurinkolasit : on, mustat ja niissä on sellaisia kivoja  Blingbling .juttuja. Koska olen myyrä, tarvitsen nekin voimakkuuksilla, joten ne on ostettu Nisseniltä, jonkun kahdet lasit yksien hinnalla -kampanjasta, eikä nekään taatusti ole mikään suurempi merkkituote. Todennäköisesti kuitenkin sata kertaa laadukkaammat kuin Sokkarilta saatavat.

Korut:mulla on aina kaulassa jonkin asteinen hopeinen kaulakoru, joita omista yhteensä n. viisi kappaletta. Sitten mulla on myös usein korvikset, jotkut perusrinkulat tai napit. Ja yhdessä sormessa on yksi sormus, olen ostanut sen itselleni, kun sain valkolakin. Juhliin laitan sitten ehkä jotkut tosi "hienot" ja jopa ranneketjun. Kallein koru, minkä omistan on Kalevala-korun kultainen medaljonki, jonka olen saanut mutsilta rippilahjaksi. Ns. asustekoruja käytän tosi vähän, sillä a) en omista juurikaan sellaisia ja b) ei mulla perkele ole aamuisin aikaa miettiä, millainen rannerengas tai helminauha nyt sopii just tämän vaatekappaleen kanssa, joka mulla on päällä, kun pitää keretä töihin!


TV:  Katson sitä hemmetin Awkwardia, jonka neljättä tuotantokautta odotan kuola valuen. Lisäksi dokkareita ja urheilua (talvella hiihtoa, kesällä yleisurkkaa ja tietty kaikki olympialaiset, MM-kisat ja muut "isommat" bakkanaalit.

Kännykkä : Lumia 620 (limenvihreä), josta perkele on äänenvoimakkuusnappula rikki, enkä ole ehtinyt viedä sitä huoltoon. Hyvä peli muuten, sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, siinä on herätyskello ja sillä pääsee Facebookkiin. Eikös se riitä? Ainiin, on mulla siinä Hesarin appsi, että voin lukea päivän lehden.

Kengät : Kuljen töissä suurimman osan ajasta valkoisissa feikkikrokseissa, koska ne on helppo pudottaa jalasta pois, kun haluaa istua räätälinasennossa työtuolissa. Jos joutuu edustamaan, niin kaapissa on Vagabondin mustat avokkaat sitä varten. Vapaa-ajalla diggailen Riekerin kenkiä, joita mulla on ainakin neljät, nyt näin pikaisesti laskettuna. Toinen kenkämerkki, mitä kuolaan on El Naturalistat. Juu ja haluaisin myös Converset, mutta en ole vielä raaskinut investoida. 

 

Tennarit : No ne Converset mä tahtoisin, mutta tällä hetkellä tyydyn mustiin matkaopastennareihin, jotka on ostettu Sokkarilta kympillä.

Farkut:  mitähän tähän sanoisi? Kaikki mun farkut on jostain menkkahaukalta tai kirpparilta ostettuja, aikoinaan Leviksen 555-farkut oli pop, mutta kaikki ne mitä olen joskus raaskinut ostaa, ovat jotenkin kummallisesti kutistuneet tai sitten ne on niin risoja, ettei tällainen aikuinen ihminen enää ilkeä kulkea niissä tuolla kaupungissa...

MP3: en omista. Tai kai tohon puhelimeen saisi ladattua biisejä, mutta en ole vaivautunut selvittämään miten se onnistuu. Mut on mulla Spotify tietokoneessa... :)

Tietokone : Compaqin ikuvanha läppäri, joka on käytännössä piuhakone, koska akku kestää korkeintaan puoli tuntia. Haaveissa mun olisi sellainen kevyt ja näppärä läppäri + jonkinlainen tabletti, mutta perse ei kestä just tällä hetkellä ostaa sellaisia. Pitänee toivoa joulupukilta.

