sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ei menny ihan niinku Strömsössä

Hitto, mikä viikonloppu! Kaikki, mikä pystyi menemään perseelleen, myös meni (mukaan lukien toki myös ihan itse)! Tällä tarinalla todistan, että ns. Murphyn laki pitää todella paikkaansa.

Lähdimme ystävieni kanssa perjantai-iltapäivällä ajelemaan kohti Riihimäkeä ja Alueen B Nuorkauppakamarien vuosikokousta. Matka meni hyvin, mutta ongelmat alkoivat hotellilla: minun nimelläni ei ollut huonevarausta. Ei löytynyt ei sitten millään ja totta kai olin jättänyt varausvahvistuksen kotiin, eikä sitä löytynyt enää myöskään sähköpostista. Lisäksi olin kuitenkin maksanut sen huoneen varaushetkellä. Asia luvattiin selvittää maanantaina ja saimme onneksi kuitenkin huoneen, joka luvattiin laskuttaa, koska ilmoitin, että minulla ei tällä hetkellä ole varaa maksaa siitä ja päivän hinta oli kuitenkin kohtuullisen suolainen kahdelle yölle... Tässä kohtaa tuntui, että pikkuvikoja, kun kerran rahalla selviää.

Ilta meni mukavasti tulojuhlassa ja käytiin  puolilta öin nukkumaan. Aamulla lähdettiin varsinaiselle kokouspaikalle ja olo oli mitä mainioin: ei krapulaa, ei päänsärkyä, mitä olin etukäteen vähän pelännyt. Kahden tunnin päästä olo ei ollutkaan mitä mainioin, sillä istuin sen helvetin kokouspaikan vessan lattialla ja oksensin kuin viimeistä päivää ja vatsakin oli ihan sekaisin. Lähdin hotellille lepäämään ja kiroilin kohtuullisen rankasti sairastumistani. Oksentelu ONNEKSI jäi siihen yhteen kertaan, mutta havaitsin sitten, että minulla on kuumetta. Suunnittelin jo lähteväni kotiin, mutta ajatus julkisilla liikennevälineillä kulkemisesta sairaana ei erityisesti houkutellut, joten päätin jäädä hotelliin ja sain itseni iltapäivän aikana lääkittyä siihen kuntoon, että kykenin lähtemään palkintogaalaan. Gaalassa ruoka maistui ja ilta oli onnistunut siihen asti, kun lähdettiin ystäväni kanssa takaisin hotellille (ajoissa heti virallisen osuuden jälkeen, koska olimme molemmat hieman puolikuntoisia). Matkasimme taksilla ja maksettuani matkan, nousin pois autosta, tai siis yritin nousta, sillä astuin vahingossa iltapukuni päälle ja romahdin keskelle jalkakäytävää pitkin pituuttani ja liuin liukasta katua pitkin puoliksi sen taksin alle. Taksi sentään huomasi tilanteen eikä ajanut päälleni ja ystäväni kiskoi minut alta pois, mutta sain sillä pyllähdyksellä mustaksi toisen polven, kyynärpään ja olkavarren, sekä käteeni pitkän ja rosoisen naarmun. Mekolle ei sentään käynyt kuinkaan. 

Selvisin ilman suurempia vammoja nukkumaan ja nukuinkin mainiosti puoli seitsemään asti. Sitten heräsin ja tunsin, että nyt ollaan muuten TODELLA kipeitä. Kurkku oli turvoksissa, keuhkot tuntuivat haluavan tulla yskimällä ulos ja kuume huiteli varmaan 38 asteessa... Onneksi oli vielä niitä särkylääkkeitä mukana ja sain itseni kohtuulliseen kondikseen kotimatkalle. Uloskirjautuessamme oli vielä viimeinen epäonni, kun respan täti ilmoitti, että ei me voida sinua laskuttaa, koska sinulla ei ole meidän kanssamme laskutussopimusta! Sain kuitenkin selvitettyä tilanteen väliratkaisulla ja hän lupasi ottaa minuun huomenna yhteyttä. Toivottavasti asia selviää silloin kuntoon! Kotimatkan nuokuin etupenkillä ja yritin olla oksentamatta, sillä kuume teki taas nousuaan ja voin muutenkin usein pahoin autossa. Selvisimme ilman yrjötaukoja Mikkeliin sentään ja olen nyt ERITTÄIN onnellinen kotona, oman viltin alla potemassa lenssua pois.

Ai niin, sekin selvisi se alkuperäisen varauksen tilanne: olin kyllä tehnyt huonevarauksen pe-su 8.-10. päivälle, mutta kuukausi oli väärä: helmikuu. Maksoin sitten kahdesta yöpymisestä hotellissa jo edellisessä kuussa, vaikka en ollut siellä päinkään! Pikkuisen vitutti, kun asia selvisi!

Tämä kokousmatka meni kokonaisuudessaan niin perseelleen, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Seuraava kokous on LUOJAN KIITOS täällä Mikkelissä, niin voi nukkua omassa sängyssä. Nyt minulla on sentään 2,5 kuukautta aikaa unohtaa tämä episodi ennen Eurooppakokoukseen lähtöä!

2 kommenttia:

  1. En ole kolmeen päivään ehtinyt lempiblogejani lukemaan. Nyt kun ehdin, niin mitä huomaankaan. Puolet bloggaajista on lunssan kourissa. Sulla toivottavasti on jo ohi. Aikamoinen reissu sulla on ollut, huh huh!

    VastaaPoista
  2. sirpa: vielä mä täällä sairastan, tosin kuumetta ei ole enää, mutta poskiontelontulehduksen totesivat tänään... Ja oli tosiaan reissu, siitä ei VOI olla suunta kuin ylöspäin! :D

    VastaaPoista