Jännittää!

Huh,  eipä ole töihin meno jännittänyt näin paljon ihan vähään aikaan... Ihan mahasta ottaa! Lupauduin tuonne toiselle sijaistuskustannuspaikalle yöksi töihin, mikä on jo sinänsä jännittävää, kun en ole piiitkään aikaan ollut yövuorossa, sillä ne ei oikein sovi meikäläisen kropalle. Todellinen jännityksen syy on se, että minun pitää muonittaa puolilta öin n. 50 Sulkavan souduista saapuvaa (merkki)henkilöä  ja kaiken pitää olla pirun tiptop. Piti ihan tehdä lista kaikista asioista, mitä pitää muistaa!Yleensähän meillä on keittiö kiinni öisin, mutta näin isojen tapahtumien aikaan (Sulkavan soudut, St. Michel-ravit, isot keikat) ruokaa tehdään käytännössä koko ajan, joten siihen saattaa samaan aikaan pölähtää myös muita ruokailijoita, jolloin on kunnon soppa valmiina...

Onneksi meitä on sentään kolme työntekijää (tosin yksi vain siihen asti, että saadaan tämä iso jengi ruokittua), joten ihminen riittää niin kassalle, keittiöön kuin salillekin, joten palvelun ainakin pitäisi pelata, mutta silti on perhosia vatsassa...

Mutta asiasta ihan appelsiiniin. Mainitsin jo tuossa äsken, että yötyö ei sovi minulle. Sinänsä ongelma ei ole suurensuuri, sillä valvominen ei pääsääntöisesti tuota ongelmia, mutta sen seurauksena saan jostain syystä vatsaoireita. Maha turpoaa ihan palloksi ja se kipuilee enemmän tai vähemmän aina muutaman päivän ennen kuin asettuu. Siitä syystä tein silloin aikoinaankin, kun olin säännöllisesti tällä toisella kustannuspaikalla töissä, hyvin vähän yövuoroja, koska olin sen jälkeen monta päivää ihan poissa pelistä. Pomokin ymmärsi asian viimein, kun olin noin seitsemättä kertaa valvomisen jälkeen sairaslomalla... :D Yksi yö ei vielä aiheuta ongelmia, mutta kaksi on jo liikaa, saatikka sitten kolme, jonka jälkeen näytän siltä kuin olisin seitsemännellä kuulla raskaana...

Tämä on kuulemma ihan yleistä, joidenkin ihmisten kropat eivät vain kestä kolmivuorotyötä. Joillekin valvominen aiheuttaa päänsärkyä, toisille uniongelmia ja kolmansille näitä vatsaoireita.  Äitini hyvä ystävä joutui vaihtamaan työpaikkaa, kun hän ei kerta kaikkisesti voinut tehdä yövuoroja ja sairaalan vuodeosastolla niitä on vähän pakko tehdä, ainakin välillä... Hän sai sitten hoitajan paikan päiväkirran puolelta, joten loppu hyvin kaikki hyvin...

Onneksi tuo minun nykyinen duunini on pääsääntöisesti virka-aikaan ja kaiken lisäksi meillä on liukuva työaika! Sopii niin meikäläiselle, ettei paremmasta väliä!