sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään...

Juuri niin kuin eilisiltaisessa postauksessani kirosin. Mies tuli neljän aikaan kotiin, nukahti ensin keittiön pöydän ääreen ja sen jälkeen kylppäriin. Kuorsasi niin pirusti, että sain itse uudestaan unta vasta vähän ennen seitsemää ja onnistuin sitten vahingossa nukkumaan puoleen kahteen asti. Mies nukkuu edelleen. Hienoa. Lähden hakemaan itselleni roskaruokaa, koska jääkaappi on tyhjä. Scan-ateria täältä tullaan!

2 kommenttia:

  1. Vain miehet voi olla noin törkeitä. Motkota sille koko ilta.
    Mun piti käydä kattomassa sun s-postiosoite sukunimen takia. Jos sun avomies olis vaikka Kämäräinen, siitä tulisi ihan hyvä yhdistelmä, eikös ;)

    VastaaPoista
  2. sirpa: en mä ole pitkävihainen. Kerroin kyllä painavin sanankääntein, mitä mieltä olin tapahtuneesta, kun se heräsi, mutta annoin sitten olla. Eiköhän sillä ole ihan tarpeeksi paha olo ilman motkotustakin...

    Miehen sukunimi ei ole Kämäräinen, onneksi, mutta ei paljon puutu... :) Tyydyn omassani, kiitos!

    VastaaPoista