 

 Meikit : käytän suunnilleen päivittäin puuteria, ripsaria ja kulmakynää ja ne ovat kaikki tällä hetkellä Max Factorin tuotteita. Sitten mulla on epämääräinen kasa luomivärejä, kynsilakkoja sun muita härpäkkeitä, joita käytetään, kun lähdetään baariin/juhliin tai jos joutuu edustamaan töissä. Osa on laadukkaampia, osa ei. Kallein meikkituote, minkä olen ostanut, on Diorin luomiväri, joka kestää säät ja itkut yms. On oikeasti hyvä, mutta sävynä sopii vain oikeasti hienoihin juhliin. 

Kasvovoide : Aqualan L, sillä voi myös pestä pois meikin tarvittaessa. 

Deodorantti : mulla on sekä Madaran rolli että semmoinen kivideodorantti, joita laitan suunnilleen joka päivä. Mies on kyllä sitä mieltä, että en tarvitse dödöä, jos käyn aina välillä suihkussa... :)

Hammastahna : jotain Pepsodenttia se on, saa puhtaan tunteen suuhun. Välillä käytin Frantsilan yrttihammastahnaa, mutta sitten erehdyin ostamaan sellaista, missä oli fenkolia, minkä hajua ja makua en voi sietää, joten koko lafka meni boikottiin.

Shampoo/hoitoaine: vaihtelee. Tällä hetkellä mulla on ihan perus L'oreal Elvital jotain diipadaapaa, mutta jos perse kestää, niin ostan kampaajaltani sitä, mitä hän sattuu suosittelemaan tukalleni.

Saippua : mistähän saippuasta tässä puhutaan? Suihkusaippua mulla on Sebamedin granaattiomenan tuoksuinen suihkugeeli, mutta kädet pesen tällä hetkellä Monacosta tuodulla aidolla Marseille-saippualla, jossa on laventelin tuoksu. Muuten mulla on käsisaippuana Heinolan Heilasta ostettu "pesusienisaippua" ja "Ole hyvän" nestesaippua. 

Tuoksu : Oriflamen Northern lights. Menivät vaan perkele lopettamaan sen tuotannon, mutta onneksi olin ovela ja ostin tutulta myyjältä viisi purkkia varastoon. Lisäksi tykkään Hugo Bossin tuoksuista. Miehellä on myös Hugoa ja Giorgio Armania, koska en anna hänen käyttää mitään kammottavia Axeja tai muuta etovaa.

Mineraalivesi: kotona meillä on SodaStream, joka on oikein mainio laite. Jos pitää ostaa kaupasta, niin sitten NatsiSiwan eli Lidlin se sininen Saskia, tai Olvin Vichy.

Viini  : kaikki mikä on riittävän kuivaa valkkaria, menee, mutta lemppari on Gato Negron se vihreäetikettinen, keltaetikettinen on pahaa... Punkkukin menee, mutta vain hyvän pihvin kanssa.

Drinkki: GT ja Caipiroska vai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan. Näitä ei sitten saa tarjoilla mulle liikaa, tai musta tulee väkivaltainen...

Leipä : Siiskosen kauraleipä. Ei muuta sanottavaa.

Ruoka: kaikki missä on bearnaisekastiketta. Ihan kaikista paras on Ravintola Fernandon porsaanleike bearnaisekastikkeella, juustoperunoilla ja sipulirenkailla. Ei passaa käydä siellä turhan usein...

  

Jäätelö : mango-meloni tai sitten vaniljapehmis.

Karkit: Mustat autot (ne mitkä löytyy Lauantai-pussista), vaaleanpunaiset ufot ja englantilaiset viinikumit. Joo, ja Kaatissäkistä ne punaiset kalat ja mustat pylpyrät!

Lakanat : Löytyy kolmet, jotka taitaa kaikki olla Anttilasta. Käytän aluslakanana sellaista muotoonommeltua, joka saattaa hyvässä lykyssä kestää petarin päällä ilman, että sitä tarvitsisi joka päivä fiksailla paikoilleen. Lisäksi on sitten erinäisiä paripuolia pussareita ja tyynyliinoja ja aluslakanoita, jotka toimii vierasvarana.

