Riitelyä

Meillä oli miehen kanssa eilen pitkästä aikaa kunnon riita. Syyllinen on auttamatta allekirjoittanut, tulinhan kotiin työmatkalta miehen mielestä äärimmäisen pyörryksissä alkoholin vaikutuksesta ja vielä taksilla. Normaalisti asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kun satuin tulemaan kotiin väärän henkilön taksilla. Jessus, mikä show siitä syntyikään...

En tietenkään missään nimessä pyytänyt anteeksi, vaan vittuilin takaisin, koska minun mielestäni "väärä taksi" ei ollut mielestäni erityisen järkevä syy ja  koska meillä oli ollut aivan äärimmäisen hauskaa työkaverini kanssa. Kävimme Stokkan shampanjabaarissa maksamassa törkeästi lasista skumppaa, jatkoimme siitä ravintolavaunussa matkalla Mikkeliin ja kävimme vielä paikallisessakin yhdellä ennen kuin ymmärsimme lähteä kotiin.

Riidan seurauksena kotona oli eilen erittäin hyinen tunnelma, mies piti mykkäkoulua olohuoneessa ja minä istuin keittiössä äkäisenä kuin ampiainen. Sain mennä todellakin ilman hyvänyöntoivotusta nukkumaan, koska mies "nukkui" mielenosoituksellisesti sohvalla. Oli se kuitenkin jossain vaiheessa kömpinyt samaan sänkyyn nukkumaan, joten joko sohva ei ollut riittävän hyvä nukkumiseen tai sitten hän oli jo alkanut leppyä jossain vaiheessa. Vielä tänäkin aamuna tunnelma oli jähmeä, keskusteluyhteys oli palannut, mutta keskustelun taso oli vain ns. pakolliset asiat -tasolla. Aamupäivän edetessä tunnelma kuitenkin pehmeni ja toivotimme toisillemme ihan lämpimästi mukavaa viikkoa, kun mies lähti Sotkamoon metsästysreissulle. Suukkoja ei kuitenkaan vaihdettu, joten ihan normitasolle ei siihen hetkeen mennessä vielä päästy.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että jos mies saa räyhättyä mieltänsä painaneen asian ulos, mökötystä kestää korkeintaan pari päivää. Ja tästä päästäänkin sitten varsinaiseen asiaa. Luin aamulla Project Mama:n blogista hänen pohdintaansa adoptiovanhemmuudesta ja siitä, miten potentiaalisia vanhempia kirjaimellisesti hiillostetaan, kun yritetään selvittää, ovatko he adoptiolapsen arvoisia. Toisaalta taas (lähes) kuka tahansa Suomen maassa saa synnyttää oman lapsen, ilman että siihen puututaan mitenkään. Ei tentata, osaatko esim. riidellä sivistyneesti. No, me ei osata ainakaan, mikä jo edellä mainitusta esimerkistä hyvin käy selväksi, mutta osaako oikeasti kukaan mukaan selvittää ristiriidat parisuhteessa tai vanhemmuudessa aina kympin arvoisesti: veikkaanpa että, no ei todellakaan!

Siksi annankin rakkaille lukijoilleni tehtävän: arvostelkaa meidän parisuhteemme tapa selvittää ristiriidat joko sanallisesti tai asteikolla 4-10 tai vaikka molemmilla seuraavan selvityksen perusteella ja kertokaa omassa blogissanne, kuinka riitelette. Näin saadaan ainakin suppea otos siitä, miten suomalaiset riitelevät, yritän tehdä kirjoituksista jossain vaiheessa pseudotieteellisen yhteenvedon omaan blogiini. Haastetta saa myös halutessaan jakaa eteenpäin, mutta toivon, että ilmoitatte siitä minulle, koska pieni tutkija minussa haluaa tietysti mahdollisimman laajan otoksen "tutkimukseeni!

Tässä tulee meille tyypilliset ristiriitojen ratkaisumallit:

1) Jo aikaisemmin tässä tekstissä mainittu tapa. Mies vetää porot nokkaansa, käydään sanaharkka, jonka jälkeen mies mököttää parista tunnista muutamaan päivään, jonka jälkeen asia unohtuu. Asiasta ei koskaan enää keskustella.

2) Minä vedän porot nokkaan, huudan ja mesoan ja kiroilen ja haukun ja mies antaa tulla samalla tuutilla takaisin, kun minä pillahdan itkuun, kun raivoni menee yli. Siinä vaiheessa mies katoaa paikalta. Asia selvitetään, kun molemmat ovat rauhoittuneet, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, ihan asiallisesti.

3) Mies on loukkaantunut tai vihainen jostain asiasta, mutta ei saa kakaistua ongelmaa suustaan ulos. Mykkäkoulu jatkuu parista viikosta jopa kuukauteen, eikä mikään utelu auta ongelman ratkaisussa, vaan on tyynesti odotettava, kunnes mies saa liikuttuneessa tilassa suunsa auki. Asia selvitetään siinä vaiheessa ainakin suhteellisen asiallisesti.

4) Minä tuiskahdan jostain täysin turhasta miehelle ja mies alkaa murjottaa. Parin tunnin päästä menen pyytämään anteeksi ja kaikki on taas hyvin.

5) Molempien mieltä kalvaa pienempi tai isompi ristiriita, jossa ei ole päästy järkevään ratkaisuun. Varsinaista riitelyä ei ole ollut, mutta jatkuvaa pientä vääntöä. Lopulta joskus, kun molemmat ovat liikuttuneessa tilassa, asia puidaan läpi saunomisen lomassa, jonka jälkeen ollaan päästy yleensä molempia tyydyttävään ratkaisuun.

No, niin: haastan seuraavat henkilöt: Kiki, Nollis ja Partapappa ja Riikka. Katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaan... :)