Luomualuomua

Tämä viikko on mennyt varsin luomuisissa tunnelmissa. Keskiviikkona oli kansallinen luomupäivä Mikkelin Kyyhkylässä, jossa tosin en päässyt itse luentoja kuuntelemaan, vaan olin taas vaihteeksi jokapaikanhöylänä infotiskissä, myyntitiskissä ja luennoin sujuvasti kuntoutuskeskuksen mummoille ja papoille luomusta käytävillä: he kun olivat hirmuisen kiinnostuineita asiasta, mutta eivät raukat mahtuneetn saliin sisälle kuuntelemaan... Päivä oli Luomuliitolle varmasti oikein onnistunut myös talousdellisesti, kun myin niille papoille ja mummoille useammankin luomupinssin ja ostoskassin... :) Täytyy vielä kehua ravintola Porrassalmen luomulounasta ja Kyyhkylän kartanon cocktail-tilaisuutta, jotka oli tehty luomulähiruuasta (poislukien viinit, ne oli Ranskasta). Muutenkin mahtava paikka koko Kyyhkylä!

No, eilen oli sitten Sveitsin luomututkimuslaitoksen (FiBL) johtajan Urs Nigglin luento luomusta, jossa myös píti päivystää. Luento oli vaan aivan mahtava! Kerrankin tutkija, joka osaa esittää asiansa mielenkiintoisesti ja sellaisella englannilla, että minäkin ymmärsin. Onnistuin saamaan käsiini sähköisen version luennon tiivistelmästä ja laitan sen myös tähän muillekin luettavaksi!

Luonnonmukainen maatalous: Sopiva tulevaisuuden haasteisiin?

Urs Niggli, Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos
Research Institute of Organic Agriculture (FiBL), Sveitsi

Tavanomainen maatalous “ei enää nykyisin ole paras valinta”, korosti YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Olivier De Schutter. ”Suuri osa tiedeyhteisöä tunnustaa nykyisin agroekologian myönteiset vaikutukset ruoan tuotantoon, köyhyyden helpottamiseen ja ilmastonmuutoksen lieventämiseen – ja tämä on juuri sitä, mitä tarvitaan maailman rajalliset resurssit huomioon ottaen”.

Luomumaatalous on yksi maatalouden menetelmistä, joka perustuu agro-ekologiaan. Sen osuus on maailmanlaajuisesti edelleen pientä, alle 1 prosentti maailman maatalousmaasta.  Silti joissakin maissa se on kasvanut merkittävään asemaan, esimerkiksi Itävallassa luomuviljelyssä on 20 prosenttia viljelyalasta ja Sveitsissä 11 prosenttia.

Luomumaatalouden kehitystä edistävät päätekijät ovat 1) kuluttajat, 2) maatalouden ympäristö-ohjelmat, 3) yhteiskunnan positiivinen perusasenne ja 4) hallitusten kehittämisohjelmat selkeine tavoitteineen sekä tutkimuksen ja tiedonlevittämisen tukineen.

Itävallassa ja Sveitsissä, tavanomaiset elintarvikeketjut kuten REWE, Hofer/Aldi, Coop and Migros ovat luomuelintarviketuotannon pääkehittäjiä. Saksassa yksinomaan luomuruokaketjut kuten Alnatura ja Basic ovat hyvin menestyviä.

Luomumaatalous menestyksellinen menetelmä kohti kestävää elintarviketuotantoa

Luomumaatalouden pysyvälle menestykselle on tarpeen, että se on sopiva maailmanlaajuisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, pysäyttää biodiversiteetin vähenemisen ja minimoi negatiiviset ulkoiset vaikutukset ympäristöön.

Eurooppalaisista, amerikkalaisista, australialaisista ja afrikkalaisista tutkimuksista löytyy runsaasti näyttöä siitä, että luomutilat ja luonnonmukainen maan hoito johtaa parempaan maan viljavuuteen. Verrattuna tavanomaisesti viljeltyihin peltoihin, luomupelloissa on enemmän eloperäistä ainetta, enemmän pieneliöstöä, suurempi pieneliöstön entsyymiaktiivisuus, parempi murujen kestävyys, parempi veden imeytyminen ja varastoituminen, ja vähemmän vesi- ja tuulieroosiota[1].