Kampaaja: mulla on aivan ihana luottokampaaja Minna, jonka kanssa meillä synkkaa äärettömän hyvin!
En kerro missä, koska sille on muutenkin niin pirun vaikeeta saada aina aikaa, että teidän ei tartte edes yrittää!

 

Alusvaatteet : käytän, rintsikoita omistan vissiin viidet ja alushousuja epämääräisen kappalemäärän. Kaikki halpispaskaa, koska ne ainoat kalliit rintaliivit, joihin olen investoinut, hajosivat kuukauden päästä ostosta, vaikka olin oikein pessyt ne ohjeen mukaan pesupussissa ja muutenkin pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Meni se sata euroa ihan hukkaan. Parinkympin liivit ei haittaa, vaikka niitä ostelisi joka kuukausi.

Päivälehti : Länkkäri eli Länsi-Savo tulee postilootaan, lisäksi mulla on Hesarin nettilukuoikeudet, joten molempia tulee luettua päivittäin tai lähes päivittäin.

Lehti: Eero Lehti? Eivaan, meille tulee useampikin lehti, joista ehkä luetuin on Tieteen kuvalehti. Muita, mitä meille tällä hetkellä tulee on: Talouselämä, Kauneus ja Terveys, Kotivinkki, Aku Ankka, Metsästäjä, Urheiluampuja, Juvan lehti ja epämääräinen kasa kaikenmaailman ammattiliittojen yms. yhdistysten lehtiä. Suomen kuvalehti olis kanssa kiva, mutta jokin aika sitten ollut juttu luomusta vitutti niin paljon, että ajattelin, etten tue tällaista paskajournalismia, vaikka pääsääntöisesti jutut ovatkin asiallisia.

Sänky: löytyi anoppisten mökiltä vintiltä kappaleina. Anoppi ystävällisesti maalasi sen toiveideni mukaan valkoiseksi sellaisella sisustuslehdistä tutulla "rouhealla" otteella ja minä ostin patjat askosta. Hirveeen kiwa sänky!

T-paita: lähes kaikki t-paidat, mitä omistan, ovat jotain mainospaitoja. En tykkää yhtään käyttää t-paitoja julkisesti, vaan ainoastaan kotona niitä kulahtaneita, tai jumpassa sellaisi, mistä ei paista päivä ihan vielä läpi.

Riitelyä

Meillä oli miehen kanssa eilen pitkästä aikaa kunnon riita. Syyllinen on auttamatta allekirjoittanut, tulinhan kotiin työmatkalta miehen mielestä äärimmäisen pyörryksissä alkoholin vaikutuksesta ja vielä taksilla. Normaalisti asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kun satuin tulemaan kotiin väärän henkilön taksilla. Jessus, mikä show siitä syntyikään...

En tietenkään missään nimessä pyytänyt anteeksi, vaan vittuilin takaisin, koska minun mielestäni "väärä taksi" ei ollut mielestäni erityisen järkevä syy ja  koska meillä oli ollut aivan äärimmäisen hauskaa työkaverini kanssa. Kävimme Stokkan shampanjabaarissa maksamassa törkeästi lasista skumppaa, jatkoimme siitä ravintolavaunussa matkalla Mikkeliin ja kävimme vielä paikallisessakin yhdellä ennen kuin ymmärsimme lähteä kotiin.

