sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Tunti pimeässä

Eilen oli WWF:n perinteinen Earth Hour -tempaus. Olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt osallistua siihen joka vuosi ja tänäkin vuonna nappasin mökistä valot tunniksi pois (tosin viisi minuuttia myöhässä, mutta kumminkin). Läppäriä en kuitenkaan sammuttanut, vaikka valosaastettahan se tuo sekin. Syynä oli nimittäin se, että etsittiin ystävän kanssa kollektiivisesti puhelimen välityksellä tietoa tuhoelikoitten hävityksestä. Hän oli onnistunut niitä roudaamaan ulkomaan matkaltaan tuliaisiksi, ei onneksi mitään tautipesäkkeitä, mutta inhottavia öttiäisiä kuitenkin. Siinä se tunti menikin sitten puhelimessa paasatessa, ei harmittanut yhtään istua pimeässä.

Vaikka tällaisen yksittäisen ihmisen valojen napsauttelulla ei varmaan ole kovin kummoista merkitystä, niin isompien yksiköiden toimilla kuitenkin on. Olinkin hyvin innostunut, kun huomasin eilisessä Länkkärissä tiedotteen, jossa Mikkelin kaupunki ilmoitti osallistuvansa tempaukseen sammuttamalla valot sekä omista kiinteistöistään (poislukien terveydenhuolto) että kaupungin kaduilta, aivan keskusta-aluetta lukuunottamatta. Katuvalot olivat myös sammuksissa aamuun asti. Oli nimittäin aika veikeää herätä yöllä täydelliseen pimeyteen, kun on tottunut siihen, että aina jostain kajastaa, edes vähän...

Osallistujalistaa tsekkaillessani huomasin, että niin Espoon, Vantaa ja Helsingin kaupungit osallistuivat tempaukseen. Tuli heti mieleen, että sellaiset ryhmittymät kun sammuttavat valonsa, niin sen saattaa huomata jo avaruudestakin valosaasteen määrän pienenemisenä. Saatikka, jos jokin metropoli tuolla maailmalla päättää pistää valot vähäksi aikaa pois. Niillä rupeaa olemaan ihan oikeasti jo merkitystä!

Kyllä tällaiset tempaukset aina kannattavat. Jos ei muuta niin herättelemään, että mikä on se tarpeellisen valon määrä kotona ja konttorissa sekä kaupungilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti