sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Miksei se sula?

Aivan JÄRKYTTÄVÄ nälkä, eikä kaapissa ole mitään, mitä voisi tuosta vain napata pahimpaan tuskaan suuhunsa! Päätin kuitenkin olla HC ja tehdä pääkallopataa (resepti tulee myöhemmin), mutta se vaatii jauhelihan sulattamista, mikä onkin sitten jo ihan todella HC:a.

Syväjäädytetty puolen kilon jauhelihaköntti ei nimittäin ole niitä helpoimpia, saatikka nopeimpia sulatettavia. Jääkaapissa se sulaa noin vuorokaudessa, huoneenlämmössä ehkä kuudessa tunnissa. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei nyt tule kysymykseen, kun on akuutti hätä, joten piti keksiä vaihtoehtoja. Jo ennestään todettu homma on, että mikrossa hommasta ei tule mitään: vaikka kuinka laittaisit rakkineen sulatukselle, operaation jälkeen puolet lihasta on jo osittain kypsynyttä, toinen puoli vielä jäässä. Kun lihaköntsän laittaa pannulle, se osin kypsynyt osa kuivuu ennenkuin se jäiseksi jäänyt ehtii kypsyä. Todella siistiä ja suuri kulinaarinen nautinto...

Sain pari vuotta sitten työkaveriltani älyttömän hyvän vinkin jauhiksen kohtuullisen nopeaan sulattamiseen. Kuumaa vettä lavuaariin ja lihapaketti lillumaan sinne. Jos se kelluu, niin laittaa lautasen tai jotain muuta painavaa päälle, että kuuma vesi ympäröi koko könttiä. Sulaa alle tunnissa paistettavaan olotilaan! Miksei mulle ole tällaista kerrottu vaikka kotsan tunnilla yläasteella? Just tällaisia Niksi-Pirkka -juttuja ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästä, ei tietoa siitä, miten astiat tiskataan oikeaoppisesti (pääasia että tulee puhdasta) tai miten tehdään maitokastike (yäk)... No okei, on nekin ihan hyödyllisiä tietoja, mutta you got the point: näin helpotetaan ihmisparan elämää, jos tyyppi ei ole erityisen suunnitelmallinen ihminen ja ymmärtäisi ottaa sen lihaköntin vähintään kuutta tuntia aikaisemmin sulamaan siihen keittiön pöydälle...

No, jauhis on sulamassa ja itse asiassa varmaan ihan kohta paistovalmista, kun olen tässä taas kaahottanut omiani välissä... Tässä tulee maanmainion opiskelijaruoan resepti. Saanko esitellä: pääkallopata.

Jauhelihaa 300-500 g (minkä verran siinä paketissa nyt sattuu olemaan)
Makarooneja kaksi tai kolme desiä (tai miten paljon siellä pussin pohjalla nyt yleensä on)
Herkkusieniä (ei pakollisia, mutta padan nimi tulee tästä, viipaloidut herkkusienet näyttää pääkalloilta)
Ruokakermaa pari desiä (ei pakollista)
Mausteita

Keitä makaroonit väljässä vedessä
Ruskista jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Heitä herkkusienet paistamisen loppuvaiheessa mukaan ottamaan vähän makua.
Valuta makaroonit ja sotke sekaan jauheliha ja ruokakerma. Jos kermaa ei ole, niin ei voi mitään, ruoka toimii kyllä ilmankin. Anna vetäytyä hetki ja nauti ketsupilla höystettynä.

On muuten ihan sikahyvää!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, nyt meidän makaronijauhelihahässäkällä on niin katu-uskottava nimikin, että se maistuu entistä paremmalta jatkossa.

    Mullekaan ei ole kerrottu tota sulatusvinkkiä. Se olisi ollut todella olennainen asia tietää. Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  2. Neo: joo, ei nimi miestä (tai pääkallopataa) pahenna, jos ei mies nimeä... :) Niin ja ihan ilmatteeksi saat tämän vinkin... :D

    VastaaPoista