Riidan seurauksena kotona oli eilen erittäin hyinen tunnelma, mies piti mykkäkoulua olohuoneessa ja minä istuin keittiössä äkäisenä kuin ampiainen. Sain mennä todellakin ilman hyvänyöntoivotusta nukkumaan, koska mies "nukkui" mielenosoituksellisesti sohvalla. Oli se kuitenkin jossain vaiheessa kömpinyt samaan sänkyyn nukkumaan, joten joko sohva ei ollut riittävän hyvä nukkumiseen tai sitten hän oli jo alkanut leppyä jossain vaiheessa. Vielä tänäkin aamuna tunnelma oli jähmeä, keskusteluyhteys oli palannut, mutta keskustelun taso oli vain ns. pakolliset asiat -tasolla. Aamupäivän edetessä tunnelma kuitenkin pehmeni ja toivotimme toisillemme ihan lämpimästi mukavaa viikkoa, kun mies lähti Sotkamoon metsästysreissulle. Suukkoja ei kuitenkaan vaihdettu, joten ihan normitasolle ei siihen hetkeen mennessä vielä päästy.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että jos mies saa räyhättyä mieltänsä painaneen asian ulos, mökötystä kestää korkeintaan pari päivää. Ja tästä päästäänkin sitten varsinaiseen asiaa. Luin aamulla Project Mama:n blogista hänen pohdintaansa adoptiovanhemmuudesta ja siitä, miten potentiaalisia vanhempia kirjaimellisesti hiillostetaan, kun yritetään selvittää, ovatko he adoptiolapsen arvoisia. Toisaalta taas (lähes) kuka tahansa Suomen maassa saa synnyttää oman lapsen, ilman että siihen puututaan mitenkään. Ei tentata, osaatko esim. riidellä sivistyneesti. No, me ei osata ainakaan, mikä jo edellä mainitusta esimerkistä hyvin käy selväksi, mutta osaako oikeasti kukaan mukaan selvittää ristiriidat parisuhteessa tai vanhemmuudessa aina kympin arvoisesti: veikkaanpa että, no ei todellakaan!

Siksi annankin rakkaille lukijoilleni tehtävän: arvostelkaa meidän parisuhteemme tapa selvittää ristiriidat joko sanallisesti tai asteikolla 4-10 tai vaikka molemmilla seuraavan selvityksen perusteella ja kertokaa omassa blogissanne, kuinka riitelette. Näin saadaan ainakin suppea otos siitä, miten suomalaiset riitelevät, yritän tehdä kirjoituksista jossain vaiheessa pseudotieteellisen yhteenvedon omaan blogiini. Haastetta saa myös halutessaan jakaa eteenpäin, mutta toivon, että ilmoitatte siitä minulle, koska pieni tutkija minussa haluaa tietysti mahdollisimman laajan otoksen "tutkimukseeni!

Tässä tulee meille tyypilliset ristiriitojen ratkaisumallit:

1) Jo aikaisemmin tässä tekstissä mainittu tapa. Mies vetää porot nokkaansa, käydään sanaharkka, jonka jälkeen mies mököttää parista tunnista muutamaan päivään, jonka jälkeen asia unohtuu. Asiasta ei koskaan enää keskustella.

2) Minä vedän porot nokkaan, huudan ja mesoan ja kiroilen ja haukun ja mies antaa tulla samalla tuutilla takaisin, kun minä pillahdan itkuun, kun raivoni menee yli. Siinä vaiheessa mies katoaa paikalta. Asia selvitetään, kun molemmat ovat rauhoittuneet, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, ihan asiallisesti.

3) Mies on loukkaantunut tai vihainen jostain asiasta, mutta ei saa kakaistua ongelmaa suustaan ulos. Mykkäkoulu jatkuu parista viikosta jopa kuukauteen, eikä mikään utelu auta ongelman ratkaisussa, vaan on tyynesti odotettava, kunnes mies saa liikuttuneessa tilassa suunsa auki. Asia selvitetään siinä vaiheessa ainakin suhteellisen asiallisesti.

4) Minä tuiskahdan jostain täysin turhasta miehelle ja mies alkaa murjottaa. Parin tunnin päästä menen pyytämään anteeksi ja kaikki on taas hyvin.

5) Molempien mieltä kalvaa pienempi tai isompi ristiriita, jossa ei ole päästy järkevään ratkaisuun. Varsinaista riitelyä ei ole ollut, mutta jatkuvaa pientä vääntöä. Lopulta joskus, kun molemmat ovat liikuttuneessa tilassa, asia puidaan läpi saunomisen lomassa, jonka jälkeen ollaan päästy yleensä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

No, niin: haastan seuraavat henkilöt: Kiki, Nollis ja Partapappa ja Riikka. Katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaan... :)