Luomuviljelijät käyttävät erilaisia tekniikoita maan viljavuuden parantamiseen. Tehokkaimpia tapoja on lannoittaa eläinlannalla, kompostoimalla kasvinjätteet ja viljelemällä palkokasveja alus- ja kerääjäkasveina. Lisäämällä palkokasvinurmia viljelykiertoon märehtijöiden rehukasveiksi ja monipuolistamalla viljelykasvivalikoimaa, sekä vähentämällä kyntösyvyyttä ja –tiheyttä, parannetaan myös maan viljavuutta.

Kaikki nämä tekniikat myös lisäävät hiilen varastoitumista luonnonmukaisesti viljeltyihin peltoihin. 74 pitkäkestoista tutkimusta USA:sta, Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta osoittavat merkittäviä maan hiilipitoisuuden lisäyksiä. Sitä vastoin tavanomaisesti tai integroidusti viljellyillä koealueilla maan eloperäinen aine on alttiina vähenemään. Keskimääräinen ero vuotuisessa hiilen kertymisessä luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä on 190 kg hiiltä (vastaten noin 700 kg of CO₂) hehtaaria kohtia[2]. Maan hiilipitoisuutta voidaan edelleen lisätä luomupelloilla vähentämällä muokkausten tiheyttä. Frickin tutkimuksessa Sveitsissä vuotuinen maan hiilipitoisuuden lisäys saatiin nousemaan jopa 3,2 tonniin CO₂ hehtaaria ja vuotta kohti, kun kyntö vaihdettiin kultivaattorilla tapahtuvaan maan kuohkeuttamiseen[3].

Maan viljavuutta parantavat tekniikat parantavat viljelyvarmuutta kuivina ja märkinä sekä kuumina kausina. Luonnonmukaisesti hoidetut pellot varastoivat huomattavasti enemmän sadevettä maan eloperäisen aineen ”pesusienimäisestä” rakenteesta sekä paremmasta maan veden imeytymiskyvystä johtuen[4].

Maatilojen kyky sopeutua ilmastonmuutokseen ei riipu pelkästään maan ominaisuuksista, vaan myös peltojen lajistollisesta monimuotoisuudesta ja tilan toimintojen monipuolistamisesta. Useiden kasvien ja eläinten samanaikainen tuotanto tilalla vähentää merkittävästi sään tuomia riskejä. Maisemat, joissa on monia erilaisia osia ja elinympäristöjä puskuroivat ilmastonmuutoksen tuomaa epävakautta tehokkaasti. Uudet tuholaiset, rikkakasvit ja taudit – ilmastonmuutokset seurauksina – ovat todennäköisesti vähemmän alttiita leviämään luonnollisissa, puoli-luonnollisissa ja monilajisissa ja lajirikkaissa maatalousympäristöissä.

Nämä ovat niitä viljelytekniikoita, joita käytetään hyvin hoidetuilla luomutiloilla[5]. Siksi luomumaatalous on erinomainen strategia pysäyttämään biodiversiteetin vähenemisen.

Luomumaatalous ja innovaatiot

Luomumaatalouden tulevan kasvun turvaamiseksi riittävät mahdollisuudet tutkimukseen ja tiedon levittämiseen sekä koulutukseen ovat ratkaisevia.

Luomumaatalouden mahdollisuudet innovaatioihin ja älykkäisiin ratkaisuihin ovat merkittäviä, mutta monessa tapauksessa resurssien puute on ilmeinen verrattuna tavanomaiseen maatalouteen.

---

[1] Niggli, U. (2010) Organic agriculture: a productive means of low-carbon and high biodiversity food production. Trade and Environment Review 2009/2010: 112-142, UNCTAD.

[2] Gattinger et al., 2011 (submitted); Niggli, U., Fließbach, A., Hepperly, P. and Scialabba, N. (2009). Low greenhouse gas ag¬riculture: mitigation and adaptation potential of sustainable farming systems, Rev. 2. Rome, FAO, April; at: ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/010/ai781e/ai781e00.pdf.

[3] Berner, A., Hildermann, I., Fließbach, A., Pfiffner, L., Niggli, U., Mäder, P. 2008. Crop yield and soil fertility response to reduced tillage under organic management, Soil & Tillage Research, 101: 89-96.

[4] Siegrist, S.; Staub, D.; Pfiffner, L. & Mäder, P. (1998). Does organic agriculture reduce soil erodibility? The results of a long-term field study on loess in Switzerland. Agriculture, Ecosystems and Environment, 69: 253–264.

[5] Zehnder, G.; Gurr, G.M.; Kühne, S.; Wade, M.R.; Wratten, S.D. & Wyss, E. (2007). Arthropod pest management in organic crops. Annual Review of Entomology, 52: 57–80.